Maistetut

Kavalan Solist Sherry Cask 57%

Taiwanin ensimmäinen viskitislaamo Kavalan perustettiin 2005. King Car Groupin siellä tuottamat viskit ovat keränneet valtavasti palkintoja viskikilpailuissa maailmalla.

Epäilyttävän paljon, jos minulta kysytään – Aasiassahan on paljon nousukkaita, joiden viski-innostuksesta hyötyy koko toimiala. Joka tapauksessa päätin nyt ottaa selvää, miltä tällainen ex-sherryssä kypsynyt Kavalan oikein maistuu.

Nämä ovat siitä erikoisia viskejä, että valmistuserät ja niiden alkoholiprosentit vaihtelevat jatkuvasti. Nyt käsissä on miniatyyri, joka on pakattu pedantisti 48 millilitran pulloon. Tätä 57% -versiota ei edes löydy täysikokoisena versiona.

Kavalan Solist Sherry Cask

(57%, OB, NAS, 2012, 48 ml miniature)

Tuoksu: Paksu sherrymonsteri. Kumisaapasta, tummaa suklaata, luumuhilloa, mustaviinimarjalikööriä, siirappia. Melko tunkkainen. Voimakas säilykekirsikka. Hedelmäkarkkeja, Ässä Mixiä ja marsipaania. Melko överi kaikin puolin. Vesilisä avaa mokkaisuutta, cappuccinoa ja kaakaojauhetta.

Maku: Juuri niin ylivoimainen sherryvaikutus kuin tuoksu ja väri antavat olettaa. Nuoreen viskiin on lyöty mieletön lataus makeaa sherryä. Makean suklainen, luumuinen ja siirappinen. Karkkinen. Taatelikakkua, mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä, maustepippuria). Sherryn alta pilkottaa korkeintaan keskivahva runko, itse viski jää aavistuksen varjoon. Tammista kierrettä sentään löytyy. Jälkimaku on siirappinen, kahvinen, suklainen, mausteinen ja mustaviinimarjainen. Loppuvaiheessa se antaa tosin melko helposti periksi. Vesilisä tuo makuun paahdettuja vaahtokarkkeja ja vihdoin myös miellyttävää maltaisuutta.

Arvio: Sherryhirviö jää kertamaistolla mieleen. Nuoreen viskiin on saatu ylilataus. Nam. 87/100

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair 51,9%

The Whisky Fair järjestetään vuosittain Saksan Limburgissa. Tämä 44-vuotias Tomatin on pullotettu festivaalia varten. Kehuttukin on.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair

(51,9%, Clan Denny for The Whisky Fair Limburg, 1967–2012, refill butt, Cask #HH7993, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maitosuklainen, piparkakkua ja viikunaa. Aavistuksen rikkinen. Piipputupakkaa. Taatelia, siirappia, joulukakun mausteita. Nahkaa, satulaa, tallia, farmifiilistä. Ylikypsää hedelmää, rancio-sävyjä. Runsas ja muhkea paketti, etenkin ikäänsä nähden. Vesilisä antaa tilaa tietylle lihaisuudelle (palvikinkkua).

Maku: Ryhdikäs ja mausteinen. Suklainen ja kahvinen makumaailma, tupakkaa ja tunkkaisuutta. Piparkakkua ja taatelia. Suutuntuma on jämäkkä, runko keskitäyteläinen ja paletti monipuolinen. Tammisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahteisena. Uuniomenaa, appelsiinia, neilikkaa, kanelia, hiukan inkivääriä. Ylikypsä ja lihaisa vaikutelma korostuu jälkimaussa, joka alkaa espressolla ja tummalla suklaalla. Luumua, tammisuutta, paahdettuja pähkinöitä. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta ainakaan se ei tunnu väsyneeltä. Vesilisä leikkaa pippurisempia mausteita mutta korostaa rasvaista pähkinäisyyttä.

Arvio: Ikäisekseen ryhdikäs ja runsas sherryherkku. Ei täysin eeppinen, upea toki. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice 40%

Yksityisten pullottajien Glenlivetit ovat olleet viime vuosina melko harvassa – tai ainakaan omiin silmiini niitä ei ole paljon sattunut.

Nyt maistossa on yksilö, joka on tislattu jo vuonna 1979. Ikää viskillä on kunnioitettavat 31 vuotta. Sen ajan se on viettänyt hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Tuskin ihan huonoa voi olla.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice

(40%, Cooper’s Choice, 1979–2011, Hogshead, Cask No. 390, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mandariininen ja melko rasvainen. Varsin maltainen heti kärkeen. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, monihedelmänektaria, hedelmäistä teetä. Hunajaa. Maltaisuus tekee yllättävän nuorekkaan vaikutelman. Syvä mausteisuus ja kuivahko tammisuus kuitenkin tuovat ulottuvuuksia. Leivosmaisuutta, voitaikinaa, paahtoleipää, vaniljaisuutta. Kevyt mutta ekspressiivinen tapaus.

