Maistetut

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release 58,4%

Maistossa tällä kertaa mielenkiintoinen Special Release -julkaisu Blair Atholin varastoista. En ole koskaan oikein päässyt tislaamon ominaislaatuun sisälle, vaikka monta jännää tapausta on tullutkin vastaan.

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release

(58,4%, OB, 1993–2017, Special Release, Ex-Bodega European Oak Butts, 5514 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen, kuivahkon sherryinen ja varsin metsäinen yleisilme. Havuisuutta pukkaa kuin aiemmin maistamassani Signatory-pullotteessa. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, yrttisyyttä, nahkaa. Rusinaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä availee soijaa ja viinisyyttä.

Maku: Kuivan sherryinen ja napakka. Tammi on vahvasti läsnä, edelleen tietty maanläheisyys ja metsäisyys tuo tähän luonnetta. Havuisuutta, nahkaisuutta, nyt myös selvää lihaisuutta, pekonia ja balsamicoa. Tummaa suklaata, kahvisuutta, pientä hiilisyyttä myös. Pieni suolaisen kinuskinen vivahde on erityisen hieno. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, rusinaa. Jälkimaku on tummasävyinen, pähkinäinen ja tyylikkäästi hapan. Tammi tuntuu todella paahteisena ja vahvana, kahvisuus ja rusinat antavat tukea. Lihaisuus käy kuivaksi ja sherry suolaiseksi. Havuisuus pysyy mukana loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja siirappia.

Arvio: Haastava ja tyylikäs viski, ehdottomasti laadukas pullote. Haluaisin pitää tästä vielä enemmän, mutta näin tiukka tammi ja kuiva sherry on sellainen yhdistelmä, jonka kanssa on aina vähän varpaillaan. Tämän metsäisyydessä oli jotain samaa kuin Signatoryn viiden vuoden takaisessa pullotteessa, mutta nyt oltiin vielä kireämmällä arsenaalilla liikkeellä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Arran 23 yo Drumadoon Point 49,5%

Arranin viskijulkaisut jatkuvat laajamittaisella skaalalla. Äkkiseltään ajattelin, etten ole kuullutkaan tällaisesta The Explorers Series -sarjasta, vaikka nyt ollaan jo neljännessä julkaisussa, mutta sitten muistin: olen maistanut tästä kakkososan, Lochranza Castlen. Siitä jäi vähän epäilevä olo. Mielenkiinnolla maistan silti tämänkin.

Arran 23 yo Drumadoon Point

(49,5%, OB, 2021, The Explorers Series Volume 4, Sherry Puncheons, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, kermainen ja sitruksinen. Ei mikään sherrypommi, vaan nyt ollaan banaanin, persikan, vaniljan ja marjapiirakan ääressä. Maltaisuudessa on jotain hiukan lenseää ja ummehtunutta. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, hunajaa, kermatoffeeta. Vesilisä availee metisyyttä.

Maku: Kermainen ja maltainen, hyvin hedelmäinen ja pistävän tamminen kokonaisuus. Heti tuoksua paremmin kasassa, mutta karvasmanteli ja kitkeryys tulevat liiaksi läpi. Suolaisuutta ja heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä. Sherry tuntuu tässä jotenkin ummehtuneelta. Ylikypsiä sekahedelmiä, inkivääriä, persikkaa, nahkaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jotenkin levoton. Jälkimaku on tumman suklainen, nahkainen, pähkinäinen ja tammisen kireä. Kanelia, purevaa yrttisyyttä, heinäisyyttä, suolaa. Mustaa teetä, sitruksisuutta, hiukan mustapippuria, paahtunutta tammea, hapokkuutta. Melko pitkä finaali on tämän viskin huippukohta. Vesilisä pehmentää kitkeryyttä ja lisää kermatoffeeta.

