Maistetut

Highland Park 15 yo 2001/2017 Sydäntalvi 61,3%

Maanantaiaamuna 4.12.2017 alkoivat viestit liikkua heti aamutuimaan. Kolmas Suomea varten pullotettu Highland Parkin single cask oli tullut myyntiin ja kiihkeä pullonmetsästys päässyt vauhtiin. Maailmaltakin kyseltiin.

Päätin ottaa viskin maisteluun poikkeuksellisesti heti tuoreeltaan, kun mahdollisuus aukesi. Väri on aiemman Suomi 100 -pullotteen (jonka maistoin Uisgessa) tavoin taas hiukan vaaleampi kuin SMWS & VYS -pullotteessa. Pullotusvahvuus on myös erittäin korkea.

Neljättä Suomea varten pullotettavaa single caskia odotellaan vielä. Alkujaan sitä kai kaavailtiin vuodenvaihteeseen, mutta päivä on edelleen täsmentämättä. Maistellaan kuitenkin tämä ensin alta pois.

Highland Park 15 yo 2001/2017 Sydäntalvi

(61,3%, OB for Finland, 2001–2017, Cask No. 2155, American Oak Sherry Butt, 576 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt ollaan Highland Parkin ytimessä. Kanervaista hunajaisuutta, mehiläisvahaa, kiillotettua puuta, aseöljyä, rasvaisuutta, turvetta, suolaista voita. Toffeefudgea, runsaasti vaniljakastiketta, omenaviineriä, makeaa hilloisuutta. Tammessa on pieni liimapuumainen vivahde. Vahvaa on. Vesilisä tuo mandariinin ja päärynämehumaisen hedelmäisyyden esiin.

Maku: Suutuntuma on pehmeän öljyinen ja vahamainen, suorastaan silkkinen. Erittäin juotava näilläkin volteilla. Makumaailmassa kanervahunaja, havuisuus ja pihkaisuus kohtaavat hunajan, mehiläisvahan ja toffeekarkit. Turvesavuinen puoli tuntuu likaisen rasvaisena ja turpeana. Ylikypsää hedelmää, hiukan omenahilloa, kihelmöivää mausteisuutta. Tammi pysyy etäisenä ja kiillotetun puun tuntu on tuoksun tavoin mukana. Jälkimaku alkaa todella mausteisena ja tammisena, tanniinit nousevat pintaan ja pippuri kihelmöi. Toffeeta, voita, rasvaa, mietoa turpeisuutta. Keskipitkä, osin kitkeräksi kääntyvä finaali. Vesilisä vie öljyisyyttä pois ja saa sitruksisuuden selvemmin esiin.

Arvio: Oivallinen esitys, hienolla tavalla uskollinen tisleelle ja klassiselle Highland Parkin kypsytykselle. Tuo itselleni mieleen tietyt 1990-luvun Vintage-julkaisut – joskin steroideissa. Parhaimmillaan silti tuoksussa. 87/100

Glendronach 19 yo 1994/2013 Cask #101, 58,4%

Kaikkien uusien Glendronach-julkaisujen jälkeen tekee mieli hetkeksi palata muutaman vuoden taakse. Glendronachin vuosikerta 1994 sisältää monia helmiä, joista tämä vuonna 2013 julkaistu #101 on ollut monien mielestä yksi selvimpiä. Sen aikoihin mentiin vasta Batch No. 8:ssa.

Glendronach 19 yo 1994/2013

(58,4%, OB, 28.1.1994–5/2013, Batch 8, Cask No. 101, Oloroso Sherry Butt, 628 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin järeä ja tumma. Luumuhilloa, tummaa suklaata, runsaasti tallisuutta, maakellaria, jopa mutaisuutta. Tummasta rommista tuttua sävyä, maanläheisyyden ja siirappisuuden hienoa vuoropuhelua. Sikaria, poltettuja tulitikkuja, ruutisuutta, ilotulitteita. Pieni sitruksisuus taustalla. Vesilisä avaa toffeeta ja päästää makeutta hienoisesti niskan päälle.

