Speyside

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802, 54,7%

BenRiachin vuoden 1988 vuosikerrasta löytyi tällainen sherrykypsynyt single cask, joka ei ulkoisesti vaikuta erityisen sherryiseltä. Voisi olla refilliä.

BenRiach 16 yo 1988/2015 Cask #802

(54,7%, OB, 1988-9/2005, Batch No. 2, Cask No. 802, Oloroso Sherry Butt, 675 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hunajainen, salmiakkinen ja napakka. Tammi tuntuu varsin reippaana. Makeaa omenaa, tölkkipersikkaa, hunajamelonia, vaniljaisuutta. Jotain kuivakkaa tässä on taustalla, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Suolaa, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä avaa rasvaa, kypsää banaania, makeaa sitruksisuutta.

Maku: Erittäin tiivis ja ällistyttävän suolainen. Tammi puskee vahvasti kaikesta läpi, vaativana ja melko pippurisena. Suutuntuma on melko kuiva ja varsin kihelmöivä. Salmiakkia, hapokkuutta. Taustalla on edelleen hedelmäisyyttä ja hunajaa, mutta pintaan pääsevät vain kuivat piirteet. Rusinaa, kuivattua aprikoosia, banaanilastuja, suolapähkinää. Finomaista, kuivakkaa sherryisyyttä. Jälkimaku on todella suolainen ja tamminen, pippurinen ja rapisevan kuiva. Lääkemäisyyttä, öljyisyyttä, vähän salmiakkia. Kireä ja keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tölkkihedelmäisyyttä ja avaa likaisuutta, aserasvaa ja lihalientä.

Arvio: Tuoksu on osin tyypillistä BenRiachia, maku vähän jotain muuta. Ei täysin puhuttele. Muutama lisävuosi olisi ehkä voinut tehdä hyvää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 3).

The Macallan Edition No. 3, 48,3%

Macallanin Bob Dalgarno ja parfumööri Roja Dove ovat olleet yhdessä asialla ja pistäneet kasaan Edition No. 3 -pullotteen. Viime aikoina maistamistani uuden ajan Mäkkäreistä Edition No. 2 on ollut omassa lajissaan kenties paras, joten tätäkin kohtaan odotuksia löytyy.

Nyt on taas niin vino pino tynnyreitä vattauksessa mukana, ettei sieltä osaa oikein edes poimia mitään olennaista. Pääosa tynnyreistä on ollut ensimmäistä täyttöä, ja settiä on täydennetty refillillä. Mukaan mahtuu niin sherry butteja kuin puncheoneitakin, sekä eurooppalaisesta että amerikkalaisesta tammesta. Ex-bourbontynnyreitä löytyy niin barreleina kuin hogsheadeina, kaikki first filliä.

Tarvitaan kyllä melkoisesti loitsuja, että tällaisesta satsista saa tolkun. Tai sitten Dalgarnon ja Doven nokka on osunut oikeisiin tynnyreihin ja kokonaisuus toimii. Maistamalla se selviää.

The Macallan Edition No. 3

(48,3%, OB, NAS, 2017, European and American Oak Sherry Butts & Puncheons + Bourbon Barrels & Hogsheads, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän tuhti, likainen ja maltainen. Karamellisuutta, tikkunekkua, hiukan kahvia, maapähkinävoita, voita, rasvaisuutta. Kanelia, kanervaisuutta, vaniljaa, hunajaa. Ylikypsää hedelmäisyyttä, sitruksisuutta, aktiivista tammisuutta. Vähän sekava. Vesilisä tuo vähän ruutisia ja poltettuja piirteitä.

Maku: Runsas, paksu ja voimakas. Edelleen siellä likaisella ja rasvaisella puolella, puuromaisen maltaisuuden ja nuoria Highland Parkeja muistuttavan kanervahunajan maisemissa. Uuniomenaa, kanelia, paahdettuja taateleita, pähkinäisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja runko jämäkkä. Runsaasti aktiivista tammea ja mausteiden tulitusta. Hiukan pihkaisuutta, siirappia, rusinaa, ylikypsää sekahedelmää. Jälkimaku on heti alkuun todella mausteinen ja tanniininen, mutta karamellisuus ja maapähkinävoi tulevat pelastamaan. Kanelia, inkivääriä, tuttua kanervahunajaa, uuniomenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa rusinaa.

