Maistetut

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra 54,5%

Lasissa on tällä kertaa hiukan tavanomaista harvinaisempaa indie-Lagavulinia hollantilaisen Kintran valikoimista. Etiketissä ei itse asiassa lue tislaamoa lainkaan, mutta monesta lähteestä on silti vakuuteltu, että Lagavulinia on. Uskotaan siihen.

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra

(54,5%, Kintra, 6th Confidential Cask, 15.9.2007–15.9.2014, Cask No. 09053, Bourbon Hogshead, 139 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tuhkainen, sitruksinen ja petrolinen. Vegetaalisuutta, mineraalisuutta, likaista nokisuutta. Maltaisuus on melko raakaa ja jyväistä. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, tuoretta tammea. Märkää köyttä, suolavettä, hiukan anista. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Vegetaalisen turpeinen, hiilisavuinen ja hiukan sekava. Suolaisuutta, raakaa tammisuutta, tuhkaa ja merivettä. Petrolia, öljyisyyttä, ruohoisuutta, vaniljaa. Pieni värittömyys vaivaa. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja melkein pureskeltava. Vihreää omenaa, sitruunaa, vihreitä oliiveja, grillattua paprikaa. Pippuria, anista, inkivääriä ja hiukan hunajaa. Pientä lääkemäisyyttä on myös mukana. Jälkimaku on turvesavuinen, vegetaalinen ja todella suolainen. Pippuri ja inkivääri korostuvat. Suolavettä, likaisuutta, tuhkaa. Vihreä omena ja sitruksisuus pysyvät kyydissä hetken, ennen kuin tuore tammi puree sävyt pois. Keskipitkä finaali jää lopulta lievästi värittömäksi. Vesilisä tuo rutkasti karkkista makeutta esiin.

Arvio: Periaatteessa ihan mielenkiintoinen viski lajissaan, mutta vähän valjuksi jää silti. Taannoisen virallisen kasivuotiaan jykevyys puuttuu täysin, vaikka nyansseja tässä on toki ihan mukavasti. 84/100

Springbank 10 yo 1999/2009, ODD Cask #419, 55,4%

Lasissa on tällä kertaa todella pienen erän Springbank. Hyvin erikoislaatuista tavaraa, ei näitä joka päivä tule vastaan.

Springbank 10 yo 1999/2009, ODD Cask #419

(55,4%, OB, 1999–2009, Cask No. 419, Red Wine Cask, 72 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja viininen. Synkkää turvesavua, paahtunutta puuta, hiiltä, lakritsia. Savuava vanha ruohonleikkuri ajon jälkeen. Toffeeta, tummaa suklaata, pippuria, mausteisuutta. Punaista marjaisuutta, kuningatarhilloa, pientä tanniinista kitkeryyttä. Ruohoisuutta. Vesilisä availee eucalyptusta ja tuhkaisuutta.

Maku: Viininen, hiukan hapan ja todella tummasävyinen. Hiilisyyttä, lakritsia, savua. Turpeisuus tuntuu paksuna ja likaisena. Öljyisyyttä, tanniinisuutta, karvasta pähkinäisyyttä. Tummaa suklaata, rasvaisuutta, hiukan lihaisuutta. Verta ja ruutia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja body varsin raskas. Viskositeettia riittää, toffeeta ja rasvaa. Paahtunutta tammea, marjaisuutta, hilloisuutta, happoja. Jälkimaku on hiilinen ja paahtunut, edelleen hyvin punaviininen ja tanniininen. Marjaisuudessaan ja pippurissaan jää silti hiukan kapeaksi, vaikka lähtöpotku tuleekin lujaa. Ruohoisuutta, tuhkaisuutta, happamuutta, turvesavua, lakritsia. Ei juuri syvene matkan varrella, vaan jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja hunajaa pintaan.

Arvio: Jykevä ja synkkä Springbank. Jälkimaku vain pettää, ennen kuin tullaan maaliin. Kokonaisuus ei ole aivan niin kompleksinen ja runsas kuin ensinuuhkaisu antaa odottaa. 86/100

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones 40%

Cardhu-pullote oli matalimman pullotusvahvuuden tuotteita Game of Thrones -sarjassa. Maistetaan nyt, kun sattui kohdalle.

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Targaryen, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja varsin maltainen. Punaista omenaa, päärynää, hiukan appelsiinia, banaania, oikein perinteistä siirappista hedelmäsalaattia. Kukkaisuutta kaiken ohessa. Toffeefudgea, marsipaania, hunajaisuutta. Pientä puuromaisuutta ja lenseyttä, paahtunutta tammea. Hiukan kanelia.

