Month: tammikuu 2014

Glenfarclas 21 yo 43%

Myönnän heti alkuun: Glenfarclasin 21-vuotiaan suosio on ollut minulle mysteeri. Miksi suurista sherryherkuista tunnetun tislaamon suosikkituote on ollut niin valju esitys aiheesta?

Nyt on aika kokeilla, olenko vain maistanut tuotteen aina jotenkin väärin. Ehkä olen ollut makuaistini kanssa hakoteillä, koska pidän lähes kaikesta, mitä Glenfarclas on viime vuosina julkaissut.

Glenfarclas 21 yo

(43%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Kukkea ja maltainen. Pehmeä, miedon laventelinen ja vain etäisen sherryinen. Pähkinäisyyttä ja sen mukana hiukan öljyisyyttä. Aavistus pistävää glyserolia. Hiukan kestomakkaraa (metvurstia). Toffeeta, ananasta, appelsiinia. Yrttisyyttä, basilikaa ja persiljaa. Tasapainoinen, kepeä fiilis.

Maku: Alkuun karamellinen ja hiukan pistävä (glyseroli!), vähitellen miedon maltainen ja hunajaisen kukkainen. Saippuaisuutta. Sherrykypsytys ei juuri tunnu. Makuprofiili on kevyt ja suutuntuma jotenkin huokoinen. Hunajaa, tuoretta tammea, paahdettuja pähkinöitä, sitruksisuutta. Jälkimaku on suorastaan bourbonmaisen tamminen ja mausteinen. Aavistuksen verran on myös kitkeryyttä, joka tuntuu mustalta teeltä. Tölkkiananasta, toffeeta. Vahamainen, oheneva lopuksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Jotain olennaista tästä kyllä puuttuu. Sherrytynnyröinti on vain liian kevyt. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 6).

The Balvenie 17 yo Peated Cask 43%

Balvenie teki vuonna 2002 radikaalin tempun ja toi markkinoille Islay Cask -viskin. Suosiota saavuttaneen tuotteen nimi piti kuitenkin vaihtaa Peated Caskiksi, koska tuotteen alkuperämerkintään alkoi kasautua niin paljon aluepolitiikkaa.

Nyt käsillä oleva Peated Cask -pullote on kypsynyt 17 vuotta perinteisissä tammitynnyreissä, minkä jälkeen on lähdetty finistelyn tielle: toinen puoli on viimeistelty kuusi kuukautta raskaasti turpeistettua Balvenieta sisältäneissä tynnyreissä, toinen puoli taas 4–6 kuukautta tuoreissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (new American oak).

The Balvenie 17 yo Peated Cask

(43%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja maltainen. Aseöljyä, suolaisuutta ruohoa, hunajaa, kanelia. Jotain leivosmaista, kuivattuja aprikooseja, vaniljajäätelöä, sitruunankuorta, pomeranssia, minttua. Hento turve jossain taustalla.

Maku: Pistävän turpeinen, rasvainen ja roteva. Paksua ja pehmeää lehtisavua hetkellisesti. Bourbonmainen pistävä mausteisuus, melassia ja anista. Öljyisen ja maanläheisen suutuntuman keskellä maistuu hunaja. Ruohoisuus seuraa tuoksua, jotain vihreää tässä maistuu kautta linjan. Tammisuus on paahteista, se maistuu muttei tunnu tanniineina. Maun keskivaiheilla savu alkaa pistää. Jälkimaku on turpeinen, tamminen ja hunajainen. Mausteet ja maltaisuus korostuvat loppua kohti, samoin suolaisuus. Erikoinen kombinaatio.

Arvio: Paljon hyvää, mutta hiukan liian rasvainen ja tunkkainen minun makuuni. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Strathisla 25 yo, Gordon & MacPhail 43%

Strathislalla on takanaan värikkäitä vaiheita aina 1200-luvulta saakka. Tislaamo tunnettiin välillä myös Milltownina. Lisäksi se paloi vuonna 1876 mutta rakennettiin uudelleen.

Nyt maistelussa on Gordon & MacPhailin 25-vuotias lisenssipullote, joka on peräisin ensimmäisen täytön sherrytynnyreistä (sherry butt).

