Maistetut

Highland Park 16 yo Thor 52,1%

Highland Park aloitti vuonna 2010 Saint Magnus -sarjan, josta tuli jonkinlainen menestys. Kolmen pullotteen jälkeen sen korvasi Valhalla-sarja, jonka ensimmäinen pullote oli 16-vuotias Thor ja toinen 15-vuotias Loki.

Kun viskiä ympäröivät massiiviset pahvilaatikot ja magneeteilla varustetut puukehikot on heitetty roskikseen, on aika syventyä itse asiaan.

Highland Park 16 yo Thor

(52,1%, OB, Valhalla Collection, 1996–2012, 23 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen hedelmäisyys on pinnassa. Hunajaa, rakeista merisuolaa. Hiukan nuotiosavua ja märkää kalliota. Persikkahilloa. Roteva maltaisuus, jopa vähän puuromaisuutta – voisilmällä. Lisäksi kirpeän havuista mausteisuutta. Hyvä tasapaino, harvinaisen kutsuva esillepano.

Maku: Todella pehmeä ja hienon samettinen suutuntuma! Sherryisen hedelmäisyyden leikkaa tervainen savuisuus, tutun kanervahunajan takaa nousee salmiakkinen suolaisuus. Onpa upea. Pyöreä toffeemaisuus on jumalaista – tätä voi pitää suussa loputtomiin. Mausteita ja voita riittää. Jälkimaun vyöry on huippuluokkaa: katajanmarjaa, chiliä, tanniineja, havuisuutta, paahdetta. Tuntuu jatkuvan loputtomiin.

Arvio: Ylitti kaikki suuretkin odotukset. Täydellinen yllätys. Todellinen jumalten vasara! 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 8).

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice 58,5%

Vuonna 1898 perustettu Knockando on saanut nimensä gaelinkielisestä paikannimestä Cnoc an Dhu (”Pieni musta kukkula”). Knockando oli Skotlannin ensimmäinen tislaamo, joka sai sähköt.

Knockandon varastosta Diageon porukat valitsivat The Managers’ Choice -sarjaan yhden eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsyneen yksilön. Tummaa on.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,5%, OB, 11.7.1996–18.3.2009, Cask No. 800790, Spanish Sherry European Oak, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, vahvan sherryinen. Taatelia, rusinaa, siirappia. Kumisaappaan vivahde. Mustaa kahvia. Kovaa juustoa (vanhaa goudaa). Pyöreä ja hieno tuoksu, joka tuo mieleen vanhan glenfarclasin.

Maku: Todella paksu suutuntuma! Aivan kuin siirappia joisi. Mutta on tämä hyvää: vahva sherry on upeasti integroitunut, tisle ja tynnyri ovat loistava pari. Suklaata, mustaa kahvia, sulttaanirusinoita, taateleita – silkkaa herkuttelua. Maku on synkassa tuoksun kanssa ja body muhkea. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, pehmeän kahvinen, mausteinen ja hieno, muttei mikään valtavan pitkä. Silti vesilisä ei tullut edes mieleen.

Arvio: Onnistunut tynnyrivalinta, ikäisekseen aivan loistokas sherryviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Vahva ja mahtava ’sherryttely'”.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Inchgower on padogikattoinen tislaamo vuodelta 1871. Virallisia pullotteita ei oikeastaan ole edes julkaistu, ainoastaan 14 yo Flora & Fauna ja Rare Malts -versio. Vain prosentti tuotannosta pullotetaan single maltina, loppu menee Johnnie Walkeriin ja White Horseen.

Tämä Gordon & MacPhailin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill American hogsheads). Inchgoweria tulee niin harvoin vastaan, että tämä on huomattavan mielenkiintoista päästä maistamaan.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksisen maltainen, kirpeä ja yllättävän alkoholinen ainakin ensi alkuun. Puhdas bourbontuoksu. Omenaa. Häivähdys savua. Hiukan lattea vaikutelma, liimaa ja tammisuutta.

Maku: Todella tamminen. Kuivahtaa aluksi suussa hiukan, kunnes kermainen suutuntuma ottaa vallan. Maltaisuuden lisäksi kirpeyttä tuovat vihreä omena ja sitruunankuori. Samalla maku on suolainen, maltaisuus kääntyy suolakalaksi ja merileväksi. Jälkimaku on hiukan savuinen, tamminen, melassinen, täynnä bourbonia. Loppua kohden tamminen kuivuus hellittää – itse asiassa aika hyvä balanssi.

Arvio: Bourbonvetoinen perusviski, jossa tammisuus ja kermaisuus kamppailevat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill 50,9%

Glentauchers perustettiin 1898, mutta se oli suljettuna vuodet 1985–1992. Omistajavaihdoksen jälkeen lähes koko tuotanto menee edelleen sekoiteviskeihin.