Maku: Maitosuklainen ja maltainen, varsin kevyt. Toffeeta, hunajaa, kanelia, edelleen varsin paahteista tammea. Pientä kahvisuutta ja pähkinää. Hedelmäisyys on tuoksun runsauden jälkeen täysin supussa, vain sitruksisuus tulee kunnolla läpi. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton. Päärynää, hiukan kinuskia, hunajamelonia. Jälkimaku on hedelmäisyydessään varsin hapan ja osin katkera, maltaisuus tulee edelleen voimalla läpi. Kahvia, tummaa suklaata, pientä pippurisuutta. Tammi on edelleen paahteisella puolella. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski perinteiseen malliin. Ei säväytä mutta ei varsinaisesti petäkään. Joku tällaisistakin tykkää. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja perinteinen mallasviski ilman suuria vikoja”.

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris 50,1%

Neljännesvuosisata refillissä. Siinä saksalaisen Whisky-Doriksen pullottaman Tamdhun tarina.

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris

(50,1%, Whisky-Doris, 12.10.1984–2.7.2010, Cask No. 2834, Refill Hogshead, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen ja levoton! Runsaasti kumia ja yrttisyyttä, painavaa hunajaisuutta ja lihaisia sävyjä. Kinkun ja marsipaanin ympärillä pyörii varsin runsas maltaisuus, jossa on muromaisuutta ja puuroa vaikka muille jakaa. Hedelmäisyydessä on jotain ylikypsää. Kirsikkaa, omenaa, mangoa, sitrusta. Toffeeta ja hiukan lakritsia. Vahamaisuutta ja pihkaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeaa päärynää ja vaniljaisuutta esiin.

Maku: Täysin linjassa tuoksun kanssa, mutta jotenkin valju ja ponneton ensituntuma. Vahamaisuus ja kiteinen hunaja muistuttavat, että ikää on. Yrttiteetä, puuromaisuutta, hedelmää, pihkaa. Suutuntuma on melko kevyt ja kovasti levoton. Maltaisuus on pääroolissa, kumisuus jää onneksi taustalle. Mausteisuutta, päärynää, inkivääriä. Jälkimaku on yrttinen, vahamainen ja jotenkin metallinen, vaikka pihkaisuudessa on paljon hyvääkin. Suklaisuutta, inkivääriä, kitkerää sitruksisuutta, kuivaa tammea. Keskipitkä finaali kärsii pienestä ponnettomuudesta sekin. Vesilisä saa metallisuuden ja kitkerän tammisuuden kunnolla pintaan.

Arvio: Levoton ja erikoinen pullote. Paljon miellyttäviäkin elementtejä, mutta kokonaisuus on lähinnä outo. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 81/100.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666, 58%

Kävin Laphroaigin tislaamossa neljä vuotta sitten. Se tuntuu tapahtuneen jossain muinaisuudessa. Pullotin varastossa itse pikkupullon tynnyristä 2534. Ystäväni poimi sieltä vastaavan tynnyristä 700040. Hyviä viskejä molemmat, mutta jälkikäteen maisteltuna totta kai tajusi, mikä vaikutus sillä tislaamon miljööllä oli alkuperäiseen kokemukseen.

Nyt sain maisteluun näytteen paria vuotta myöhemmin pullotetusta tynnyristä, johon itselläni ei ole tislaamokierroksen kokemusta lainkaan mukana. Mielenkiintoista päästä maistamaan ihan kylmiltään.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666

(58%, OB, 2006–2018, Distillery Only, Cask No. 666, Bourbon Cask, 25 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, lääkemäinen, hiilinen ja voimakas. Yllättävänkin lähellä uusinta tynnyrivahvaa kymppiä. Hunaja ja sitruksisuus tulevat tässä kuitenkin selvemmin esiin. Suolaisuutta, mineraalisuutta, tervaa ja yrttejä. Vihreä omena ja sitruunalakritsi ovat klassikko-osastoa. Vesilisä availee raikkautta.

Maku: Vahva lääkemäisyys on välittömästi kehissä. Turvesavu on tuhtia ja hiilistä, pippuria, tuhkaa ja jodia riittää. Mineraalisuutta ja suolaa. Sitruunalakritsi erottuu, samoin tietty hunajaisuus. Uuden tynnyrivahvan kympin syvyyttä tässä ei kuitenkaan ole, vaan ilme on tynnyrin numerosta huolimatta pykälää ”kiltimpi”. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukkaan öljyinen. Hiukan tervaakin löytyy. Jälkimaku on turvesavuinen ja tiukan lääkemäinen. Suolaa, jodia, mineraalisuutta, merilevää. Pippuri tulee rotevana läpi, salmiakki ja pieni terva säestävät. Tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin ja tasapainottavat kokonaisuutta. Sitruunalakritsikin pysyy mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja tomusokeria pintaan.

