Maistetut

Laphroaig 25 yo 2011 Edition 48,6%

Laphroaigin 25-vuotias ei ole koskaan varsinaisesti kuulunut suosikkiviskeihini, mutta ehkä nyt käsissä oleva 2011 Edition muuttaa asian. Se on jälleen tynnyrivahvuinen, tällä kertaa tosin alle 50-volttinen.

Pullon kulkeen präntätyt kypsytystiedot ovat vaihteeksi hämäävät. ”Matured in a combination of the finest Oloroso Sherry and American Oak casks”, etiketti ilmoittaa.

Huomattava osa sherrytynnyreistäkin tehdään tietääkseni amerikkalaisesta tammesta. Käytännössä se kelpaa niin monenlaisiin tynnyreihin, että olisi oikeastaan sama, vaikka pullossa lukisi Cadenheadin Small Batchin tapaan: ”Matured in oak.”

No, saivartelu sikseen ja maistamaan.

Laphroaig 25 yo 2011 Edition

(48,6%, OB, 2011, Oloroso Sherry and American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen, appelsiininen, hiukan kitkerä. Antiseptisiä aineita. Hedelmäteetä, neilikkaa, paahtuneita uunijuureksia, mustaherukkahilloa, minttua. Ylikypsä luumu törröttää seasta, jotain hapuilevaa tässä on muutenkin. Tuhkaa, kosteaa turvetta. Vesilisä avaa makeutta mutta samalla lisää tuota maanläheistä turpeisuutta.

Maku: Odotuksia imelämpi aloitus, säilöttyä aprikoosia ja makeita uunijuureksia. Tuhkainen savuisuus ja raskas, kostea turpeisuus. Suutuntuma ei silti ole kovinkaan runsas, enemmänkin öljyinen ja lääkemäisen pistävä. Tammisuus tuo mausteita ja hiukan vaniljaisuutta. Minttua, omenaa, Earl Grey -teetä, hapanta hilloisuutta. Tasapaino jättää toivomisen varaa. Jälkimaku on tuhkainen, hiukan kitkerä, tamminen ja varsin pitkä. Apteekin salmiakkia, yrttitippoja, appelsiininkuorta, inkivääriä, suolaa… Finaali on hienoin vaihe tässä viskissä, ehdottomasti. Vesilisällä makea sitruksisuus ja hiukan sekava hilloisuus korostuvat.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen mutta samalla kompleksinen yksilö, joka alkaa puhutella tosissaan vasta jälkimaussa. 87/100

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail 56%

Tamdhu on persoonallinen tislaamo, joka on kerännyt vuosien saatossa mainetta sherryherkuillaan. Parhaat Tamdhut ovat edustavat oikein kunnon vanhan liiton speysidereita.

Nyt maistelussa on yksi tuollainen. Otin esimakua näistä Tamdhuista jokin aika sitten maistamalla Samarolin pullotteen, ja se jäi erittäin vahvasti mieleeni. Nyt mennään pykälää pidemmälle, sitä edeltäneelle vuosikymmenelle.

Huomionarvoista on, että tämä Gordon & MacPhail -pullote on viettänyt koko 35-vuotisen ikänsä first fill sherryssä. Väri on sen mukainen. Tietysti mietityttää, miten viski voi kestää 35 vuotta ensimmäisen täytön sherryssä, mutta maistetaan.

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail Reserve, 20.4.1973–4/2008, first fill sherry butt, Cask No. 3230, 481 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja nahkainen, intensiivisen sherryinen ja omaperäinen. Ylikypsää hedelmää, lihaisuutta, rancio-fiilistä. Espressoa. Taustalla aavistus turvetta. Mojova mausteisuus, kunnon yrtit. Piparmintun raikkautta. Vadelmahilloa. Kuiva tammisuus, tumma suklaa, kaikki herkut ovat mukana. Vesilisä vapauttaa hunajaa ja sitruksisuutta, sen mukana tulee kukkaisuutta ja tiettyä herkkyyttä. Upea on.

Maku: Suklainen ja rusinainen, kuivan tamminen ja intensiivinen. Paljon luumua ja ylikypsiä hedelmiä. Savumakkaraa, turpeisuutta. Jykevä ja persoonallinen, erittäin mausteinen kokonaisuus. Suutuntuma on öljyinen ja vivahteikas, melko vaativa. Tummaa suklaata, piparminttua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa minttuisena ja robustin mausteisena, mutta tammisuuden rinnalle tulee koko ajan lisää sävyjä. Rusinaa, kahvisuutta, saksanpähkinää, minttukaakaota, nahkaisuutta, suklaata, turpeisuutta… Mahtava finaali, joka ei lopu kesken. Vesilisä erottelee sitrusta ja anista, leikkaa hiukan mausteisuutta ja tuo makeutta mukaan.

