Maistetut

The Singleton of Dufftown 18 yo 40%

Diageo panosti kesällä 2014 Dufftownin tuotannon uudelleenlanseeraukseen, ulos tuli vino pino uusia NAS-tuotteita. Nyt kokeilussa jo vähän aiemmin markkinoille tullut 18-vuotias, uudehkoa tuotantoa siis sekin.

Aiemmat Dufftown-kokemukseni eivät ole olleet kovin mairittelevia, mutta ehkä siihen nyt tulee muutos, kun on vähän iäkkäämpi tapaus lasissa.

The Singleton of Dufftown 18 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja maltaisuutta. Toffeeta ja kinuskikastiketta, mutta samaan aikaan ympärillä leijuu hapan mustan teen sävy. Hiukan räikeä, robusti tammisuus pilkistaa seasta. Omenapiirakkaa, rusinaa, Snickers-patukkaa. Tällainen yhdistelmä makeutta ja happamuutta ei oikein toimi, ulottuvuudet jäävät vähiin eikä mikään vedä puoleensa.

Maku: Alkuun hunajaisen makea ja pehmeä. Appelsiinimehu on makeaa, toffee ja maitosuklaa korostuvat, kunnes kirpeä mausteisuus tulee mukaan kuvaan. Samalla appelsiiniin ilmestyy hapan vivahde. Maltaista hapokkuutta, karvasta pähkinäisyyttä, mustaa teetä. Tammisuus maistuu yhtä nuorekkaana kuin se tuoksuikin. Suutuntuma on pienestä kermaisuudesta huolimatta varsin ohut. Jälkimaku alkaa karvaana, saksanpähkinäisenä ja jotenkin rujolla tavalla tammisena. Maltaisuus maistuu edelleen epäkypsänä. Mausteisuutta, kanelia, hiukan minttua. Melko vaatimaton finaali, joka ei säväytä miltään osin.

Arvio: Hapan ja teemäinen, silti tavanomaisen maltainen esitys ei tee vaikutusta. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts 58,1%

VYSin Brora-tastingin viimeisenä yksilönä oli vuonna 1982 tislattu 20-vuotias Rare Malts. Se edustaa myöhäiskauden vähemmän turpeista tyyliä. Voltteja on kuitenkin niin runsaasti, ettei se setin viimeisenä jää ainakaan sen takia jalkoihin.

Brora 20 yo 1982/2003, Rare Malts

(58,1%, OB, 1982–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Makean vaniljainen ja tumman salmiakkinen, heti mielenkiintoinen. Kosteaa, pehmeää turpeisuutta, makeaa leivosmaisuutta. Hedelmäsalaattia, omenaa. Suolaisuus ja merellisyys tulevat hyvin esiin. Uhkuu silkkaa voimaa. Vesilisä vapauttaa ruohoisia ja huonekaluvahamaisia sävyjä.

Maku: Suolainen ja kirpeän hedelmäinen. Tammi tuntuu rapsakkana ja mausteisena, varsin valkopippurisena. Merellisyyttä, mausteisuutta, hiukan ruutiakin. Suolaista voita, vaniljaista makeutta, kauniita bourbonsävyjä. Turpeisuus leijuu taustalla pehmeänä ja jokseenkin kosteana. Jälkimaku on suolainen, tamminen, lakritsinen ja sitruksinen. Vaniljaa, voitaikinaa, murokeksiä, omenaisuutta, mietoa turpeisuutta. Erittäin pitkä ja vaikuttava loppuliuku, voima tulee todella esiin. Vesilisä tuo makuun ruohoisia sävyjä ja lisää tasapainoa, ja kun tällaisissa alkoholiprosenteissa liikutaan, veden lisäämisestä on todella jo hyötyä.

Arvio: Rare Malts -tyylille uskollinen, voimakas ja tyylikkään tamminen viski. Hieno on. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Brora 30 yo 2003 Edition 55,7%

VYSin Brora-tastingin kolmas viski oli vuonna 2003 pullotettu virallinen 30-vuotias. Nopeasti laskettuna siihenkin käytetyt tynnyrit ovat olleet sitä legendaarista 1970-luvun alun turpeista tuotantoa.