Arvio: Selvä pettymys. Tämän tyylilajin sherryviskit eivät oikein tahdo kolahtaa. Hedelmäisyys jää vähän sekavaksi ja maltaisuus tuntuu lenseältä. Jälkimaku nostaa kuitenkin tunnelmaa sentään. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

The Macallan 18 yo 1976/1994, 43%

Maistelussa jälleen näitä viskihistorian suuria klassikoita Macallanin menneisyydestä. Nyt pullotteena hiukan erikoisempi yksilö, jota on ilmeisesti kaupattu tax free -myymälöissä aikanaan. Oli miten oli, odotukset ovat taas luonnollisesti tapissa. Ei näitä kovin usein tule kohdattua.

The Macallan 18 yo 1976/1994

(43%, OB, 1976–1994, Sherry Wood, ”Supplied for Duty Free Use Only”, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, tyylikkään suklainen ja erittäin vahamainen. Kaunis tammi, pähkinäisyys, nahkaisuus ja pieni sikarisuus toimivat hienosti yhteen. Rusinaa, luumua, kypsää omenaa, sekahedelmää, appelsiinimarmeladia, hiukan kirsikkaa. Tummaa yrttisyyttä ja hiukan kahvia. Erittäin hienosti balanssissa.

Maku: Sherry ja tammi tulevat heti kauniisti esiin. Nyt kahvisuus on selvästi pinnassa ja pientä ruutisuuttakin löytyy. Sekahedelmät ovat jopa ylikypsiä, ja pientä pekonia tulee esiin. Suklaata, toffeeta, vahamaisuutta, rusinaa. Edelleen pähkinäinen, kuivan tamminen ja nahkainen napakkuus toimii upeasti makeiden ja hedelmäisten komponenttien kanssa yhteen. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tuhti, vaikka voltit ovat näin alhaalla. Jälkimaku on sherryinen, tamminen, suklainen ja nyt hiukan metallinen. Kuparia, ruutia, kahvia, tummia yrttejä. Hedelmätkin kitkeröityvät. Varsin pitkä finaali huokuu tyyliä loppuun asti.

Arvio: Nautinnollinen Macallan. Muinaisuuden aarteita nämä. Aivan niin loistava tämä yksilö ei kuitenkaan ole kuin vaikkapa 1970/1988, mutta tällä laatutasolla puhutaan enää nyansseista. 90/100

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017, 56,1%

Vuoden 2017 Feis Ile oli melkoinen jättierä, joten pulloja riitti oletettavasti kaikille halukkaille, jotka olivat hinnan valmiit maksamaan.

Hirveä nillitys hinnasta kyllä tulikin, ja sen takia tämän pullotteen jälkimaine on erityisen heikko. En nyt maista hintalappua, vaan viskiä.

Lagavulin 16 yo Feis Ile 2017

(56,1%, OB, 2017, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu on merellistä ja samalla myös hiukan asfalttista laatua. Merilevää, savukalaa, suolaa, märkää kalliota. Pieni kreosootin vivahde, bensiiniä, tuhkaisuutta. Rusinaista ja toffeemaista makeutta. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, sitruunaa. Vesilisä tuo pintaan maitosuklaata ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen, turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuuden ja suolaveden rinnalla on erittäin hyvin toimiva kattaus makeaa sitruksisuutta, toffeeta, kanelia ja paahtunutta tammea. Hyvin integroitunut lihaisuus ja mineraalisuus. Merilevää ja savukalaa riittää, tapahtumaa on joka lähtöön. Suutuntuma on täyteläisen öljyinen ja kaikesta huolimatta yllättävänkin mainiosti tasapainossa. Edelleen bensaisia vivahteita, mutta rinnalle nousee pippurisuutta ja tummaa yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin runsasta turvesavutykitystä, jossa suola, mustapippuri, mineraalisuus ja sitruksisuus kamppailevat. Mustia oliiveja, kahvia, yrttejä, pientä karvautta, paahteista tammea. Suolaista salmiakkia, toffeemaisia ja jopa suklaisia vivahteita. Tyylikäs, melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin savumakkaraa ja karamellia.