Arvio: Upea sherryherkku. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91 (per 4).

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts 60,8%

Rare Malts Selectionia pääsee maistamaan nykyään melko harvoin, kiitos Rare Malts Madnessiin seonneiden keräilijöiden, jotka ovat siivonneet klassikkopullotteet kaappeihinsa.

Nyt käsissä on kuitenkin 23-vuotias Glen Ord tuosta klassisesta sarjasta. Pullote on esitelty myös Ulf Buxrudin upeassa Rare Malts -kirjassa, jota vasten valokuvakin on otettu.

Glen Ordilta päätyi Rare Maltsiin vain kaksi pullotetta, joista tämä vuonna 1998 pullotettu on se jälkimmäinen. Omat kokemukseni tislaamon tuotannosta ovat melko vähäiset, joten suurella mielenkiinnolla maistan tämän.

Glen Ord 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(60,8%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Kurkkupastillia ja kuivaa tammisuutta. Herkän sitruksinen, kuivia trooppisia hedelmiä. Erottuva anis. Eucalyptusta ja minttua. Hiukan kireä maltaisuus, kaikkineen kuiva kokonaisuus – ja herkullinen juuri sellaisena. Vesilisä muuttaa luonnetta huomattavasti. Esiin nousee runsaasti kirpeähköä hedelmäisyyttä (viinirypäleitä, kiiviä), ja yleisilmeeseen tulee kermainen sävy.

Maku: Vahva anis korostuu heti. Upea kuiva tammisuus, joka kolahtaa minulle aina. Eucalyptusta, tuoretta minttua, aavistus tervaleijonaa. Hiukan piipputupakkaa ja teroitettua lyijykynää. Maukas sitruksisuus, selviä bourbonvaikutteita pinnassa. Suutuntuma on edelle rapsahtavan kuiva ja jotenkin herkkä, mineraalinen ja raikas. Jälkimaku alkaa kuivalla tammella, jota anis säestää. Kurkkupastillia, sitruunaa, mausteisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja herkkä finaali toimii hyvin. Vesilisä tuo kermaisuutta ja makeutta varsin runsaasti.

Arvio: Hieno ja kypsä esitys. Vähintäänkin maineensa veroinen Glen Ord. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 7). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 80/100 (Jim Murray).

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch 44,1%

Cadenhead on julkaissut Small Batch -sarjansa vaatimattomissa, dumpy-mallisissa pulloissa monia todellisia helmiä. Nyt edessä on iäkästä Tomatinia.

Tomatin 35 yo 1978/2013, Cadenhead Small Batch

(44,1%, Cadenhead, Small Batch, 1978–10/2013, Bourbon Hogsheads, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja vaniljainen. Bourbonkypsytys todella tuntuu, mausteita ja kookosmaitoa riittää. Ylipäänsä kepeän maitomainen fiilis, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Hedelmistä mango, appelsiini ja limetti erottuvat. Minttuakin riittää. Jotain vartalovoidetta, tuoretta heinää. Raikas ja ilmava, melko nuorekas kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja hiukan kovapintainen aluksi. Purevat mausteet, kunnon bourbonhyökkäys. Vähitellen limetti ja mango tulevat eesiin, maltaisuus alkaa korostua ja makea yrttisyys vallata alaa. Silti hiukan epäselvä ja hermostunut vaikutelma, toki hienostunut ja tyylikäs kaikesta huolimatta. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja tammisen pisteliäs. Jälkimaku alkaa täysin tammen komennossa, alta ei tunnu löytyvän oikein mitään. Vaniljaa, minttua ja limettiä sentään. Pitkä mutta melko tasapaksu finaali.

Arvio: Pieni pettymys. Tynnyri oli ehkä ylittänyt tietyn rajan, vaikka tyylikkyyttä olikin tarjolla. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2, 58,7%

Jos Viskin Ystävien Seuran ensimmäinen Bunnahabhain oli karu kokemus, tämä toinen on ainakin sitä, mitä seura tislaamolta tilasi. Ei muuta kuin maistamaan.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2

(58,7%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, Sherry Butt, Cask No. DL Ref 9434, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kermainen ja parfyyminen. Kirsikkaa, kermatoffeeta, siirappia, punaista omenaa, pähkinäisyyttä. Suolaisuutta, reipasta tammisuutta. Kevyt kokonaisuus, mutta roteva maltaisuus. Vesilisä korostaa toffeeta entisestään.