Olin ennen tätä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingia maistanut yhden Broran ja pudonnut sen ääressä täysin polvilleni. Sillä säilyy ikuisesti sija sydämessäni, mutta näiden 1970-luvun alussa tislattujen yksilöiden luonne on kieltämättä aivan mykistävä. Ei tarvitse kuin mennä vähän lähemmäs lasia, niin tuon mahtavan turpeisuuden huomaa.

Brora 30 yo 2003 Edition

(55,7%, OB, 2003, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean savuinen. Lihaisa, turpeinen ja tervainen. Maanläheisyyttä, tallia ja multaisuutta ja ruohoisuutta oikein kunnolla. Hedelmäinen vivahde, ananasta ja monihedelmänektaria. Vahamainen tammisuus, suolaista merellisyyttä ja ripaus ruutiakin. Voita. Vaniljaista makeutta, sokeria, voitaikinaa. Savuisuus ja rasvaisuus hallitsevat. Vesilisä tuo toffeeta ja vaniljakastiketta mukaan.

Maku: Vahamainen ja suolainen, intensiivisen tamminen ja savuinen. Mahtava turpeisuus, kirkas mausteisuus ja kiteinen suolaisuus. Upea viski. Tammisuudessa on vaniljainen ja valkopippurinen sävy. Hunajaista hedelmäisyyttä, ananasta ja jotain toffeemaista. Suutuntuma on vahamainen ja mausteisen kirpeä. Jälkimaku on todella merellinen ja suolainen, lakritsinen ja farmimainen (tallia, satulaa). Pippurisuutta, tervaa, salmiakkia. Valtava voima ja kesto, todella mykistävä finaali. Vesilisällä vahamaisuus lisääntyy ja myös hapahko maltaisuus pääsee pilkistämään.

Arvio: Loistava viski, jossa on tyylikästä turpeisuutta, merellistä suolaa ja toffeemaista makeutta huikeassa balanssissa. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 15).

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s 46%

VYSin Brora-tastingin toisena viskinä oli Chieftain’sin makeassa Pedro Ximenez -sherrytynnyrissä kypsynyt yksilö, joka oli ainoana ei-tynnyrivahvuinen.

Vaarana myös oli, että se kärsii tastingissa paikasta Douglas Laingin pullottaman vuoden 1972 Broran perässä. Siitä huolimatta tuoksusta kävi heti ilmi, että hyvin erilaisesta viskistä on kyse.

Brora 23 yo 1981/2004, Chieftain’s

(46%, Chieftain’s, 11/1981–12/2004, Pedro Ximenez Sherry Wood, Cask No. 1511, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella rusinainen ja makean sherryinen. Ruokosokeria ja siirappia. Hiukan luonnonkumia, toffeeta, suklaakastiketta. Aivan pieni nuotiosavu taustalla. Yrttisyyttä, karpaloa, lakritsia. Kuivan vahamaista tammisuutta. Upea on. Vesilisällä tuoksusta tulee todella suklainen, Sukulakua ja rusinaa riittää.

Maku: Hyvin öljyinen ja sherryinen. Alkuun makea, lakritsinen ja rusinainen. Suklaata ja ruokosokeria riittää, tiettyä vahamaisuutta ja suolaisuuttakin. Mansikkahilloa, makeaa marjaisuutta ylipäänsä. Kumimaisuutta ja mietoa turpeisuutta. Jälkimaussa tämä varsinaisesti räjähtää, todella suuri ja muhkea finaalin avaus. Mausteisuudessa on lakritsinen, yrttinen ja pippurinen kierre. Tervaa ja kaakaojauhetta, suolaa ja merellisyyttä. Loppua kohti ruokosokeri ja pehmeä turpeisuus nousevat. Erittäin pitkä ja mahtava finaali, jossa minttu ja antiikkinen vahamaisuus leikkivät todella pitkään. Vesilisä tuo aavistuksen eltaantunutta, makrillimaista sävyä, merellisyyttä ja hikeä – eli vesilisästä ei ole tässä liiemmin iloa.