Maku: Valtava viski, nyt on muskelia. Tummaa suklaata, luumuhilloa, rusinaa, pähkinää, siirappia. Sitä vastaan nousee mahtava kirjo tallisia, nahkaisia, ruutisia ja multaisia sävyjä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin painava. Öljyisyyden mukana tulee tammisuutta, sitruksisuutta, kirpeitäkin sävyjä. Pippurisuutta, hehkuviinimäisyyttä. Jälkimaku kehittyy erittäin tumman sherryisyyden, nahkaisuuden ja tumman suklaan kautta pippuriseen ja ruutiseen suuntaan. Ilotulitemaisuus ja poltetut tulitikut pysyvät mukana. Tanniinisuus ja vanha viini ovat upeasti läsnä. Kuivuu loisteliaasti. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuuden ja yrttisyyden paremmin esiin.

Arvio: Maagisen hyvä Glendronach, ikäluokkansa ehdottomia huippuja. Oloroso-tynnyrin hyviin puoliin kuuluu, että makeus pysyy paremmin aisoissa kuin suurimmassa osassa PX:ssä kypsyneistä vastaavista Glendronach-viskeistä. Samalla tuoksujen ja makujen kirjo monipuolistuu. On tämä vain kertakaikkisen upea viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland 50,4%

Maistelussa on tällä kertaa Speciality Drinksin neljännesvuosisadan kypsynyt Bunnahabhain. Jotenkin tuntuu, että hyvä Bunna vaatii aina varsin pitkän tynnyröintiajan, jotta sen todellinen luonne tulee esiin.

Bunnahabhain 25 yo 1998, Single Malts of Scotland

(50,4%, Single Malts of Scotland, 1998–3/2014, Cask No. 4344, Hogshead, 193 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja ruohoinen, varsin hedelmäinen ja rasvainen. Käsirasvaa, aloe veraa. Tammi tuntuu vielä varsin aktiivisena. Kookosmaitoa, vaniljakastiketta, omenahilloa, päärynähilloketta, briossia ja muuta kampaviinerimäistä leivonnaista. Varsin mukava, mutta ei tunnu vielä oikein Bunnalta. Vesilisä tuo käsirasvaa vielä selvemmin pintaan ja sekoittaa pakkaa.

Maku: Jos tuoksu ei tunnu selvästi Bunnalta, maku palauttaa uskon heti. Erittäin tyylikäs, kiteisen sokerinen ja kuivan tamminen ote saapuu välittömästi. Hienoa metisyyttä, apilaa, mineraalisuutta, vähitellen voimistuvaa suolaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja upeasti balanssissa. Omenaisuutta, kevyen karvasta sitruksisuutta, merellistä otetta, aavistus mehiläisvahaa, toffeefudgea. Hiukan hapan yleisilme kuitenkin, kaikesta huolimatta. Jälkimaku liikkuu edelleen kuivan tammisella ja metisellä puolella, mutta joukkoon nousee hiukan hapokasta maltaisuutta myös. Ruohoisuutta, vaniljaa, akaasiahunajaa, omenahilloa, leivosmaisuutta. Pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo joukkoon rasvaa ja lisää yleistä sekavuutta varsin herkästi.

Arvio: Oikein herkullinen Bunna. Vain hiukan hahmoton tuoksu ja maun pieni happamuus jäävät kaihertamaan, koska hyvin lähellä ollaan jo mestaruussarjaa. 89/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009, 58,1%

Laphroaigin kymppivuotias CS pitää pintansa vuodesta toiseen. Omaan makuuni se on ollut tasalaatuinen huipputuote, joka on viimeisimpien Batch 007- ja Batch 008 -pullotteidenkin perusteella pysynyt korkealla tasolla.

