Kirjoittaja: Lauri

Bowmore 1984, 58,8%

Vihdoin maisteluun pääsi Bowmoren vuosikertajulkaisu 1984, jota olen vuosien saatossa kyttäillyt moneen otteeseen. Voltit ovat poikkeuksellisen korkealla, samoin odotukset.

Bowmore 1984

(58,8%, OB, Vintage 1984, 2208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyinen, tunkkainen ja alkuun varsin ummessa. Sahanpuru ja antiikkisuus hellittävät vähitellen, taustalta nousee marjaisuutta ja yrttisyyttä. Salmiakkia, hentoa laventelia, tammisuutta, tuhkaa. Vesilisä avaa laventelia ja suolaisuutta selvästi.

Maku: Mahtava laventeli vie heti mukanaan. Öljyisyyttä, nuotiosavua, kypsää trooppista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Karamellisuutta ja karkkista makeutta, herukkaisia ja vadelmaisia sävyjä. Jälkimaku on savuinen, laventelinen, salmiakkinen ja napakka. Pippuria, tammea, hiilisyyttä. Hiukan herukkaisuutta ja tuhkaisuutta. Pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta, hiilisyyttä ja tammista karheutta pintaan.

Arvio: Vaativa viski, joka aukeaa vähitellen hienoksi elämykseksi. Hyötyy vesilisästä. Tällaisia ei enää tule. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen viski”.

Ardbeg Drum 46%

Tajusin Ardbegin tuoreen Traigh Bhan -pullotteen ääressä, että minulta oli edelleen maistamatta myös tämän vuoden Ardbeg Day -pullote Drum. Velvollisuudentuntoisesti suoritin sen nyt.

Ardbeg Drum

(46%, OB, NAS, 2019, Ex-Bourbon Cask & Ex-Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja jotenkin härskiintynyt. Ylikypsää luumua, persikkaa, jotain käynyttä. Märkää villasukkaa, vegetaalisuutta, lievästi outoa sokerisuutta. Grillattua ananasta, raakaa banaania, tuhkaa ja nokea. Suolaisuutta ja pientä lääkemäisyyttä, bensaa ja jodia. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Suolaisuus ja kuiva lääkemäisyys iskevät silti kovemmin kuin tuoksu antoi odottaa. Grillattu ananas on edelleen mukana, samoin banaani ja muut hiukan raa’at hedelmät. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan sekava. Jälkimaku on turpeinen, vegetaalinen, poltetun sokerinen ja hedelmäisen sekava. Ylikypsät hedelmät tulevat jälleen esiin, sitruksisuus ja tammi purevat kiinni. Paahteinen ja happamaksi käyvä finaali, joka jää lopulta varsin ohueksi ja korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo rommisia piirteitä vihdoin esiin, sokeria ja mustaa oliivia, mustaa rantahieklaa ja merilevää.

Arvio: Sekava ja levoton Ardbeg-pullote. Ilkeän tuoksun jälkeen maku kuitenkin nostaa tunnelmaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Lajissaan ihan ok”.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan 46,2%

Maistelussa heti tuoreeltaan uusi Ardbeg, 19-vuotias Traigh Bhan. Näitä tuli Suomeen tiettävästi 50 pullon satsi, kaikki ravintolamyyntiin. Nyt lasissa siivu yhdestä avatusta. Ikämerkintä on jo sinänsä ilahduttava asia kaikkien tohtoroitujen NAS-julkaisujen jälkeen.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan

(46,2%, OB, 2000–2019, Small Batch Release, Batch No. TB/01-15.03.00/19.MH, American Oak and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua ja Carmolis-tippoja. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, mineraalisuutta. Sitruunalakritsia, kirpeää tammisuutta, öljyisyyttä ja hapokkuutta. Pieni terva ja kreosootti tulevat läpi. Vesilisä avaa bensaisia ja tervaisia piirteitä.

Maku: Kirpeän sitruksinen ja kuivan savuinen. Omenaa, minttua, suolaisuutta, jodia, heinää. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita ja Carmolis-tippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Jälkimaku on nopeasti kuivahtava ja varsin hapokas. Suolainen, lääkemäinen ja lievästi karhea loppuliuku. Sitrusta, chiliä, tammista paahteisuutta. Melko pitkä mutta reippaasti oheneva finaali. Vesilisä korostaa pippurista ja suu kiristävää hapokkuutta.

