Speyside

Knockando 12 yo 43%

Pieni Knockandon tislaamo pitää perusvalikoimassaan 12-vuotiasta ja 18-vuotiasta pullotetta. Myös 25-vuotiasta näkyy silloin tällöin.

Tiedän, että niitä ei pidetä kovinkaan korkeatasoisina, mutta Knockandon kontribuutio Diageon The Managers’ Choice -sarjaan oli mielestäni niin tyrmäävä, että pakko on saada maistaa tätä 12-vuotiastakin.

Knockando 12 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja maltainen. Toffeeta, maitosuklaata, pekaanipähkinää. Hiivaleipää, oikein kunnon limppumaisuutta. Corn flakes -muroja, rasvaista keksiä. Omenaa, mandariinia. Tasapainoinen mutta hiukan tavanomainen speysider.

Maku: Maltainen ja pähkinäinen. Miellyttävä toffeemaisuus, maitosuklaa ja siirappi tukevat makeaa avausta. Suutuntuma on melko rasvainen, suorastaan kermainen, ja samalla ryhdikkään mausteinen. Tammisuus tuo aavistuksen kireyttä profiiliin. Anista, omenaa, makeaa sitruksisuutta. Maltaisuus maistuu melko hapokkaana. Keksimäisyys ja muro-osasto ovat myös läsnä. Jälkimaku liikkuu pehmeän maisteisuuden, pähkinöiden ja tammisuuden välillä. Toffee ja uuniomena maistuvat, mutta finaali ei kanna kovin kauas.

Arvio: Miellyttävä ja klassinen profiili, mutta omaperäisyydellä tämä viski ei juhli. 81/100

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice 52%

Glen Speyn varastoista löytyi The Managers’ Choice -sarjaan epätyypillisesti uudessa tammessa kypsynyt viski. Kun Glen Spey muutenkin julkaisee niin vähän omia pullotteita, valintaa voi pitää erikoisena. Mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice

(52%, OB, 18.01.1996–2.3.2009, New American Oak, Cask No. 240, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää, ruohoa, mietoa kukkaisuutta. Akaasiahunajaa ja vaniljaa, hiukan paahteista tammisuutta. Melko makea leivosmaisuus (briossi), öljyinen yleisvaikutelma (seesamiöljyä). Vaahtokarkkia, sokerisuutta, valkoviinisyyttä. Hiukan jyväisyyttä. Varsin miellyttävä kaikessa terävyydessään. Vesilisä tuo esiin vanerisia sävyjä ja jopa liimaisuutta, ruusuvettäkin löytyy.

Maku: Makean jyväinen ja iskevän tamminen. Hapokkaan valkoviinimäinen ja mineraalinen, ei ollenkaan niin makea suussa kuin nenässä. Kuivaa sitruksisuutta, lujat tanniinit. Suutuntuma on melko terävä, öljyinen toki. Purukumia, pehmeitä hedelmäkarkkeja. Mantelia, seesamiöljyä, mausteisuutta. Jälkimaku alkaa tumman yrttisenä ja erittäin paahteisena. Vähitellen makeus alkaa saada valtaa, hunaja ja purukumi erityisesti. Melko sitruksinen lopussa, ei kovin pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin kosolti valkopippuria.

Arvio: Uuden tammen parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan näin nuoressa viskissä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice 40%

Yksityisten pullottajien Glenlivetit ovat olleet viime vuosina melko harvassa – tai ainakaan omiin silmiini niitä ei ole paljon sattunut.

Nyt maistossa on yksilö, joka on tislattu jo vuonna 1979. Ikää viskillä on kunnioitettavat 31 vuotta. Sen ajan se on viettänyt hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Tuskin ihan huonoa voi olla.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice

(40%, Cooper’s Choice, 1979–2011, Hogshead, Cask No. 390, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mandariininen ja melko rasvainen. Varsin maltainen heti kärkeen. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, monihedelmänektaria, hedelmäistä teetä. Hunajaa. Maltaisuus tekee yllättävän nuorekkaan vaikutelman. Syvä mausteisuus ja kuivahko tammisuus kuitenkin tuovat ulottuvuuksia. Leivosmaisuutta, voitaikinaa, paahtoleipää, vaniljaisuutta. Kevyt mutta ekspressiivinen tapaus.

