Month: heinäkuu 2016

Highland Park 12 yo for Maxxium, Cask 974, 58,9%

Hollantilaiselle Maxxiumille pullotetut piccolot ovat olleet kovasti haluttuja viskejä. Hyvältä tämäkin yksilö vaikuttaa.

Highland Park 12 yo for Maxxium

(58,9%, OB for Maxxium Netherlands, 2008, Cask #974, 35 cl)

Tuoksu: Raskaasti sherryinen. Runsaasti suklaata, luumua, rusinaa. Hiukan lihaisuutta mukana myös, palvikinkkua. Nahkaisuutta ja tallimaisia piirteitä. Pieni rikki lymyilee taustalla, tulitikut on sammutettu. Hunajaa, saksanpähkinää, yrttilikööriä, sikaria. Hiukan multaa. Muhkea on. Vesilisällä löytyy tiettyä karkkisuutta.

Maku: Muhkean suklainen ja tallimainen. Joulukakun mausteita, luumuhilloa, rusinaa. Kanervahunajaa ja kevyttä turpeisuutta. Makeus hallitsee kokonaisuutta, vaikka tanniinejakin esiintyy. Suutuntuma on täyteläinen ja herkullisen pehmeä. Minttua, yrttilikööriä, kanelia, maustepippuria. Edelleen rikkinen ripaus on mukana. Jälkimaku on rasvainen ja suklainen. Luumua ja rusinaa riittää, samoin nahkaisuutta. Finaali jää aavistuksen ohueksi, kun suklaisuus karkaa alta pois. Pientä pippurisuutta, turpeisia piirteitä, sikarinlehteä, hilloisuutta. Yllättävän lyhyt finaali kaikkineen. Vesilisä leikkaa herkästi täyteläisyyttä ja jättää pippurin pintaan.

Arvio: Varsin uljas sherryherkku, vaikka jälkimaku jättääkin vielä toivomisen varaa. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

BenRiach 29 yo 1984/2014 Cask #488, 51,1%

BenRiachin turpeistettu ikäviski on peräisin hogsheadista, mutta värin perusteella on vaikea sanoa, mitä tynnyrissä on mahtanut olla ennen tätä. Tummalta näyttää.

Sinänsä jännä, että Batch 11:n julkaisuihin on sattunut tällainen vain 150 pullon setti mukaan.

BenRiach 29 yo 1984/2014

(51,1%, OB, 1984–7/2014, Batch 11, Peated, Cask No. 488, Hogshead, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää turpeisuutta, salmiakkia ja marsipaania. Onpa persoonallinen. Savu on paksua, tammi tuntuu aktiiviselta ja makeudessa on jotain paahdetun vaahtokarkin tapaista mukana. Sammunutta nuotiota, yrttilikööriä, hiukan yskänlääkettä. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa. Vesilisä korostaa tämän tiettyä tunkkaisuutta.

Maku: Viinikumimainen makeus ja hiukan suolainen salmiakkilakritsi ottavat yhteen. Turvesavu on edelleen paksua, ja se korostaa tämän imeliä piirteitä. Tammi tuntuu voimakkaana ja melko purevana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteisen napakka, yleisilme on jokseenkin tunkkainen. Marsipaani ja paahdettu vaahtokarkki ovat vahvasti läsnä. Hedelmäisyys kulkee tummilla poluilla, rusinaa ja ylikypsää luumua. Jälkimaku alkaa vahvan salmiakkisena ja yrttiliköörimäisenä, kunnes kuivahtaa tammen avulla suorastaan mokkaiseksi. Kaakaojauhetta, tomusokeria. Makeaksi kääntyvä finaali jää silti keskipitkäksi. Vesilisällä nousee suola.

Arvio: Erittäin persoonallinen viski, imelän vaahtokarkkinen ja savuisen salmiakkinen. 87/100

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Macallanin seitsemänvuotias oli ihan oikeaa sherryviskiä aikoinaan, ja Italiassa rakastettiin sitä. Maistelussa seitsemän vuoden ikäinen sherryherkku, jonka milanolainen Giovinetti & Figli on roudannut saapasmaahan runsaat kymmenen vuotta sitten.

Whisky and Wisdomin Andrew Derbidge kirjoitti äskettäin viisaasti Macallanin muutoksesta 2000-luvulla. ”Macallan – The past, present, and future collide” ja ”The highs and lows of Macallan” ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia postauksia kaikille Mäkkäristä kiinnostuneille.

Mutta nyt tämän seitsemänvuotiaan viskin pariin. Tuoksu on ainakin hämmästyttävän muhkea.

