Maistetut

Highland Park 15 yo Loki 48,7%

Valhalla Collectionin ensimmäinen pullote oli 16-vuotias Thor ja toinen 15-vuotias Loki. Tämä jälkimmäinen on ennakkotiedon mukaan selvästi turpeisempaa, joten maistetaan, onko tosiaan niin.

Highland Park 15 yo Loki

(48,7%, OB, Valhalla Collection, 2013, 21000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja makean lehtisavuinen. Voimakas kanervaisuus. Sitrushedelmää – greippiä, appelsiinia. Kirpeys ja makeus vuorottelevat, mielenkiintoinen rakenne. Aamupuuroa tässä on myös, samoin hiukan kuparista maltaisuutta. Lääkemäinen vivahde. Kokonaisuus on toki puhdas ja houkutteleva.

Maku: Tervaleijonaa, kanervahunajaa, savua, sitrusta – peilaa hyvin tuoksua. Suutuntuma on puhtaan täyteläinen ja odotuksia lempeämpi, jopa makean sherryn maistaa hetkittäin turvesavun alta. Toki katajainen mausteisuus pistelee suussa, nostaa veden kielelle. Mutta onko tämä sittenkin hiukan yksioikoinen? Jälkimaku on kanervainen, makea, tamminen ja mukavan pitkä.

Arvio: Todella hyvä muttei aivan huippu. Pidin Thorista selvästi enemmän. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 89/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Lochside 46 yo 1965/2011, Adelphi 52,3%

Nyt maistelussa on mielenkiintoinen tapaus: single blend -viski, joka on tislattu vuonna 1965. Se on sekä vanhin tähän mennessä kohtaamani viski että ainoa vastaava blendi, jota olen päässyt maistamaan.

Kyseessä on siis vuonna 1957 perustetun ja vuosina 2004–2005 lopullisesti romutetun Lochside-tislaamon pullote, joka on kyllä peräisin yhdestä tynnyristä mutta jota on hiukan leikattu saman tislaamon valmistamalla jyväviskillä. Sen takia se ei siis ole single malt vaan single blend.

Tähän kieltämättä suhtautuu vähän eri tavalla kuin tavalliseen blendiviskiin. Värikin on tummaa kuin espresso.

Lochside 46 yo 1965/2011, Adelphi

(52,3%, Adelphi, 1965–9/2011, Single Blend, Cask No. 6778, Refill Sherry Harveys Bodega Butt, 499 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas oloroso-sherry. Suklaata, nahkaa, viikunaa, omenahilloa, siirappia, piparkakun maustelientä. Hyvin makea, jopa liköörimäinen vaikutelma. Silti erittäin houkutteleva.

Maku: Sherryinen, makea ja suklainen. Hieno on. Liköörimäisyys on pinnassa, mutta samalla tässä on myös tiettyä rommisuutta, rommirusinaa ja ruokosokeria. Samettinen suutuntuma, kuin piparkakun maustelientä maistelisi. Mehiläisvahaa, sikaria, taatelia ja viikunaa. Hasselpähkinää. Jälkimaku on erittäin suklainen, kuivan tamminen ja erittäin tiivis. Pähkinäisyys ja siirappisuus korostuvat, pehmeä mausteisuus ja sherryisyys tukevat hienosti. Todella pitkä ja mahtava finaali. Wow.

Arvio: Tynnyrin väsymisestä ei ole tietoakaan. Erittäin komea esitys, suurta herkkua. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 92/100. Dramming 91/100. Whisky Monitor Database 92/100 (per 9).

Benromach Organic 43%

Turpeistettu Peat Smoke, luomutuotettu Organic ja ja Golden Promise -ohrasta tehty Origins ovat hyviä esimerkkejä Benromachin uudesta linjasta, kun G&M aloitti tuotannon 1998.

Uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Virgin American Oak) seitsemän vuotta kypsynyt Organic on tiettävästi täysin luomutuotettua ensimmäisenä maailmassa, ja sillä on siitä oikein Soil Associationin hyväksyntä.