Mielenkiinnolla tämän taas maistan. Rinnalle maisteluun pääsi tuo edeltävä Batch 008, joka oli mielestäni lajissaan aivan erinomainen viski.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 009

(58,1%, OB, Bottled 2/2017, Seasoned Charred Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Aito Laphroaig. Järeä turvesavu ja timakka lääkemäisyys ovat heti vastassa. Hiilisyys tuntuu todella intensiivisena. Tuhkaa, nokea, tervaa. Jodia ja suolaa. Erittäin kuiva kattaus, vaikka taustalta löytyy sitrusta ja omenaa, jopa hiukan vaniljaa. Pieni lihaisuus tulee myös läpi. Tähän verrattuna kuivana pitämäni Batch 008 tuntuu jopa makealta. Nam. Vesilisä tuo yrttitipat ja tuoreen ruohon esiin.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin kuiva ja hiilisavuinen. Nuotion tuhka pölähtää, kun tämä saapuu kielen päälle. Lääkemäisyyttä, suolaa, jodia. Mineraalisuuden ja merellisyyden takaa löytyy pieni sitruksisuus ja omenaisuus. Lyijyisyyttä, salmiakkia, tervaa, hiukan lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kireän kuiva – tästä selvästi puuttuu Batch 008:n rotevuus, mutta yleisilme on samalla napakampi. Jälkimaku alkaa vähitellen nostaa makeutta, mutta hiilisavu ja terva kantavat tätä siitä huolimatta. Lääkemäisyyttä, lyijyä, jodia, nokea, suolaa, pistävää mausteisuutta, chiliä. Lopulta hiukan hunajaa, rusinaa ja vaniljaisuutta. Pitkä finaali. Vesilisällä löytää lisää tammista makeutta, hiukan päärynää ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella kuiva ja hieno Laphroaig. Tyyli on pykälän hienostuneempi kuin Batch 008:ssa, mutta samalla fokus on tiukempi. 90/100

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379, 51,6%

Maistelussa jälleen PX-tynnyristä pullotettua Glendronachia vuodelta 2017. Cask #3379 on pantu kypsymään vuonna 1992 ja otettu ylös 22 vuoden iässä. Tämän myötä Batch No. 15 on osaltani käsitelty.

Kesällä 2017 julkaistusta Batch No. 15:stä kaksi oli ylitse muiden: 25-vuotias Cask #52 ja 27-vuotias Cask #7005. Myös Cask #52:n rinnalla julkaistu samanikäinen ja samanvuotinen Cask #89 oli erinomaisen hyvä viski.

Kaikkineen täytyy kuitenkin sanoa, että koko kuuden viskin julkaisuerä oli korkealaatuinen eikä sisältänyt floppeja. En kyllä sellaisia odottanutkaan. Glendronach on julkaisujen puolesta elänyt kulta-aikaansa, mikä näkyy valitettavasti nyt myös hintatason nousuna.

Glendronach 22 yo 1994/2017 Cask #3379

(51,6%, OB, 18.11.1994–5/2017, Batch No. 15, Cask No. 3379, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 456 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lihaisa ja hilloinen, mutta samalla myös hiukan rikkinen ensivaikutelma. Luumuhilloa, rusinaa, ummehtunutta tallisuutta ja maakellaria. Nahkasatulaa, vahvaa tammisuutta. Uuniomenaa, viikunahilloa, rommirusinaa, makeaa öljyisyyttä, mausteisuutta. Vesilisä avaa yrttisen ja lakritsisen puolen.

Maku: Hilloinen ja hiukan hapan. Nahkaista tammisuutta, mustaa teetä, mustaherukkaa. Kuivattuja luumuja, viikunahilloketta, uuniomenaa, hapokkuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja öljyisen painava. Tietty likaisuus tässä on, maakellaria ja rikkiä. Rommirusina tuntuu vahvana. Ei kaikkein monipuolisimpia lajissaan. Jälkimaku on kuitenkin huippuluokkaa. Tallinen ja lihaisa puoli hyökyy vahvana, mutta sitä vastaan löytyy tummaa suklaata ja luumua, rusinaa ja siirappisuutta. Mausteita, lakritsia. Tammi pysyy hyvin kasassa ja kuivuu todella kauniisti. Erittäin pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä pintaan.