Arvio: Varsin hienostunut moderni Ardbeg, jossa on hetkellisesti jopa vanhan liiton lääkemäistä tunnelmaa. Maku jää kuitenkin aavistuksen kapeaksi. Jossain määrin tässä on yhtäläisyyksiä Twenty Onen kanssa, jos pitää jotain nykyverrokkia löytää. 88/100

Talisker Select Reserve Game of Thrones 45,8%

Maistelussa tällä kertaa Taliskeria ikämerkitsemättömänä Game of Thrones -viskisarjasta. En innostunut ollenkaan samaisessa setissä julkaistusta Lagavulinista, mutta toivotaan, että tämän kanssa osuu paremmin kohdalleen.

Talisker Select Reserve Game of Thrones

(45,8%, OB, +/-2019, Game of Thrones – House Greyjoy, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, maltainen ja appelsiininen. Suolainen ja mineraalinen, lääkemäinen ja mentholinen puoli on pinnassa. Turpeinen makeus on vahvaa mutta hiukan hahmotonta. Tammi tulee läpi pehmeän pippurisena ja vaniljaisena. Hiukan rusinaa. Vesilisä tuo nokea ja jotain palanutta pintaan.

Maku: Makea turvesavu, imelä sitruksisuus, hapan yrttisyys ja mineraalinen karheus ottavat mittaa toisistaan. Hedelmät tulevat jälleen appelsiini edellä. Pippuri on hyvin mukana, tammi rouhii aktiivisena ja suolaisuus painaa päälle. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeän kermainen. Vaniljaa, persikkaa, kinuskia. Happamuus ei tahdo silti löytää tasapainoa. Jälkimaku on turpeinen ja sitruksinen. Hapan yrttisyys ottaa vähitellen pääosan, ja sitä tukevat suolaiset, lääkemäiset ja mentholiset piirteet. Tammi ja pippuri ovat vahvasti esillä. Finaali jää lopulta korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä avaa vahamaisuutta ja tervaa.

Arvio: Yllättävän vaikeasti avautuva ja osin hahmoton Talisker. Tässä on kiistatta paljon hyvää, mutta siinä missä 8-vuotias Special Release teki vaikutuksen välittömästi, tästä ei pitkänkään askartelun jälkeen pysty lukitsemaan, mikä esimerkiksi tammen rooli tässä on ja miten happamuus lopulta käyttäytyy. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Smoke On The Water, ”Maukas Talisker”.

Port Charlotte MRC: 01 2010, 59,2%

Lasissa taas vaihteeksi nuorta ja tanakkaa savuviskiä Port Charlotten valikoimasta. Viimeistely on tehty Bordeaux’n viinitynnyreissä.

Port Charlotten tuoreisiin pullotteisiin – joissa on muuten tämä uusi, räyhäkkä muotoilu – kuuluu myös MC: 01 2009, joka on vastaavasti viimeistelty marsalatynnyreissä.

Haiskahtaa jonkinlaiselta sarjalta koko juttu. Kummassakin tapauksessa mallas on 100-prosenttista skottiohraa Invernessin alueelta.

Port Charlotte MRC: 01 2010

(59,2%, OB, 7 yo, 2010–2018, Heavily Peated 40ppm, 50% First Fill American Oak, 50% Second Fill French Wine Casks, One-Year Finish in Wine Casks from Bordeaux, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja lihaisa. Siirappinen yskänlääkemäisyys puskee kaikesta läpi. Grillikylkeä, paistirasvaa, palvikinkkua, suolaa. Napakka tammi, uuniomenaa, luumua, mausteisuutta. Hehkuviiniä, lakritsia ja tervaa. Katkeran yrttinen sävy, marjaisuus aukeaa hitaasti. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa.

Maku: Todella viininen ja jykevä. Likainen, rasvainen ja lihaisa kokonaisuus, jossa turvesavu, yskänlääke ja bbq-lihat on lyöty samaan soppaan. Mahtavaa! Siirappia, hehkuviiniä, lakritsia, tervaa, marjaisuutta, palvikinkkua, karamellia, kaikkea löytyy. Turvesavua tulee joka tuutista. Suutuntuma on erittäin paksu ja painava. Marjaisuutta, mustaa teetä. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin ruutinen. Tummaa suklaata, espressoa, karvasta yrttisyyttä, yskänlääkettä ja tammista karheutta. Uuniomena ja luumu kuitenkin tuovat pientä makeutta, jota karamellisuus osaltaan tukee. Viinisyys pysyy hyvin mukana, samoin hiilisyys. Melko pitkä ja iso finaali. Vesilisä avaa makeutta, marjoja ja vaniljaisuutta.

Arvio: Tällaisena haluan Port Charlotteni. Härskin hyvää. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Monimuotoinen ja vahvapiirteinen Port Charlotte”.

