Maistetut

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris 56,4%

Nuorta sherryistä Ardmorea lasissa tällä kertaa. Tästä viskistä intoiltiin maailmalla jo pari vuotta sitten. Vain viisivuotiaan sherrypommin on hoidellut pulloon belgialainen Asta Morris, jota pyörittää herrasmies nimeltään Bert Bruyneel.

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris

(56,4%, Asta Morris, 2013–2019, Cask No. AM034, Sherry Cask, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa sokeria, karamellia, salmiakkia ja tuhdin savuista sherryä. Kuin nuuhkisi crème brûléetä, johon on saatu tervaisen savuinen aromi. Runsaasti kahvia, hiukan pähkinää ja rusinaa, maitosuklaata ja luumuhilloa. Aavistus pekonia, vahaisuutta ja ylikypsää hedelmää. Nam. Vesilisä avaa piparkakkua ja hiukan tupakkaisuutta.

Maku: Mahtava makean sherryn, tervaisen turvesavun ja salmiakin ilotulitus. Todella nautinnollista kahvisuutta ja karamellia, kaikki maitosuklaan ja rasvaisen lihaisuuden kietomassa kokonaisuudessa. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan taatelia. Suutuntuma on öljyisen painava, ja jättikokoisista muskileista huolimatta homma pysyy hienosti koossa. Punaista marjaisuutta, lakritsia, tiettyä vahamaisuutta ja hunajaa, pistelevää pippurisuutta, yrttejä. Jälkimaku on edelleen voimakas, paksun sherryinen ja tervaisen turvesavuinen. Kahvisuus, salmiakkilakritsi ja marjaisuus saavat seurakseen tammisuutta, jossa on nätisti vahaa ja vaniljaa. Pippuria, karamellia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää sävyjä ja yrttisyyttä esiin.

Arvio: Nyt kolisee ja kovaa. Erittäin herkullinen viisivuotias, suorastaan eeppisellä levelillä ikäisekseen. Top notch. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar 53,1%

Lasissa vaihteeksi klassista Imperialia, joka on mennyt tällä kertaa Signatorylta Belgiaan. Karkkihommia, karkkihommia…

Imperial 22 yo 1995/2017, Signatory for The Nectar

(53,1%, Signatory Vintage for The Nectar Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 18.9.1995–3.10.2017, Cask No. 50253, Hogshead, 219 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen, sitruksinen ja hunajaisen makea ensivaikutelma. Vaniljaa ja hedelmäsalaattia. Hunajamelonia, makeaa omenaa, hiukan mangoa ja persikkaakin. Taustalla hieno paahtunut tammisuus, joka taipuu jopa vähän hiiliseksi. Mehiläisvahaa ja pientä pihkaisuutta. Vesilisä tuo pintaan hiukan käsivoidetta.

Maku: Metinen, kukkainen ja heti varsin karkkinen. Tosin nyt karkkisuus on enemmän kovia hedelmäkarkkeja kuin viinikumiosastoa. Hunajaisuus, vanilja ja varsin napakka tammi ovat pinnassa. Hapokkuudessa on vähän valkoviinimäinen mineraalisuus läsnä. Omenaa, persikkaa ja mangoa edelleen. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljyisyys kantaa. Jälkimaku on heti alkuun erittäin napakka, täynnä tammea ja pippuria, mutta sulaa vähitellen toffeen ja omenahillon suuntaan. Inkivääriä, mineraalisuutta, hapokkuutta. Paahteisuuden keskeltä löytyy vähän lakritsia ja anista, mutta yleisilme on lopulta hyvinkin karvas. Keskipitkä finaali on ehkä pieni pettymys. Vesilisä saa kaiken karkkisuuden valloilleen, nallekarkkeja myöten.

Arvio: Pääosin oikein maukas Imperial, mutta jälkimaku jättää toivomisen varaa. 84/100

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures 51,9%

Lasissa tällä kertaa hiukan harvinaisempaa tavaraa Balmenachin tislaamosta. Liquid Treasuresin pullote on peräisin refill-sherrystä.

Balmenach 14 yo 2001/2015, Liquid Treasures

(51,9%, Liquid Treasures, 2001–2015, Refill Sherry Hogshead, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Jogurttia ja raakaa banaania, tämä on taas näitä viskejä. Makea maltaisuus tulee kaikesta voimalla läpi. Tammi tuoksuu hyvin vaniljaisena, mutta sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Tölkkipersikkaa, vihreää omenaa, hiukan minttua, kukkaisuutta. Vesilisä availee makeaa päärynää ja viinikumikarkkeja.