Maku: Hyvin tuoksun kannassa. Öljyinen ja melko kevyt suutuntuma. Omenaa, kirsikkaa, mausteisuutta. Maukas suolaisuus, tyylikäs kokonaisuus. Ikäistään kypsempi jopa. Hiukan hapan ja nahkainen, tanniininen ja paahteinen. Jälkimaku alkaa voimakkaana ja mausteisena, mutta sulaa tammen kautta toffeen ja siirapin makeuteen. Melko pitkä finaali, jossa on hienoa kukkaisuutta ja appelsiinisuutta. Vesilisä irrottaa mausta suolaista voita ja kuivakakun sävyjä.

Arvio: Varsin maukas ja tyylikäs, ikäistään kypsempi yksilö. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, 59,3%

Tuli yllättäen mahdollisuus maistaa molemmat Viskin Ystävien Seuralle pullotetut Bunnahabhainit. Ensimmäinen pullote jäi aikakirjoihin siitä syystä, että tislaamolta tuli Alkoon versio, joka oli kypsynyt 10 vuotta ja 11 kuukautta ex-bourbontynnyrissä – eikä ollut muutenkaan yhtään sitä, mitä piti.

Tämä ensimmäinen yritys vedettiin Alkon listoilta pois välittömästi, kun virhe huomattiin. Muutamia pulloja oli kuitenkin ehtinyt livahtaa jo asiakkaiden mukaan ja baarien hyllyille. Tämä yksilö löytyi jälkimmäisestä.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS

(59,3%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, ”Sherry Butt”, ”Cask DL No. Ref 9434”, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin jyväinen ja rasvainen. Tuoretta tammea, epäkypsää maltaisuutta. Aamupuuroa, suolaista voita. Melko häijy tuoksu. Vesilisällä sitruksisuus tulee kunnolla esiin.

Maku: Jyväinen ja yllättävän kepeä. Tammi on tuoretta ja mausteista, maltaisuus varsin kehittymätöntä. Konerasvaa, bensiiniä. Paahtoleipää, puuroa, voita. Sitrusta, vihreää teetä. Öljyinen ja ohut suutuntuma. Jälkimaku on jyväinen, kuivan maltainen, vaatimaton. Öljyä ja rasvaa riittää, mutta pitkälle nekään eivät kanna. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja anista.

Arvio: Kehno viski. Kuriositeettiarvoa tällä on, mutta eipä paljon muuta. 72/100

Ardbeg 1998/2008 Renaissance 55,9%

Ardbegin Path to Peaty Maturity -sarjan viskit ovat jääneet hiukan heikolle maistamiselle. Olen saanut kirjattua nuotit vasta Still Youngista. Nyt lasissa noin kymmenen vuoden ikäinen Renaissance.

Ardbeg 1998/2008 Renaissance

(55,9%, OB, 1998–2008, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen, yllättävän kuiva. Paahtunut ja rasvainen vaikutelma. Suolaa, tammisuutta, mausteisuutta. Merilevää, hiukan petroolia, tervaa, kosteita köysiä. Melko raaka tapaus. Vesilisä sovittaa makeutta ja turpeisuutta paremmin yhteen.

Maku: Vaniljaa, salmiakkia, raakaa turvesavua, tuoretta tammea. Melko rasvainen suutuntuma. Suolaista merivettä, merilevää. Hiukan ohut kokonaisuus, ei mahda mitään. Voimaa kyllä löytyy. Jälkimaku on makean tamminen, hiukan pippurinen, tervainen, rasvainen, vaniljainen, loppua kohti syvyys katoaa. Vesilisä nostaa esiin hunajaisia sävyjä.

Arvio: Ihan kelvollinen Ardbeg, joka korvaa voimalla sen, minkä syvyydessä menettää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 19). Whisky Magazine 90/100 (Dave Broom), 87 (Martine Nouet).

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory 59%

Signatoryn suurilukuiset Port Ellen -julkaisut pitävät sisällään monentasoisia pullotteita. Tämä lienee yksi kehutuimpia.