Arvio: Iha pätevä viski lajissaan, mutta pidin Edition No. 2:sta enemmän. Nyt on likaisuutta ja puuta vielä enemmän tiskissä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46% (2015)

Aloitin aktiivisen viskiharrastuksen kevättalvella 2012, kun aiemmin satunnaiset tastingit ja kavereiden kesken tehdyt samplevaihdot muuttuivat yhtäkkiä säännöllisiksi. Tuolloin aloitetuista muistiinpanoista syntyi myöhemmin tämä blogi.

En koskaan ajatellut bloggaavani viskistä. Halusin vain saada muistiinpanot ylös sellaiseen muotoon, että niihin olisi helppo palata. Vähitellen ympärille alkoi kasautua muutakin viskiin liittyvää tarinaa, kun viskikirjallisuus ja tastingit tulivat kuvaan mukaan.

Kesällä 2014 näistä teksteistä tuli julkisia, vaikka pitää muistaa, että kävijämäärät olivat pitkään hyvinkin matalat. Nyt väkeä käy täällä jo vähän enemmän, vaikka markkinointi on edelleen kauniisti nollassa. En vieläkään ole mikään ”oikea” bloggari – postaan vain nuottejani tänne blogiin niin kuin ennenkin.

Alkujaan koko maistelunuottien kirjaaminen oli todella hapuilevaa, mutta sille oli tarve. Parikymmenen maistetun viskin jälkeen en olisi omassa päässäni enää pystynyt erottelemaan yhtä uusien viskien nyansseja niin, että olisin muistanut niistä jotain vielä jälkikäteen.

Omalle makumuistilleni oli välttämätöntä, että sain tuntemuksilleni sanat. Nykytutkimuksen valossa muistamisen ensimmäinen perussääntö kuuluu: Make strong connections.

Ensimmäinen varsinaisesti nuotittamani viski oli BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46%, ja se tapahtui päivälleen kuusi vuotta sitten. Sitä ennen oli toki paljonkin muistiinpanoja, mutta ne olivat vain hajanaisia merkintöjä ilman kunnon yritystä. Ensimmäiset niin sanotut nuotit keväällä 2006 sisälsivät lähinnä huomioita siitä, miten paljon kulloisessakin savuviskissä oli savua.

Kaikkien vuosien saatossa nauttimieni viskien jälkeen juuri tähän 15-vuotiaaseen PX-viimeisteltyyn Benkkuun oli verraten helppoa päästä käsiksi tänä päivänä. Onko tässä edelleen se karhunvatukka mukana, jonka silloin löysin?

BenRiach on muutenkin tislaamo, johon minulla on henkilökohtainen side. Olen käynyt tislaamolla, kiertänyt siellä kaikki paikat kilnistä lähtien ja maistellut varastossa tynnyrinäytteitä naama virneessä. Se oli hyvä päivä elämässä. Myöhemminkin olen halunnut pitää yllä jatkuvaa kokemusvirtaa tislaamon uusista julkaisuista, vaikka omistaja on jo vaihtunut ja hinnat kaikkialla noususuhdanteessa.

Tänään päätin siis juhlistaa näitä kuutta vuotta maistamalla suhteellisen tuoretta erää samasta BenRiachin viskistä, josta kaikki alkoi. Slàinte mhath!

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish

(46%, OB, +/- 2015, PX finish, 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä bourbontynnyreiden tuomaa vaniljaa ja PX-tynnyrin suklaista makeutta. Hilloisuus ja sokerisuus on huipussaan. Vadelmaa, mustikkaa, viikunaa. Pähkinäisyyttä, piparkakkua, hedelmäteetä, hiukan yrttisyyttä, hunajaa. Kaunis! Vesilisä avaa vähän havuisuutta.

Maku: Hilloinen ja siirappinen, mutta tumman suklaan ja nahkaisuuden ote pitää tasapainon erinomaisena. Viikunaa, kuivattua luumua, rusinaa, hunajaisuutta ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi ryhdikästä. Hedelmätee on edelleen hyvin mukana, yrttiset sävyt tuovat särmää. Hiukan fariinisokeria ja piparkakun maustelientä. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan hilloisuuden saattelemana, luumuhilloa, appelsiinimarmeladia ja vadelmahilloa riittää. Piparkakkua, viikunaa, pähkinäisyyttä, mustaa teetä, hunajaa, vaniljaa, rusinaisuutta. Pitkä ja elegantti finaali. Vesilisä saa hiukan minttua ja kamomillaa esiin.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen. Pidän edelleen kovasti. Ehkä sen karhunvatukan voisi tuoksusta oikein kovalla yrittämisellä vielä löytää, mutta kovin pinnassa se ei enää tänä päivänä ole. Parempi pitää kaunis muisto. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

BenRiach 16 yo 1994/2010 Cask #5632 for Pikkulintu 51,3%

Puotilan ostarilla sijaitsevaa Olutravintola Pikkulintua varten pullotettiin tällainen BenRiach syksyllä 2010. Olen tätä lukemattomia kertoja maistanut eri yhteyksissä, mutta vasta äskettäin havahduin, että nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös.