Maku: Todella makea ja kermainen, hyvinkin erilainen kuin tuoksu antoi odottaa. Öljyinen ja painava kokonaisuus, jossa voimakas mausteisuus, makea hedelmäisyys ja ruohoinen kitkeryys kamppailevat. Paksu hunajaisuus kestää hyvin chilin ja pippurin iskut. Vahamaisuutta, banaania, persikkaa, viinirypäleitä, omenaa, anista, karkkisuutta. Suutuntuma on hyvin öljyinen ja runko melkein pureskeltava. Tietty jogurttinen ja hapan ulottuvuus on yhä mukana, keitettyjä kasviksia ja jotain hiukan lenseää ja puuromaista. Jälkimaku paukuttaa maltaisuutta oikein olan takaa, tammi tuntuu terävänä ja tanniinisena. Mausteisuutta, chiliä, hiukan hunajaa ja happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin aseöljyä ja vähän lakritsia.

Arvio: Melkoinen outolintu. Sherryä tästä ei löydä hakemallakaan. Ei omaan makuuni. 81/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskynotes 80/100.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory Millennium Edition 43%

Happy Millennium! Signatory pullotti vuosituhannen alussa tällaisia magnum-editioita vinon pinon. Nyt käpälässä on 11-vuotiasta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory

(43%, Signatory, Millennium Edition, 28.2.1989–28.2.2000, Cask No. 1021, Bourbon Barrel, 148 bts., 150 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, suolainen, heinäinen ja yrttinen. Tuoksuu ihan joltain entisajan Ardbegilta. Mahtava merellisyys ja lääkemäisyys. Kamferia, salmiakkia, tervaa, eucalyptusta, kuivaa tammea. Sitruunaa, mustapippuria, märkää kalliota, merenrannan laituria, kosteaa köyttä. Todella kaunis ja klassinen tuoksu.

Maku: Turvesavuinen ja todella pippurinen, terävän sitruunainen ja tervainen. Suolavetinen ja lääkemäinen kokonaisuus hyötyisi aavistuksen korkeammasta pullotusvahvuudesta. Tammi tulee varsin kuivana ja vaniljaisena pintaan heti. Hapokasta omenaa, heinäisyyttä, kamferia. Suutuntuma on melko kevyt ja hiukan huokoisen oloinen, runko jää ohueksi. Jälkimaussa homma nousee kuitenkin taas uudelle tasolle, kun pippuri ja turvesavu aloittavat vyörynsä. Todella suolainen, lääkemäinen ja hapokas finaali. Tervaa, kamferia, eucalyptusta, salmiakkia ja mustapippuria riittää varsin pitkään. Tammi on varsin tuoreen oloisena läsnä, vaniljaa ja tanniinista karheutta riittää. Lopulta keskipitkä finaali hiipuu omenaisena pois.

Arvio: Nyt on pullotusvahvuus jäänyt liian alas. Jäljellä on klassinen nosing whisky. Upea tuoksu, mutta maku ei ihan jaksa kunnolla kantaa. Onneksi jälkimaku on taas varsin jämäkkä. 85/100

Allt-a-Bhainne 20 yo 2000/2021, Signatory 52,6%

Lasissa tällä kertaa varsin tummaa Allt-a-Bhainnea Signatorylta. Tavara on alkujaan peräisin ex-bourbonista, mutta viimeistelyä on tehty ex-sherryssä puoli vuotta siihen perään.

Allt-a-Bhainne 20 yo 2000/2021, Signatory

(52,6%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.7.2000–17.2.2021, Cask No. 11, Hogsheads Finished in a Sherry Butt for 6 months, 701 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja nahkaisen sherryinen, varsin tamminen ja vaniljainen esitys. Espressoa, ylikypsää hedelmää, pähkinäistä karvautta. Mustaherukkaa, minttua, poltettua sokeria, tummaa suklaata. Taatelia ja balsamicoa. Sikaria, seetriä, hiukan havuisuutta. Vesilisä avaa lihaisuutta ja bbq-kastiketta.