Maku: Maltainen, rasvainen – ja vastaa hyvin tuoksua. Appelsiinimehua, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Mehiläisvaha ja hunajaisuus ovat pinnassa. Tammi pysyttelee tyylikkäästi taustalla. Maltaisuuden osalta vanhan liiton speysider-meininkiä. Suutuntuma on näillä volteilla yllättävän roteva ja runsas. Mausteisuus puree ja laajenee kompleksiseksi. Jälkimaku alkaa mausteilla ja hiukan happamalla tammella, kunnes syvenee huimasti – toffeeta, tarte tatinia, vaniljaviineriä, paahtoleipää, marjaisuutta. Pitkä ja upea finaali.

Arvio: Maltaisuuden osalta ei edusta suosikkityyliäni, mutta jälkimaussa tämä loistaa todella kirkkaasti. Ikäistään nuoremman oloinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts 61,1%

Rosebankin neljästä Rare Malts -julkaisusta tämä vuoden 2004 pullote oli viimeinen. Muutenkin Rosebankin julkaisut ovat olleet 2000-luvulla hiukan tiukassa – tislaamo suljettiin 1993. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirjasta voi lukea lisää tästäkin pullotteesta.

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts

(61,1%, OB, 1981–2004, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, tiivis ja voimakas. Persikkaa, sitruksisuutta, banaania, omenaa, kiiviä. Tuore ja melko pureva tammisuus, vaniljaa ja mausteisuutta. Konsentroitunutta makeutta, makeisia peltirasiassa, hunajaa ja toffeeta. Jännä ristiveto purevan tammen ja tiiviin makeuden välillä. Heinää, voikeksiä, minttua. Vesilisä nostaa kukkaista ja metistä fiilistä, avaa hiukan sulkeutunutta vaikutelmaa.

Maku: Tamminen ja ruohoinen, selvästi enemmän Lowland-fiilistä kuin kireähkössä tuoksussa. Öljyinen suutuntuma, mausteet ja tanniinit ottavat myös kunnolla kiinni. Hedelmäinen makeus on nyt kompottia, aprikoosi ja omena tulevat läpi. Aseöljyä, voita, mielenkiintoista likaisuutta. Jälkimaku alkaa kuivattavan tammisena, heinäisenä ja öljyisenä. Vähitellen toffeen makeus nousee, samoin kompleksinen mausteisuus. Yllättävän lyhyeksi finaali kuitenkin jää. Vesilisä tuo esiin minttua ja appelsiinimehua, avaa kireyttä mukavasti.

Arvio: Nenässä kireä mutta suussa mielenkiintoinen ja jopa ihan monimuotoinenkin viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7).

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland 42,9%

Eilisen Tormoren jälkeen täytyy jatkaa vielä toinenkin maistelu saman pullottajan parissa, kun kokemus oli niin loistava.

Malts of Scotland on nimittäin julkaissut erinomaisia pullotteita Warehouse Diamonds -sarjassaan. Sarjan Port Ellen -julkaisu on kuulopuheiden perusteella ainakin aivan timanttinen.

Nyt käsissä on kuitenkin vuonna 1983 suljetun Banffin tuotantoa, vuonna 1975 tislattu ja ex-bourbonissa vuoteen 2013 kypsynyt yksilö. Odotukset ovat tapissa.

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland

(42,9%, Malts of Scotland, Warehouse Diamonds, 11/1975–4/2013, Bourbon Barrel, cask #MoS 13023, 201 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Runsas ja samalla kepeä profiili, mandariinia ja apilaisuutta, herukkaisuutta ja yrttiteemäisyyttä. Hienostunut bourbonfiilis, tätä se on parhaimmillaan. Selväpiirteinen, tasapainoinen ja mielenkiintoisen yrttinen. Omenaa, sitrusta, huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta. Todella herkullinen vaikutelma.

Maku: Maku pitää kaiken, minkä tuoksu lupaa. Melko kevyt profiili, mutta mieto suutuntuma tarjoaa upeasti tasoja ja ulottuvuutta – ei väsähdä missään vaiheessa. Mandariinia, banaania, persikkaa, punaista omenaa, kuivahkoa tammisuutta, tuoretta heinää, rotevaa mausteisuutta, yrttiteen sävyjä. Jännittävä yhdistelmä kiteistä suolaisuutta ja pehmeää sitruksisuutta, jossa on myös hetkellistä karvautta. Jälkimaku alkaa melko tammisena, mutta sokerisuus (creme brûlee), mandariini, mausteisuus, omenahillo, herukkaisuus ja päärynä tulevat upeasti esiin. Hieno, pitkä finaali. Vettä tähän ei uskalla lisätä.