Strathisla 25 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, 2009*, 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, luumuinen ja paksu. Rusinoita, suklaata, appelsiinimarmeladia. Kukkaisuutta (ruusuja). Mokkanahkaa, huonekaluvahaa, neilikkaa, siirappia. Klassisen runsas sherrytuoksu. Nam. Jotain raikasta sitruksisuuttakin löytyy. Jostain taustalta leimahtaa myös tippa glyserolia.

Maku: Äkkiseltään siirappinen ja maltainen, mutta luja tammisuus leikkaan makean sherryisyyden hyvin varhaisessa vaiheessa. Suutuntuma on selvästi hennompi ja läpikuultavampi kuin tuoksu antoi odottaa. Nahkaisuus, mokkaisuus tuntuu suussa, appelsiinimarmeladin pieni kitkeryys samoin. Mausteet ovat teräviä (neilikka, inkivääri, anis), maltaisuus hiukan hapanta ja purevaa. Jälkimaku on erittäin tamminen, pitkään jopa karvas, mutta loppua kohti rusinainen, kaikkineen voimakas ja mukavan pitkä.

Arvio: Tuoksussa leveä, maussa pitkä. Ainoastaan liika happamuus hiukan häiritsee. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

Nikka Yoichi 20 yo 52%

Masataka Taketsurun vuonna 1934 perustama Nikka perustuu oppihin, jotka Taketsuru ammesi vuosina 1918–1920 skotlantilaisissa viskitislaamoissa. Nykyään Nikka omistaa muun muassa Ben Nevisin tislaamon. Yoichi-viskit edustavat yhtiön huippulaatua, ja erityisesti tämä 20-vuotias on tunnettu ja palvottu maailmalla.

Nikka Yoichi 20 yo

(52%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa ja sherryinen. Tuoreita vadelmia, luumuja, neilikkaa, viineriä, rusinoita, maitosuklaata, kinuskia, toffeeta. Erittäin herkullinen ja hienosti rakentunut. Hiukan parfyymimäistä kukkaisuutta, maitokahvia. Lisätty vesi tuo esiin monista japanilaisista viskeistä tutun öljyisyyden ja mehiläisvahan.

Maku: Tiiviiksi puristettu makupommi, terävä ja selväpiirteinen profiili. Makuja tulee puristeena laajalla skaalalla: suklaata, lakritsia, anista, mehiläisvahaa, joulukakkua, luumua, rusinoita, vadelmaa, kirpeää omenaa. Öljyinen ja tiivisrakenteinen suutuntuma. Mausteisuus tuo hienosti ryhtiä, pisteliäästi ja lämmittävästi. Jälkimaku tuo hiiltynyttä tammisuutta, vahvaa suklaata, kaakaota, lakritsia, kahvia. Makea ja karvas yhdistyvät omaperäisesti. Vesilisä leikkaa pistävää maltaisuutta ja mausteita ja tuo toffeeta makuun.

Arvio: Selväpiirteinen, tumman suklainen ja vahvan ryhdikäs huippuviski. Herkkua. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glencadam 15 yo 46%

Pieni Glencadamin tislaamo perustettiin vuonna 1825. Modernisointi tuli eteen 1959. Tislaamo on nykyään alueensa ainoa, ja sen viski tunnetaan hyvin kermaisena. Allied Domecq luopui tislaamosta vuonna 2003, nykyinen omistaja on Angus Dundee Distillers.

Tämä 15-vuotias pullote on viettänyt aikansa pääosin ex-bourbontynnyreissä (first fill), mutta hyvin pieni osa siitä on kuitenkin peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Glencadam 15 yo

(46%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Suunnattoman kukkainen – kuin kukkakauppaan astuisi. Ruusuja, tulppaaneja, leikkokukkia, orvokkeja, kaikkea löytyy. Maltaisuus leijuu vahvana. Samalla tuntuu öljyisyyttä, rasvaisuutta – kuin vartalovoidetta. Jos tuoksu voi olla raskaan kukkainen, tämä on sellainen.

Maku: Onpa rasvainen suutuntuma. Kermaisuus ja pyöreä maltaisuus täyttävät suun. Bourbon-ominaisuudet tuntuvat selvästi kaikessa: kukkaisuus, sitruksisuus, tammisuus, tietty puhtaus. Jälkimaku jää tosin melko värittömäksi eikä loppuhuipennusta löydy. Suutuntuma on kuitenkin upea ja tasapaino hyvä.

