Maistetut

Laphroaig Cairdeas 2016, 51,6%

Cairdeas on tällä kertaa punainen. Ex-bourbontynnyreissä kypsyteltiin ensin 8 vuotta, sen jälkeen kahden vuoden viimeistely ex-madeirassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Laphroaig Cairdeas 2016

(51,6%, OB, Feis Ile 2016, Madeira Finish, 70 cl)

Tuoksu: Alkuun hiukan ujo ollakseen vahva savuviski. Turvesavu on pehmeää, Madeiraa ei juuri havaitse. Salmiakkinen ja kuiva viinisyys ovat pinnassa. Lääkemäisyyttä, jodia, tuhkaa. Hedelmäisyydessä on hiukan vesimelonia ja veriappelsiinia. Kuiva ja yllättävän kevyt tuoksu. Vesilisä avaa lisää hedelmiä ja marjoja.

Maku: Iskee lujaa kevyen tuoksun jälkeen. Laphroaigille ominaista karkeaa, kuivaa turvesavua riittää. Haavansidonta-ainetta, jodia, napakkaa pippuria, chiliä. Taustalla pieni imelyys, punaiset marjat ja kireähkö jälkiruokaviinisyys. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kuiva. Jälkimaku alkaa mausteisena, tammisena ja pippurisena. Salmiakkia, mineraalisuutta, savua, nokea, chiliä, omenaa, sitruksisuutta, kuivakkaa viinisyyttä. Vieläkään Madeira ei oikein kunnolla näyttäydy, mutta tasapaino on silti hyvin kohdallaan. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja päärynää hiukan paremmin pintaan.

Arvio: Odotuksia kuivempi mutta kaikkineen oivallinen Laphroaig. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray 57,1%

Jürgen Van De Wielen pyörittämä Whiskyhuis nappasi Dewar Rattraylta tällaisen ex-sherryssä kypsyneen Ardbegin vuonna 2014. Arviot ovat olleet mairittelevia, mutta väri on kyllä huomattavan vaalea. No, väriä ei juoda eikä etikettiä.

Ardbeg 20 yo 1993/2014, Dewar Rattray

(57,1%, Dewar Rattray, Uisge Beatha Taigh, Bottled for Jürgen’s Whiskyhuis, 28.10.1993–2.5.2014, Sherry Hogshead, Cask No. 1732, 142 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, rasvainen ja täyteläinen. Muistuttaa likaisuudessaan uudehkoja Springbankeja, vaikka toki tämän syvyys on aivan omalla tasollaan. Merellinen ja suolainen, tervainen ja salmiakkinen. Pieni bensaisuuskin tuoksuu tässä hyvältä. Luonnonkumia, nokea, tuhkaa, yrttisyyttä. Hieno sitruksisuus ja kirpeän omenainen hedelmäisyys ovat mukana. Kompleksinen ja iso! Vesilisällä löytyy trooppista hedelmää.

Maku: Turvesavun ja kirpeän mausteisuuden keskeltä nousee makeus, jota ei juuri tuoksusta huomaa. Toffeeta ja siirappia oikein kunnolla. Tammi puree hienosti ja lisää tämän monimuotoisuutta. Omenaisuus on makealla puolella. Suolaisuus ja merellisyys ovat hienossa balanssissa. Suutuntuma on suurimuotoinen ja kihelmöivä. Likaisuus jää taka-alalle, kuiva puoli hallitsee tätä. Jälkimaku on upean pippurinen, sitruksinen ja suolainen. Tammi kuivuu likimain täydellisesti. Pieni bensaisuus toimii yllättävän hyvin tuhkaisen, salmiakkisen, yrttisen ja vahaisen vyöryn keskellä. Pitkä, hieno finaali. Vesilisä tuo melonia ja raikkautta.

Arvio: Loistava 1990-luvun Ardbeg. Hieno, hieno viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100.