Benromach Organic

(43%, OB, Special Edition, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Muhkea turpeensavu tuntuu heti. Makeampi kuin Peat Smoke, toki tässäkin on enemmän hiilisavua kuin lihaisuutta. Maltainen ja tamminen. Päärynää, mustaherukkaa, jälkiruokaviiniä, eucalyptusta. Pirteä.

Maku: Maku on vähemmän savuinen aluksi. Maltaisuus on kepeää, päärynäisyys terävää. Suutuntuma on kevyt (jopa vetinen) mutta rasvainen. Toffeeta, hunajamelonia, kurkkupastilleja. Jälkimaussa savuisuus tukee, kun maltaisuus, tammisuus, raikkaat hedelmät ja kirpeät mausteet puhuvat. Hyvin mieto ja miellyttävä loppuliuku. Lopuksi jää herkkä savu.

Arvio: Vaivaton tapa tutustua savuviskiin. Hiukan rodukkaampi kuin Peat Smoke. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Nikka Yoichi 15 yo 45%

Japanilainen Masataka Taketsuru matkusti vuonna 1918 Skotlantiin oppiakseen tislaamaan viskiä oikeaoppisesti. Viiden vuoden kuluttua hän palasi Japaniin ja perusti vuonna 1934 Nikka-tislaamon Hokkaidon saarelle Yoichiin.

Tämä 15-vuotias on varsin maineikas viski, joten odotukset ovat kieltämättä aika korkealla.

Nikka Yoichi 15 yo

(45%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: ”Hienostunut”on kai oikea sana. Maltainen, hedelmäinen, tyylikäs, puhdas, klassinen. Luumuja, omenoita (Red Delicious), appelsiinimarmeladia, hunajaa, suklaata, oloroso-sherryä. Pikantti suolaisuus. Sitruunankuorta, pähkinäsekoitusta. Aukeaa upeasti.

Maku: Lähtee herkän maltaisena, mutta sitten tulevat mausteet – inkivääri, korianteri, piparjuuri, merisuola. Erittäin öljyinen suutuntuma mutta puhdas yleisvaikutelma. Pyöreä, joskin kevyt body, jossa makujen kirjo on upea. Makea hedelmäisyys – omena, appelsiinimarmeladi ja sherry – taittuu hienosti suolaisuudella. Mausteet, etenkin inkivääri ja piparjuuri, kantavat jälkimakuun, joka tarjoaa tammisuutta, mustaa teetä, tummaa suklaata, kihelmöiviä mausteita, hyvin pitkään ja kehittyvällä tavalla. Omaperäinen kokonaisuus.

Arvio: Tasapainoinen ja luonteikas japanilainen. Klassinen, harmoninen ja mausteinen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

BenRiach 32 yo 1978/2010, Tokaji Finish 50,4%

BenRiach perustettiin 1898, mutta vuonna 1900 se jo suljettiin. Seuraava toimintajakso osui vuosiin 1965–2002. Uudet omistajat löytyivät 2004.

Tämä yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä. Finistely on hoidettu aiemmin Tokaji-jälkiruokaviiniin käytetyssä hogshead-kokoisessa tammitynnyrissä (noin 240 litraa).

BenRiach 32 yo 1978/2010, Tokaji Finish

(50,4%, OB, 1978–7/2010, Batch 7, Cask No. 4417, 70 cl)

Tuoksu: Todella paksu ja makea vaikutelma. Runsas jälkiruokaviini hallitsee. Uuniomenia siirapissa ja mantelilastuissa. Imelää maltaisuutta, kiinalaisen ravintolan hapanimeläkastiketta. Ruusuja. Marsipaania. Nestesaippuaa, naisten vartalovoidetta. Erittäin voimakas tynnyri, se hallitsee tuoksupalettia.

