Islay

Bowmore 15 yo Mariner Screen Printed Label 43%

Ensikosketukseni Bowmoren Screen Printed Label -aikakauteen oli 12-vuotias, joka löi täysin ällikällä. Nyt käsissä on 15-vuotias Mariner, joka on tullut tunnetuksi turpeisesta suolaisuudestaan.

Mariner on tullut nimikkeenä mukaan valikoimaan nimenomaan Screen Printed Label -aikakaudella. Näyttää sitä nykyvalikoimassakin vielä pyörivän, vaikka ei enää kovin laajalti saatavilla.

Bowmore 15 yo Mariner Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 2000, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän savuinen, laventelinen, makean tamminen. Apteekin salmiakkia, suolaisuutta. Tiettyä paljasta turpeisuutta ja mineraalisuutta. Minttua, Polka-karamelleja, akaasiahunajaa. Hiukan tervaa. Mangoa, aprikoosia, omenahilloa. Herkullinen kattaus.

Maku: Nuotiosavua, laventelia, salmiakkia, suolaa. Selvästi tuoksua merellisempi, suolavesi todella maistuu. Tasapainoinen silti, koska makeuttakin löytyy runsaasti – pehmeää hedelmäisyyttä ja hunajaa. Turve ja maltaisuus ovat hyvin esillä, tammikin nousee nopeasti. Miellyttävä suutuntuma, runko keskitäyteläinen ja tekstuuri elävä. Jälkimaku on varsin paahteinen ja tamminen. Suolaisuus korostuu todella selvästi, salmiakki samoin. Tästä jää jano! Turve on läsnä myös jälkimaussa, samoin terva. Hedelmäteetä, kurkkupastilleja, mineraalisuutta. Yllättävänkin pitkä finaali, joka tuntuu lopulta melkein suolakiveltä.

Arvio: Suolainen ja laventelinen, pehmeän hedelmäinen ja kevyen savuinen. Herkkua. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Todella herkullinen 15-vuotias viski”.

Bowmore 2002/2013, Malts of Scotland 56,8%

Lasissa on tällä kertaa Malts of Scotlandin pullottamaa nuorehkoa Bowmorea. Ex-bourbontynnyristä.

Bowmore 2002/2013, Malts of Scotland

(56,8%, Malts of Scotland, 10/2002–10/2013, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 13048, 282 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Lihaisa, turpeinen ja sitruksinen. Iso ja vahva, tulee Tempest heti mieleen. Tervaa ja salmiakkia, rasvaisuutta, suolaa, mineraalisuutta. Herukkainen, kirpeän yrttinen ja napakan hapokas kaiken savun ja lihan vastapainoksi. Herkullinen tuoksu, ehdottomasti. Vesilisä tuo minttuista makeutta ja vaniljaa mukaan.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, salmiakkinen ja herukkaisen kirpeä. Jää tuoksusta pykälän verran jälkeen syvyydessä. Tervaa ja palvikinkkua, mineraalisuutta, yrttisyyttä. Suutuntuma on napakka ja varsin kuiva. Suolaisuus korostuu, tammi pysyy nätisti aisoissa. Maltaisuus on hiukan kireää ja hapanta, mutta toimii hyvin lihaisuuden kanssa. Jälkimaku on salmiakkinen ja savuinen. Nyt se tammikin nousee. Viherherukkaa, sitruunaa, hapokasta valkoviiniä, kinkkua. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruohoisuus ja metisyys heräävät.

Arvio: Painii Tempestin kanssa samassa sarjassa eikä jää siitä juuri jälkeen. Hyvää. 87/100

Bunnahabhain 32 yo 1980/2012, Malts of Scotland 46,8%

Bunnahabhainin tisle kestää tunnetusti hyvin pitkiäkin kypsytysaikoja. Nyt maistossa on Malts of Scotlandin 32-vuotias, joka vuonna 1980 tislattuna ei tunnu äkkiseltään edes kovin vanhalta.

Täytyy muistaa, että monen muun tislaamon tuotteena 32-vuotias bourbon hoggiessa kypsynyt yksilö olisi voinut ohittaa parasta ennen -päivänsä jo aikoja sitten. Mutta Bunna on Bunna.