Maku: Maltainen, rasvainen – ja vastaa hyvin tuoksua. Appelsiinimehua, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Mehiläisvaha ja hunajaisuus ovat pinnassa. Tammi pysyttelee tyylikkäästi taustalla. Maltaisuuden osalta vanhan liiton speysider-meininkiä. Suutuntuma on näillä volteilla yllättävän roteva ja runsas. Mausteisuus puree ja laajenee kompleksiseksi. Jälkimaku alkaa mausteilla ja hiukan happamalla tammella, kunnes syvenee huimasti – toffeeta, tarte tatinia, vaniljaviineriä, paahtoleipää, marjaisuutta. Pitkä ja upea finaali.

Arvio: Maltaisuuden osalta ei edusta suosikkityyliäni, mutta jälkimaussa tämä loistaa todella kirkkaasti. Ikäistään nuoremman oloinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland 42,9%

Eilisen Tormoren jälkeen täytyy jatkaa vielä toinenkin maistelu saman pullottajan parissa, kun kokemus oli niin loistava.

Malts of Scotland on nimittäin julkaissut erinomaisia pullotteita Warehouse Diamonds -sarjassaan. Sarjan Port Ellen -julkaisu on kuulopuheiden perusteella ainakin aivan timanttinen.

Nyt käsissä on kuitenkin vuonna 1983 suljetun Banffin tuotantoa, vuonna 1975 tislattu ja ex-bourbonissa vuoteen 2013 kypsynyt yksilö. Odotukset ovat tapissa.

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland

(42,9%, Malts of Scotland, Warehouse Diamonds, 11/1975–4/2013, Bourbon Barrel, cask #MoS 13023, 201 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Runsas ja samalla kepeä profiili, mandariinia ja apilaisuutta, herukkaisuutta ja yrttiteemäisyyttä. Hienostunut bourbonfiilis, tätä se on parhaimmillaan. Selväpiirteinen, tasapainoinen ja mielenkiintoisen yrttinen. Omenaa, sitrusta, huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta. Todella herkullinen vaikutelma.

Maku: Maku pitää kaiken, minkä tuoksu lupaa. Melko kevyt profiili, mutta mieto suutuntuma tarjoaa upeasti tasoja ja ulottuvuutta – ei väsähdä missään vaiheessa. Mandariinia, banaania, persikkaa, punaista omenaa, kuivahkoa tammisuutta, tuoretta heinää, rotevaa mausteisuutta, yrttiteen sävyjä. Jännittävä yhdistelmä kiteistä suolaisuutta ja pehmeää sitruksisuutta, jossa on myös hetkellistä karvautta. Jälkimaku alkaa melko tammisena, mutta sokerisuus (creme brûlee), mandariini, mausteisuus, omenahillo, herukkaisuus ja päärynä tulevat upeasti esiin. Hieno, pitkä finaali. Vettä tähän ei uskalla lisätä.

Arvio: Melko kevyellä profiililla massiivinen makuelämys. Tammisuutta parhaimmillaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland 55,4%

Tormore on erikoinen tislaamo: vuonna 1960 perustetuksi sillä on poikkeuksellisen kaunis tislaamorakennus. Sen sijaan kokemukseni Tormoren viskistä eivät ole olleet kovin kauniita.

Maistelussa on tällä kertaa Malts of Scotlandin vuonna 1988 tislattu ja vuonna 2012 pullotettu sherrymonsteri. Voi olla herkkuakin, mene ja tiedä.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland

(55,4%, Malts of Scotland, 9/1988–9/2012, Sherry Butt, Cask #MoS 12043, 524 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Rusinaa ja kuivattua luumua on vaikka muille jakaa. Siirappinen ja mausteinen vaikutelma, neilikkaa ja lakritsia, klassisen sherryjyrän ainekset. Aavistus lihaisuutta ja tupakkaa. Vesilisä tuo pintaan hiukan luonnonkumia ja tummaa yrttisyyttä. Herkullinen!

