Islay

Bowmore 17 yo Screen Printed Label 43%

Nyt vihdoin lasissa on Bowmoren 17-vuotias Screen Printed Label -aikakaudelta. Sarjan 12-vuotias oli itselleni suuri kotiinpaluu, 15-vuotias upea viski ja Cask Strength myös vaikuttava tapaus.

Odotukset leijuvat laventelina ilmassa, horisontti täynnä herukkaa. Katsotaan, mitä tämä lopulta pitää sisällään…

Bowmore 17 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1995, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, hedelmäinen ja miellyttävän sitruksinen. Mangoa, persikkaa, hunajamelonia, makeaa omenaa, appelsiinimehua. Kirpeä herukkaisuus tuo mukavaa särmää. Turpeisuus on hyvin kevyttä ja kuivaa, pysyttelee elegantista taustalla. Kuivakkaa tammisuutta, aavistus vaniljaa ja karamellista makeutta. Nam.

Maku: Mangoa, omenaa ja hunajaa, herukkaisuutta ja mineraalisuutta. Sitruksisuus liikkuu hienosti mandariinin makeuden ja sitruunan kirpeyden välillä. Leivosmaisuutta, vaniljaviineriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin komeasti balanssissa. Kuiva tammisuus ja hento turvesavu ovat taustalla varmistamassa, että homma toimii. Kinuskinen makeus ja minttuinen yrttisyys maistuvat. Jälkimaku alkaa hedelmäisenä ja edelleen erittäin miellyttävänä. Turvesavu nousee vähitellen loppua kohden, samoin suolaisuus, mutta kokonaisuus säilyy tasapainoisena loppuun asti. Herukkaa, hunajaa, mangoa, hiukan tervaa. Lopussa tammi ja mausteetkin saavat tilaa. Oivallinen, vähintään keskipitkä finaali.

Arvio: Erittäin tasapainoinen ja hienostunut Bowmore. Verrokkina vierellä nautittu saman aikakauden Mariner on tätä selvästi salmiakkisempi ja tervaisempi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan aivan huippu”.

Bowmore Darkest 43%

Bowmoren sherryviimeistelty Darkest oli vuoteen 2007 saakka ikämerkitsemätön. Epävirallisten tietojen mukaan viski oli kypsynyt ensin noin 12 vuotta ex-bourbonissa, ennen kuin se oli siirretty ex-sherryyn noin kahden vuoden ajaksi.

Nykymallinen Bowmore 15 yo Darkest ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta tästä muistan pitäneeni. Nyt on aika ottaa tuote lähempään tarkasteluun, vuosien jälkeen.

Bowmore Darkest

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa suklaisuutta ja ylikypsää luumua. Varsin rouhea paahteisuus mukana, kahvisuutta ja paahtoleipää. Tervaisuus ja salmiakkisuus jäävät taka-alalle, samoin turvesavu, kun ylikypsät hedelmät ja lihaisuus tunkevat esiin. Aivan pieni laventeli näyttäytyy. Aukeaa lasissa mukavasti.

Maku: Luumua ja suklaata riittää. Tervaleijonaa, savuisuutta, hiukan suolaisuuttakin. Ylikypsä hedelmäinen makeus tuntuu voimakkaana, rancio-fiilistä riittää. Suutuntuma jää kuitenkin keskitäyteläiseksi ja osin jopa puolikuivaksi, mistään sherrypommista ei ole kyse. Hiukan kahvisuutta ja yrttisyyttä mausta löytyy, samoin aavistus laventelia. Jälkimaku kuivuu heti alussa selvästi, tammisuus näyttäytyy ja turvesavuun tulee pientä pistävyyttä. Tervaleijona ja tumma suklaa maistuvat reippaina, samoin ruohoisuuteen taittuva yrttisyys. Hiukan saksanpähkinää ja kahvisuutta. Laventeli on oikeastaan parhaimmillaan keskipitkänä jatkuvassa finaalissa.

Arvio: Maistuva sherryinen Bowmore, jossa saisi olla omaan makuuni vielä hiukan lisää täyteläisyyttä. Rinnakkaismaistelussa Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured päihittää tämän tuoksussa ja voimassa, mutta tasapainossa ja miellyttävyydessä Darkest osuu paremmin omaan makuhermooni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Maukas, makean herkullinen ja runsaan hedelmäinen Bowmore”.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6, 54,9%

Tempest ehti vuonna 2015 jo kuudenteen erään, ja sen kunniaksi päätin laskea lasiin sekä tämän kutosbatchin että aiemman vitosbatchin. Nyt nähdään, mihin tuote on kehittynyt alkuaikojen voimakkaan lihaisista ja kaikkineen todella hienoista viskeistä. (Tällä hetkellä sarjan huippuna pidän Batch #2:ta.)