Maku: Öljyinen, yrttinen ja todella tummasävyinen sherryttely. Kahvia, balsamicoa, yrttilikööriä, hapokkuutta. Nahkaisuus ja tallisuus ovat vaativina esillä. Ylikypsä hedelmäkään ei tunnu erityisen makealta, vaikka hiukan luumua ja uuniomenaa löytyykin. Mustaherukka, mustikka ja sitruksinen kirpeys tulevat läpi. Suutuntuma on todella öljyinen ja pureskeltava, mutta runko on silti jotenkin huokoinen ja paljas tammi pääsee läpi. Kitkeryyttä ja karvautta. Jälkimaku on poikkeuksellisen havuinen ja pihkainen, edelleen toki todella sherryinen ja kahvinenkin. Nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, espressoa ja karheaa tammisuutta. Taatelia, luumua, balsamicoa ja yrttejä. Vaativa ja melko pitkä finaali. Vesilisä tuo lakritsia pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja robusti sherryjättiläinen, joka menee koko ajan tasapainon reunalla. Tisle on ylipäänsä vähän rajoilla näin kovassa käsittelyssä, mutta tässä on hetkittäin todella hienoja pilkahduksia. 86/100

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium 58,3%

Burns Nightin kunniaksi maistelussa on tänään Glenallachielta vähän erilainen portviinikypsytetty single cask, joka on mennyt Belgiaan. Väri on ainakin lupaavan punainen.

Glenallachie 15 yo 2005/2021, Cask #5721 for Belgium

(58,3%, OB for Premium Spirits Belgium, 13.12.2005–1.6.2021, Cask No. 5721, Ruby Port Hogshead, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja viininen, mineraalinen ja varsin terävä. Portviini kyllä tulee läpi, rusinaa ja tanniinisuutta. Runsaasti sokeria, erityisemmin hattaraa. Tuoretta tammea, viinikumikarkkeja, mausteisuutta. Marsipaania ja punaisia marjoja, siirappia, vaniljaa, pientä pippuria. Vesilisä avaa päärynää ja maltaisuutta.

Maku: Hedelmäisen viininen ja runsas, portviini toimii oikein mainiosti. Punaista marjaisuutta, omenaa, hiukan persikkaa ja keltaista luumua. Sokerisuus ja siirappi ovat edelleen pinnassa, mutta mineraalisuus ja napakka tammi leikkaavat makeutta kauniisti. Maltaisuutta ja mausteisuutta, marsipaania ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteissaan jämäkkä. Hapokkuutta, nahkaa, paahdettua pähkinää. Jälkimaku on tamminen, mausteinen, nahkainen ja edelleen selvästi portviininen. Sokerisuus jää taka-alalle nopeasti ja melko tiukka musteisuus ottaa vallan. Yleisilme kääntyy hehkuviiniseksi ja tanniiniseksi. Keskipitkä finaali kuivuu todella tiukasti ja kuivattaa suun aivan täysin. Vesilisä korostaa karkkisuutta.

Arvio: Pidän juuri tällaisista portviinikypsytyksistä, vaikka tässä onkin erityisen runsaasti rosoa ja särmää. Portviini tulee voimalla läpi, mutta tisle tukee hienosti. Jakaa aivan taatusti mielipiteitä. 87/100

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802, 52%

Wolfburn on mielenkiintoinen tapaus, joka vei Old Pulteneylta tittelin Manner-Skotlannin vanhimpana tislaamona. Se perustettiin alkujaan jo vuonna 1822 mutta oli suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt toiminta on jatkunut uudessa muodossaan siis jo vuosikymmenen. Aika rientää!

Nyt tislaamosta on vaihteeksi lasissa seitsemänvuotiasta kakkostäytön PX-kypsytettyä tavaraa, oikein single cask ja ihan ensimmäisen vuoden tuotantoa. Kokemukseni Wolfburnista on edelleen niin ohutta, että mielenkiinnolla maistan.

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802

(52%, OB, 2013–2021, Cask No. 802, Second Fill PX Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kinuskinen ja kermainen, rusinainen, luumuinen ja suklainen. Varsin makea uuniomenaisuus yhdistyy tammiseen karheuteen ja myslimäiseen kuivaan hedelmään. Jotain lievästi eltaantunuttakin tässä ylikypsässä hedelmässä on. Teroitettua lyijykynää, tuoretta puuta. Vesilisä paljastaa pientä yrttisyyttä ja havuja.