Arvio: Hiukan levoton tapaus, osin ummehtunut ja haastava, mutta upea jälkimaku nostaa tämän omalle tasolleen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569, 51%

Maistelussa tuhti BenRiach, jolle on ehtinyt kertyä jo kiitettävästi ikääkin. Sherryä ja turvetta siis tarjolla.

BenRiach 29 yo 1986/2016 Cask #7569

(51%, OB, 18.12.1986–6/2016, Batch No. 13, Cask No. 7569, Peated, Oloroso Sherry Butt Finish, 568 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, tummasävyinen ja tallinen. Sammutettua nuotiota, kosteaa turvesavua. Lakritsia, luumuhilloa, hiukan raparperia. Hiukan sekava on. Toisaalla tuntuu tummaa suklaisuutta ja piparkakun mausteliemen makeutta, toisaalla taas yrtit ja mutaisuus painavat päälle. Vesilisä tuo tammen ja vaniljan pintaan.

Maku: Salmiakkinen ja kipakan yrttinen, tumman suklainen ja happaman hedelmäinen. Lakritsijuurta, yskänlääkemäisyyttä, yrttilikööriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri yllättävänkin huokoinen. Toisaalta näin kevyt turvesavun ja salmiakin yhdistelmä on ainakin erilainen ja jää mieleen. Hiukan rusinaa, fariinisokeria, sitruksisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin salmiakkinen ja tumman yrttinen. Turvesavu kääntyy nokiseksi ja hiiliseksi, mutta ei edelleenkään hallitse. Lakritsia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta sitruksisuutta, suolaa. Pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja kamferia.

Arvio: Todella erikoinen BenRiach, salmiakkinen ja yrttinen. Toisaalta tässä on paljon herkkyyttä ja mielenkiintoista tutkittavaa, toisaalta kokonaisuus on hiukan sekava ja näin korkeilla volteilla jopa aavistuksen ponneton. Hyvää toki silti, mutta odotukset olivat korkeammalla. 87/100

Old Pulteney Noss Head 46%

Old Pulteneyn majakkasarjaan on kuulunut tällainenkin viski, täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Aiemmista maistamistani Lighthouse Series -viskeistä sekä Duncansby Head että Pentland Skerries olivat korkeintaan siedettäviä viskejä, joten odotuksia tämän Noss Headin suhteen ei juuri ole.

Old Pulteney Noss Head

(46%, OB, NAS, 2015, Lighthouse Series, Bourbon Casks, 100 cl)

Tuoksu: Puhdasta maltaisuutta ja likaista koneöljyä. Suolaisuutta, merilevää, hapanta puuromaisuutta. Tietyt suolaisen kirpeät elementit muistuttavat Old Pulteneyn raakatisleen luonteesta. Selleriä, kirpeää omenaa, tammea. Hyvin yksinkertainen kokonaisuus, ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo pientä mentholisuutta.

Maku: Paljasta maltaisuutta ja raakaa tammisuutta. Todella suolainen, jälleen raakatisleen ominaislaatu puskee kaikesta läpi. Omenaa, happoisuutta, puuromaisuutta, tammilastuja, mausteita. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri ohut ylipäänsä. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Yksinkertainen. Jälkimaku on maltainen, jyvämäinen ja karhea. Tammi puskee nuorekkaana ja raakana kaikesta läpi. Suolaisuutta, merellisyyttä, hiukan merilevää, hapokkuutta. Melko lyhyt finaali. Vesilisä ohentaa tätä reippaasti ja avaa vain kevyen kurkkupastillisuuden.