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6

(54,9%, OB, 2015, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Makea, miltei siirappinen hedelmäisyys on selvin ero edelliseen batchiin. Kokonaisuus on melko sulkeutunut, mutta alkuaikojen Tempesteistä tuttu lihaisuus löytyy jälleen, joskin vaimeana. Herukkaisuutta ja turpeisuutta, suolavetisyyttä ja sitruksisuutta. Ruohoisuutta myös. Kovin makea. Vesilisä tuo metisyyttä.

Maku: Kermainen ja makea kokonaisuus toimii siirappisen tölkkihedelmän ja pippurisen tammisuuden varassa. Voimaa on runsaasti, turpeisuus on lujaa. Tammen vaniljaisuus ja makeus ovat jo melko äärimmäisiä. Suutuntuma on kermainen mutta runko tuntuu silti melko hauraalta. Pieni lihaisuus löytyy, mutta jää suolavetisen ja savuisen vyörytyksen jalkoihin. Jälkimaku alkaa erittäin suolaisena, kunnes vaniljainen makeus ja tammen tanniinit alkavat imeä kiinni. Tölkkiananasta, hapanta teemäisyyttä, paahtoleipää, jotain kitkerää puumaisuutta. Keskipitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä korostaa sitruunaa.

Arvio: Makeampi verrattuna Batch #5:een. Pettymys tämäkin on. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5, 55,9%

Bowmore on julkaissut Tempestiä nykyisellään jo vuosittain. Tuote on ollut sen verran vakaa ja vakuuttava, etten pane vastaan.

Laitoin vierekkäisiin laseihin sekä tämän vitosbatchin että kutosbatchin. Päätin ottaa selvää, missä mennään.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5

(55,9%, OB, 2014, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, kevyen savuinen, sitruksinen ja tuoreen tamminen. Vastasahattua lankkua, sahanpurua. Makeaa vaniljaisuutta, imelää ananasta. Ei paljon eroa White Sandsista ja muista vastaavista. Merellisyyttä, suolaisuutta, hentoa yrttisyyttä. Missä voima, missä liha? Vesilisä tuo makeaa hedelmää esiin.

Maku: Erittäin tamminen ja kireä. Herukkaisuuden perässä tulee valtava lataus pippurisuutta ja chiliä, mutta ei oikein mitään syvyyttä sen kanssa. Turpeisuus on jyrkkää, suolaisuus tuntuu lujana. Sitruksisuus on varsin hapanta. Suutuntumassa on mukavasti ryhtiä, mutta jokin tässä ei täysin toimi. Makeaa, kovaa tammisuutta on liikaa. Jälkimaku vyöryttää edelleen pippurisuutta ja imelää tammisuutta, jossa tanniinisuus alkaa nousta kovasti. Yrttisessä päässä on minttua, eucalyptusta ja mentholia, mutta suolavetinen ja happaman sitruksinen puoli hallitsee tässä aivan liikaa. Finaali on melko pitkä, mutta jää yksipuoliseksi. Vesilisä tarjoilee lisää ruohoisuutta, mutta ei avaa oikein mitään mielenkiintoista mukaan.

Arvio: Selvä pettymys. Lihaisuus on poissa, tilalla on makeaa, yliohjautuvaa tammea. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray 43%

Iäkästä Bunnahabhainia 1970-luvun alkupuolelta on aina juhlallista päästä maistamaan. Dewar Rattrayn 37-vuotias Bunna on kypsynyt täysin ex-bourbonissa.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray

(43%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 6.6.1974–22.2.2012, Cask No. 5673, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja suolaisuutta, hunajaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Kiteistä sokerisuutta, hunajamelonia, aprikoosihilloa. Mineraalisuus ja eucalyptus tuovat mukavaa särmää, samoin ikääntyneen ja kuivan oloinen tammisuus, jonka mausteisuus tuntuu napakkana. Minttua, jälkiruokaviinimäisyyttä. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo pintaan lisää merellisyyttä ja suolaa.