Nyt on nuotitettu, kun viimeiset pullot ovat jo käsillä. Jos Suomesta olisi saanut ostaa viskiä ravintolasta mukaan, nämä 350 pulloa olisi myyty nopeasti loppuun. Nyt on onneksi saatu nauttia näistä vuosikaudet.

BenRiach 16 yo 1994/2010 Cask #5632 for Pikkulintu

(51,3%, OB for Pikkulintu, 1994-9/2010, Cask No. 5632, Peated / Pedro Ximénez Finish, 350 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sisäkumia oikein urakalla, turvesavua ja suklaisuutta. Piparkakkua, luumuhilloa, taatelia ja viikunaa. Ylikypsää hedelmää, paahteisuutta, kahvisuutta, yrttiliköörimäisyyttä. Mahtava hilloisuus ja siirappisuus, fariinisokeria ja rusinaisuutta. Vesilisä tuo raikkaampaa yrttisyyttä pintaan.

Maku: Upea savuisuus ja siirappisuus! Piparkakkua, taatelia, viikunahilloa, suklaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mahtavan pehmeä. Öljyisyyttä, luonnonkumia, tervaa. Hiukan kahvisuutta ja yrttilikööriä. Hiilisiä ja nokisia vivahteita, jotka toimivat upeasti yhteen marjaisuuden kanssa. Jälkimaku on siirappinen, salmiakkinen, kuminen ja mahtavan suklainen. Piparkakkua, savua, tervaa. Tammisuus ja paahteisuus saavat vähitellen otetta, kaakaojauhe ja fariinisokeri tulevat kuin varkain mukaan kuvaan. Pitkä ja herkullinen finaali. Vesilisä availee karkkisia ja toffeemaisia sävyjä.

Arvio: Elämys tänäkin päivänä. Ikäluokkansa ehdottomasti parhaita BenRiach-viskejä koskaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvin onnistunut ”finistely””.

BenRiach 36 yo 1977/2013 Cask #1031, 54,9%

BenRiachin vuosikertaan 1977 mahtuu monenlaisia viskejä. Tällä kertaa kohdalle osui ex-Moscatelissa viimeistelty single cask, joka on peräisin vuonna 2013 pullotetusta erästä numero kymmenen.

BenRiach 36 yo 1977/2013 Cask #1031

(54,9%, OB, 1977-6/2013, Batch No. 10, Moscatel Finish, Cask No. 1031, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja piparkakkuinen, makean hunajainen ja tomusokerinen. Vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja, pölyisyyttä. Vastapainoksi löytyy toffeefudgea, toskaomenaa, metisyyttä. Makeaa viinisyyttä, nahkaisuutta, kuivaa tammea. Mukava öljyisyys ja tyylikäs mausteisuus. Vesilisä tuo todella paljon mentholia ja raikkautta. Nam.

Maku: Makea ja mausteinen, imelän viininen ja kuivakan tamminen. Silti tammisuus on pykälän aktiivisempaa kuin tuoksu antoi odottaa, inkivääriä ja valkopippuria löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jo hiukan keventynyt. Tomusokeri ja piparkakku ovat hyvin mukana, hilloisuus ja hunaja jylläävät. Jälkimaku on tamminen ja viininen, nahkainen ja hilloinen. Hapokkuutta ja tanniineja, mausteita ja kahvilikööriä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti sitruksisuutta ja tölkkisekahedelmiä.

Arvio: Oikein maukas ja runsas Benriach. Hyvä viski, mutta se jokin viimeinen silaus tästä vielä puuttuu. 89/100

Speyside 18 yo 1997/2016, Master of Malt 56,1%

Master of Malt julkaisi vuonna 2016 tällaisen mielenkiintoisen single caskin Speysiden tislaamon tuotannosta.