Arvio: Melko kevyellä profiililla massiivinen makuelämys. Tammisuutta parhaimmillaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland 55,4%

Tormore on erikoinen tislaamo: vuonna 1960 perustetuksi sillä on poikkeuksellisen kaunis tislaamorakennus. Sen sijaan kokemukseni Tormoren viskistä eivät ole olleet kovin kauniita.

Maistelussa on tällä kertaa Malts of Scotlandin vuonna 1988 tislattu ja vuonna 2012 pullotettu sherrymonsteri. Voi olla herkkuakin, mene ja tiedä.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland

(55,4%, Malts of Scotland, 9/1988–9/2012, Sherry Butt, Cask #MoS 12043, 524 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Rusinaa ja kuivattua luumua on vaikka muille jakaa. Siirappinen ja mausteinen vaikutelma, neilikkaa ja lakritsia, klassisen sherryjyrän ainekset. Aavistus lihaisuutta ja tupakkaa. Vesilisä tuo pintaan hiukan luonnonkumia ja tummaa yrttisyyttä. Herkullinen!

Maku: Makean sherryinen ja paksu aloitus. Siirappi ja suklaa dominoivat, kunnes mausteisuus ja rusinaisuus alkavat nousta esiin. Suutuntuma on öljyinen mutta body on silti melko kevyt, vaikka tynnyri tuo alkuun ryhtiä ja massaa. Kuivattu luumu, neilikka, joulukakun mausteet ja taateli maistuvat. Hyvin konsentroitunut vaikutelma. Jälkimaku on lakritsinen ja makean tamminen, mausteinen ja lämmittävä. Miellyttävä ja melko pitkä finaali kuivuu nätisti. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta, vaikka sen kanssa onkin oltava tarkkana.

Arvio: Erinomainen sherrytynnyri nostaa tämän Tormoren aivan uudelle tasolle. Ylitti kaikki odotukset, pakko myöntää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Talisker 57° North 57%

Talisker lanseerasi leveyspiirinsä mukaan nimetyn NAS-viskin vuonna 2007, ja sittemmin se on jäänyt pysyvästi valikoimaan. Kypsytyksessä on tietääkseni käytetty pelkästään amerikkalaista tammea. Ex-bourbontynnyreitä on varmasti joukossa, mutta mahdollisen ex-sherryn osuus on hämärän peitossa.

Talisker 57° North

(57%, OB, NAS, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Turpeinen, suolainen, merellinen ja salmiakkinen. Paksu, pehmeä, hiukan nokinen savuisuus. Melko pistelevä, pippurinen tammisuus. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita. Hunajaisuutta, mineraalisuutta, omenamehua. Hiukan kreosoottia ja tervaa. Vesilisä tuo esiin makeaa sitruksisuutta ja huonekaluvahaa.

Maku: Tervainen ja savuinen, tamminen ja voimakas. Turpeisuutta, nokisuutta, salmiakkia, merellisyyttä, jodia. Melko kuiva suutuntuma. Tavallaan kapea, hyvin keskittynyt makupaletti. Tammisuus tuntuu varsin voimallisena. Vihreää omenaa (Valkea kuulas), jännää sitruksisuutta, jotain lamppuöljymäistä. Jälkimaku alkaa yllättävän hunajaisena ja samalla vahvan suolaisena. Fiilis on salmiakkinen ja savuinen, nokinen ja tamminen, roteva ja runsas. Pippurisuus korostuu loppua kohti, samoin tietty mineraalisuus ja lyijyisyys. Vesilisä erottelee mausta mehiläisvahaa ja valkoviinimäisyyttä, minkä lisäksi maistuu Hollandaise-kastike (!).

Arvio: Suoraviivainen, ei järin kompleksinen mutta omassa jutussaan ehdottoman hieno. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 10). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1, 46%

Tomatinin vuosikertaa 1988 on kypsytetty ex-bourbonissa ja ex-portviinissä. Mielenkiintoista. Aiemmin maistamani 25-vuotias Tomatin räjäytti oman pankkini, joten odotukset ovat korkealla – vaikka portviinin kanssa pelaamisessa on aina omat riskinsä.