Maku: Ryhdikäs ja napakka maku, joka alkaa mehiläisvahaisella ja hunajaisella otteella ja varsin runsaalla, kihelmöivällä mausteisuudella. Väsynyt tämä ei ole yhtään. Mineraalisuutta, minttua, eucalyptusta. Sitruksisuutta, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, apilaa, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko vahamainen. Hapokas maltaisuuskin on läsnä. Jälkimaku alkaa tammisena ja sokerisena, kirpeänä ja mausteisena. Appelsiinia, vihreää teetä, hapokkuutta, paahteisuutta. Valkoviinimäisyyttä (Grüner Veltliner). Suolaisuus nousee voimakkaasti loppua kohti, toisaalta myös hunajaisuus pitää hyvin pintansa. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta, apilaisuutta ja tiettyä happamia piirteitä.

Arvio: Vahamainen makeus ja mineraalinen napakkuus ovat hienossa balanssissa. Todella hyvää. 90/100

Laphroaig 20 yo Double Cask 46,6%

Laphroaig julkaisi tällaisen kaksikymppisen Pariisia varten vuonna 2010. Viski on kypsynyt ensin 18 vuotta normaalissa hogsheadissa, kunnes se on siirretty vielä kahdeksi vuodeksi pienempään quarter caskiin – oikeastaan varsin tyypilliseen Laphroaigin tapaan.

Laphroaig 20 yo Double Cask

(46,6%, OB for Aelias Buy Paris Duty Free, 2010, Hogshead & Quarter Cask Finish, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunaa, lakritsia, herukkaisuutta, mietoa savuisuutta. Tammisuutta, vaniljaa. Taustalla antiseptisia aineita, mietoa lääkemäisyyttä. Suolaisuutta, ruohoisuutta. Sitruksisuus on korosteista, tietty merellinen ja raikkaan tamminen fiilis. Hyvää. Vesilisä tuo lisää mineraalisuutta pintaan.

Maku: Kihelmöivän mausteinen, lakritsinen, savuinen ja hienopiirteinen. Sitruunalakritsia parhaimmillaan, anista ja mentholia. Tammisuudessa on reippaan kuivakka ote, pientä pippuria myös. Lääkemäisyydessä on antiseptisia aineita ja haavansidontaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukas. Jälkimaku alkaa tammisena ja ruohoisena, varsin sitruunaisena ja raikkaana. Vähitellen musta tee, paahtoleipä ja pieni karvaus nousevat. Vaniljaisuus, minttu ja eucalyptus leikkivät kielellä pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo pähkinäisiä piirteitä esiin. Herkkua.

Arvio: Hienopiirteinen, raikas ja tyylikäs Laphroaig. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Port Ellen 27 yo 1978/2006, 6th Release 54,2%

Port Ellenin vuosittaisista julkaisuista tämä kuudes pullote on viivähtänyt nokkani alla aiemminkin, mutta kun tilaisuus tuli, teki mieli laittaa nuotit ylös. Nämä alkavat olla jo katoavaa kansanperinnettä.

Port Ellen 27 yo 1978/2006, 6th Release

(54,2%, OB, 1978–2006, 6th Release, 4560 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, ruohoinen, kostean turpeinen, kevyen savuinen. Mineraalisuutta, jodia, merellisyyttä, hiukan osteria. Aavistus tervaa. Sitruunaa, runsaan kirpeää sitruksisuutta. Savea, merilevää. Viherherukkaa, mentholia, kevyttä yrttisyyttä. Yllättävänkin kevyt ja heinäinen tuoksu. Vesilisä vapauttaa mietoa herukkaisuutta ja sitruunamelissaa.

Maku: Iskee kuin miljoona volttia. Tiukkaa sitruksisuutta ja pippurisuutta, suolaa, merellisyyttä, jodia, kuivaa turvesavua. Hiilisyyttä, tuhkaa, salmiakkia, mineraalisuutta. Suutuntuma on tiukan öljyinen. Tervaisuutta, kuivaa heinää, vahamaisuutta. Jälkimaku alkaa mahtavalla pippurisuudella, savulla ja salmiakilla. Vaniljaa, omenaa, limettiä, heinäisyyttä. Bourbonfiilistä. Todella runsas merisuola ja mustapippuri siivittävät pitkää finaalia. Tammi kuivuu todella kauniisti. Nam. Vesilisä avaa omenaisuutta ja eucalyptusta.

Arvio: Aavistuksen ujon tuoksun jälkeen maku iskee pippurilla todella lujaa. Uljas viski, mutta ei pääse ihan suurimpien Ellujen joukkoon. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 89/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Bowmore 16 yo 1985/2001, Silver Seal 50%

Silver Seal julkaisi tämän Bowmoren vuonna 2001 heti vastaavan First Bottlingin perään, samanikäisenä ja vielä saman syksyn aikana. Bowmoren vuosi 1985 on ollut oman kokemukseni mukaan oivallinen, joten maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Bowmore 16 yo 1985/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 1985–9/2001, Sherry Cask, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, mineraalinen ja kepeä. Mietoa laventelia, kevyttä herukkaisuutta. Aavistus savua. Hunajaisuutta, mangoa, makeaa persikkaa. Alkuun hyvin sulkeutunut, mutta aukeaa vähitellen. Omenahilloa, kurpitsaa, kevyttä salmiakkia ja tervaa. Hiukan ohut, muuten mainio. Vesilisä nostaa pintaan kukkaisuutta ja heinäisyyttä.