Speyside 18 yo 1997/2016, Master of Malt

(56,1%, Master of Malt, Single Cask Series, 2.5.1997–1.3.2016, Cask No. 604, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Uskomattoman lihaisa. Pihvilihaa, paahtopaistia, rasvaista savumakkaraa, verilettuja. Tallia, nahkaisuutta, mustaa kahvia. Hyvin erikoisella tavalla sherryinen, multaisen muhkea mutta ei vähääkään makea. Reipasta tammisuutta, yrttejä, mustaherukkaa, aavistus rikkiä. Vesilisä tuo tuoretta heinää.

Maku: Selvästi tuoksua makeampi, mutta tuhti lihaisuus on edelleen kärjessä. Tummaa suklaata, luumua, mustaherukkaa, hapanta pähkinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta potkua riittää. Tammessa on vahva isku, samoin maltaisuus tulee läpi reippaasti. Kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, taatelia. Happamuudessa on jogurttirusinaa ja pientä puuromaisuutta mukana. Jälkimaku kääntyy reippaasti viikunaiseen ja rikkiseen suuntaan. Munalikööriä, mantelimassaa, taatelia, piimäkakkua. Tammi iskee napakasti kiinni eikä tallinen sävy pääse heti katoamaan. Melko pitkä finaali. Vesilisä parantaa balanssia ja saa uuniomenaa esiin.

Arvio: Hyvin omalaatuinen viski. En ihan hetkeen muista näin lihaisaa ja joka suuntaan sinkoilevaa sherrypommia maistaneeni. Häiriöitä ja sivuääniä on kuitenkin sen verran rutkasti, että vähän pöllämystynyt olo tästä jää. 86/100

BenRiach 20 yo 43% (2017)

BenRiachin perusvalikoimaan on jo pitkään kuulunut tämä 20-vuotias pullote, joka kantaa nykyään tällaista tummansinistä etikettiä. Muutama vuosi sitten maistamani aiempi versio oli ihan pätevä viski, mutta pikkulinnut ovat laulaneet, että nämä uudemmat pullotteet olisivat vielä hienompaa tavaraa. Se antaa heti validin syyn maistoon.

BenRiach 20 yo (2017)

(43%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja aavistuksen tunkkainen. Ei ollenkaan niin raikkaan hedelmäinen kuin aiemmin maistamani pullote, vaan nyt ovat rusinat, luumut ja kuivattu aprikoosi vahvoilla. Sitruksisuus ja omena pysyttelevät taustalla. Tammi on reipasta ja varsin vahamaista. Kanelia ja tummaa yrttisyyttä riittää.

Maku: Aukeaa heti. Todella upea kuiva tammisuus luo pohjan kokonaisuudelle, johon hedelmäisyys ja metisen kukkaiset sävyt rakentavat oman maisemansa. Kuivattuja hedelmiä, omenaa, viinirypäleitä. Vaniljaa, apilankukkaa, akaasiahunajaa, tyylikästä pähkinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Öljyisyys ja vahaisuus saavat tämän tuntumaan hyvinkin iäkkäältä viskiltä. Fariinisokeria, hiukan piparkakkua. Jälkimaku palaa jälleen sinne maltaisuuden ja reippaamman tammen maailmaan, mutta likainen öljyisyys ja runsas pähkinäisyys toimivat hienosti. Mausteita, kuivattuja hedelmiä, öljyisen yrttisiä sävyjä, kanelia, vähän minttuakin. Pitkä finaali pysyy ryhdikkäänä loppuun asti.

Arvio: Maun kaareltaan ja herkkyydeltään aivan upea viski, mutta osin sulkeutunut tuoksu ja hermostunut jälkimaku jättävät hiukan toivomisen varaa. Mutta on tämä silti herkkua, siitä ei pääse mihinkään. On tultu merkittävä pykälä aiemmasta versiosta eteenpäin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate 46%

Maistossa tällä kertaa väriltään yllättävän tumman sherryinen Glenrothes, joka on kuitenkin peräisin refill-tynnyristä. Ehkä tämä on ollut myös jossain ennen sitä, ehkä kyseessä on ollut todella aktiivinen tynnyriyksilö… Vaikea tietää.

Glenrothes 16 yo 1997/2014, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 2.6.1997–10.2.2014, Cask No. 9244, Refill Sherry Butt, 775 bts., 70 cl)

Tuoksu: Märkää pahvia, nyt ei ala hyvin. Oudon esanssinen sherryisyys, kumimaisuutta ja muovia. Maitosuklaata, hiukan toffeeta, kanelia, kuivattuja hedelmiä, jotain ummehtunutta. Maakellarin vivahde, pieni rikkisyys. Märkä pahvi on hämmentävän dominoiva. Vesilisä availee metallisia sivunuotteja.

