Speyside

Convalmore 36 yo 1977/2013, 58%

Nyt on käsissä dream dram. Diageon edellinen Special Releases -sarjassa julkaistu Convalmore oli taivaallista tavaraa, ja moni on ollut sitä mieltä, että tämä on vieläkin parempi.

Käsittämätöntä, että alkoholiprosentti on näin korkealla, kun on todellisesta ikäviskistä kuitenkin kyse. Suomeksi: tynnyreiden on täytynyt olla erinomaisia.

Convalmore 36 yo 1977/2013

(58%, OB, Special Releases, 1977–2013, Refill American Oak, 2680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Minttua, katajaa, tammisuutta, hunajaa. To-del-la intensiivinen tuoksu. Tammi on erittäin kuivaa ja muhkean mausteista, menee läpi kaikesta. Mehiläisvahaa, toffeeta. Savun aavistus, tippa yrttistä lääkettä. Karamellisoituja hedelmiä, sitruksisuutta, kiteistä sokeria, pihkaa. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti kukkaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Voimakas ja tiivisrakenteinen. Minttuinen ja tamminen yleisilme, aivan mahtava. Tammi maistuu tyylikkäänä ja rouheana, mausteisena ja hallitsevana. Vahamainen suutuntuma on loistelias. Hunajaa, sokeria, toffeefudgea, vaniljaa. Herukkaisuutta, sitrusta, pihkaisuutta. Yrttistä lääkemäisyyttä, edelleen. Tammi kyllä hallitsee palettia. Jälkimaku iskee kuin miljoona volttia, kiteisen hunajaisella ja vahvan mausteisella aloituksella. Minttu ja eucalyptus ovat tiivisti läsnä. Sitruksisuutta, toffeeta, havuisuutta, yrttiteetä, kovia päärynäkarkkeja, vaniljaa, aavistus savua. Erittäin pitkä. Wow. Vesilisällä tulee Pectus-pastilleja pintaan.

Arvio: Aivan loistava viski, mestaruussarjan tavaraa. Silti nuorempi versio pysyy itselläni kärjessä, sen tammisuus ja vahamaisuus ovat jopa vielä vähän lähempänä täydellisyyttä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Dramming 86/100.

The Macallan Oscuro 46,5%

Kerta kiellon päälle: petyin jo The Macallanin Travel Retail -valikoimista Whisky Maker’s Editioniin ja Estate Reserveen, mutta nyt lasiin päätyi vielä yksi Mäkkäri sieltä tax free -osaston kalliimmasta päästä.

Oscurossa on sekoitettu vuosien 1987–1997 välillä tislattuja viskejä. Etiketin mukaan tynnyreinä on jälleen käytetty sherry seasoned oak casks -osastoa eli puuteknologian puolelle on menty, huljutettu sherryä eurooppalaisessa tammessa ja todennäköisesti myös varsin pienissä tynnyreissä. Iso osa tynnyreistä on ollut first filliä, mikä on tietysti tällaisissa tapauksissa luonnollista.

Yleinen epäilys tätä kohtaan on suuri, mutta maistetaan.

The Macallan Oscuro

(46,5%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Taatelia, luumua, viikunaa, suklaata. Oikein roteva sherrytuoksu. Tallia, satulaa. Vieno lakritsi. Ylikypsiä sekahedelmiä, hiukan pekonia, siirappisuutta, toffeefudgea. Varsin herkullinen tuoksu. Vesilisä avaa mausteisuutta mukavasti.

Maku: Sherryisen makea mutta tuoksuun nähden yllättävän ohut. Tekstuuri on huokoinen, vaikka makupaletissa puskee suklaata ja taatelikakkua. Rusinaa, mausteisuutta, kanelia. Maltaisuus tulee happoisena ja hiukan karvaana läpi. Tammi tuntuu yllättävän kireänä. Jälkimaku on alkuun jopa häiritsevän karvas ja hapan, maltaisuus ja sherry eivät oikein keskustele keskenään. Tummaa suklaata, saksanpähkinää, kuivaa hedelmäkakkua. Melko pitkä finaali, mutta loppunousu jää puuttumaan. Vesilisä tuo suutuntumaan kermaisuutta, mutta syvyyttä tähän ei saa mitenkään.