Tämä berliiniläisen Jack Wiebers Whisky World -viskitukkurin Cross Hill -sarjassaan pullottama Glentauchers on peräisin ex-sherrytynnyristä (refill).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill

(50,9%, Jack Wiebers Whisky World, 1979–2010, 241 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen. Uuniomenaa, grillattua ananasta. Voimakas kanervaisuus. Ruokosokeria, kiteistä hunajaa. Minttua, yrttisyyttä. Jotain merellistä. Kukkaisuutta, orvokkeja.

Maku: Hedelmäinen avaus, todella miellyttävä ja pyöreä lähtö. Hapokas maltaisuus tukee makeutta, tietty mineraalisuus raikastaa profiilia. Toffeeta löytyy silti, hennolla profiililla. Mausteisuus toimii, pippuri ja yrtit antavat luonnetta. Maussa on leveä arsenaali mutta tiettyä läpitunkemattomuutta. Jälkimaku on tamminen, paahteinen, kypsän hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Ei erityisemmin vaadi vesilisää.

Arvio: Kevyen profiilin valioyksilö, jonka sulkeutuneisuus kuitenkin pudottaa terävimmältä huipulta. Onnistunut silti. 89/100

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100

Glenfarclas 40 yo 46%

Vuonna 1836 Robert Hayn perustama Glenfarclas päätyi Grantin perheelle 1865. Siitä asti se on ollut samaisen perheyhtiön omistuksessa. Tislaamon varastossa lepää huomattavan kattava valikoima vuosikertaviskejä pitkältä aikaväliltä.

Tislaamon virallinen 40-vuotias julkaisu on kypsynyt pääosin ex-olorosossa. Kaiken lisäksi tuote on hinnoiteltu asiallisesti. Kannattaa myös muistaa, että harva tislaamo pystyy edes tuomaan 40-vuotiasta viskiä markkinoille.

Glenfarclas 40 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Huumaava oloroso-sherry. Joulun kuivakakkua. Kahvinpapuja. Pähkinäsekoitusta. Suolaista voita. Rasvattua nahkaa, tupakkalaatikkoa. Tuoreen ruohon vivahteita. Yllättävän raikas ja pirteä, ei ollenkaan tunkkainen. Eikä niin siirappinen kuin 105 on. Hieno on.

Maku: Voimakkaan sherryinen. Alkoholiprosenttiaan vahvemman oloinen. Erottuva hasselpähkinä. Upea, vastakeitetty espresso. Tummaa suklaata, voita, hunajaa. Body on keskitäyteläinen, eikä tynnyri ole kaapannut liikaa valtaa. Tasot erottuvat hyvin. Tietty raikkaus jatkuu maussakin – ei liian makea. Jälkimaku on espressoinen, pähkinäinen, tanniininen, mausteinen, uskomattoman pitkä. Tasapaino on huippuluokkaa.

Arvio: Erinomainen sherryviski. Ei mikään helppo, vaan haastaa myös maistajansa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100. Dramming 92/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 1).

Ledaig 10 yo 46,3%

Vuonna 1798 perustetti Tobermory on Mullin saaren ainoa tislaamo. Se myy turpeistamatonta viskiään tislaamon nimellä ja turpeistettua nimellä Ledaig (lausutaan ”le-zig”).

Ledaig 10 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Paljaan turpeinen, ei savua juuri yhtään. Farmimainen fiilis. Lihaisa ja makea. Hunajaa, koivunmahlaa, vappusimaa. Makeutta leikkaa ylikypsä, hapokas hedelmäisyys – sitrusta, hiukan mätää omenaa. Pesuainetta, hammastahnaa, antiseptisiä aineita. Todella omaperäinen kokonaisuus.

Maku: Lihaisa turve tulee ensin. Maussa selvästi enemmän savua kuin tuoksussa. Hedelmäisyys on sherryistä sorttia. Todella selvä sinappi maistuu. Turpeen sivussa tulee se hammastahna, eucalyptus, erikoinen puhdistusainemaisuus. Body on kuitenkin aika hento, kun maun keskivaihe alkaa. Jälkimaku on makeutuva, toffeemainen, maukas ja riittävän pitkä. Tietty paljaus tekee tästä aidon oloisen viskin.

Arvio: Kymppivuotiaaksi kypsä ja omaperäinen, joskin aavistuksen ohut vielä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 74/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 11).

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice 59,1%

Vuonna 1971 perustettu Mannochmore muistetaan yhdestä viskistä: mustaksi värjätty Loch Dhu järkytti maailmaa 1996. Kolmessa vuodessa se lopetettiin ja tislaamo hiljeni. Vuodesta 2008 tislaamo on pyörinyt täysillä.