Bunnahabhain 32 yo 1980/2012, Malts of Scotland

(46,8%, Malts of Scotland, 4/1980–6/2012, Cask No. MoS 12038, Bourbon Hogshead, 220 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Appelsiininen, kukkainen, runsas. Persikkaa, vesimelonia, minttua. Apilaa, ruohoisuuttta, hunajaa, hiukan pihkaa. Suolainen ja mineraalinen ulottuvuus on selkeä. Paksu vaniljaisuus ja rasvaisuus tuovat makeutta, samoin omena ja toffee. Tammisuus on hiukan kireää ja sitruksisuus hapahkoa, muuten tuoksu on herkkua. Vesilisä tuo päärynän yllättävän voimakkaasti pintaan.

Maku: Hapan appelsiini ja makea hunaja ottavat heti yhteen. Voimakas bourbonvaikutus, öljyisyyttä ja paksua vaniljaa. Omenaa, persikkaa, raakaa banaania, ruohoisuutta. Suutuntuma on öljyinen. Tasapaino on ajoittain levottoman puolella, maltaisuutta ja mineraalisuutta riittää. Jälkimaku alkaa nautinnollisen kuivalla tammella ja vahamaisella makeudella. Pitkä, appelsiininen ja meloninen finaali saa sävyjä suolaisuudesta ja pähkinäisyydestä. Kukkainen ja toffeemainen loppuliuku. Vesilisä tuo karamellia ja kolakarkkia esiin.

Arvio: Ajoittain hapuileva ja levoton, mutta ulottuvuuksiltaan ja jälkimaultaan oikeastaan aivan ensiluokkainen viski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 40%

Vuosituhannen vaihteen tienoilla Bowmore painatti pullojensa tuotetiedot suoraan pullojen kylkeen ilman perinteistä paperietikettiä. Näitä julkaisuja ovat jälkipolvet kutsuneet Screen Printed Labeleiksi. Tiettävästi monille nuo pullotteet ovat olleet tie viskin maailmaan.

En ole kuulunut siihen porukkaan. Minulle nuo SPL-pullotteet ovat olleet täysin hämärän peitossa.

Olen hakeutunut viskien pariin vasta kymmenisen vuotta sitten, sellaisessa vaiheessa, jolloin Bowmore oli palannut taas paperietikettien pariin. Screen Printed Labelit ovat vähitellen muuttuneet legendoiksi, joissa esiintyy äärimmäisiä mielipiteitä – toiset rakastavat ja toiset vihaavat niitä. Laventeli muistetaan aina mainita.

Satuin saamaan käsiini pullon SPL-pullotteista ehkä perinteisintä, 40 alkoholiprosentin vahvuudella pullotettua 12-vuotiasta. On aika tyhjentää mieli huhupuheista ja maistaa, mistä se on tehty.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(40%, OB, +/- 2000, 70 cl)

Tuoksu: Dear God. Laventelia ja tervaa. Herukkaisuutta ja kukkaisuutta, akaasiahunajaa, metisyyttä. Nuotiosavua. Salmiakki leikkaa hienosti hedelmäistä makeutta. Sisu-pastilleja, hiukan Tervaleijonia, sokeria. Tätä tekee mieli vain nuuhkia. Tammi tuntuu makeana ja napakkana, maltaisuus on juuri sopivan kireää. Trooppisia hedelmiäkin löytyy. Mangoa, aprikoosia, tiettyä hilloisuutta. Upea.

Maku: Pehmeä ja makea mutta uskomattoman sävykäs ja moniulotteinen. Tässä voimakkuudessa erittäin ekspressiivinen kokonaisuus; ilotulitus, joka räiskyy joka suuntaan. Tervaa ja laventelia, savua, salmiakkia, hunajaa, hiukan suolaa, viherherukkaa, sitrusta, metisyyttä, aprikoosia, kukkaisuutta, hedelmäkarkkeja, tammea, kuivattuja sekahedelmiä… Suutuntuma on pehmeä ja runsas. Jälkimaku alkaa Sisu-pastilleilla ja Tervaleijonalla, kunnes mukaan tulee kuivattuja sekahedelmiä sekä hiukan suolaisia ja maltaisia piirteitä, kuivaa tammea ja savua. Laventeli leijuu upeana kaiken yllä. Nautinnollinen ja varsin pitkä finaali.