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory

(59%, Signatory, 5.9.1978–18.2.2002, Refill Sherry Butt, Cask #5268, 564 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, mineraalinen, ruohoinen. Kuiva ja suolainen ensivaikutelma. Jodia, kalkkia, sitruunankuorta, rieslingiä. Hiilisavua, tuhkaisuutta, juureksia, maanläheisyyttä, tervaa. Silti tietty makeus korostuu hetkellisesti: creme brûlee, vanilja, kolakarkki. Vesilisä tuo kreosoottia ja hiukan kumisaapasta.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, melko kevyt aluksi. Myötäilee tuoksua mineraalisuudessaan, mutta on jonkin verran odotuksia makeampi. Uunijuureksia, tervaa, yrttejä, ruohoisuutta. Toki suolaa ja jodiakin. Öljyinen ja varsin tyylikäs suutuntuma, balanssi on kohdallaan. Tammi ottaa hyvin kiinni ja lisää tämän intensiteettiä. Pippurisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa savulla ja suolaisella voilla, sitruuna ja hapokas valkoviini säestävät. Tietty sokerinen makeus irtoaa, löytyy kolakarkkia ja toffeeta. Pippuria riittää kuin Taliskerissa ikään, ja finaali kestää hienosti. Vesilisä tuo hiukan lisää makeutta, suklaisuutta.

Arvio: Pippurinen ja maanläheinen Port Ellen, korkeatasoinen esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 87/100 (Dave Broom).

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland 53,8%

Nyt on edessä mielenkiintoisin viski pitkään aikaan: ex-rommitynnyrissä kypsynyt savuviski. Ylämaan tislaamona Ardmore ei tuota valtavan turpeista viskiä, mutta tähän asti maistamistani Ardmoreista savuaromin on voinut tunnistaa välittömästi.

Ardmore 1991/2013, Malts of Scotland

(53,8%, Malts of Scotland, 3/1991–3/2013, Rum Barrel, Cask #MoS 13018, 234 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Turpeinen, hiilisavuinen ja rasvainen. Vahva suolaisuus. Ruohoisuutta. Hiukan tunkkainen ilme. Karamellisoituja hedelmiä, sitruunaa ja omenaa. Tammi uhkuu voimaa taustalla. Lihaisuus on kuivaa, suolalihaa. Mineraalisuutta, hiukan lyijyä. Vesilisä herkistää palettia, tulee ruusuja ja heinäisyyttä.

Maku: Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Vahamaisuus ja vaniljaisuus tuovat mukanaan turpeisuuden ja kuivan hiilisavun. Lyijykynää, sitruunamehua, punaista omenaa. Palasokeria. Hapokasta valkoviiniä, mineraalisuutta. Tammi puree hyvin kiinni ja tuo mausteisuutta. Hiukan minttuakin löytyy. Jälkimaku alkaa savuisena ja lihaisan turpeisena, sitruksiksisena ja tammisena. Suolainen vyöry jatkuu pitkään. Vesilisä korostaa tämän suolavetistä ja sitruksista luonnetta. Balanssia hapokkuuden, suolaisuuden ja sokerisuuden välillä ei löydy oikein mitenkään, siksi tämä tuntuu jotenkin hermostuneelta.

Arvio: Ihan kelvollinen esitys, mutta hiukan tasapaino-ongelmia. Rommitynnyrin vaikutusta ei huomaa mistään. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice 58,2%

Longmorn nauttii arvostusta viskipiireissä ainakin muutamien hyvien vuosikertojen ansiosta. Vuoden 1992 tuotanto taitaa olla viimeisintä sellaista, jota on paljon julkaistu ja josta on paljon myös pidetty.

Tämä Cooper’s Choice -sarjassa pullotettu yksilö on kypsynyt 19 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice

(58,2%, Cooper’s Choice, 1992–2012, Hogshead, Cask No. 71779, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, kukkainen ja runsas. Todella muhkea ja tumma bourbonvaikutus. Hunajaa, vaniljaa, valkoista suklaata, rommirusinaa, toffeefudgea. Komea tammisuus, tuntuu vahvana ja täyteläisenä. Samalla löytyy sitruksista herkkyyttä, limettiä ja vihreää omenaa. Kaiken rasvaisuuden keskellä kukkaisuus on raikasta. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden aukeamaan, alkaa löytyä persikkaa ja aprikoosia.

Maku: Öljyinen ja raskas. Paksun maltainen, sokerinen ja makea. Rommirusina ja toffeefudge ovat mukana, mutta silti maku jää aavistuksen jälkeen loisteliaasta tuoksusta. Mehiläisvahaa, uuniomenaa, Key Lime Pie’ta. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, jopa puisevasti, mutta vähitellen alkaa tulla esiin rommisia sävyjä. Finaali on sokerinen, paahtunut, öljyinen, kanervainen ja mukavan pitkä. Vesilisä leikkaa tammesta kovimman kärjen ja tuo pehmeää yrttisyyttä ja hedelmäteetä mukaan.

Arvio: Oivallinen iso viski. Loistava tuoksu, raskas ja öljyinen makumaailma. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.