Arvio: Tämä vei ajatukseni kermaisesta viskistä ihan uudelle tasolle. Maltaisuudessa ja kukkaisuudessaan herkullinen ja tasapainoinen viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 6).

Bowmore Springtide 54,9%

Bowmore lanseerasi Springtiden vuonna 2012 kärkituotteekseen travel retail -markkinoille. Koko 4 000 pullon erä on kypsytetty ensimmäisen täytön oloroso-tynnyreissä.

Bowmore Springtide

(54,9%, OB for travel retail, NAS, 2012, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja suklainen. Tuhti sherry, rusinoita ja viikunaa. Savumakkaraa, mietoa turpeisuutta, joulukakun mausteita (kanelia, neilikkaa). Melko makea vaikutelma, toffeeta ja kinuskikastiketta. Säilöttyjä hedelmiä (persikkaa, punaista omenaa). Tuhkaisuutta taustalla. Vesilisä paljastaa suolaa ja sitruksisuutta.

Maku: Selvästi kuivempi ja pippurisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Hapokas maltaisuus iskee kiinni heti, luumut ovat kuivattuja ja kaakao (Van Houten) on vahvaa. Savumakkara maistuu, liha on turvesavuista. Suutuntuma on pisteliäs ja tekstuuri kapea mutta tiivis. Jälkimaku on tumman tamminen, makeus häviää hetkeksi täysin. Karvauden alta nousee mausteita, saksanpähkinää, tummaa suklaata. Vesilisä leikkaa happamuutta mutta latistaa suutuntuman todella herkästi, jolloin jälkimakuun ei jää jäljelle oikein mitään.

Arvio: Hyvin karvas tulkinta ensimmäisen täytön sherrykypsytyksestä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 75/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whisky Magazine 81/100 (Dave Broom), 76/100 (Martine Nouet). Smoke On The Water, ”Hyvä ja tuhdin sherryinen Bowmore”.

Blair Athol 23 yo 1989, Exclusive Malts 47,6%

Vuonna 1789 perustettu Blair Athol on single malt -viskinä harvinaisuus, mutta tislaamona ei ollenkaan Diageon pienin – kiitos Bell’s-sekoiteviskin, jonka pääkomponenttina se toimii.

David Stirkin Creative Whisky Company on julkaissut Exclusive Malts -sarjassaan tällaisen pullotteen, joka on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä (refill).

Blair Athol 23 yo 1989, Exclusive Malts

(47,6%, Creative Whisky Company, Exclusive Malts, bottled 1.4.1989, Cask No. 2936, 295 bts., 70cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja kahvinen. Omenahilloa, apilaa, heinää, kuivattuja hedelmiä (ananasta, luumua). Tumma ja roteva tuoksu, suklainen ja tamminen. Paahtunut. Maltaisuus on porter-luokkaa, hiukan savuakin löytyy. Vesilisä nostaa esiin ananasta, siirappia, kaiken kaikkiaan makeutta.

Maku: Hedelmäinen ja runsas, hiukan karvas ja tumman tamminen. Porter-olut on läsnä, myötäilee hyvin tuoksua. Hiukan karvas tammisuus hallitsee koko suutuntumaa. Body on keskitäyteläinen mutta makupaletti painava ja runsas. Mustaa teetä, suklaata, keksejä, vaahterasiirappia, pehmeitä mausteita (kardemummaa, maustepippuria), espressoa. Jälkimaku alkaa happaman omenahilloisena ja paahtuneen tammisen mutta taittuu vähitellen hunajan suuntaan. Pientä savuakin löytyy. Vesilisä tuo makeutta ja pehmentää karvautta.

Arvio: Mielenkiintoinen, karvaan paahteinen ja väriään raskaampi laadukas sherryviski. 85/100

Ardbeg 1998/2006 Still Young 56,2%

Kun Glenmorangie osti Ardbegin ja tislaamon toiminta alkoi uudelleen, alkoi myös uusien tuotteiden rakentelu. Ensin Ardbeg Committee sai maistettavakseen Very Young for Discussion -pullotteen, josta tehtiin lopulta komitean hyväksymä Very Young.