Arvio: Tätä olen Bowmoresta aina hakenutkin. Paluu kotiin, josta en tiennyt. Yksi suurista elämyksistä viskin parissa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 69/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 13). Smoke On The Water, ”Todella maukasta”.

Laphroaig 16 yo 1996/2013, Malts of Scotland 56,2%

Saksalainen Malts of Scotland on pullottanut vinon pinon Islayn viskejä viime vuosina. Nyt käsissä on 16-vuotias Laphroaig, peräisin ex-bourbonista.

Laphroaig 16 yo 1996/2013, Malts of Scotland

(56,2%, Malts of Scotland, 7/1996–4/2013, Bourbon Cask, Cask #MoS 13028, 213 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turvesavuinen ja makea. Hunajainen, imelä vaikutelma. Fenolit ovat kuitenkin hiukan bensaista sorttia, lihaisuutta ja pientä suolaa löytyy. Makeaa punaista omenaa, säilykepersikkaa, päärynälohkoja siirapissa. Hieman tuhkaa. Varsin yksioikoinen kokonaisuus, vaikka ihan miellyttävä toki. Vesilisällä alkaa löytyä banaania ja vaniljakastiketta.

Maku: Erittäin pehmeä ja erittäin makea. Turvesavu maistuu imelyyden läpi hetkellisesti melko terävänä. Yskänlääkemäisyyttä ja pientä potkua löytyy, mutta silti maussa dominoivat persikka ja päärynä, banaani ja mausteisuus – kaikki siirapissa. Suutuntuma on kermainen ja varsin paksu. Mantelia. Bensaisuutta hiukan edelleen. Jälkimaku alkaa siirappisena ja hunajaisena, mutta muuttuu hetkellisesti turpeiseksi, hiukan suolaiseksi ja tammisen mausteiseksi. Vähitellen säilykehedelmät, hunaja ja vanilja palaavat. Vesilisä tuo hiukan merellisyyttä taustalle.

Arvio: Erikoisen pehmeä ja makea Laphroaig. Ei oikein minun makuuni, vaikka yksioikoisuudessaan tuote on sinänsä varsin virheetön. 84/100

Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured 53,8%

Bowmore julkaisi peräkkäisinä vuosina 2005, 2006 ja 2007 kolme 16-vuotiasta vuosikertapullotetta, kaikki tynnyrivahvuisina: vuodelta 1989 (bourbon), vuodelta 1990 (sherry) ja vuodelta 1991 (port).

Sarjan portviinissä kypsyneestä pidin aivan erityisesti. Nyt maistelussa keskimmäisenä julkaisu sherryversio.

Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured

(53,8%, OB, 1990–2006, Limited Edition, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä nuotiosavua ja suklaata. Viikunaa, luumua, ylikypsää hedelmää. Sikaria, kunnolla kahvisuutta. Aavistus kumia. Pirteä mausteisuus, hiukan pippuriakin. Salmiakkia, aavistus tervaa. Rancio-fiilis, pekonia ja jotain käristettyä. Nam. Vesilisä vapauttaa marjaisuutta, herukkaa irtoaa ihan reippaasti.

Maku: Terävän pippurinen ja kahvinen, varsin hermostunut. Marjaisuutta, eucalyptusta, seetriä, tummaa suklaata, kumimaista kitkeryyttä. Suutuntuma on terävä ja varsin kireä. Tammi on pippurisen purevaa ja paahteista. Musta tee tulee esiin. Viikunaa, nahkaa. Jälkimaku on marjaisa, kuminen, kahvinen ja yllättävän karvas. Kuivahtaa huomattavasti. Teetä, nahkaisuutta, hiukan pippuria, rikkiä, palanutta paahtoleipää. Vesilisä pehmentää todella paljon ja tuo lisää suklaista makeutta. Aukeaa myös ajan kanssa lasissa mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen kumisen kitkerä makumaailma on pieni pettymys, vaikka kokonaisuus on toki mielenkiintoinen ja osuu omaan makupreferenssiini. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 9).

Bowmore Legend 40%

Bowmore Legend on ollut valikoimissa jo 1990-luvulta saakka. Vaikka se näyttää olevan uusissakin pakkauksissa myytävänä, nyt maistelussa kuitenkin vanhaa Legendia, arviolta kymmenen vuoden takaa.