Glendronach 33 yo 40%

Lasissa tuttua iäkästä Glendronachia, josta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Vaikutelma tästä on aiemmin ollut hiukan ohentunut, jopa väsynyt, mutta nyt pitää ottaa kunnon tyypit – tämä viski on ansainnut aikaa.

Glendronach 33 yo

(40%, OB, +/- 2008, Oloroso Sherry Oak, Bottle Code AV/326, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman yrttinen ja varsin kuivalla tavalla tamminen. Vanhoja kirjoja, nahkaa. Intensiivinen marjaisuus, vadelmaa ja mansikkaa. Suklaisuutta runsaasti, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa. Yleisilmeessä on huomattavaa kuivaa ja huokoista olemusta. Hunajaa, maitokahvia, ruskeaa sokeria.

Maku: Öljyinen ja kuiva. Tammi menee todella rajoilla, yrttinen ja nahkainen puoli tulevat pinnassa. Joulukakku on kuivaa, hiukan piimäisyyttä kuitenkin mukana, neilikkaa ja kanelia. Kuivakkaa marjaisuutta. Suutuntuma jää tekstuuriltaan huokoiseksi, runko on hiukan väsynyt ja puu ottanut liikaa valtaa. Jälkimaku alkaa mukavan pippurisena ja tumman suklaisena, vaikka runko on ohentunut. Tammi on kuivaa, minttua ja neilikkaa riittää. Varsin pitkä, kihelmöivän mausteinen ja lopussa erittäin kuiva finaali.

Arvio: Rungoltaan ohentunut mutta sherryisyydessään tyylikäs ikäviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition 46%

Jostain syystä minulla on aina jäänyt Clynelishin Distillers Edition maistamatta, vaikka kaikki muut Diageon DE:t ovat tuttuja. Korjataanpa tilanne. Tämä on nyt sitten finistelty ex-olorosossa.

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition

(46%, OB, 1992–2007, Double matured in Oloroso Seco Sherry Wood, Batch Cl-Br: 170-2g, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsokerinen ja kukkainen, öljyinen ja kerroksellinen. Sherry tuntuu varsin ohuena, mutta silti sen mukana tulee kumisaapasmainen ummehtuneisuus. Alta löytyy metinen, kukkainen ja tiiviin öljyinen runko, joka edustaa klassista clynelishmäisyyttä. Rommirusinaa ja suklaata. Vesilisällä minttua ja yrttisyyttä.

Maku: Herkullinen metisyys ja mehiläisvahaisuus tulee heti läpi, muistuttaa vanhan Flora & Faunan parhaita hetkiä. Sen ympärille kuitenkin rakentuu hiukan sekava, sherryinen kokonaisuus, jossa on hedelmäkakkua, rusinaa ja rasvaista suklaata. Runsaasti mausteita ja melko aktiivista tammisuutta. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma on öljyinen, mutta runko on silti korkeintaan keskitäyteläinen. Tasapainossa on vähän tekemistä. Jälkimaku alkaa sokerisella ja mehiläisvahaisella otteella, jossa on tiettyä öljyisyyttä ja kiteisyyttä – ja se on tässä parasta. Jälleen sherryiset, imelät, rusinaiset ja suklaiset piirteet ovat mukana. Keskipitkä, varsin pippuriseksi ja puristavaksi käyvä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja kepeää yrttistä otetta.

Arvio: Jos homma olisi paremmin kasassa, kyseessä olisi huippuviski. Nytkin hyvää kyllä, ylitti selvästi odotukset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Martine Nouet), 85/100 (Ian Wisniewski).

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61, 60,4%

Olen kuullut lukemattomia kertoja, että Glen Moray on mainettaan parempi tislaamo – pitää vain löytää oikeat pullotteet.

Yhtään todella hyvää Glen Morayn viskiä en ole vielä päässyt maistamaan, mutta ehkä tämä Scotch Malt Whisky Societyn valitsema tynnyri korjaa tilanteen kerralla.