Arvio: Nykypäivän Mäkkäriä hiukan runsaammassa ja suklaisemmassa muodossa. Helppoa juotavaa, sitä tällä on ilmeisesti tavoiteltu. 86/100

The Macallan Estate Reserve 45,7%

Estate Reserve pullotettiin vahvuudella 80 UK Proof ja asemoitiin The Macallanin laajan tax free -valikoiman high endiin. Kypsytys ”sherry seasoned hogsheadeissa” kuulostaa taas siltä, että puuteknologiaa on käytetty kosolti.

En osaa odottaa tältä mitään. Mäkkärin nykytuotanto on ollut yhtä pettymysten sarjaa, ja pahimmat tapaukset ovat löytyneet juuri täältä Travel Retail -puolelta.

The Macallan Estate Reserve

(45,7%, OB, NAS, +/- 2015, The 1824 Collection, Travel Retail Exclusive, Sherry Seasoned Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja tallihenkinen sherryisyys on pinnassa. Satulaa, multaisuutta, ummehtunutta kellarimaisuutta. Maltaisuus tuntuu raskaana ja tunkkaisena. Ylikypsiä sekahedelmiä, rancion tuntua. Luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Napakat mausteet, teroitettua lyijykynää. Silti hiukan ohut kokonaisuus. Vesilisällä tietty käynyt fiilis lisääntyy, ummehtuneisuus tulee selvemmin pintaan.

Maku: Sherryisyys yliohjautuu, tallimaisuus jättää alleen todella paljon sävyjä. Ylikypsät sekahedelmät, luumu ja rusinat maistuvat korostuneesti. Karvasta appelsiinia. Maltaisuus on edelleen varsin tunkkaista. Suutuntuma ei ole ollenkaan niin täyteläinen kuin toivoisi, tasapaino on hiukan hukassa. Jälkimaussa homma alkaa toimia paremmin, siirapin ja mausteiden läsnäolo vahvistuu. Tammi tuntuu tuoreena, mutta suklaa ja luumu pitävät kokonaisuutta pystyssä. Karvautta, pähkinäisyyttä, kitkerää teemäisyyttä. Ohenee keskipitkän finaalin loppua kohti selvästi. Vesilisä nostaa mausteita ja helpottaa kireyttä.

Arvio: Tasapaino-ongelmista kärsivä sherryttely, joka jää pykälän verran Rubyn taakse. Runkoa ja luonnetta tämä kaipaisi kipeästi lisää, koska lähtökohdat ovat todella lupaavat. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3). Whisky Magazine 85/100 (Rob Allanson), 75/100 (Dominic Roskrow). Whiskynotes 82/100.

Glenfarclas 1986/2012 Family Casks Release IX, 58,4%

Glenfarclasin Family Casks -julkaisujen suosio on kasvanut tasaisesti. Nyt maistelussa refill-sherryssä kypsynyt yksilö vuodelta 1986.

Glenfarclas 1986/2012 Family Casks Release IX

(58,4%, OB, 1986–21.2.2012, Refill Sherry Butt, Cask No. 4336, 574 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja suklainen, hienon monitasoinen sherrytuoksu. Yrttisyyttä, kanelia, piparkakkua, luumuhilloa, viikunaa. Tammisuudessa on hienostuneen antiikkinen, nahkainen ja kuiva luonne. Pieni ummehtuneisuus tästä löytyy myös, aavistus rikkiä ja metallisuutta. Vesilisä korostaa rikkiä entisestään.