Parhaita viskibaareja: Bon Accord, Glasgow

Glasgow’n viskibaareista ehdottomasti kuuluisin on The Pot Still. Se on kiistatta hieno paikka, mutta haasteena on usein esiintyvä turistitungos. Baarista ei etenkään viikonloppuisin tahdo löytää istumapaikkaa millään, koska ydinkeskustassa sijaitsevana se vetää viskifanaatikkojen lisäksi puoleensa kaikenlaisia kulkijoita.

Ongelma ratkeaa kulkemalla Hope Streetillä sijaitsevasta The Pot Stillistä runsaan kilometrin verran länteen, lähelle Charing Crossin asemaa M8-valtatien toiselle puolelle. Paikka on nimeltään Bon Accord ja osoite 153 North Street. Vaikka matkaa sinne kertyy George Squarelta vain puolisentoista kilometriä, paikka tuntuu sijaitsevan jo ydinkeskustan ulkopuolella.

Siinä on etunsa, koska viikonloppunakin sinne mahtuu kohtalaisen suurella todennäköisyydellä istumaan, eikä viskikokoelmakaan kalpene The Pot Stillille ollenkaan. Itselleni Bon Accordin hylly oli välittömästi näistä kahdesta se vaikuttavampi ilmestys, kun kävin siellä lokakuun alussa 2016.

Bon Accord on perustettu vuonna 1971, ja tällä vuosikymmenellä sitä on pyörittänyt McDonaghin perhe. Juomissa fokus on real alessa ja viskissä. Oluita on ollut myynnissä parhaimmillaan yli 900 erilaista ja viskejä noin 400. Paikka tarjoaa myös perinteistä pubiruokaa, jota on ihan kehuttukin. Itse en ole sitä vielä päässyt maistamaan.

Viskivalikoima oli syksyllä 2016 laaja ja vakuuttava. Perinteisessä 35 millilitran kokoluokassa tarjottavien dramien hinnat vaihtelivat parista punnasta 900 puntaan. Kun kysyimme baaritiskiltä viskilistaa, käteen annettiin iPad. Katselimme kaverini kanssa hiukan hämmentyneinä ensin toisiamme ja sitten baarimikkoa, mutta siinähän se viskilista oli: kuvineen ja tietoineen omassa sovelluksessaan.

Tällainen viskilistan selaus on kieltämättä hiukan toisenlainen kokemus kuin paperisen raamatun plärääminen. Etuna oli, että lista oli ajan tasalla eikä ainakaan sillä kertaa huteja tullut. Haasteeksi muodostui kiinnostavien viskien poimiminen shortlistalle ja siitä valitseminen. Alkeellinen Photo Albums HD -sovellus olisi vaatinut jonkinlaisen väliaikaisen tähdittämisen tai muun valinta-apurin, koska kuvilla varustetut tiedot veivät ruudulta paljon tilaa ja sadan viskin päähän skrollaaminen oli hidasta puuhaa.

Sen lisäksi pulmana oli viskien satunnaisuus. Aakkosjärjestystä ei ollut eivätkä kaikki saman tislaamon tuotteet olleet peräkkäin. Ilmeisesti järjestys muodostui kuvien tiedostonimien mukaan eikä niissä noudettu kovin kurinalaista logiikkaa. En tiedä, onko tätä sittemmin muutettu – toivottavasti on – mutta silloin se tuntui mielenkiintoiselta kokeilulta, joka olisi vaatinut vielä jalostamista. Lisäksi henkilökunta oli hiukan varuillaan ojentaessaan iPadia asiakkaille.

Viskivalikoima oli tuolloin kuitenkin erittäin pysäyttävä. Ylähyllyllä kiilteli Gordon & MacPhailin pisaranmuotoiseen dekantteriin pullotettu 70-vuotias Glenlivet, josta olisi päässyt pulittamaan 900 puntaa per 35 millilitraa. Hiukan ”maltillisemmissa” hinnoissa olivat sentään White Bowmore 150 punnan ja Bowmore 1957 runsaan 200 punnan hintalapuilla. Broran tislaamopullotteita oli kokonainen rivi, mutta nekin olivat varsin kovissa hinnoissa, samoin Port Ellenit. Scotch Malt Whisky Societyn pullotteita oli runsaasti. Yksittäisistä pulloista silmään tarttui esimerkiksi 40-vuotias Old Pulteney.