Maku: Hunajainen, omenainen, varsin mausteinen ja napakan tamminen. Tuoksuun verrattuna erittäin roteva. Kirpeää omenaa, limettiä, vaniljaisuutta, tanniinisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä, osin hermostunut. Laventelia, viherherukkaa, hiilisyyttä, turvesavua, chiliä. Jälkimaku alkaa polttelevan pippurisena, sitruksisena ja tammisena. Sulkeutuneen kuoren alta nousee tulivuori, finaali pauhaa hetkellisesti erittäin kovalla voimalla. Tammen kireys, turvesavun voima ja erittäin kuiva mineraalisuus korostuvat jälkimaussa, joka jää korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo makuun kiteistä sokeria ja apilaa.

Arvio: Omaan makuuni ei ihan niitä parhaita aikakautensa Bowmore-elämyksiä. Tuoksun ja maun epätasapaino häiritsee hiukan, samoin tietty hermostuneisuus ja sulkeutuneisuus. Ei toki huono viski ollenkaan, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers 57,35%

Tämän on sanottu olevan Lagavulinia. Vaikea tietää ihan tarkalleen. Mielenkiintoista… Ei muuta kuin maistamaan.

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers

(57,35%, Jack Wiebers, NAS, 2015, Cask No. 2802, 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, autonrengasta, hikistä kumisaapasta. Osittain törkeä kokonaisuus. Maltaisuus pursuilee makeana, tunkkaisuus ja ummehtuneisuus korostuvat. Silti joukossa on paljon pikantteja yksityiskohtia, kuten makeaa kirsikkaa, oikein rasvaista pekonia ja omenahilloa palaneella paahtoleivällä. Siirappia, hunajaa, rancio-fiilistä. Robusti ja imelä. Vesilisä avaa ruohoisen ja yrttisen puolen mukavasti.

Maku: Tasapainoisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Turvetta tukemassa on runsaasti salmiakkia, hiilisavua, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Terävyyttä ja pippurisuutta löytyy. Toki mukana on edelleen se autonrengas, siirapilla valellut kumisaappaat ja uuniin unohtunut nyhtöpossu kolakastikkeessa. Imelyys on rajua. Suutuntuma on täyteläinen ja muhkea. Jälkimaku jää hiukan yksipuoliseksi, kun turvesavu ja tamminen pistävyys, yskänlääke ja salmiakkijauhe ampuvat piippunsa tyhjiksi. Vesilisä avaa suolaisuutta ja merellisyyttä, tuo kaivattua raikkautta mukaan.

Arvio: Odottamattoman törkeä ja iso viski. Melko nuoren oloinen, mutta asennetta löytyy. En yleensä innostu tunkkaisista viskeistä, mutta tässä sekin puoli pelittää varsin kiitettävästi. 87/100

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice 52,5%

Tällainen indie-Lappari pyörähti lasissa.

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice

(52,5%, Mackillop’s Choice, 29.10.1990–6/2010, Bourbon Cask, Cask No. 11725, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tervainen, salmiakkinen. Runsas limetti, melko imelä sitruksisuus. Tammisuus tuntuu hienostuneena ja varsin iäkkäänä. Yskänlääkemäinen vivahde. Lakritsia, omenaisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin muhkea kokonaisuus. Vesilisä tuo paljon sitruksisuutta ja lakritsia.

Maku: Salmiakkijauhetta ja savua, pippurisuutta ja hiukan tervaa. Sitruunalakritsia. Tölkkiananasta ja siirappisuutta, omenaa ja päärynää. Vaniljaa, minttua, makeaa yrttisyyttä kaikkineen. Makeaa yskänlääkettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runsas. Jälkimaku on paahteinen ja erittäin pippurinen, kireän tamminen ja savuinen. Terävä lääkemäisyys kiristyy loppua kohti. Omenainen ja yrttinen, varsin järeä. Finaali on keskipitkä ja vahva. Vesilisä korostaa omenaa ja mehumaisuutta.

Arvio: Vahva ja melko makea Laphroaig. 87/100