Maku: Makean sherryinen ja paksu aloitus. Siirappi ja suklaa dominoivat, kunnes mausteisuus ja rusinaisuus alkavat nousta esiin. Suutuntuma on öljyinen mutta body on silti melko kevyt, vaikka tynnyri tuo alkuun ryhtiä ja massaa. Kuivattu luumu, neilikka, joulukakun mausteet ja taateli maistuvat. Hyvin konsentroitunut vaikutelma. Jälkimaku on lakritsinen ja makean tamminen, mausteinen ja lämmittävä. Miellyttävä ja melko pitkä finaali kuivuu nätisti. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta, vaikka sen kanssa onkin oltava tarkkana.

Arvio: Erinomainen sherrytynnyri nostaa tämän Tormoren aivan uudelle tasolle. Ylitti kaikki odotukset, pakko myöntää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

BenRiach 30 yo 1980/2010 Virgin American Oak 51,1%

Olen tähän asti pitänyt Virgin Oak -kypsytystä melko raakana vaihtoehtona: usein tuore tammitynnyri tuo viskiin niin paljon tammisuutta, ettei makuprofiiliin tahdo mahtua kovinkaan paljon muuta kuin puisevuutta ja yltiöpäistä mausteisuutta.

Nyt tuli eteen BenRiachin vuonna 1980 tislattu yksilö, joka on viettänyt peräti 30 vuotta amerikkalaisessa uudessa tammessa.

BenRiach 30 yo 1980/2010 Virgin American Oak

(51,1%, OB, 1980–7/2010, New Wood Oak Barrel, Cask No. 2532, 181 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta ja persikkaa, tammea ja öljyisyyttä. Runsas ja makea, silti tasapainoinen. Pihkaa, kukkaisuutta, anista, kinuskia, minttua, vaniljakastiketta, sokeroituja marjoja. Vesilisä tuo esiin päärynää ja tiettyä marmeladimaisuutta.

Maku: Öljyinen ja vahvan tamminen. Mausteita ja yrttejä riittää, mutta tanniinit pysyvät kuitenkin aisoissa. Miellyttävä ja öljyinen, keskitäyteläinen suutuntuma. Tuoretta ananasta, päärynää, trooppista hedelmää, nektarimaista makeutta. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, mutta hunajaisuus ja kinuskisuus tekevät siitä miellyttävän. Anista, vaniljaa, inkivääriä, kahvisuutta, tummaa mausteisuutta. Muhkea voima, kehittyy tyylikkäästi ja kestää pitkään. Vesilisä erottelee tummaa yrttisyyttä ja lakritsia.

Arvio: Erinomainen Virgin Oak -viski, tammisuus toimii hienosti. Parasta maistamaani uudessa tammessa kypsynyttä viskiä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2, 42,6%

Myönnän heti alkuun: tätä viskiä olen odottanut. Kininvie on ainoa sellainen toiminnassa oleva skotlantilainen mallasviskitislaamo, jonka single maltia en ole koskaan maistanut.

Lasken siis ainoastaan mukaan vähintään kolme vuotta kypsyneitä single malt -pullotteita markkinoille päästäneet tislaamot, ja siksi Strathearn, Roseisle, Daftmill, Wolfburn ja Ailsa Bay eivät ole (vielä) mukana. Tosin jos Sergen maistama Images-pullote on todella Ailsa Bayn viskiä, listaani on tullut yhden harvinaisuuden mentävä aukko.

Kininvien viskiä olen kyllä nähnyt parin vuoden ajan eri paikoissa myynnissä, Hazelwoodin nimellä. En ole kuitenkaan ollut valmis maksamaan useita satoja euroja siitä ilosta, että pääsen maistamaan esimerkiksi varsin tavanomaisena pidettyä 17-vuotiasta Hazelwoodia.

Tänä vuonna odotukseni lopulta palkittiin, kun Kininvie saapui markkinoille ihan omalla nimellään. Alkukesästä tuli myyntiin ensimmäinen Kininvie-batch Taiwanissa, ja nyt alkusyksystä saapui kakkoserä Eurooppaan. Ja tässä se nyt on.