Päädyimme tuolloin hiukan huokeampiin drameihin, joita siirryttiin rauhalliseen syrjäpöytään nauttimaan. Maistelin lasillisen Bon Accordin nimiin käsin pullotettua Highland Parkia, joka oli selvästi peräisin ex-sherrystä mutta josta ei sen tarkempia tietoja ole löytynyt. Viskin alkoholipitoisuus oli 53,3%, täyttöpäivä 9. huhtikuuta 2016 ja pullon numero 432. Hyvää oli. Kaverini otti tuolloin lasillisen Tobermoryn 20-vuotiasta, ex-olosorossa kypsynyttä virallista tislaamopullotetta. Maistui sekin kyllä.

Bon Accordissa esiintyy turistitungoksen sijaan bändejä. Tuolloin lauteille nousi paikallinen folkbändi The Cahoots, jonka soitto siirsi meidät hyvistä viskeistä vähitellen real aleen ja lopulta seuraaviin baareihin. Bon Accord jäi kuitenkin mieleen, ja siellä vierailu on ehdottomasti ohjelmassa, kun seuraavan kerran tulee asiaa kaupunkiin.

Sinänsä on hiukan erikoista, että Bon Accord -niminen baari sijaitsee nimenomaan Glasgow’ssa, koska kaiken järjen mukaan sen pitäisi olla Aberdeenissa.

Aberdeenin kaupungin motto on ”Bon Accord”, joka tarkoittaa hyvää sopimusta. Tarinan mukaan motto on peräisin Skotlannin itsenäisyyssodasta vuodelta 1308, jolloin Robert Bruce piiritti miehineen Aberdeenin linnan, teurasti sen englantilaisen varuskunnan ja palautti Aberdeenin kaupungin takaisin sen asukkaille. Bon Accord oli tuolloin käytetty salasana.

Aberdeenissä on sitten ihan omat viskibaarinsa. Jos kuitenkin Glasgow’hun eksyy, kannattaa tsekata Bon Accord.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman 50,2%

Maistoon pääsi The Whiskymanin perustason Ben Nevis. Odotukset ovat varsin alhaalla, koska tässä Age Matters -sarjassa on harvemmin suuria helmiä näkynyt. Eivätpä toisaalta ole erityisen arvokkaita viskejäkään.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman

(50,2%, The Whiskyman, Age Matters, 1997–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen. Karpalomehua, oliiviöljyä, jotain likaista ja palanutta. Suolaisuutta ja märkää heinää, sitruksisuutta, happamuutta. Vadelmaa, ylikypsää kirsikkaa, imelää banaanisuutta. Tammea, havuja, jyväisyyttä. Jotain käynyttä ja lievästi ummehtunutta. Vesilisä avaa runsaasti päärynää ja minttua.

Maku: Pirteä ja tuoksua puhtaampi. Öljyisyys on edelleen vahvasti pinnassa. Ruohoisuutta, suolaa, pippuria, sitruksisuutta. Aktiivinen tammi puree vahvasti kiinni. Jotain leipämäistä ja lievästi hiivaista tässä on, levotonta ja epävakaata. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Inkivääriä, raakaa banaania, saksanpähkinää. Havuja ja pihkaisuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja mineraalinen, varsin pihkainen ja yllättävänkin tasapainoinen. Sitruksisuutta, havuja, minttua, anista, öljyisyyttä. Pippuria, bensaisuutta, hiukan fenoleja. Hiivaisuus on täysin poissa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kanervaisuutta ja anista pintaan.

Arvio: Tuoksu on aivan eri sarjassa maun kanssa. Jälkimaku lopulta pelastaa tämän. 81/100

Bunnahabhain 13 yo 1997/2011, SMWS 10.74, 54,9%

Lasissa tällä kertaa perustason Bunnaa SMWS:ltä. Refill-kypsytys on toivottavasti tuonut tähän pientä kierrettä. Se selviää maistamalla.

Bunnahabhain 13 yo 1997/2011, SMWS 10.74

(54,9%, Scotch Malt Whisky Society, 8.12.1997–11/2011, Smoor, smirr, snuffed, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Odottamattoman turpeinen. Ummehtunut ja vegetaalinen turvesavu iskee nokkaan välittömästi. Kumia, tervaa, savumakkaraa, grillikylkeä. Mineraalinen ja heinäinen puolikin löytyy vähitellen. Hiukan omenaa, jotain palanutta, märkää villasukkaa. Ei erityisen houkutteleva. Vesilisä korostaa hiiltä ja tuhkaa.