Sen jälkeen tuli noin kahdeksanvuotias Still Young, noin yhdeksänvuotias Almost There ja lopulta noin kymmenen vuoden ikäinen Renaissance. Siltä pohjalta syntyi siis nykyinen Ardbeg Ten.

Nyt lasissa tuota Still Youngia.

Ardbeg 1998/2006 Still Young

(56,2%, OB, 1998–2006, 2nd Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, lihaisa, oikein klassinen bourbonkypsytetty mallasviski. Tuhkainen, hiilisavuinen.

Maku: Hiilisavuinen, tuhkainen, hiukan ohut. Mieto lihaisuus, kirkas maltaisuus, jopa jyväisyys. Jälkimaku on tuhkainen, hiilinen, hiukan kova. Hunajaa löytyy vasta aivan lopuksi.

Arvio: Ihan hyvä rakentelu kohti kymppiä, mutta silti aika kovapintainen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 21).

Port Ellen 28 yo 1979/2007, 7th Release 53,8%

Port Ellenin maine valettiin vuosina 1998 ja 2000 julkaistuilla Rare Malts -pullotteilla, mutta varsinainen houkutus siitä on kasvanut vuosittain julkaistavien virallisten pullotteiden seurauksena.

Nyt käsissä on 7th Release vuodelta 2007. Julkaisujen taso on pysynyt korkeana, mutta toisaalta myös näiden hinnat ovat vuosi vuodelta nousseet. Aina näitä lähestyy sitäkin kautta: onko tuote vielä hintansa väärti?

Port Ellen 28 yo 1979/2007, 7th Release

(53,8%, OB, 1979–2007, 7th Annual Release, 5274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, rasvainen, hiukan ruohoinen. Hiukan lihaa ja sisäkumia. Turvetta, vaniljaa, kanelia, heinää. Suolaista voita.

Maku: Savuinen, rasvainen ja runsas. Muhkea body, tiivis ja monitasoinen tekstuuri. Sitruunaa, greippiä, timotei-heinää, suolaa, voita. Jälkimaussa tammi imee tiukasti kiinni, mutta vähitellen vanilja, savu ja voi saavat taas tilaa. Hunajainen, tuhkainen, sitruksinen ja rasvainen finaali, joka jatkuu ikuisuuden.

Arvio: Loistava Port Ellen. Top notch. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 9).

Ardbeg 10 yo Ten 46%

Ardbeg Ten on moderni klassikko, jonka pariin tulee palattua aika ajoin. Pulloista löytyvät batch-numeroinnit eli nuo kuuluisat L-koodit auttavat hiukan hahmottamaan, minkä ajankohdan tuotteesta on kyse.

Toisaalta massatuotteiden batch-numeroinneille voi aina myös naureskella, koska tuotantomäärät ovat niin suuret. Mutta joka tapauksessa nyt kädessä on puolikkaaseen pulloon pakattu L11-versio.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, +/- 2013, Batch No. L11, Bottle No. 207 21:54 BB, 35 cl)

Tuoksu: Tervainen ja tuhkainen. Todella paljon kuivaa hiilisavua. Turve tuntuu vahvana, samoin lääkemäisyys. Greippiä, sitruunaa, tuoretta ananasta. Vaniljaisuus ja hunaja pehmentävät vaikutelmaa. Salmiakkijauhe ja suolaisuus ovat selviä, jodia ja antiseptisiä aineita löytyy. Vahva ja terävä kokonaisuus.

Maku: Suutuntuma on rasvainen, ja sen takia ensimaku tulee viiveellä. Tuhkaisuus, hiilisavu, salmiakki ja suola tuntuvat voimakkailta, vaniljainen makeus on vaimeampaa kuin tuoksussa. Sitruunaa, ananasta. Tekstuuri on hiukan sekava, body alun iskun jälkeen odotuksia kevyempi. Keskivaiheilla maku tuntuu jopa ontolta, kunnes savu palaa takaisin. Jälkimaku tulee voimakkaana, makean tammisena ja vaniljaisena, kunnes terva herää. Loppuliuku on salmiakin ja hunajan vuoropuhelua, suolaista voita ja sitruunanmehua.

Arvio: Voimakas ja kompromissiton bourbonkypsytetty savupommi, joskin nuori vielä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 84/100.