Arvio: PX:n todella huomaa, tynnyri on ollut vähällä ottaa tästä yliotteen. Erinomainen viski pienestä levottomuudesta huolimatta. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum 49,7%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan Brora-tasting järjestettiin Tammisaaressa, yhteistyössä Sydspetsens Malt Whisky Sällskapin kanssa. Setin avasi tämä uskomaton pullote.

Brora 30 yo 1972/2003, Douglas Laing Platinum

(49,7%, Douglas Laing, Platinum Old & Rare, Cask No. 6165, 222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja tervainen, makean rusinainen. Tummaa suklaata, lakritsia, makeaa mausteisuutta. Lihaisuutta, chorizoa. Farmin sävyä, pientä multaisuutta ja tallia, nahkasatulaa. Huonekaluvahaa, antiikkisuutta ja kuivaa nahkaa. Hilloisuutta, pientä pähkinäisyyttä. Todella syvä ja runsas, täysin mykistävä oikeastaan. Vesilisä nostaa toffeesävyjä ja minttua.

Maku: Erittäin öljyinen, mahtavan turpeinen ja kuivuva. Iskee pienellä viiveellä, mutta todella lujaa. Wow. Vahamaista tammisuutta, huonekaluvahaa, suolaisuutta. Kuivempi kuin tuoksu, mutta silti turve ja suolaisuus tuntuvat hyvin kosteilta. Suklaata, nahkaisuutta, sherryä, rusinaisuutta, mantelia, hilloisuutta. Pieni lihaisuus, lyijy ja ruuti maistuvat. Valtava voima ja runsaus, silti loistelias tasapaino. Jälkimaku on antiikkisen tamminen, mutta samalla mustapippurinen ja muhkean mausteinen. Suklaata, tervaa, salmiakkia. Todella tumma, kahvinen ja paahteinen. Hienoa suolaisuutta ja samalla sherryistä makeutta. Massiivisen pitkä jälkimaku muuttuu ihan loppua kohti aavistuksen siirappiseksi, esiin tulee poltettua sokeria ja lakritsia. Hienot fenolit maistuvat loputtomiin. Vesilisällä ruutisuus ja lyijyisyys aavistuksen lisääntyy. Ei sinänsä kaipaa vettä.

Arvio: Käsittämätön viski. Kaikki tasapainossa, kaikki kohdallaan. 96/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 94/100 (per 5).

Caol Ila 25 yo 43%

Olin hiukan alle kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa Skotlannissa. Vierailin ystäväni kanssa Glenkinchien tislaamolla, kuten niin monet muutkin, koska sinne pääseminen on Edinburghista niin helppoa.

Kuljimme paikallisbussilla Pencaitlandiin ja kävelimme sen noin viiden kilometrin matkan kylästä tislaamolle. Satoi vettä, maisema oli harmaa, edellisen illan baarikierros painoi jaloissa. Ympäröivät pellot eivät edes antaneet viitteitä siitä, että jossain olisi jokin tislaamo. Kaiken lisäksi tiesimme, että Glenkinchie ei ollut kummankaan suosikkiviskiä.

Kun lopulta pääsimme tislaamolle, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Vartin kolkuttelun jälkeen kuitenkin pääsimme sisään ja saimme jopa ostettua tislaamokierroksen, vaikka olimme ainoina paikalla. Kierroksen tuli vetämään talonmiehen oloinen herra, joka ei osannut vastata oikein mihinkään meidän kysymyksistämme.

Kierroksen jälkeen pääsimme vierailukeskuksen baariin, jossa talonmies maistatti meillä tutun Glenkinchien. Kehuimme sen maasta taivaisiin. Herrasmiehenä hän antoi meidän valita baarista toisenkin dramin, joten otimme Caol Ilaa. Kun ylistimme vielä senkin maun jumalaiseksi, mies lähti takahuoneeseen, kolisteli hetken ja toi pullon 25-vuotiasta Caol Ilaa.

Se oli siihen aikaan hienointa viskiä, mitä olin päässyt maistamaan. Tuona iltapäivänä se maistui taivaalliselta.

Tänään lasissa on samaa tavaraa, aivan tuoretta erää ja 43-volttisena. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, miltä se mahtaa maistua. Muistan vain tuon sateisen syksyisen päivän Glenkinchien tislaamolla.