Kininvie 23 yo 1990 Batch No. 2

(42,6%, OB, 1990, Batch No. 2, Hogsheads and Sherry Butts, 9686 bts., 35 cl)

Tuoksu: Runsas ja yllättävän voimakas. Kukkaisuutta, omenaa, vaniljaa, briossia. Jyvämäisyydessään varsin bourbonhenkinen. Kermainen fiilis, silti sitruksen purevuutta. Tuoretta tammea, metisyyttä, parafiiniä. Kepeän kukkaisuuden alla lepää tuhti maltaisuus. Varsin tavanomainen tuoksu, kaiken kaikkiaan.

Maku: Kirpeän mausteinen ja maltainen. Tuore tammi iskee kiinni ja kuivattaa kermaista suutuntumaa oikein kunnolla. Omenaa, appelsiininkuorta, mehiläisvahaa, mantelia, vaniljaa. Vain pieni rusinaisuus muistuttaa, että kypsytyksessä on ollut mukana myös ex-sherrytynnyreitä. Yleisvaikutelma on hapan ja melko raaka. Mustaa teetä, hiukan kitkerää rypälemäisyyttä ja yrttisyyttä. Tasapainon osalta kokonaisuus on levoton. Jälkimaku menee varsin tanniiniseksi, inkivääri ja kirpeä sitruksisuus lyövät jo hiukan yli. Pippurisuus tulee puun takaa aivan lopuksi, ja sen potku kannattelee melko pitkää finaalia.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen mutta lajissaan erittäin persoonallinen. Ei silti mene omiin suosikkeihin. 81/100

Convalmore-Glenlivet 36 yo 1977/2013, Cadenhead Small Batch 58,2%

Convalmore toimi Dufftownin alueella vuosina 1893–1985. Nykyään sen viskiä voi kai pitää jo jonkinlaisena harvinaisuutena.

Olen maistanut Skotlannissa baarissa aikoinaan yhden Convalmoren, ihan tavallisena Gordon & MacPhailin CC-pullotteena. Pidin sitä asiallisena viskinä, mutta mitään mieleenpainuvaa siinä ei kyllä ollut.

Nyt käsillä oleva yksilö on kypsynyt kunnioitettavat 36 vuotta ex-bourbontynnyrissä (hogshead). Tämä on jälleen näitä Cadenheadin vaatimattomissa dumpy-pulloissa myytäviä Small Batch -julkaisuja. Joskus ulkonäkö voi pettää…

Convalmore-Glenlivet 36 yo 1977/2013, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead, Small Batch, 1977–2013, hogshead, 288 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja voimakas. Hedelmäisyys on sitruksista ja runsasta, veriappelsiinia ja carambolaa. Jännä yhdistelmä makeaa öljyisyyttä ja hiukan likaista turpeisuutta (tervaa ja savua), terävää mausteisuutta ja herkkää vaniljaa. Herukkaisuutta, minttua, anista, hiukan lakritsia. Poltettua sokeria, siirappia, suolaisuutta. Komea ja kompleksinen. Vesilisä tuo briossia ja kevyttä ruohoisuutta esiin.

Maku: Salmiakkia, suolaa ja hedelmää. Sitruunalakritsia, Jägermeisteria, paahtuneisuutta, yrttisekoitusta, tervaa. Suutuntuma on öljyinen ja vahva. Kuivaa turpeisuutta löytyy maustakin. Greippiä, limettiä, punaista omenaa, neilikkaa, minttua, tammea, hapokkuutta, silkkaa voimaa! Jälkimaku alkaa silkkisena omenaisena ja hunajaisena, kunnes kuivahtaa tammen ja yrttien kautta karamelliseen hedelmäisyyteen. Pitkä ja loistokas finaali, jonka hedelmäisyys herää vähitellen. Vesilisä tuo ruohoisia ja herkempiä, kukkaisia puolia esiin.

Arvio: Voimakas, kompleksinen ja intensiivinen viski. Silkkaa mahtavuutta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland 53,7%

Jos pitäisi skotlantilaisista tislaamoista nostaa yksi vuosikerta ylitse muiden, moni varmasti poimisi vuoden 1976. Jostain syystä sille vuodelle on sattunut monta loistavaa viskiä – muun muassa BenRiachia, Ardbegiä ja nyt käsissä olevaa Longmornia.