Glen Moray 21 yo 1990, SMWS 35.61

(60,4%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 1/1990, Cask No. 35.61, ’Just so-ooh nice’, First Fill Ex-Bourbon Barrel, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas hedelmäisyys tulvahtaa runsaana: hunajamelonia, viinirypäleitä, tuoretta ananasta. Vaniljakastikkeen makeutta, minttua ja särmikkyyttä sen rinnalla. Lakritsinen, tumma sävy on yllättävän syvä tämän kaiken rinnalla. Pehmeitä hedelmäkarkkeja, tammea taustalla. Vesilisä pehmentää särmiä.

Maku: Hedelmäinen ja raikas, moniuloitteinen ja voimakas. Tuoksusta tutut melonin, viinirypäleiden ja ananaksen sävyt ovat mukana. Vaniljaisuuden rinnalla tammi ajaa lujaa sisään mausteilla ja tanniineillakin. Suutuntuma on öljyinen, rungon osalta keskitäyteläinen ja mausteiden paineessa kihelmöivä. Jälkimaku alkaa tummalla yrttisyydellä ja lakritsilla, joiden takaa raikas hedelmäisyys enää vain pilkistää, lähinnä omenaisuutena. Tammi ja terävät mausteet ovat isossa roolissa, valkopippuria ja chiliäkin löytyy. Minttua, kurkkupastillia, kovaa hedelmäkarkkia. Finaali jää keskipitkäksi. Vesilisällä tähän saa herkästi ruohoisen, kitkerän sävyn.

Arvio: Hedelmäisyydessään hieno viski. Jos jälkimakuun olisi saanut lisää mittaa ja tammea hiukan rauhoittumaan, tämä olisi ollut huippukokemus. 88/100

Springbank 12 yo Cask Strength 2015, 53,8%

Springbank 12 Cask Strengthin sekoitussuhde oli tässä vuoden 2015 julkaisussa tiettävästi 70-prosenttisesti ex-sherrytynnyreitä ja 30-prosenttisesti ex-bourbonia. Maistelin tämän rinnalla vuoden 2016 edition.

Springbank 12 yo Cask Strength

(53,8%, OB, Bottled 5.8.2015, Batch 11, Bottle Code B15/333, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen, likaisen konerasvainen ja ruohoinen. Turvesavua, suolaisuutta, hiukan palanutta paahtoleipää, kevyen rikkistäkin vivahdetta. Hunajamelonia, limettiä, trooppista hedelmäisyyttä. Merellinen ja mineraalinen puoli toimii upeasti, tammi lymyää taustalla. Vesilisä nostaa esiin suolaisen voin.

Maku: Makeaa hedelmäsalaattia, vaniljaa, turvesavua ja rasvaisuutta. Likaisuus on edelleen läsnä, pieni rikkiin ja ruutiin vivahtava ulottuvuus myös. Salmiakkia ja tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja viskin runko järeä. Raikas, meloninen hedelmäisyys on tämän merkittävin ero vuoden 2016 batchiin. Toisaalta sama konerasva ja sitruksinen merellisyys löytyy. Jälkimaku lähtee turvesavuisena ja hedelmäisyys kääntyy ylikypsän puolelle. Suolaisuutta ja mineraalisuutta, ruohoisuutta ja vaniljaisuutta. Tammi on hienosti tasapainossa ja kuivuu rauhallisesti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa päärynää pintaan.

Arvio: Paras esitys tässä sarjassa tähän mennessä. Ulottuvuudet ja tasapaino omaa luokkaansa, jos verrataan vuoden 2016 editioon – jonka raaka voima toki pieksi tämän mennen tullen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Springbank 12 yo Cask Strength 2016, 54,1%

Springbank 12 yo Cask Strength saapui vuoden 2016 editiollaan myös kotimaiseen alkoholiliikkeeseen, tosin vain Arkadian erikoisvalikoimaan.