Maku: Pistävän mausteinen, edelleen märän pahvinen ja kummallisen muovinen. Olenko lyönyt pääni? En muista näin heikkoa viskiä pitkään aikaan, kun lähtökohdat ovat silti näin lupaavat. Kitkeryyttä, karvasta pähkinää, hikisyyttä. Suutuntuma on heikko ja ponneton, vaikka pippuri vähän potkaiseekin. Tammi kipristelee suuta, sivuäänet mellastavat. Vasta jälkimaussa päästään suklaisen ja luumuisen sherrytyylin äärelle, mutta edelleen pahvi, muovisuus ja rikki häiriköivät. Maakellaria, pippuria, hapanta tammisuutta. Keskipitkä jälkimaku on erittäin hermostunut. Vesilisä tuo hiukan pehmeämpää suklaisuutta makuun mukaan.

Arvio: Pitkästä aikaa todella hankala kokemus. Jälkimaku sentään pelastaa vähän. 75/100

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s 58,5%

Tällaisia Glentauchersin viskejä ei tule ihan joka päivä vastaan. Ylipäänsä koko Glentauchers… ei tuota ihan heti vahvoja mielikuvia.

Glentauchers 1990/2005, James MacArthur’s

(58,5%, James MacArthur’s, Old Masters, 1990–2005, Cask No. 14426, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksinen ja kevyen kukkainen, mutta voiman kyllä tuntee heti. Vaniljaa, maltaisuutta, jotain erikoista muovisuutta. Tammi on todella tanakasti mukana. Öljyisyyttä, käsirasvaa. Hiukan mineraalisuutta. Yleisilme on varsin hahmoton. Vesilisä vapauttaa päärynää ja kepeämpiä sävyjä.

Maku: Rasvainen, saippuainen, erittäin vahva. Pistävä sitruksisuus ei oikein löydä tasapainoa makean omenan ja maapähkinävoin kanssa. Maltaisuutta, hapokkuutta, vaniljaa. Suutuntuma on varsin rasvainen ja pistelevän mausteinen. Jälkimaku käy varsin happamaksi, sitruunaisuus ja tammi lyövät oikein kunnolla. Edelleen sama käsirasvaisuus ja outo muovisuus nousevat pintaan. Pippurisuutta, mineraalisuutta, vahvaa hammastahnaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä vielä oudomman, ylikypsiä hedelmiä ja ummehtunutta ruohoisuutta tulee mukaan.

Arvio: Nyt ei ole viski oikein miltään osin kohdallaan. Tasapaino heittelehtii ja kummallisia sivuääniä riittää kuin rötöstelevän kuntapoliitikon painajaisissa. 78/100

Mortlach 1988/2006, Samaroli 45%

Maistelussa Italiaan pullotettu Mortlach, joka on tislattu vuonna 1988. Tiedän, että tämä ei ole saanut kovin mairittelevia arvioita, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan. Ja nostan vielä maljan Silvano Samarolin (1939–2017) muistolle.

Mortlach 1988/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1988–10/2006, Cask No. 7777, Sherry Cask, 780 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hermostunut. Maltaisuudessa on hiukan lenseä puuromainen sävy, löytyy mysliä ja kuivattuja hedelmiä. Jugurttia, hapanmaitotuotteita. Kevyesti maitosuklaata, aavistus rusinaa. Vanilja ja mehumainen hedelmäisyys tuntuvat myös. Varsin vaatimaton yleisilme. Vesilisä vapauttaa vähän rikkiä, poltetut tulitikut ja pieni munalikööri ilmestyvät kuvaan.

Maku: Kokonaisuus on heti tuoksua paremmin kasassa. Kuiva tammi toimii todella hienosti, pippurisuus ja napakka yrttisyys suorastaan lentävät. Lakritsia, kandisokeria, kiteistä hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hienostuneen mausteinen. Kuivalihaa, omenaisuutta, luumua, rusinaa. Hiukan kuivaa maitosuklaata. Jälkimaku on todella tyylikkään pippurinen, hiukan hapokas, omenainen ja lakritsinen. Kuiva tammi toimii edelleen todella hyvin. Tuoksusta tutut mysli ja jugurtti tekevät paluun, mutta hyvällä tavalla. Sokerisuutta, kiteistä hunajaa, pähkinäisyyttä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä availee lisää hedelmäisyyttä, sitruksisuus tulee mukaan.

Arvio: Tuoksultaan outo ja vähän epäilyttäväkin, mutta maultaan aivan mainio viski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 4).