Maku: Jos tuoksu on paksu, maku yllättää toisella tavalla – se on erittäin ohut ja huokoinen. Mausteista jälkiruokaviiniä, hapanta maltaisuutta. Maun keskivaiheilla nekin katoavat. Jälkimaku on tamminen, kanelinen, rusinainen, siirappinen, pähkinäinen (mantelia), kiitettävän pitkä. Maukas mutta kapea-alainen.

Arvio: Rungoltaan häiritsevän ohut, vaikka tynnyri dominoi rankasti. Ei järin onnistunut. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 5).

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition 43%

Vuonna 1846 perustettu Caol Ila on Islayn jättiläinen. Sen vuosituotanto 6,5 miljoonaa litraa on melkein kaksinkertainen verrattuna seuraavaksi suurimpaan, Laphroaigiin. Valtaosa käytetään kuitenkin sekoitteisiin, kuten Johnnie Walkeriin ja Bell’siin.

Caol Ilan Distillers Edition on kypsynyt tuttuun tapaan ex-bourbontynnyreissä, mutta viimeistely on hoidettu makeissa ex-Moscatel-sherrytynnyreissä.

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition

(43%, OB, 1998/2011, Moscatel Finish, Special Edition C-si; 7-471, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisan savuinen. Mehukkaan hedelmäinen, omenaa ja appelsiinia. Silti hyvin kuiva vaikutelma, osin hiilisavun takia. Lääkemäisyyttäkin löytyy, mutta tynnyriviimeistelyn odotettu viinimäisyys puuttuu täysin. Nahkatakkia, tupakanpuruja. Makeuden ja terävän savuisuuden yhdistelmä on kyllä toimiva.

Maku: Myötäilee tuoksua hyvin mutta on odotuksiin nähden varsin ohut. Ensin suuhun vyöryy savu, sen jälkeen makeat hedelmät valtaavat alan, sitten taas suolaisuus nousee. Tamminen suutuntuma. Jälkimaku on täynnä savua, suolaa, yskänlääketä, tammea, hiukan hunajaa. Kunpa se vain olisi vielä rotevampi ja pidempi!

Arvio: Suolainen ja hedelmäinen savuviski, jonka viimeistely ei tunnu. Oikein hyvä silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram 46%

Vuonna 1957 perustettu Glen Keith luo tarkoituksellisen kontrastin naapuritislaamoonsa Strathislaan, joka on Speysiden vanhin. Vuonna 1999 tislaamo suljettiin, mutta kunnostustyöt alkoivat 2012. Tämä pullote on peräisin Daily Dramilta ja on kypsynyt ex-bourbonissa.

Glen Keith 30 yo 1978/2008, Daily Dram

(46%, Daily Dram, Keen Light, 1978–2008, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen – voikukkaa. Hedelmäosastolta sitruunaa, mangoa, hunajamelonia, kiiviä, kookosta. Rasvainen, joskin puhdas vaikutelma. Vaniljakastikkeella kuorrutettu marsipaanileivos. Alkoholi tuntuu pistävänä bourbonkypsytyksen läpi. Vesilisä nostaa pintaan ananaksen.

Maku: Odotuksia täyteläisempi ja kermaisempi suutuntuma, suorastaan klassinen. Vaniljakastike ja leivokset maistuvat heti, etenkin marsipaani. Hedelmäisyys kuitenkin pistelee ja kihelmöi kitalaessa – raakaa ananasta. Pippurinen polte vie jälkimakuun, joka on melassisen makea, rasvainen, voimakas ja todella pitkä. Pähkinöitä ja suolaisuutta tulee pintaan lopuksi. Jälkimaussa tämä on ehdottomasti parhaimmillaan.

Arvio: Jälkimaultaan hieno kolmekymppinen, joka ei muilta osin kuitenkaan loista. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Springbank 15 yo 46% (2006)

Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun vaihteessa Springbankin peruspullotteet olivat kovissa hinnoissa. Sittemmin myös moni muu on päässyt samalle tasolle – ja jopa ohi. Silti Springbankin laadusta saa maksaa edelleen paljon.