Päädyin maistelemaan tämän rinnakkain Springbank 12 yo Cask Strength 2015:n kanssa. Vuoden 2016 sekoitussuhde oli tiettävästi 65-prosenttisesti ex-sherryä ja 35-prosenttisesti ex-bourbonia.

Springbank 12 yo Cask Strength

(54,1%, OB, Bottled 1/2016, Batch 12, Bottle Code 16/09, 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin öljyinen ja raskas, hiukan turpeinen ja erittäin mineraalinen. Likaista konerasvaisuutta, ruutia, siirappista makeutta ja samaan aikaan purevaa suolaisuutta. Ruohoinen, osin heinäinen. Merellisyyttä, mentholia. Hedelmäisyys on enimmäkseen kypsän sitruksista. Tiukka tammi. Vesilisä avaa minttuisuuden.

Maku: Erittäin pippurinen ja purevan tamminen avaus, iskee heti täydellä voimalla. Öljyinen ja ruohoinen presenssi on todella intensiivinen. Suutuntuma on öljyinen ja tiivisrakenteinen. Hedelmäisyys on tuoksun tapaan hiukan tukossa, sitruksisuutta sentään löytyy, vihreää omenaa ja limettiä. Merellinen ja suolainen puoli on pinnassa, likainen konerasvaisuus pysyy mukana tiivisti. Jälkimaku alkaa varsin tammisena, suu kuivahtaa oikein kunnolla ja suola kiristää kieltä. Pippurisuus on reipasta, sitruksisuudessa on intensiteettiä edelleen. Mineraalisuutta ja mentholia. Varsin pitkä ja armoton finaali. Vesilisä tasapainottaa tätä selvästi.

Arvio: Erittäin iso viski. Kireys kuitenkin pudottaa tämän mestaruussarjasta. Pippurisempi, tulisempi ja samalla hiukan yksioikoisempi kuin vuoden 2015 julkaisu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Benromach 10 yo 100 proof 57%

Benromachin 10-vuotias on mielestäni ollut jo useiden vuosien ajan erittäin vakuuttava viski ikäisekseen (täältä blogistakin löytyy vanhempi ja uudempi versio). Nyt maistelussa järempi versio samasta aineesta.

Benromach 10 yo 100 proof

(57%, OB, +/- 2015, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Järeän oloinen tisle, nyt on selvästi peruskymppiä isompi viski käsissä. Likaisen rasvainen ja muhkea, löytyy vaahterasiirappia ja paahdettua taatelia kosolti. Pähkinäisyyttä, vaniljakastiketta, hiukan inkivääriä ja jotain vähän maatunutta. Yrttinen, havuinen vivahde. Vesilisä tuo minttua ja hiukan rikkiä.

Maku: Erittäin suurimuotoinen, tekstuuri on tiivis ja runko painava. Rasvaisuutta, oliiviöljyä, yrttisyyttä. Kuivaa sherryä muistuttava kitkerä vivahde toimii mehukkaasti yhteen ylikypsän hedelmäisyyden kanssa. Nahkaisuutta, saksanpähkinää, tammea, turpeisuutta, hiukan maakellaria. Appelsiininkuorta, kirpeyttä. Napakka inkivääri kulkee mukana. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena ja rasvaisena. Vihreää teetä, kuivuvaa tammea, pippurisuutta, inkivääriä. Hiukan metallinen vivahde mukana, jotain palanutta. Turvesavua löytyy kitkerältä tontilta. Keskipitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisällä löytyy tummaa, varsin karvasta suklaisuutta.

Arvio: Yllätyksellinen ja erittäin mielenkiintoinen viski. Ei varmasti jokaiseen makuun. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 89/100. Dramming 87/100. Whisky Magazine 83/100 (Chris Goodrum), 70/100 (Sara Smith).