Bowmore Legend

(40%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja nuotiosavua. Maitosuklaata, mietoa sitruunamehua, viherherukkaa. Pehmeä sävy, maitokahvia ja rusinaa. Turpeisuus on varsin nättiä. Lakritsia, tervaa, napakkaa mausteisuutta. Yllättävän kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus.

Maku: Pehmeän savuinen ja sitruksinen, vähitellen tummuva. Tervaa ja salmiakkia nousee pintaan. Toffeemaista makeutta ja herukkaista kirpeyttä – kepeydessään balanssi on hieno. Runsaasti omenaa. Varsin kuiva suutuntuma kaikkineen, suolaisuutta ja tammista otetta. Jälkimaku on varsin salmiakkinen ja tervainen. Nuotiosavua, tammisuutta, suklaisuutta, eucalyptusta, marjaisuutta, maitokahvia. Oikein mukava finaali, joka ei lopu edes pahasti kesken.

Arvio: Kepeydessään ja mutkattomuudessaan todella hyvä viski. Ei mitään ylimääräistä kikkailua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 10).

Laphroaig Lp4, Elements of Islay 54,8%

Speciality Drinksin lääkepullojen ulkoasua imitoiva Elements of Islay -sarja sisältää Laphroaigia tunnuksella Lp. Olen maistanut aiemmin Lp1:n, joka oli vallan mainio viski. Mitähän Lp4 pitää sisällään? Väri ainakin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen.

Laphroaig Lp4, Elements of Islay

(54,8%, Speciality Drinks, Elements of Islay, 2013, 50 cl)

Tuoksu: Tumman hedelmäinen ja savuinen. Kunnolla turvetta, lakritsia, tervaa ja perinteistä yskänlääkettä. Siirappista uuniomenaa, hiukan palaneena reunoista. Hiilisyyttä, käristettyä pekonia. Sitruunaa. Varsin suoraviivainen mutta todella houkutteleva. Vesilisä saa mineraalisuuden irtoamaan selvemmin.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, hiilinen ja salmiakkinen. Yskänlääkettä, jotain hapokasta yrttisyyttä, vahvan suolaista mineraalisuutta. Suutuntumassa on karhean villainen ote, kuiva puraisu. Hedelmäisyys on silti huomattavan runsasta ja monipuolista: omenaa, kiiviä, aprikoosia, mangoa, sitruunaa. Suolaa ja merellistä terävyyttä riittää, tervaa ja Fisherman’s Friendia. Jälkimaku on tervainen ja savuinen, kunnes aprikoosihillo ja sitruunaisuus ottavat vallan. Paahtunutta tammea, siirappia, lääkemäisyyttä. Varsin mainio loppuliuku. Vesilisä korostaa sitruunaista ja mineraalista puolta ja häivyttää sherrysävyjä entisestään.

Arvio: Hiilen, turvesavun ja trooppisten hedelmien liitto. Maukas mutta ilmeisen nuori viski. Sherryvaikutus on vähäisempi kuin väri antaa olettaa, mutta kun homma toimii näin mahtavasti, ei voi valittaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig PX Cask 48%

Laphroaig PX Cask on jakanut mielipiteitä siitä saakka, kun se pari vuotta sitten julkaistiin. Toisten mielestä kyseessä on mahtava sherry-Lappari, toisten mielestä hikisukkamainen pohjanoteeraus.

Nyt on aika ottaa kunnolla selvää, mistä puusta PX Cask on todella veistetty. Se on siis kypsynyt ex-bourbontynnyreissä, joihin on kuulunut sekä normaalia hogsheadia että quarter caskia. Viimeistely on tehty tuotteen nimen mukaisesti entisissä Pedro Ximénez -sherrytynnyreissä.

Laphroaig PX Cask

(48%, OB, NAS, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Suklainen, tervainen ja savuinen. Salmiakkijauhetta, suolaa, lääkemäistä pistävyyttä. Samalla kinuskia ja huomattavan makeaa suklaakastiketta. Miellyttävä yhdistelmä sinänsä, aavistuksen ohut tosin. Runsas kumi, uudet autonrenkaat haisevat tältä. Uuden auton nahkaverhoiluakin löytyy. Vesilisä tuo pintaan haavanpuhdistusainetta ja hunajaa.