Arvio: Mainettaan selvästi parempi Lagavulin. Tavallisesta Lagavulinista poikkeava makeus tekee tästä kiinnostavan. Paljon kyllä tapahtuu koko ajan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition 50%

Kilchomanin 100% Islay on ollut oman kokemukseni mukaan laadukas mutta ehkä lievästi väritön sarja muuten hyvin persoonallisen tislaamon kontekstissa. Nyt maistossa jo kymppierä. Viisi vuotta sitten kierros Kilchomanin tislaamossa alkoi viitoserällä, näin se aika vierii.

Kilchoman 100% Islay 10th Edition

(50%, OB, 2020, 39 Bourbon Barrels & 2 Oloroso Sherry Butts, 12400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas ensivaikutelma, jopa kukkainen – vaikka turvesavu ja napakka tervaisuus ovatkin vahvasti läsnä. Sitruunaisuutta, mineraalisuutta, keltaista luumua, herukkaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, yrttejä, paahtuneisuutta, merellisyyttä, suolaa. Vesilisä tuo pintaan suklaista makeutta.

Maku: Terävän turvesavuinen ja raikkaan hedelmäinen. Viherherukkaa, omenaa, raakaa päärynää, pientä sitruunaista kitkeryyttä. Suolaisuus ja tuhkaisuus ovat varsin voimakkaina mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko lopulta hiukan ohuenpuoleinen. Yrttisyyttä ja lääkettä, mineraalisuuttta, mysliä, jotain multaista ja kellarimaista. Hiukan merilevää ja anjovista, öljyisyyttäkin. Jälkimaku on edelleen napakan turvesavuinen, todella suolainen ja vahvasti tuhkainen. Tammi tuntuu kireänä ja pippurisena, sitruksisuus ja herukkaisuus kiristelevät ikenissä. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, edelleen kuivaa multaisuutta ja yrttistä pistävyyttä. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä nostaa hiukan toffeeta esiin.

Arvio: Mielenkiintoinen tuoksu ei aivan yllä makuun saakka. Kokonaisuus jää lievästi yksioikoiseksi, ja jälkimaku etenkin jättää toivomisen varaa, vaikka sinänsä tätä ihan mielikseen nauttii. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Jälleen maukas esitys Kilchomanilta.”

Talisker 8 yo Special Release 2020, 57,9%

Nyt on lasissa vähän erilaista tavaraa, jamaikalaisissa rommitynnyreissä finisteltyä Taliskeria. Diageo pisti tällaisen Special Release -julkaisun liikkeelle 2020. Aiempi Taliskerin kasivuotias oli raakuudessaan kelpo tapaus, mutta se olikin selvästi tätä perinteisemmillä spekseillä kasattu.

Talisker 8 yo Special Release 2020

(57,9%, OB, 2011–2020, Special Release, Caribbean Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin voimakas, nuori ja tunkkainen. Raaka maltaisuus paistaa heti läpi, hedelmäisyys on jotenkin käynyttä. Vahva vegetaalisuus. Limettiä, grilliananasta, oliiviöljyä, turvesavua, hiukan tervaa. Kumma keitos. Paljasta puuta, vaniljaa, jotain liuotinmaista. Raakaa on. Vesilisä korostaa villasukkamaista tunkkaisuutta ja ummehtunutta vegetaalisuutta.