Tämä Malts of Scotlandin Longmorn on kypsynyt 36 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. Ei voi olla ihan huonoa.

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland

(53,7%, Malts of Scotland, 5/1976–4/2013, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 13029, 143 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Tuoretta persikkaa, punaista omenaa, hunajamelonia, mangoa, aprikoosia. Neilikkaa, apilankukkaa. Muhkea paletti, runsas tammisuus. Vaniljaa, hunajaa, pähkinäisyyttä, toffeeta. Makeaa sitruksisuutta ja nektarimaisuutta. Hieno nenä. Vesilisä tuo taustalta esiin jännän lihaisuuden.

Maku: Öljyinen ja paksu suutuntuma, pehmeää nektaria suorastaan. Persikkaa, päärynää, makeaa uuniomenaa, aprikoosia. Neilikkaa ja pehmeitä mausteita, vaniljaisuutta. Upea tammisuus, todella hyvin tasapainossa. Maltaisuus maistuu melko makeana, tuo hiukan happoisuutta mukaan. Jälkimaku alkaa melko vahvalla tammisuudella, esiin tulee toffeeta ja omenaisuutta. Vahva mausteisuus dominoi finaalia, mutta kiristyvän tammisuuden vastapainona on öljyinen ja sokerinen loppuliuku. Kompleksisuus ei ole ihan huippuluokkaa. Vesilisä yllättäen korostaa tanniinisuutta.

Arvio: Hieno hedelmäpommi, jonka tasapaino pitää koko pitkän finaalin loppuun asti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail 56%

Tamdhu on persoonallinen tislaamo, joka on kerännyt vuosien saatossa mainetta sherryherkuillaan. Parhaat Tamdhut ovat edustavat oikein kunnon vanhan liiton speysidereita.

Nyt maistelussa on yksi tuollainen. Otin esimakua näistä Tamdhuista jokin aika sitten maistamalla Samarolin pullotteen, ja se jäi erittäin vahvasti mieleeni. Nyt mennään pykälää pidemmälle, sitä edeltäneelle vuosikymmenelle.

Huomionarvoista on, että tämä Gordon & MacPhail -pullote on viettänyt koko 35-vuotisen ikänsä first fill sherryssä. Väri on sen mukainen. Tietysti mietityttää, miten viski voi kestää 35 vuotta ensimmäisen täytön sherryssä, mutta maistetaan.

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail Reserve, 20.4.1973–4/2008, first fill sherry butt, Cask No. 3230, 481 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja nahkainen, intensiivisen sherryinen ja omaperäinen. Ylikypsää hedelmää, lihaisuutta, rancio-fiilistä. Espressoa. Taustalla aavistus turvetta. Mojova mausteisuus, kunnon yrtit. Piparmintun raikkautta. Vadelmahilloa. Kuiva tammisuus, tumma suklaa, kaikki herkut ovat mukana. Vesilisä vapauttaa hunajaa ja sitruksisuutta, sen mukana tulee kukkaisuutta ja tiettyä herkkyyttä. Upea on.

Maku: Suklainen ja rusinainen, kuivan tamminen ja intensiivinen. Paljon luumua ja ylikypsiä hedelmiä. Savumakkaraa, turpeisuutta. Jykevä ja persoonallinen, erittäin mausteinen kokonaisuus. Suutuntuma on öljyinen ja vivahteikas, melko vaativa. Tummaa suklaata, piparminttua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa minttuisena ja robustin mausteisena, mutta tammisuuden rinnalle tulee koko ajan lisää sävyjä. Rusinaa, kahvisuutta, saksanpähkinää, minttukaakaota, nahkaisuutta, suklaata, turpeisuutta… Mahtava finaali, joka ei lopu kesken. Vesilisä erottelee sitrusta ja anista, leikkaa hiukan mausteisuutta ja tuo makeutta mukaan.

Arvio: Upea sherryherkku. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91 (per 4).