Caol Ila 25 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen ja omenainen, varsin ujo. Seesteisen hedelmäinen, appelsiininkuorta ja kiiviä. Tammisuus tuntuu vahamaisena, hyvin mietona. Yhtä aikaa elegantti ja hiukan ponneton. Suolaa, hapokkuutta, maltaisuutta, kovia toffeekarkkeja, ripaus lakritsia. Mieto turpeisuus leijuu kaiken keskellä.

Maku: Pehmeän vahamainen ja aluksi erittäin mieto. Suolaisuutta ja kukkaisuutta, erikoinen yhdistelmä. Turvesavu näyttäytyy hiukan selvemmin kuin tuoksussa, mutta yleisilme on edelleen kevyt – ja kuivan tyylikäs. Hedelmäteetä, appelsiinimarmeladia, sitruunalimonadia, aprikoosia, kiiviä, tuoretta ananasta. Maltaisuus on hapahkoa, tammisuus tuo mukavasti kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, hiukan tervainen, turpeinen, suolainen ja varsin tumma. Omenaa, vahamaista tammisuutta, hiukan pippuria. Yllättävänkin ponnekas ja pitkä finaali, jossa on kompleksisuutta vaikka muille jakaa.

Arvio: Omaperäinen ja mieto savuviski, tyylikäs ja kompleksinen. Vain potku puuttuu. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 82/100 (Dominic Roskrow).

Glendronach 21 yo 1992/2013 Cask #195, 59,8%

Glendronach on tehnyt parin viime vuoden aikana vakuuttavaa jälkeä nimenomaan 1992- ja 1993-vuosikertojen kanssa. Nyt jälleen maistossa yksi vuonna 1992 tislatuista viskeistä, ex-oloroso-tynnyristä.

Glendronach 21 yo 1992/2013

(59,8%, OB, 29.5.1992–10/2013, Batch 9, Cask 195, Oloroso Sherry Butt, 566 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja kermatoffeeta. Muhkea oloroso, nahkaa ja tummaa suklaata. Varsin tumma ja yrttinen yleisilme, jota siirapin makeus hienosti leikkaa. Neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää. Hiukan balsamicoa, tervaa, aavistus kumia. Piparkakkua, rusinaa. Vesilisä nostaa kermaisuutta ja tuo esiin huonekaluvahaa.

Maku: Mahtavan kahvinen ja yrttinen. Öljyinen ja intensiivinen suutuntuma. Oloroso on hienosti esillä, suklainen ja rusinainen makeus kamppailee hienosti tammisen mausteisuuden ja kuivattavan nahkaisuuden kanssa. Hiukan tervaa ja lakritsia. Inkivääriä, tummaa yrttisyyttä, mustaa teetä, mustapippuria. Jälkimaku on espressoinen ja pähkinäinen, tumman suklainen ja runsaan mausteinen. Joulukakkua ja rusinoita riittää. Lopussa siirappisuus ja toffee tekevät paluun. Pitkä finaali, joka kuivuu hienosti. Vesilisä tuo kerman ja vahamaisuuden esiin, samoin ripauksen anista.

Arvio: Intensiivinen ja kahvisen tumma sherryherkku. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 82/100.

Tullibardine 34 yo 1980/2014, Malts of Scotland 48,3%

Tullibardine on herännyt uudelleen eloon, kun omistaja vaihtui 2011. Nyt maistossa mielenkiintoinen ja hiukan iäkkäämpi single cask Malts of Scotlandilta.

Tullibardine 34 yo 1980/2014, Malts of Scotland

(48,3%, Malts of Scotland, 5/1980–6/2014, Cask No. MoS 14023, Sherry Hogshead, 146 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Maltainen, sherryinen ja kermainen. Mandariinia, kermatoffeeta, jotain ruohoista. Tuoretta heinää, kukkaisuutta. Ikäistään nuoremman oloinen, ehkä tietty höylätty tammisuus tekee sen. Muistuttaa tuoreita Macallaneita. Hedelmäteetä, yrttisyyttä, ripaus lakritsia. Mausteisuutta. Vesilisä tuo anista ja palasaippuaa.