Maku: Heti tuoksua parempi, turvesavu on jämäkkää ja mustapippuri puhuu. Hunajaisuutta, kanervaa, sitruunaa, mineraalisuutta. Kamferi tulee nätisti esiin saman tien. Maltaisuus ja tammi ovat kuitenkin raa’an puolella, eikä tietty hiilisyys ja palaneisuus mitenkään peittele sitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko vahva. Sinänsä toimiva yhdistelmä hedelmäistä makeutta ja suolaista purevuutta, mutta kokonaisuus on levoton ja osin sekava. Jälkimaku on turvesavuinen, raikkaan kamferinen ja napakan pippurinen. Limetti, vihreät oliivit, merilevä ja vegetaalisuus nousevat heti pintaan. Hapokasta omenaa, öljyisyyttä, suolaa, chiliä. Vaniljaa, piparminttua, paahtunutta puuta ja maltaisuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ei tällä kertaa kolahtanut oikein millään tasolla. Raaka mutta lopulta melko sekava esitys. Tuoksu ei erityisemmin loista; maussa on hetkensä, kunnes jälkimaku hyytyy. Aiempi kasivuotias pesee tämän omissa papereissani mennen tullen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.

Aberlour A’bunadh Batch #57, 60,7%

Klassikkosarjan myöhempiä aikoja: maistelussa Aberlourin A’bunadh-sarjan Batch #57.

Tämäkin erä on jo viiden vuoden takaa. Ajan kulumista on jossain määrin vaikea käsittää. Viimeksi maistoin Batch #47:n, joka oli laadukas esitys. Niin oli myös tätä nyt käsillä olevaa edeltänyt Batch #56.

Aberlour A’bunadh Batch #57

(60,7%, OB, 2016, Batch No. 57, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Pähkinää ja tummaa suklaata. Melkoisesti tammea. Sherry tuntuu yllättävänkin kuivana, vaikka rusinainen ja siirappiseen vivahtava muhkeus toki löytyy. Tallisuus ja nahkainen kireys on selvempää kuin muistini mukaan näissä aiemmin. Paahtunutta puuta, grillihedelmää, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa sitrusta.

Maku: Erittäin vaikuttava saman tien. Todella muhkea ja mausteinen, intensiivinen ja herkullinen. Sherry toimii hienosti, nyt tulee luumua ja viikunaa läpi oikein urakalla. Tallisuus ja nahka tasapainottavat tyylikkäästi siirappista ja suklaista makeutta. Hiukan balsamicoa ja tummaa hilloisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja hyvin integroitunut. Tammi tuntuu kuivana ja moniuloitteisena, kuivaa lakritsia ja vaniljaa, hiukan pippuria ja yrttisyyttä. Jälkimaku on alkuun yllättävänkin kermainen ja pehmeä. Kermatoffeeta, maitokahvia, vaniljaa, tammea. Saksanpähkinää, nahkaisuutta, rusinaa, tummaa yrttisyyttä, balsamicoa. Lakritsi ja hiilisyys jäävät lopuksi pyörimään kielen päälle. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tammea.

Arvio: Todella onnistunut erä tästä laatusarjasta. Hienosti toimii tammen komennossa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414, 57,1%

Nyt on maistelussa todella tuhdin sherryistä Edradouria. Väri on niin tumma, ettei lasista juuri läpi näe. Ensivaikutelma on siis erittäin lupaava.

Edradour 12 yo 2006/2019 Cask #414

(57,1%, OB, Natural Cask Strength, 20.12.2006–25.3.2019, Cask No. 414, Sherry Cask, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkaa, luumua, rusinaa ja suklaata oikein kunnolla. Tallinen puraisu on heti mukana. Sherryn komennossa mennään eikä ollenkaan hassummin. Hyvä yrttisyys on mukana, tasapaino on kohdillaan, tammi ei keuli eikä rikkiä tunnu. Ruskeaa sokeria, mokkanahkaa, kermalikööriä. Vesilisä availee lisää yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, suklainen ja runsas. Ikäistään kypsemmän oloinen. Tallisuus ja nahka ovat hyvässä balanssissa suklaan, siirapin ja hedelmien kanssa. Luumua, rusinaa, maitokahvia, mukavaa kermaisuutta. Kirsikkaisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko jämäkkä. Mausteisuutta, maapähkinää, hiukan vadelmaa. Jälkimaku on suklainen ja siirappinen. Nyt tulee pippurikin esiin, samoin tammi alkaa puskea kunnolla läpi. Nahkaa, happoja, espressoa. Silti ruskea sokeri, luumu, rusina ja kirsikka pitävät yleisilmeen makean puolella. Tämä on loppuun asti toimiva esitys. Melko pitkä finaali on varsinaista herkuttelua. Vesilisällä löytyy sekä kermaista pehmeyttä että havuisen yrttisiä ja sitruksisia sävyjä.