Maku: Nahkainen, tallinen ja erittäin voimakkaasti kuivuva. Sahapuru pölähtää melkein välittömästi, tanniinit liimaavat kielen kitalakeen. Maanläheisyyttä, heinää, rusinaa, viikunaa. Tammi ohjautuu yli, suutuntuma on mahdottoman kireä. Tummaa suklaata, kanelia, piparkakkutaikinaa, ummehtunutta nahkaisuutta, melko runsaasti rikkiä. Tasapaino on jossain määrin hukassa. Jälkimaku nostaa tumman suklaisen, rusinaisen ja sherryisen puolen hiukan paremmin esiin. Piparkakkua, viikunaa, rikkiä, karvautta, saksanpähkinää, vahvaa tammisuutta. Melko pitkä ja kovasti kuivattava. Vesilisä tuo sentään kermaisuutta ja auttaa kuivumisen oireisiin.

Arvio: Hyvistä lähtökohdista huolimatta tämä ei säväytä, koska rikkisyys ja tammi lyövät täysin yli. Suutuntuma kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line 52,9%

Aberlour-julkaisu saksalaisen Jack Wiebersin Old Train Line -sarjasta on kerännyt kehuja. Kiinnostavaa kohdata jälleen ex-bourbonissa kypsynyt Aberlour.

Aberlour 26 yo 1988/2014, Jack Wiebers Old Train Line

(52,9%, Jack Wiebers, Old Train Line, 5/1988–8/2014, Cask No. 05291, Bourbon Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella runsas, mausteinen ja vaniljainen. Voimakas omenaisuus, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mehiläisvahaa. Upea tammisuus, tavallaan melkein päällekäyvä mutta hyvässä mielessä. Lakritsia, anista, apilankukkaa, metisyyttä. Hienon öljyinen ja aromikas. Vesilisä tuo ananasta ja hunajamelonia esiin.

Maku: Öljyinen ja varsin tiukka, tammi on jo todella rajoilla. Mausteisuus menee valkopippuriin ja inkivääriin asti. Vihreää omenaa, vaniljaa, vahamaisuutta. Suutuntuma on napakka. Kireä bourbonsävy, tölkkiananasta ja terävää puuta. Jälkimaussa ruohoisuus ja kukkaisuus nousevat jälleen, samoin hento lakritsi. Inkivääriä, pippuria, vaniljaista tammisuutta. Öljyisyys ja aromien kirjo ovat kiitettävällä tasolla. Erittäin mausteinen finaali on myös varsin pitkä. Vesilisällä tasapaino paranee ja hedelmäisyys nousee.

Arvio: Tuoksultaan likimain loistava mutta makunsa puolesta hiukan liian tamminen ja ärjy. 86/100

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish 55,7%

Oluthuone William K. valitsi BenRiachin valtavista tynnyrivalikoimista pari vuotta sitten tällaisen turpeisen, portviinissä jälkikypsytetyn yksilön. Maistoin tämän lanseerauksen aikoihin pariinkin kertaan, mutta en koskaan kirjannut nuotteja ylös. Nyt siihen aukesi tilaisuus. Mielenkiintoista palata tähän pitkän tauon jälkeen.

BenRiach 17 yo 1995/2012 Peated, Tawny Port Finish

(55,7%, OB, 1995–9/2012, Peated, Tawny Port Finish, Selected and bottled exclusively for Oluthuone William K, Cask No. 3115, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja runsas, viininen ja melko makea. Paksua savua, luumua, hehkuviiniä, mausteisuutta. Ylikypsiä sekahedelmiä, luumukiisseliä. Piparkakkua, kosteaa kakkupohjaa. Salmiakkia, tervaa, tammisuutta. Herkullinen. Vesilisä tuo marjaisuutta kosolti, herukat nousevat pintaan.

Maku: Makean viininen ja muhkean savuinen. Portviini hallitsee kokonaisuutta, maukkaana ja makeana mutta myös kuivattavan tammisena. Joulukakkua, mausteisuutta, piparkakkua, luumua, rusinoita. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rapsakka, tekstuurissa on kepeyttä kaiken öljyn ja soijan keskellä. Jälkimaku on edelleen viininen ja savuinen, mutta lihaisuus tulee esiin. Sekahedelmät ovat erittäin kypsiä. Paahteisuutta. Tanniinit tulevat vyöryllä, kuivuu loppua kohti tiukasti. Maukas ja melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä marjaisuus pääsee valloilleen, löytyy jopa vadelmaa.