The Macallan 7 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Imported by Giovinetti & Figli, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kypsän hedelmäinen ja varsin makea. Herkkä mausteisuus toimii hyvin yhteen hunajaisen imelyyden kanssa, ja tammikin integroituu tyylikkäästi kokonaisuuteen. Kermatoffeeta, fariinisokeria, aivan pieni rikkinen elementti taustalla. Todella herkullinen.

Maku: Intensiivisen makea, samalla huomattavan kevyt ja elegantti. Sherryiset piirteet kantavat kuitenkin komeasti, ja rusinainen luonne saa ryhtiä mausteisuudesta. Bodyssa on kaikesta huolimatta täyteläisyyttä, tekstuuri on kermainen ja tiivis. Fariinisokeri ja siirappi toimivat nautinnollisesti, kun tammi alkaa vähitellen napata kiinni. Kypsää omenaa, hiukan luumua. Jälkimaku on kermatoffeemainen, ja pieni rikkisyys tulee jälleen mukaan kuvaan. Joulukakun mausteita, kermaisuutta, rusinaa, maitosuklaata, hiukan tammea. Finaali jää korkeintaan keskipitkäksi, mutta tyyli säilyy loppuun asti. Ikäisekseen erittäin korkealaatuinen viski on kyseessä.

Arvio: Loistokas seitsemänvuotias! Suurta herkkua, vaikka ulottuvuudet ovatkin vielä rajatut. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen omaava tuote”. Whisky Monitor Database 71/100 (per 2).

Kilchoman Vintage 2008, 46%

Seitsemänvuotias Vintage 2008 on jatkoa vuosina 2006 ja 2007 tislatuille julkaisuille. Ainakin tuo Vintage 2007 oli omaan makuuni ihan hyvä viski.

Kilchoman Vintage 2008

(46%, OB, 2008–2015, 3rd Edition, Oloroso Butts & Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, herukkainen ja kuivan savuinen. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalista turpeisuutta, hunajaista imelyyttä, omenaisuutta. Hiilisyydestä ja nokisesta savusta huolimatta ei erityisen hyökkäävä, enemmän jopa ujo. Hiukan tervaa ja salmiakkia. Vesilisä avaa lisää yrttistä raikkautta.

Maku: Tuoksua suurempi profiili, hiilisavu ja omenainen hedelmäisyys vyöryvät komeasti. Suolaisuutta, mineraalisuutta, hiukan herukkaisuutta ja sitruunaa. Tammisuus ja valkopippuri tulevat läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Yleisilme jää melko raa’aksi, jyväinen alkoholisuus puskee pintaan. Turpeisuudessa on vegetaalinen sävy. Jälkimaku alkaa hyvin ohuena ja terävänä, hiilisavua ja salmiakkia nousee pintaan. Nokea, rasvaista kuparipannua, hiukan bensaisuutta, omenamehua. Tammi on kielen päällä, tanniinit ja pippuri tulevat mukana. Keskipitkä finaali kuivahtaa täysin. Vesilisällä löytyy hiukan mentholia.

Arvio: Perusmaukas mutta vieläkin hiukan ohueksi jäävä Kilchoman. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Royal Brackla 12 yo 40%

Bacardi lanseerasi Royal Bracklan uudelleen vuonna 2015. Valikoimaan tulivat 12-, 16- ja 21-vuotiaat viskit.

Ei ole sattumaa, että kaikki kynnelle kykenevät viinajätit pistävät näinä aikoina paukkuja pakkauksiin. Bracklakin sai kultasilauksen ja uuden lukeman hintalappuun saman tien.

Nyt maistelussa uuden setin nuorin viski, johon en pysty oikein kohdistamaan minkäänlaisia odotuksia. Maistellaan avoimin mielin.

Royal Brackla 12 yo

(40%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, leipäinen ja ummehtuneen hedelmäinen. Appelsiinimehua, kuparisuutta, pientä kirpeyttä. Tunkkaisuus aiheuttaa sen, ettei hedelmä tunnu missään vaiheessa kovin makealta. Tamminen ja mausteinen puoli on pinnassa, viski tuntuu varsin nuorelta ja lenseältä. Eikä erityisemmin säväytä kyllä.

Maku: Nostaa tasoa pykälän verran tuoksun jälkeen. Erittäin maltainen ja öljyinen. Oliiviöljyä ja tunkkaisuutta, mutta kirpeä sitruksisuus ja napakka tammisuus ovat selvästi paremmin auki kuin tuoksussa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja alhaisista volteista huolimatta ryhdikäs. Pientä hunajaisuutta ja mantelia. Jälkimaku pitää maltaisuuden erittäin vahvasti pinnassa. Leipäisyys ja briossi korostuvat. Sitruksisuus, kuivahko suklaisuus, pähkinät ja pieni suolaisuus maistuvat varsin herkullisilta. Öljyinen ja nuorekas, hyvin tamminen ja mausteinen ote säilyy keskipitkän finaalin loppuun saakka. Jälkimaku on tässä parasta.