Arvio: Todella maukas Laphroaig, mutta ei rinnakkaismaistelussa aivan pärjää synkän kompleksiselle Batch 012:lle. 88/100

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal 58,7%

Rakastan tätä Sestante Collectionin tyyliä ja kaikkea, mitä Silver Seal on saanut näissä aikaan. Lämpimin muistoni sarjasta on ehdottomasti Bunnahabhain 38 yo 1974/2011, fantastinen viski. Nyt samasta sarjasta maistelussa ikääntynyt Bladnoch.

Bladnoch 21 yo 1990/2011, Silver Seal

(58,7%, Silver Seal, Sestante Collection, 1990–2011, 182 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella paljas, aivan raakatisleen kaltainen. Mallastettua ohraa sellaisenaan. Puuromaisuus ja leipämäisyys tulevat vahvoina esiin. Hiivaleipää, muroja. Vähitellen taustalta erottuu kalpea sitruksisuus ja sen perässä hiukan raakaa omenaa. Kukkaisuutta. Todella mineraalinen. Vesilisä avaa hedelmäistä makeutta.

Maku: Paljas ja pippurinen, erittäin iskevä ja leipämäinen. Todella outo näin iäkkääksi viskiksi, kun tässä voisi kuvitella maistelevansa korkeintaan pari vuotta kypsynyttä tislettä. Puuromaisuus, mallasohra ja raakatisleen tyyli ovat pinnassa. Suutuntuma on melko kevyt mutta viiltävän terävä. Sitruksisuutta, raakaa omenaa, hapokkuutta, mineraalisuutta. Jälkimaku on todella suolainen ja sitruksinen. Nyt vihdoin myös monesta Bladnochista tuttu ruohoisuus nostaa päätään. Muromaisuutta, hiivaleipää, edelleen tiettyä kalpeutta. Pippurista terävyyttä, hapokkuutta. Keskipitkä, todella kuiva finaali. Vesilisä alkaa vasta avata tästä hedelmäisiä ja karkkisia piirteitä, nostaa joitain nyansseja ja karaktääriä pintaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei käteen jää. Tuntuu siltä kuin tynnyri olisi käytetty täysin loppuun, koska edes tammea ei erotu. Vesilisä on käytännössä pakollinen. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697, 57,1%

Maistelussa Balblairin tuhti nuorikko ex-bourbonista Belgian markkinoille. Väriä on ehtinyt tarttua, joten tynnyrilläkin on ollut jotain tekoa.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697

(57,1%, OB for Belgium, 2006–2018, Cask No. 697, 1st Fill American Oak Ex-Bourbon, 147 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja tamminen. Pölyistä sahatavaraa runsain määrin. Runsaasti kypsää hedelmää, persikkaa ja mangoa etenkin. Mandariinia, punaista omenaa. Tammi puskee mausteita ja vaniljaa voimalla pintaan. Tomusokeria, hunajaa, reippaasti maltaisuutta. Vesilisä tuo esiin kovia toffeekarkkeja ja minttua.

Maku: Todella tamminen ja hedelmäinen, öljyinen ja painava. Intensiivinen tammi on kärjessä, pölyisenä ja kaikkineen varsin mausteisena. Hunajaa, marsipaania, vaniljaa. Appelsiinia, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Hapokkuutta ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Tummaa kahvisuutta ja yrttistä rotevuutta löytyy myös. Jälkimaku on varsin hapan ja tummasävyinen. Öljyä, yrttisyyttä, maltaisuutta, mausteisuutta ja kahvia tulee pintaan. Hedelmäisyys kääntyy ylikypsäksi ja ruohoinen kitkeryys valtaa nopeasti alaa. Tammi tulee väkevästi mukana muttei yllättäen enää ylikorostu. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hiukan metisyyttä ja sokerisuutta lisää.

Arvio: Voimakas mutta lopulta kuitenkin hiukan yksipuolinen Balblair. Peittoaa kuitenkin monta aiemmin maistamaani ja paljon iäkkäämpääkin Balblairia mennen tullen. 86/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012, 60,1%

Klassikko jatkaa kulkuaan: Laphroaigin tynnyrivahva kymppivuotias on sarjana kestänyt aikaa, vaikka tynnyrien laatu ja kypsytyksen lopputulos ovat hiukan vaihdelleet erästä toiseen. Nyt etiketissä on jälleen vihreä raita.

Huomaan, että viime vuosien julkaisuista Batch 011 on jäänyt välistä maistamatta, koska Batch 010 oli ehkä pieni pettymys kuitenkin. Sen sijaan esimerkiksi Batch 009 oli vielä varsin pätevä julkaisu. Toisaalta näistä uusista on hyvin pitkä matka menneisiin Red Stripeihin ja muihin muinaisiin suurherkkuihin.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 012

(60,1%, OB, Bottled 2/2020, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Selvästi taas pykälää kuivempi kuin edelliset maistamani tästä sarjasta. Tuhkaa, suolaisuutta, kalkkia, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, merilevää, hiukan hunajaa. Tammea, yrttisyyttä, pientä tervaa. Vesilisä avaa minttua ja raikasta yrttiä.