Glendronach 24 yo 1990/2014 Cask #1162, 52,9%

Glendronachin Batch 11:een kuului kaksi pullotetta vuodelta 1990, kumpikin ex-PX:ää. Odotukset ovat zeniitissä, nämä ovat olleet todellisia suurherkkuja.

Glendronach 24 yo 1990/2014

(52,9%, OB, 5.9.1990–11/2014, Batch 11, Cask No. 1162, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaan ja taatelin juhlaa. Rusinaa, luumuhilloa, kaakaojauhetta. Yrttinen napakkuus on hienossa balanssissa vaahterasiirapin ja pähkinäisen makeuden kanssa. Kahvisuus on runsasta ja intensiivistä. Nahkainen ja tallimainen puoli tuo juuri sopivan robustiuden. Komeasti syvyyttä. Vesilisä avaa makeutta, nostaa juuri sopivasti kinuskia kahvisuuden rinnalle.

Maku: Erittäin täyteläinen ja muhkea, muttei hetkeäkään liian makea. Melko hapokas, tumma kahvisuus on vahvasti esillä. Taateli, luumuhillo ja rusina tuovat makeutta. Tumman suklaan intensiivisyys on läsnä joka hetki. Tammi ja mausteet ovat hetkittäin äärirajoilla, mikä tekee tästä myös todella mielenkiintoisen. Kompleksisuutta vielä lisää tämä nahkainen, lihaisa, hiukan lakritsinenkin puoli. Jälkimaku kulkee kahvisen ja maanläheisen avauksen jälkeen tumman suklaiseen ja paahteisen tammiseen suuntaan. Mausteita riittää. Taustalla uuniomenaa ja luumua. Erittäin pitkä ja monipolvinen finaali. Huh. Vesilisä tuo maitosuklaan ja vapauttaa lisää sävyjä kahvisuuden alta.

Arvio: Ikäluokkansa huippuja. Tynnyri ei ole väsähtänyt vielä yhtään, vaan kahvinen intensiteetti on melko mykistävällä tasolla. 92/100

Talisker 1999/2010 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE oli muutamia vuosia sitten mielestäni makeampi ja täyteläisempi kuin mitä nämä uudet julkaisut ovat olleet. Nyt tuli tilaisuus maistaa tällaisen vanhan etiketin version avulla, pitääkö fiilis paikkansa.

Talisker 1999/2010 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1999–2010, Double Matured in Amoroso Sherry Casks, Batch TD-S: 5MY, 70 cl)

Tuoksu: Viininen, lakritsinen ja joulukakkuinen. Tuhti turpeensavu, jonka seurana on merellistä ja mineraalista rapsakkuutta. Suolainen ja hiilinen kireys toimii todella hyvin yhteen ylikypsän hedelmäisyyden ja siirappisuuden kanssa. Luumuhilloa, rusinaa, yrttisyyttä. Oiva balanssi. Vesilisällä löytyy menthol.

Maku: Savuinen ja lakritsinen, viininen ja muhkea. Hiilinen ja suolainen puoli on maussakin kohdallaan, kun vastapalloon tulee ylikypsää hedelmää, luumua ja rusinaa. Yrttistä napakkuutta, mineraalisuutta, apteekin salmiakkia. Lääkemäisiä piirteitä. Tammi tuntuu mausteisuutena ja kuivuu hienosti. Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on hiilisen savuinen, luumuinen, rusinainen, salmiakkinen ja varsin vahamainen. Ylikypsät hedelmät kohtaavat kuivuvan tammen lähes eeppisessä kamppailussa. Mentholia, suolaisuutta. Hieno, vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä irrottaa raikasta kurkkupastillia.

Arvio: Luultavasti paras maistamani Taliskerin DE. Suolaiset ja turpeiset komponentit komeassa balanssissa ylikypsien sherryisten elementtien suhteen. Etiketti ei tosiaan vaikuta tuotteeseen, koska tämä tuntuu tyyliltään selvästi enemmän uuden ajan versiolta. Herkkua. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).