Arvio: Ummehtuneen maltaisuuden jälkeen aukeaa kivasti, mutta keskitasolla pysytään. Ei nostata suuria tunteita. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection 54,6%

Bowmore julkaisi vuonna 2008 tällaisen sherrypommin, jota on sittemmin suuresti ylistetty. Viski on peräisin viidestä ex-sherrytynnyristä, jotka tislaamon työntekijät ovat varastosta poimineet. Nuo neljä maltmania olivat David Park, Brian Logan, Philip Gray ja Paul Paterson.

Myönnän välittömästi ja kättelyssä, että kyseessä on Bowmore, jonka perään olen kuolannut vuosikaudet. Odotukset ovat niin korkealla, ettei siinä ole oikeastaan enää mitään järkeä. Onnistunut sherrykypsytys on parasta, mitä tiedän, ja Bowmore on ehdottomasti yksi parhaista viskeistä, mitä tiedän.

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection

(54,6%, OB, 13.7.1995–2008, Craftmen’s Collection, Sherry Butts 1551, 1552, 1553, 1559 & 1560, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja paahtunut, täyteläinen ja makean sherryinen. Turvesavu on komeasti esillä, mausteisuus tukee kokonaisuutta. Salmiakkia ja lakritsia riittää. Sherryssä on sekä tallimaista nahkaisuutta että siirappista makeutta. Kypsää hedelmää, rusinaa, luumua. Tummaa yrttisyyttä, Carmolis-tippoja. Äärettömän herkullinen. Vesilisä tuo suolaisia ja mineraalisia sävyjä taustalta esiin.

Maku: Todella täyteläinen ja tumman suklainen, tervainen ja savuinen. Silkkaa loistoa. Paksua, makeaa sherryisyyttä ja intensiivistä hedelmäisyyttä. Salmiakkia, lakritsia, tervaleijonaa, suolaisuutta. Suutuntuma on taivaallisen paksu ja tasapainoinen. Luumua, rusinaa, uuniomenaa. Paahteisuutta, pientä inkiväärisyyttä, minttua. Jälkimaku nousee erittäin salmiakkisena ja tervaisena, täyteläisen sherryisenä ja turvesavuisena. Kihelmöivää mausteisuutta, mustapippuria, tummaa suklaata, kahvisuutta. Suolaisuutta, pähkinäisyyttä. Mineraalisia, minttuisia sävyjä. Erittäin pitkä ja upea finaali, joka kuivuu kauniisti eikä ole missään vaiheessa liian makea. Vesilisällä löytyy mineraalisuutta mausta vielä lisää.

Arvio: Melko nuoresta iästään huolimatta yksi parhaita Bowmore-elämyksiäni koskaan. Tasapainoinen, suuri viski, jossa riittää makujen kirjoa loputtomiin. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Loistavan tasapainoinen kokonaisuus”.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW, Cask #1822, 55,6%

Belgian ja Ranskan yhteinen Glendronach on kypsynyt ex-PX-tynnyrissä. Itse asiassa ensimmäistä kertaa maistan 2000-luvun single caskia Glendronachilta enkä oikein edes tiedä, mitä odottaa.

Glendronach 12 yo 2003/2015 for The Nectar & LMDW

(55,6%, OB for The Nectar & La Maison du Whisky, 21.2.2003–9/2015, Cask No. 1822, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas, erittäin suklainen ja taatelinen. Hevostallia, satulanahkaa, kuivalihaa. Siirappista makeutta ja ruskeaa sokeria. Uuniomenaa, rusinaa, viikunahilloa. Ylikypsiä luumuja. Maltaisuus tuntuu melko voimakkaana ja tammi vaikuttaa aktiiviselta. Lupaava tuoksu. Vesilisä tarjoilee hiukan toffeeta.

Maku: Todella makea. Selvästi yksioikoisempi kuin mitä tuoksu antoi odottaa, mutta suklaisuus, siirappi ja taateli ovat silti herkullisesti esillä. Tallimaisuus tulee varsin robustina läpi, samoin maltaisuudessa on karhea sävy. Tammi kuivattaa suuta melkoisesti. Suutuntuma on silti varsin täyteläinen ja mausteisen kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja tanniinisena. Taatelikakkua ja pientä rikkisyyttä. Siirappia, toffeeta, ylikypsiä hedelmiä, omenaa. Keskipitkä, mausteinen finaali. Vesilisällä mukaan tulee maitokahvinen sävy.

Arvio: Ikäisekseen suorastaan mahtava viski. Vertailukohta tislaamon 1990-luvun kultavuosiin vain on kova. 86/100