Maku: Tumman sherryinen ja nopeasti kuivahtava. Salmiakkia, kahvinpapuja, paahteisuutta. Melko hapan yleisilme, maltainen ja puuromainen, keskivaiheilla tammisuudessaan jopa puiseva. Mausteisuus, makea sitruksisuus, tumma suklaa ja lihaisuus toimivat silti hienosti. Hiukan palanutta savuisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, varsin kermainen silti. Jälkimaku alkaa hyvin paahteisena, espressolla ja lakritsilla, tummilla yrteillä ja lihaisuudella. Kaikkineen finaalissa tämä viski kyllä määrää. Savumakkaraa, siirappisuutta, yrttejä, varsin pitkä esitys. Vesilisä avaa maun kermaisuuden, muutos on huomattavan suuri – toffeeta löytyy.

Arvio: Ei ollenkaan minun viskini, varsin hapan ja osin myös epätasapainoinen. Mutta ansioitakin toki löytyy, syvyyttä ja kompleksisuutta on etenkin jälkimaussa vaikka muille jakaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish, 56,1%

Ei varmaankaan löydy tynnyrityyppiä, jossa BenRiachin viskiä ei olisi kypsytetty tai vähintään viimeistelty. Tällä kertaa eteen tuli Benkku, joka on viettänyt viimeiset hetkensä entisessä Barolo-punaviinitynnyrissä.

Barolo on siis Piemonten alueen punkkua, jota tehdään Nebbiolo-rypäleestä. Onkohan tästä viskistä jäänyt sellaisessa myllyssä mitään jäljelle? Maistetaan.

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish

(56,1%, OB, 1993–7/2011, Barolo Hogshead/Barolo Finish, Batch #8, Cask No. 7415, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruokosokerinen ja viininen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaata, pekaanipähkinää, nahkaisuutta, mehiläisvahaa. Toffeeta, siirappia, neilikkaa. Hieno mausteisuus. Varsin makea, mutta tietty viininen karvaisuus leikkaa hienosti. Vesilisä irrottaa tiettyä mansikkaista, herkkää makeutta.

Maku: Viininen, suklainen ja mausteinen. Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, piparkakun maustelientä. Luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja varsin terävä, mausteinen ja rajuotteinen. Valkopippuria, yrttejä, hapokasta sitruksisuutta. Jälkimaku tumman suklainen, kahvinen, pähkinäinen, viininen, vahamainen ja nahkainen. Lakritsia, piparminttua. Keskipitkä ja tyylikkään viininen finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja mansikkaa.

Arvio: Viininen ja mausteisuudessaan varsin maukas BenRiach. 86/100

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts 48%

Lagavulin on julkaissut vuosien saatossa kaksi erityistä Friends of the Classic Malts -pullotetta. Uusin, tänä vuonna lanseerattu FOCM-julkaisu on käynyt kolmessa eri tynnyrityypissä, mutta nyt käsissä oleva, vuonna 2008 julkaistu Lagavulin on viettänyt koko kypsytysaikansa ensimmäisen täytön ex-sherrytynnyreissä.

Lagavulin 12 yo 1995/2008 Friends of the Classic Malts

(48%, OB, 1995–10.6.2008, European First Fill Sherry Oak Casks, Friends of the Classic Malts, 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen. Hapanimeläkastiketta, savupossua, viinisyyttä. Sikaria, tallia, jotain aavistuksen ummehtunutta. Öljyinen, imelä vaikutelma. Mausteisuutta, makkaraa, ylikypsiä sekahedelmiä. Rancio-fiilistä, pekonia. Merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo salmiakkia ja tervaa pintaan.

Maku: Viininen, imelä, savuinen. Pekonia, rasvaa, makkaraa. Maltainen ja mausteinen, varsin omalaatuinen tapaus. Marjaisuutta, ylikypsää hedelmää, pippuria, suolaisuutta, merellisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja rasvainen, fiilis jo melkein härskiintynyt. Jälkimaku on marjaisa, hapanimelä, erittäin makea. Viinisyyttä, karamellia, luumuhilloa, rusinakiisseliä. Hiukan kahvisuutta. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisällä tervaisuus ja tietty tumma yrttisyys tulevat pintaan.

Arvio: Viininen ja makea. Ei hassumpaa silti, eräänlainen ääritapaus. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7).