Maku: Nyt on voimaa. Todella jykevä turvesavu ja lääkemäisyys iskevät heti. Hiilisyyttä, pippuria, tuhkaa, mineraalisuutta, jodia. Sitruunaisuus ja omena tulevat hyvin läpi, mukana on myös anista ja tuoretta tammea. Suutuntuma on painavan öljyinen. Pientä kitkeryyttä on myös mukana, vaikka maltaisuuden kyljessä hunajaa ja vaniljaa löytyykin. Märän villaista ”laphroaigmaisuutta”. Jälkimaussa on jytinää, vahvan turvesavun ja tiukan lääkemäisyyden rinnalla puskee pintaan merellisyyttä ja salmiakkia, tervaa ja suolaisuutta. Pippuria, yrttisyyttä, merilevää, jodia. Hunajaisuutta ja tuoretta tammea tulee esiin eikä kokonaisuus ole liian kova tai kitkerä. Melko pitkä, tasapainoinen finaali. Vesilisä availee piparminttua ja raikkautta.

Arvio: Kunnianpalautus tälle sarjalle saman tien, mitään kumisuutta tai muita sivuääniä ei ole mukana. Jotenkin tämä tuntuu olevan Laphroaigin kovassa ytimessä ensimmäistä nuuhkaisusta aina viimeiseen jälkimakuun saakka. Hieno viski. 90/100

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Tällä kertaa maistelussa on turpeista Edradourin Ballechinia Signatoryn valikoimista. Tämä kyseinen yksilö on pullotettu Belgian markkinoille.

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory for Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 28.10.2020–4.10.2019, Cask No. 353, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erittäin lääkemäinen. Tervaa ja bensaa, reipasta suolaisuutta ja heinää. Antiseptisia aineita, liitua. Hiukan salmiakkia. Vihreää omenaa, limettiä, tuoretta tammea. Varsin kuiva ja tiukka kokonaisuus, vaikkakin miellyttävä silti. Vesilisä availee minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Todella turpeinen ja varsin terävä. Lääkemäisyys on pehmeämpää kuin tuoksussa, mutta terva ja bensa ovat myös mukana. Vihreää omenaa, hunajaa, tuoretta tammea, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko sopivan öljyinen. Hapokkuutta, maltaisuutta, heinää. Oliiviöljyä ja mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, bensainen, lääkemäinen ja varsin oliiviöljyinen. Hapokkuutta, limettiä, raakaa päärynää, kalkkia, liitua. Tammisuus tulee reippaasti läpi, voimakas ruohoisuus ja happamuus valtaa hetkeksi alaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa bensaa ja kitkeryyttä, tuo raakaa banaania pintaan.

Arvio: Paikoin aivan maukas Ballechin, mutta makuprofiili vähän karkailee. 83/100

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’ 55%

Tuhtia portviiniviskiä tällä kertaa Glenglassaugh’n tislaamosta ja The Cooper’s Choicen valikoimista. Iästä ei ole mitään tietoa, joten varmasti on nuorta.

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’

(55%, The Vintage Malt Whisky Company, The Cooper’s Choice, 2019, Cask No. 9358, Port Cask Finish, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hehkuviiniä ja muovailuvahaa. Mansikkahillo on voimakkaasti läsnä. Toffeefudgea, tölkkipersikkaa, vadelmaa. Melko reippaasti tulee tuore tammi läpi, vaikka voimakas mansikkasiirappi ottaakin enimmät särmät pois. Maltaisuus on lievästi lenseää. Vesilisä paljastaa taustalta jotain hikistä ja ummehtunutta.

Maku: Portviinipommi laukeaa välittömästi. Yllättävän jämäkkä kokonaisuus epäilyttävän tuoksun jälkeen. Vadelma maistuu jopa mansikkaakin enemmän, imelän siirappisuuden rinnalle tulee vahvasti tammea ja suolaisuutta. Portviinikypsytyksille tuttu piparminttu on myös runsaana esillä. Rusinaa, suolaista toffeefudgea, viinikumikarkkeja, mausteista viinisyyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus on hyvin balanssissa portviinisävyjen kanssa. Jälkimaku on tamminen ja todella mausteinen, edelleen hyvin portviininen ja mansikkainen. Muovailuvaha, tölkkihedelmät ja hiukan lenseä maltaisuus ottavat lopulta vallan. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa marjaisuutta, punaista viinimarjaa etenkin.

Arvio: Tässä on hetkensä, vaikka kokonaisuus onkin todella outo. 81/100