Maku: Sekavampi paketti kuin tuoksu antaa odottaa. Suklainen ja siirappinen makeus on edelleen läsnä, mutta läpi tunkee tuoretta tammea, jotain metallisuutta ja palaneitakin vivahteita. Luumuhilloa, hiukan lakritsia, hapokkuutta, havuisuutta. Pippurista purevuutta, hasselpähkinää, kumisuutta, ihan pientä turpeista vivahdetta taustalla. Paljon nuorempi ja rujompi tämä on suussa kuin nenässä. Suutuntuma on melko kevyt ja pisteliäs. Jälkimaku on ylikypsän hedelmäinen, suklainen, kahvinen ja edelleen todella tamminen. Hapokkuutta, pippuria, rusinaisuutta ja kuivattua luumua. Poltettua sokeria, pihkaisuutta. Ohenee voimakkaasti, finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä korostaa karkkisuutta ja kinuskia.

Arvio: Ihan maistuva esitys, mutta sekavuus ja pieni raakuus vaivaavat. 83/100

Old Pulteney 11 yo 2007/2019 Cask No. 1470, 62,9%

Old Pulteneylta on tullut mielenkiintoisia sherrykypsytyksiä viime vuosina single cask -julkaisuina. Muistelen lämmöllä etenkin tätä Whisky Shopille hoideltua yksilöä. Nyt käsillä oleva lesti on numeron perusteella sen sisarpullote ja pullotettu käsipelillä tislaamolla.

Old Pulteney 11 yo 2007/2019 Cask No. 1470

(62,9%, OB, 22.11.2007–16.5.2019, Hand Bottled at the Distillery, Cask No. 1470, Sherry Butt, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja merellinen, karamellinen ja mausteinen. Muhkean luumuinen hedelmäisyys ja napakka mineraalisuus toimivat kauniisti yhteen. Rusinaa, uunipäärynää, mustikkaa, herukkaisuutta. Maitosuklaata, toffeefudgea, öljyistä painavuutta. Vesilisä avaa todella nautinnollisen mentholin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja suolainen. Pähkinäinen ja merellinen perusluonne toimii hienosti yhteen luumuisten, mausteisten ja toffeemaisten elementtien kanssa. Ylikypsää hedelmää, rancio-fiilistä ja lihaisuutta, käristettyä pekoniakin. Tammen mausteet, vanilja ja pieni pippuri tuovat ryhtiä. Suutuntuma on melko öljyinen ja painava. Kanelia, nahkaisuutta, kaakaojauhetta, uuniomenaa. Jälkimaku on edelleen todella sherryinen ja voimakas, ylikypsän hedelmäinen ja runsaan mausteinen. Pähkinää, mineraalisuutta, nahkaisuutta, toffeeta. Kahvisuus ja tumma suklaa nousevat pintaan, vähitellen myös suolaisuus ja lakritsinen vivahde tulevat esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia ja avaa mentholia.

Arvio: Todella hieno viski kuten viereisestäkin tynnyristä. Lisää tällaisia! Ehkä hiukan lihaisampi, mausteisempi ja kahvisempi kuin sisartynnyri, näin lonkalta arvioituna. Ja voimakkaampi, ihan volteissakin. 90/100

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium 46%

Lasissa on tällä kertaa Belgiaan pullotettua nuorta Caol Ilaa parin vuoden takaa. Melko geneeriseltä nuorelta savuviskiltä vaikuttaa.

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium

(46%, Wilson & Morgan for Belgium, Barrel Selection, 2011–2019, Cask No. 61, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen, vähän hapan ja hiukan kalpea. Mineraalinen ja päärynämehumainen vaikutelma, hiukan hiiltä ja tuhkaa. Vegetaalisuutta, merellisyyttä, suolaisuutta, pieni bensainen vivahde. Aavistus hunajaa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä availee käsivoidetta ja omenaisuutta.

Maku: Turvesavua, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja happamuutta. Vegetaalinen ja bensainen yleisilme, hapokkuutta ja tuhkaa. Hiilinen, hiukan rasvainen ja mineraalinen ote, jossa ainoa makeus tulee pienestä päärynäisyydestä ja kovista hunajapastilleista. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja pippurisen pureva. Melko raaka tammisuus ja paljas maltaisuus muistuttavat, että varsin nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on hapan ja tuhkainen, edelleen todella hiilisavuinen ja kitkerä. Tanniinit ja suolaisuus korostuvat voimakkaasti, karvaus ja pippurisuus painavat hetken aikaa päälle oikein kunnolla. Sitruksisuus ja vegetaalisuus pitävät hommaa kasassa. Lyhyt finaali. Vesilisä keventää kovinta kitkeryyttä hiukan.

Arvio: Tämä oli kyllä varsin vaatimaton nuori Caol Ila. Toki perustason savuviskin odotukset täyttyvät. 80/100