Arvio: Herkullinen, portviininen ja makean savuinen BenRiach. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen makuprofiili”.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask 55,8%

The Whisky Caskin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on pullotettu myös tällainen Glenallachie, suoraan first fill sherrystä. Aiempi kokemukseni tislaamon tuotannosta on ohut – vain yksi maistettu yksilö – joten mielenkiintoista on päästä taas tällainen kohtaamaan.

Glenallachie 10 yo 2005/2015, The Whisky Cask

(55,8%, The Whisky Cask, 2005–2015, 10th Anniversary, First Fill Sherry Puncheon, 4 cl miniature)

Tuoksu: Paksun maltainen ja erittäin kuminen. Polkupyörän sisäkumia, jotain hiukan palanutta. Paahteinen ja kahvinen maltaisuus, puuromaisuutta ja joulukakkua. Siirappisuutta, luumuhilloa, tummaa suklaata, taateleita. Kaikkineen ei mikään erityisen houkutteleva. Vesilisä tuo estereitä ja saksanpähkinää pintaan.

Maku: Sherrykypsytys huitelee aivan rajoilla. Luumuhillo ja siirappi ovat pinnassa, kumisuus varsin päällekäyvää. Maltaisuus tuntuu edelleen vahvana, portteria ja paahteisuutta. Tummapaahtoinen kahvi ja hapan tumma suklaa korostuvat. Suutuntuma on kermaisuudessaan varsin kihelmöivä. Jälkimaku on kitkerän paahteinen, todella kahvinen ja luumuhilloinen. Saksanpähkinää, taatelia, kumisuutta, tammea. Hiukan yksioikoinen finaali, jossa portteri korostuu. Suuhun jää happaman maltainen ja karvaan pähkinäinen tuntuma. Vesilisä tekee tälle hyvää – odottamaton hedelmäisyys pääsee valloilleen, makea omena etenkin.

Arvio: Kuminen ja karvas sherrymonsteri sulaa vedellä ihan miellyttäväksi viskiksi. Tasapainolla tämä ei silti pääse juhlimaan. 83/100

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun 48,1%

Tamdhun sherrytynnyreissä kypsyneet yksilöt voivat joskus yllättää. Parhaimmillaan niissä on tiettyä tallimaista persoonallisuutta, kuten Samarolin Tamdhussa vuodelta 1988. Nyt näyttäisi olevan vielä astetta kovempi sherrypommi käsillä. Se tikittää siihen malliin, että täytyy maistaa.

Tamdhu 21 yo 1990/2011, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1990–2011, Sherry Butt, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja viikunaa oikein kunnolla. Luumuja, rusinoita, taatelikakkua, kaikki sherrypommin elkeet. Miellyttävä kirsikkaisuus, jossa on jotain hyvällä tavalla liköörimäistä. Nahkaisuutta, ikääntyneen tammista vivahdetta. Maanläheisyyttä, tallia, satulaa, märkää puuta. Vesilisä tuo esiin heinän ja taustalta jopa pienen savun.

Maku: Suklaisen muhkea ja jouluisen mausteinen. Viikunaa riittää, samoin luumuhilloa ja taatelikakkua. Hyvä balanssi makean rusinaisuuden ja tammisen mausteisuuden suhteen. Nahkaiset vivahteet, tallimaisuus ja lakritsi maistuvat, samoin kahvi ja piparkakku. Suutuntuma on roteva ja erittäin miellyttävä. Jälkimaku on kahvinen, tumman suklainen ja kauniisti kuivuva. Tammi pysyy hienosti roolissaan ja antaa tilaa luumulle, viikunalle ja rusinoille. Maltaisuuttakin löytyy, samoin pähkinää. Kirsikkaisuus voimistuu selvästi loppua kohti ja kokonaisuus makeutuu liköörimäiseksi. Varsin pitkä finaali on miellyttävä loppuun asti. Vesilisä korostaa pehmeää kahvisuutta.