Maku: Turvesavuinen, kuminen ja jotenkin palanut. Vegetaalinen ja ummehtunut perusvire on vahva. Ruohoisuutta, mineraalisuutta, kirpeää omenaa. Tasapaino hakee kovasti. Suutuntuma on kermainen mutta pippurisen pureva. Tammi tuntuu aktiivisena, kokonaisuus tuntuu painavalta mutta ulottuvuudet jäävät kovin vähäisiksi. Jälkimaku on samaa sarjaa maun kanssa, vaikka pieni suklaisuus saapuukin mukaan. Tammi puree jo lujaa ja pippurit paukkuvat ympärillä. Palanut ja hiukan karvas ilme säilyy. Mineraalisuutta, omenaa, suolaa, edelleen sitä vegetaalista turvesavua. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo savumakkarat mukaan.

Arvio: Turpeinen nuorehko viski, jossa palaset eivät kerta kaikkiaan loksahda paikalleen. 79/100

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory 50,4%

Maistossa tällä kertaa kautta linjan varsin hyviä arvioita saanut Benrinnes.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory

(50,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 6.6.1995–5.4.2013, Cask No. 5883, Hogshead, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Purukumimainen, hedelmäinen, vaniljainen ja kermainen. Rusinaista makeutta, omenaa ja appelsiinia. Kuivaa puuverstasta, pölyä, tiivistä maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta, hapokkuutta, makeaa kakkupohjaa. Pieni metallinen nuotti. Vesilisä availee hunajaista imelyyttä.

Maku: Hedelmäinen ja öljyinen. Sitruksisuus ja kirpeä omenaisuus korostuvat heti, voimakas tammi on tuoksua selvemmin omalla paikallaan. Kermaisuutta ja vaniljaa riittää edelleen. Hedelmäkarkit ja purukumi tulevat myös läpi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava, viskositeetti kovalla tasolla. Pippuria, hapokkuutta, hiukan kuivattua aprikoosia ja rusinaa edelleen. Jälkimaku on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Pippuria, kirpeää omenaa, sitruunaa, tammen purevuutta, inkivääriä. Vaniljainen ja purkkamainen makeus pysyy taustalla. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja karheutta.

Arvio: Varsin laadukas ja maistuva kokonaisuus. Ei silti sen suurempaa tunnekuohua laukaise suuntaan tai toiseen. Pätevä lajissaan. 86/100

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series 62,2%

Kaikki outo loppuu aikanaan, ja nyt on maistelussa kolmas Bruichladdichin Micro-Provenance Series -pullote. Nuorin oli 6-vuotias eikä säväyttänyt ollenkaan. Toinen oli 8-vuotias ja korjasi tilannetta heti.

Nyt viskillä on ikää jo 12 vuotta ja kypsytys täsmälleen samaa mallia kuin kahdessa aiemmassakin eli ensimmäisen täytön ex-bourbonia. Tämän pullotteen maltaaseen on ohrana käytetty Optic-lajiketta Sunderlandin tilalta. Voltit ovat taas korkealla.

Samaan aikaan odotukset ovat edelleen alhaalla, mutta tämä projekti viedään tästä nyt maaliin, oli mikä oli. Voin vaikka lohdutukseksi muistella, miten hienoa oli käydä Bruichladdichilla.

Bruichladdich 12 yo 2004/2017 Micro-Provenance Series

(62,2%, OB, 9.12.2004–2017, Cask No. 1694, 1st Fill Ex-Bourbon Cask, 900 bts., 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Aprikoosia, mangoa, sitruksisuutta, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Hunajaa, vaniljaa, hiukan minttua. Mineraalinen ja suolavetinen puolikin tästä löytyy, mutta tammi on jo paremmin integroitunut. Ruohoa ja heinääkin riittää. Vesilisä avaa raikasta mentholia ja hedelmäteetä.

Maku: Kermainen ja hedelmäisen makea. Runsaasti sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja ananasta. Vanilja ja hunaja ovat korostuneesti esillä. Suutuntuma on melko öljyinen ja viskositeetti korkea. Tammi tulee läpi kaikesta mutta kohtalaisen kelvollisesti integroituneena. Yrttisyyttä riittää mintusta lakritsiin. Tiettyä palaneen paahteista hapokkuutta tässä on, vaikka crème brûlée tasapainottaakin. Jälkimaku on hedelmäinen ja siirappinen, mutta nyt tammi ei enää pysy aisoissa. Karhean ja kuivuvan tammen rinnalla myös jyväinen puoli tulee pintaan. Tummaa yrttiä, aprikoosinkiveä, raakaa kiiviä, ruohoa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja appelsiinia esiin.

Arvio: Tuoksu on jo varsin lupaava, mutta maku ei erityisemmin innosta. Tietyllä tavalla sarjan 8-vuotias pullote oli paremmin fokusoitunut kuin tämä, mutta tässä tuoksu oli merkittävästi muita jalostuneempi. 81/100