Arvio: Maukas sherryviski makeannälkään. Merkittävästi rotevampi ja mielenkiintoisempi kuin äskettäin maistamani kymppivuotias Signatoryn sarjasta. 88/100

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi 59,7%

Indie-Dalmorea ei tule usein vastaan, mutta nyt on lasissa yksi sellainen, Adelphin vuonna 2007 pullottama yksilö.

The Dalmore 17 yo 1990/2007, Adelphi

(59,7%, Adelphi, 1990–2007, Cask No. 7327, Refill Butt, 590 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yrttinen, tamminen, varsin maanläheinen. Kuivaa lehtikasaa, heinää. Jännä vegetaalisuus, pieni savu. Hyvin omaperäinen. Mysliä, kuivattuja hedelmiä, sitrusta. Sherry tuntuu vain häivähdyksenä. Hiukan lihaisuutta, tallia, runsaasti havuja. Kovia hedelmäkarkkeja. Vesilisä availee vadelmaa ja rasvaisuutta.

Maku: Omalaatuinen yhdistelmä havuista vahamaisuutta ja yrttistä tammisuutta. Hyvin linjassa tuoksun kanssa, vegetaalisuus pysyy vahvasti esillä ja lehtikasamainen tuntuma on ilmeinen. Sherrytynnyristä maistuu vain se tynnyri, hedelmäisyys on sitruksista ja greippisen kirpeää. Suutuntuma on vahamaisuudessaan keskitäyteläinen ja mausteisuudessaan jopa pisteliäs. Inkivääriä, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Jälkimaku on edelleen täynnä havuja ja yrttejä, mutta nyt mukaan tulee myös kahvista paahdetta ja maltaisuutta. Tammea, savua, heinää, kuivalihaa. Sitruksisuus ja mausteisuus ovat hyvin mukana kyydissä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo juuri sopivasti makeutta pintaan, vadelmaa ja vaniljaisuutta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja erilainen Dalmore. Myönteinen yllätys. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14, 46%

Lasissa vaihteeksi tuhdin sherryistä Edradouria.

Edradour 10 yo 2009/2019, Signatory Cask #14

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.1.2009–2.10.2019, Cask No. 14, First Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Tummasävyinen sherry hyökyy heti vaativana päälle. Kahvia ja tallisuutta, nahkaa ja rusinaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta sokeria. Vegetaalisuus ja multaisuus tulevat selvästi esiin, maatunutta lehtikasaa ja kellaria. Vesilisä availee hedelmäisyyttä, luumuja ja sitruksisuutta.

Maku: Iskevä ja metallinen. Edelleen todella maanläheinen ja multainen, vahvan sherryinen, mutta tiukka sitruksisuus ja kuparinen vivahde korostuvat. Kitkeryyttä ja happoja. Tallisuutta ja nahkaa riittää edelleen, mutta yleisilme on hiukan ohuempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko vähän levoton. Mustaa teetä, karvasta tammisuutta, hiukan saksanpähkinää ja mustaherukkaa. Jälkimaku on tumma ja varsin karvas, synkän sherryinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, palanutta puuta, vegetaalisuutta ja happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan rikkiä esiin ja korostaa kahvisuutta.

Arvio: Varsin tuima nuori Edradour, täyttä sherrypommitusta. Ei oikein omaan makuuni, hiukan karvas ja levoton. 83/100