Springbank 15 yo

(46%, OB, +/- 2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän runsas sherry. Punaista omenaa, verigreippiä. Vadelmahilloa. Terävä maltaisuus. Hennon hiilinen savu taustalla. Tuoksusta en tunnistaisi Springbankiksi.

Maku: Kirpeä hedelmäisyys hyökkää ensin. Kihelmöivä suutuntuma, pippuria ja chiliä. Vähitellen sherry nousee ja makeuttaa, tuo toffeen. Sitä seuraa paahteinen kitkeryys. Makuprofiilia vaivaa kuivuus, tasot eivät erotu, öljyisyyttä ei löydy. Jälkimaku on hapan versio hyvästä springbankmaisuudesta, kun toffee ja öljyisyys löytävät hennon savun. Tasapaino on kuitenkin kateissa.

Arvio: Tämä ei kyllä oikein toimi. Mausteet potkivat yli, sherry dominoi, suutuntuma on liian kihelmöivä. Ei kelvoton ollenkaan, mutta näistä aineksista voisi saada paljon paremmankin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 9).

Benromach Peat Smoke 46%

Benromach toimi Elginissä vuodesta 1898 vuoteen 1983, kunnes se suljettiin. Pitkään yksityisenä pullottajana toiminut Gordon & MacPhail osti sen vuonna 1993. Toiminta alkoi uudelleen 1998.

G&M on lähtenyt Benromachilla valmistamaan myös turpeistettu viskiä. Peat Smoke on kypsynyt noin kahdeksan vuotta, ja sen tisleen fenolipitoisuus pyörii 53 ppm:ssä.

Benromach Peat Smoke

(46%, OB, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja bowmoremainen. Kuivaa hiilisavua, taustalla palanutta nahkaa. Hiukan pistävä ja bensainen. Kirpeää omenaa, sitruunamehua. Aavistus kreosoottia ja jodia. Nuori yleisvaikutelma.

Maku: Aloitus on hedelmäinen, aivan Bowmore 12 yo:n kannoilla tullaan. Sitruksisuuden ohella huomiota herättää kuivakkuus – nokisavu on peittävää sorttia. Suutuntuma on mukavan pehmeä, mutta profiili on yksiuloitteinen eikä tarjoa juurikaan impulsseja. Jälkimaku on voimakkaan savuinen, tukahtunut, pistävä, hiukan palvikinkkumainen, inkiväärinen ja ohut. Viimeinen vaikutelma on ohimenevä kihelmöinti.

Arvio: Nuori, raaka ja yksipuolinen. Hyvä suutuntuma, mutta kapea-alainen maku. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,1%

Highland Park on malliesimerkki viskin onnistuneesta markkinoinnista. Vanhojen pullojen hinnat nousevat koko ajan, ja uudet lanseeraukset hinnoitellaan yläkanttiin. Onneksi yksityisiltä pullottajilta saa vielä tavaraa kohtuuhintaan.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,1%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–10/2012, bourbon hogshead, 246 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas vaahtokarkki. Pistävä alkoholi. Makea. Tunnistettava kanervainen hunajaisuus, oikein puhtaana vielä. Syksyistä nuotiosavua. Sitrusta. Vesilisä tuo kukkaisuuutta, tulppaaneja.

Maku: Mukavan pyöreä suutuntuma, vaikka maku on alkoholinen ja terävä. Vaahtokarkki maistuu heti. Hunajainen makeus taittuu havuilla ja hiukan pihkaisella kirpeydellä. Sitruunaa, kuorta etenkin. Hedelmäinen maun keskivaihe, hedelmäsalaattia ja kinuskia. Jälkimaku on voimakkaasti kuivuva, paahteinen. Hiukan vihreää teetä. Vesilisä rauhoittaa alkoholipistosta, lisää karkkisuutta ja hunajaa.

Arvio: Asiallinen bourbonversio vaahtokarkkisenakin. Jotain silti puuttuu. Jää kauas huipulta ilman sherrytynnyreiden tuomaa lisäystä makupalettiin. Suutuntuma on silti tallella. 83/100