Tomatin 25 yo 1988 Batch No. 1

(46%, OB, 1988–2014, Batch No. 1, Bourbon Barrels & Port Pipes, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja minttua, hunajamelonia ja jälkiruokaviiniä. Vahamainen, selkeä tuoksu. Hunajapaahdettua leikkelettä, vadelmasurvosta, eucalyptusta ja mineraalisuutta. Jännittävä, odottamaton turpeisuus erottuu joukosta. Raikasta hedelmäisyyttä ja rasvaista keksimäisyyttä, hieno kokonaisuus.

Maku: Minttuinen ja raikas. Hunajainen, tyylikkään tamminen ja pehmeän mausteinen. Huonekaluvahaa, valkoviiniä, suolaista voita. Hunajamelonia ja appelsiinimehua riittää. Turpeisuus leijuu taustalla ja luo hienon efektin. Suutuntuma on vahamainen ja erittäin runsas. Piparminttua, eucalyptusta, marjaisuutta. Myös portviinimäisyys tulee esiin, hiukan kuivattavalla tavalla. Jälkimaku on yllättävänkin turpeinen, löytyy pehmeää savua ja lakritsisuutta, voimakasta yrttisyyttä ja tammisuutta. Kompleksinen kaikin puolin, kehittyy pitkään. Kurkkupastillia, pähkinäisyyttä, voikeksejä. Komea on.

Arvio: Hiukan iäkästä Clynelishiä muistuttava, vahamaisen maukas ja kaikin puolin hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 91/100 (Neil Ridley), 88/100 (Martine Nouet).

Ardbeg 1990/2007 Airigh Nam Beist 46%

Sateisen Ardbeg-päivän päättää Airigh Nam Beist -julkaisujen keskimmäinen erä, vuonna 2007 pullotetusta rotaatiosta. Vuosina 2006–2008 julkaistut Beistit ovat aina olleet Arttuja minun makuuni, ja nyt on aika kirjata yhdet nuotit myös tänne.

Ardbeg 1990/2007 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–2007, Batch L7, 70 cl)

Tuoksu: Ensivaikutelma on makean omenainen ja kostean turpeinen. Muhkea, hiilisavuinen ja vaniljainen paletti, sitruksisuutta ja lääkemäisyyttä. Suolaa, tervaa, pikeä, hiilisyyttä. Tervaleijonaa, yrttisyyttä. Voimakas ja runsas kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja täyteläinen suutuntuma, salmiakkinen ja tervainen makupaletti. Kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaa ja merellisyyttä riittää, jodia ja hiilisyyttä. Sitruksisuutta riittää, greippiä etenkin. Jälkimaku alkaa makean hunajaisena ja turpeisena, mutta omenaisuuden ja sitruunan jälkeen terva ja salmiakki alkavat taas nousta. Tammisuus kuivattaa suuta hiukan, mutta runsaan mausteinen ja paahteinen finaali kestää mukavan pitkään.

Arvio: Komean öljyinen savupommi, joka muuttuu hetki hetkeltä tummemmaksi. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100.

Ardbeg 17 yo 40%

Maisteluvuorossa on päivä päivältä harvinaisemmaksi tuleva Ardbeg, jonka hinta on lähtenyt jo pahasti lenkille eikä näytä olevan palaamassa kotiin.

Pullon kyljestä nopeasti vilkaistu L3-alkuinen batch-numero viittaa selvästi vuoteen 2003. Vähemmän turpeista tavaraa, siitähän tämä tuote tunnetaan.

Ardbeg 17 yo

(40%, OB, 2003, Batch L3, 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen ja kepeän savuinen. Mukava, mieto turpeisuus. Ananasta, tammisuutta, vaniljaa, hunajaa. Voita, paahtoleipää, omenahilloa, hiukan raparperia. Seetriä, mentholia, yrttistä raikkautta. Merellisyyttä ja ripaus suolaa.

Maku: Ananasta ja vaniljaa, makeaa tammisuutta ja pehmeää turpeisuutta. Hyvä balanssi, kepeydestä huolimatta runsas makupaletti. Omenaa, päärynää, aprikoosia. Voita, rasvaisuutta. Jopa hiukan saippuainen suutuntuma, vaikka terääkin toki löytyy. Mietoa lakritsisuutta, suolaisuutta ja jodia. Jälkimaku alkaa kurkkupastillin raikkaudella (menthol) ja tammisuudella, kunnes hunajaisuus, pihkaisuus ja lakritsisuus tulevat esiin. Kiinnostava kamppailu makean ja suolaisen välillä. Keskipitkä finaali päättyy merellisen suolaisuuden voittoon.

Arvio: Herkullinen ja näennäisen kepeä Ardbeg, jossa on hienosti ulottuvuuksia. Vain jälkimaku saisi jatkua pidempään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Upean erilainen Ardbeg”.