Maku: Turpeinen, suklainen ja purevan lääkemäinen. Siirappia ja pippuria, rusinaa ja suolaisuutta. Maku ei yllätä syvyydellä tai kompleksisuudella, mutta peruselementit toimivat mainiosti. Kinuskia, lakritsia, tervaisuutta, kumia, savua, yrttilikööriä, tammen purevuutta. Suutuntuma on hiukan kevyt suhteessa palettiin, kuiva villaisuus ja jodi pistävät seasta. Jälkimaku alkaa suolan ja merellisyyden, lakritsin ja suklaan ympärillä. Terävä lääkemäisyys, mausteinen tammisuus, terva ja savu maistuvat melko pitkään. Vesilisällä alkaa löytyä minttua ja eucalyptusta.

Arvio: Hiukan kevyt runko suhteessa viimeistelyn suklaiseen makeuteen, mutta maistuva tapaus tämä on siitä huolimatta. Omaan makuuni jopa tämän kumimaisuus toimii. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Caol Ila 25 yo 43%

Olin hiukan alle kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa Skotlannissa. Vierailin ystäväni kanssa Glenkinchien tislaamolla, kuten niin monet muutkin, koska sinne pääseminen on Edinburghista niin helppoa.

Kuljimme paikallisbussilla Pencaitlandiin ja kävelimme sen noin viiden kilometrin matkan kylästä tislaamolle. Satoi vettä, maisema oli harmaa, edellisen illan baarikierros painoi jaloissa. Ympäröivät pellot eivät edes antaneet viitteitä siitä, että jossain olisi jokin tislaamo. Kaiken lisäksi tiesimme, että Glenkinchie ei ollut kummankaan suosikkiviskiä.

Kun lopulta pääsimme tislaamolle, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Vartin kolkuttelun jälkeen kuitenkin pääsimme sisään ja saimme jopa ostettua tislaamokierroksen, vaikka olimme ainoina paikalla. Kierroksen tuli vetämään talonmiehen oloinen herra, joka ei osannut vastata oikein mihinkään meidän kysymyksistämme.

Kierroksen jälkeen pääsimme vierailukeskuksen baariin, jossa talonmies maistatti meillä tutun Glenkinchien. Kehuimme sen maasta taivaisiin. Herrasmiehenä hän antoi meidän valita baarista toisenkin dramin, joten otimme Caol Ilaa. Kun ylistimme vielä senkin maun jumalaiseksi, mies lähti takahuoneeseen, kolisteli hetken ja toi pullon 25-vuotiasta Caol Ilaa.

Se oli siihen aikaan hienointa viskiä, mitä olin päässyt maistamaan. Tuona iltapäivänä se maistui taivaalliselta.

Tänään lasissa on samaa tavaraa, aivan tuoretta erää ja 43-volttisena. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, miltä se mahtaa maistua. Muistan vain tuon sateisen syksyisen päivän Glenkinchien tislaamolla.

Caol Ila 25 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen ja omenainen, varsin ujo. Seesteisen hedelmäinen, appelsiininkuorta ja kiiviä. Tammisuus tuntuu vahamaisena, hyvin mietona. Yhtä aikaa elegantti ja hiukan ponneton. Suolaa, hapokkuutta, maltaisuutta, kovia toffeekarkkeja, ripaus lakritsia. Mieto turpeisuus leijuu kaiken keskellä.

Maku: Pehmeän vahamainen ja aluksi erittäin mieto. Suolaisuutta ja kukkaisuutta, erikoinen yhdistelmä. Turvesavu näyttäytyy hiukan selvemmin kuin tuoksussa, mutta yleisilme on edelleen kevyt – ja kuivan tyylikäs. Hedelmäteetä, appelsiinimarmeladia, sitruunalimonadia, aprikoosia, kiiviä, tuoretta ananasta. Maltaisuus on hapahkoa, tammisuus tuo mukavasti kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, hiukan tervainen, turpeinen, suolainen ja varsin tumma. Omenaa, vahamaista tammisuutta, hiukan pippuria. Yllättävänkin ponnekas ja pitkä finaali, jossa on kompleksisuutta vaikka muille jakaa.

Arvio: Omaperäinen ja mieto savuviski, tyylikäs ja kompleksinen. Vain potku puuttuu. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 82/100 (Dominic Roskrow).