Arvio: Kunnon sherryherkku, miellyttävällä vahvuudella ja kirsikkaisella twistillä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Imperial 19 yo 1995/2014, Signatory 52,2%

Imperialin tunnusmerkkinä on karkkimaisuus, ja muutamasta aiemmin maistamastani Imperialista se on lyönyt heti läpi. Entäs tämä Signatory?

Imperial 19 yo 1995/2014, Signatory

(52,2%, Signatory, Cask Strength Collection, 21.8.1995–2.12.2014, Hogsheads, Cask No. 50165 + 50166, 546 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja varsin makea. Omenaa, hunajamelonia, mangoa, persikkaa ja kaikkea hedelmäsalaattiin sopivaa. Vaniljaa ja tammea, äkkiseltään varsin iäkäs vaikutelma. Karamellisuutta, poltettua sokeria, paahtuneen intensiivistä makeutta. Toisaalta taustalta löytyy kukkainen ja ruohoinenkin ulottuvuus. Akaasiahunajaa, metisyyttä, aavistus pihkaa. Vesilisällä pieni liimamainen vivahde tulee esiin.

Maku: Omenainen ja öljyinen profiili. Makeuden vastapainona tammisuus ja mausteisuus toimivat hienosti. Vaniljaa, hunajaa, tikkunekkua, kovia toffeekarkkeja. Nostaa veden kielelle, sen verran nektarimainen tämä on. Persikkaa ja hunajamelonia riittää. Inkivääriä, lakritsia ja ripaus anista. Jälkimaussa on kovia toffeekarkkeja, hedelmäteetä, hunajaa ja omenahilloa. Lakritsi korostuu, samoin inkivääri ja pieni pippurisuus. Varsin pitkä, tyylikkään tamminen ja vaniljaisen makea finaali. Vesilisä korostaa tammen nuorekasta ulottuvuutta.

Arvio: Oivallinen Imperial, karkkiviskien kuninkuusluokkaa. 89/100

The Macallan Whisky Maker’s Edition 42,8%

Macallanin distillery manager Bob Dalgarno on markkinointipuheiden mukaan ihan omin käsin valinnut tähän viskiin käytettävät tynnyrit. Näitä Whisky Maker’s -julkaisuja on ollut Macallanilla jo vuosikaudet, tosin aiemmin nimellä Whisky Maker’s Selection.

The Macallan Whisky Maker’s Edition

(42,8%, OB, NAS, +/- 2015, The 1824 Collection, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja rusinainen, pehmeä ja helppo. Maltaisuutta on jälleen runsaasti pinnassa, ja se taittuu milteinpä pahviseksi ja puuromaiseksi. Rikkisyys tuntuu yllättävän voimakkaana. Luumuhilloa ja säilykekirsikkaa, jotain hiukan esanssimaista ja siirappista. Heinää, toffeekarkkeja, kanelia, tupakkaa.

Maku: Kermainen ja maitosuklainen, parantaa selvästi tuoksusta. Vaniljainen ja luumuhillomainen makeus saa särmää napakasta mausteisuudesta. Ylikypsät sekahedelmät dominoivat palettia, tietty kahvinen paahteisuus on mukana koko ajan. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja tässä kaikkineen parasta. Tammi maistuu varsin tuoreena ja maltaisuus on edelleen jotenkin lenseää ja märän pahvista. Heinäinen ja paahtoleipämäinen puoli paljastuu, kun sherryinen makeus antaa tilaa. Jälkimaku on paahtunut, kahvinen, rusinainen ja luumuinen. Tummaa suklaata ja kanelista mausteisuutta, tammea ja maltaisuutta. Keskipitkä.

Arvio: Tuoksun häiriöäänistä jälkeen suussa maistuu pehmeä ja ihan pätevä viski. Selvästi tämä on tehty miellyttämään satunnaista maistelijaa – ja onnistuu siinä varmasti hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 1). Whisky Magazine 82/100 (Rob Allanson), 85/100 (Dominic Roskrow).