Diageon kiistanalaisessa The Managers’ Choice -sarjassa pullotettu Mannochmore on kypsynyt ex-sherryssä. Varmuudeksi pakkaukseen on kirjattu ”Bodega Sherry European Oak”, jotta kaikki uskovat, että tynnyrissä on alun perin ihan oikeasti kypsynyt sherryä eikä sille ole vain näytetty sitä.

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice

(59,1%, OB, 6.7.1998–23.2.2009, Cask No. 6582, Bodega Sherry European Oak, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahvan hedelmäinen. Appelsiinimarmeladia, kuningatarhilloa, sitruunankuorta, vahvaa omenaa. Oloroso-sherryä. Joulun kuivakakkua. Siirappista makeutta. Alkoholisuus tuntuu voimakkaana. Vesilisällä tuoksu rauhoittuu, muuttuu kukkaisemmaksi ja leivosmaisemmaksi (omenapiirakkaa). Silti hiukan ohut?

Maku: Voimakas tynnyri, sen tuntee heti. Vahvat tanniinit iskevät heti kiinni. Todellinen pihviviski on kyseessä. Sherryinen, konsentroituneen makea. Kuitenkin yllättävän hento body, vähän yksiuloitteinen. Kermainen suutuntuma. Vesilisällä tähän tulee ”glenmorangiemainen” pirskahtelevuus, omenapiirakka löytyy taas. Jälkimaku on yllättävän mineraalinen ja herkkä – jatkuu pitkään hentona ja kermaisena.

Arvio: Tämä jäi odotuksista. Hienot lähtökohdat, mutta tynnyri määrää aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s 57,3%

Vuonna 1966 perustettu Deanston on maatilatislaamo eteläisellä Ylämaalla. Tosin kapasiteetti on kolme miljoonaa litraa vuodessa, joten ihan pikku farmista ei ole kyse.

Useimmiten Deanstoniin törmää IB-puolella Cadenhead’sin ja Signatoryn kautta. Tämä Cadenheadin yksilö on kypsynyt butt-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s

(57,3%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1994–10/2012, 270 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Jyrkän hedelmäinen. Verigreippiä, kypsää appelsiinia. Samalla jotenkin puuroinen, ohrapuuroa mehukeitolla. Hunajainen makeus. Rasvainen (aurinkorasvaa) ja hitusen metsäinen (kuivia havuja). Lisätyllä vedellä puuromaisuus korostuu, samoin pistävä alkoholisuus rauhoittuu.

Maku: Todella voimakas sitrus, jota tukee kirpeä ja päällekäyvä maltaisuus. Huh! Vesilisällä sitrus aukeaa, mutta maku jää junnaamaan siihen. Sitruunankuorta, havuisuutta, terävää likööriä, pirteää mehiläisvahaa – mutta tämä ei kehity mihinkään. Jälkimaku mustaa teetä, mustaherukkaa, tanniinista sitrusta. Harmiton.

Arvio: Hedelmäinen mutta jotenkin persoonaton kokonaisuus. Hyökkää terävästi sitruksella, mutta ei kehity yhtään eikä tarjoa mitään tutkittavaa. 77/100

Highland Park 10 yo 40%

Highland Park on Skotlannin pohjoisin tislaamo, jonka Magnus Eunson perusti Orkneyn saarelle 1798. Tarina on hieno, mutta onko käsissä oleva viski myös? Tämä kymmenvuotias versio on pullotettu tavallista pienemmässä koossa Hollannin ja Saksan markkinoille.

Highland Park 10 yo

(40%, OB for Germany and Holland, 2013, 35 cl)

Tuoksu: Hunajainen, terävän sherryinen. Kuivalla tavalla savuinen. Toffeeta, mehiläisvahaa. Tuttua kanervaisuuttakin. Jotain raakaa tässä kyllä on verrattuna iäkkäämpiin pullotuksiin. Bensiiniä? Hyvä silti.

Maku: Tervaisempi ja lihaisampi kuin mikään aiemmin maistamani Highland Park. Kuivaa savuisuutta, jopa laphroaigmaisella tavalla. Toki myös kanervahunajaa, kovia toffeekarkkeja, metsäistä havuisuutta. Makeudesta huolimatta kokonaisuus on vähän bensainen ja ohuehko. Jälkimaku on pistävän kanervainen, villaisen savuinen, lihaisa ja melko lyhyt. Balanssi on silti kaikkineen oivallisesti kohdallaan.

Arvio: Yllättävän lihaisa, tervainen ja suoraviivainen Highland Park. Sujahtaa Laphroaigin ja Springbankin nykylinjojen väliin, kuivakkaan savuiselle tontille – hitusen makeampana tosin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 82/100.