Arvio: Hyvin yksinkertainen viski, lähellä raakatisleen luonnetta. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Glen Ord 28 yo 2003, 58,3%

Glen Ord on viski, jota harvemmin kukaan mainitsee suosikikseen. Pullotteita on saatu markkinoille niukasti, mutta niistä etenkin iäkkäät OB-pullotteet ovat olleet arvostettuja.

Itselleni sekä Glen Ord 25 yo 2004 että etenkin Glen Ord 30 yo 2005 ovat olleet hienoja viskielämyksiä. Myös Rare Malts -sarjan Glen Ord 23 yo 1974/1998 pitää mainita tässä sykähdyttävien viskien joukossa.

Nyt on vihdoin maistelussa tämä 28-vuotias tislaamopullote vuodelta 2003. Arvelen, että näiden 2000-luvun alkupuolella pullotettujen iäkkäiden Glen Ordien suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa jälkimarkkinoilla.

Glen Ord 28 yo 2003

(58,3%, OB, 1975*–2003, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, minttuinen ja heinäinen. Hienoa metisyyttä, apilankukkaa ja akaasiahunajaa. Hiukan parafiinia, mehiläisvahaa, aamiaismuroja, vaniljaa. Eucalyptusta. Mielenkiintoinen tallisuus ja kevyt nahkaisuus, pientä likaisuutta ja vääntöä löytyy. Vesilisä tuo hunajan ja hedelmäisen makeuden pintaan.

Maku: Todella tummasävyinen ja minttuinen. Vahaa todella riittää. Paahtunut vaikutelma, yrttinen ja hiukan likainen. Edelleen se tallisuus on mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Ruohoisuutta, appelsiininkuorta, toffeefudgea, pistelevää pippurisuutta. Pieni savuisuus löytyy myös. Leivonnaisia, vaniljaa, eucalyptusta, mehiläisvahaa. Järeä on. Jälkimaku nousee minttuisena, öljyisenä ja pistelevänä. Likaista rasvaisuutta, hiukan savua, mehiläisvahaa, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Tammi on varsin vahamaista ja voimakasta. Finaali on pitkä ja kihelmöivä. Vesilisä saa makean sitruksisuuden ja kuivan tammen balanssiin.

Arvio: Kaikki loistavan viskin elementit ovat esillä, mutta pieni sekavuus ja hermostuneisuus tuntuvat. Hyvää tämä totta kai on, siitä ei ole epäselvyyttä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543, 54,6%

Glendronachin vuoden 1995 tuotantokin oli Batch No. 14:ssä jo kypsynyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Nyt maistelussa tynnyri #543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon ja 689 pulloa.

Glendronach 20 yo 1995/2016 Cask #543

(54,6%, OB, 18.10.1995–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 543, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 689 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja taatelinen, varsin hedelmäinen tuoksu. Ylikypsä vaikutelma, tallia ja nahkasatulaa, aavistus raakaa pihvilihaa. Reippaasti makeutta, siirappia ja kirsikkalikööriä. Hiukan sokerinen ja esanssinen yleisilme. Rommirusinaa, tammea, kanelia, kaurakeksejä. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja voita.

Maku: Siirappinen ja liköörisen makea. Kirsikkaa, luumuhilloa, uuniomenaa, maitosuklaata, toffeefudgea. Fariinisokeria, rommimaista imelyyttä. Suutuntuma on varsin öljyinen ja melko täyteläinen. Tekstuuri on silti hiukan ohut, runko tuntuu osin yksiulotteiselta. Tallisuus, rancio ja ylikypsät hedelmät jäävät paitsioon. Mausteissa on silti pippurista potkua ja hiukan ruutista vivahdetta. Jälkimaku on tamminen ja pippurinen, siirappinen ja imelä. Toffeefudgea, maitosuklaata, fariinisokeria, maapähkinävoita. Mausteisuutta riittää, samoin öljyä ja tanniineja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja yrttejä vahvasti esiin.

Arvio: Siirappisen makea Glendronach. Osin yksioikoinen mutta silti vallan maukas. 87/100