Maistetut

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435, 56,1%

Maistelussa tällä kertaa Benkkua ex-marsalasta. Marsalahan on väkevöityä viiniä Sisiliasta ja vähän epätavallinen valinta viskin finistelyyn ylipäänsä. Ei tavaton toki, mutta ei myöskään sellainen, jota tulisi joka päivä vastaan.

BenRiach 16 yo 1997/2014 Cask #4435

(56,1%, OB, 1997 – 2014, Barch No. 11, Cask No. 4435, Marsala Hogshead / Marsala Finish, 412 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella mielenkiintoinen, siirappisen makea viinisyys yhdistyy tomusokeriseen ja kuivan tammiseen maisemaan. Pölyistä ullakkoa, vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja. Vaahterasiirappia, vaniljaa, hedelmäkarkkeja, rommi-rusinafudgea, kinuskia. Aivan upea tuoksu. Vesilisä tuo voita pintaan.

Maku: Painavan öljyinen, makean viininen ja hedelmäisen runsas. Varsin hapokas sitruksisuus, hapanta tammea ja tummaa suklaata. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Espressoa, paahdettua mantelia, eräänlaista musteisuutta. Omenaa, aprikoosia, mustaherukkahilloa, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on öljyinen ja painava, varsin kahvinen ja viininen. Pippurisuutta, tammea, tanniineja, happoisuutta. Hilloisuus, mustaherukka, karvas pähkinäisyys ja musteisuus maistuvat. Hiukan rusinaa, lakritsia, aavistus siirappisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää, tuo vaniljaa ja hedelmäkarkit pintaan.

Arvio: Onnistunut marsalaviski, ikäisekseen todella monipuolinen ja mielenkiintoinen. Etenkin tuoksu on aivan loistava. 88/100

Highland Park Drakkar 40%

Highland Parkin ex-sherrytynnyreissä kypsynyt, ikämerkitsemätön Drakkar julkaistiin jo vuonna 2011. Silti se on jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Nyt sattui vihdoin kohdalle.

Highland Park Drakkar

(40%, OB, NAS, 2011, Spanish Sherry Casks, 100 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, raikkaan luumuinen, varsin maltainen. Sitruksista kirpeyttä, runsaasti punaista omenaa, kinuskia. Suolaista lakritsia, hunajaa, vaniljaa, hiukan tuoretta inkivääriä. Tammi häilyy taustalla ja tuo hiukan nahkaisia sävyjä pintaan. Kevyttä nuotiosavua. Miellyttävä tuoksu kyllä, joskin mieto.

Maku: Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, sitruksen kirpeyttä ja tammen napakkuutta. Makea appelsiini, persikka, punainen omena ja keltainen luumu ovat läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hiukan turhan kevyt. Maltaisuus ja tammi ovat hyvässä balanssissa. Mineraalisuutta, suolaisuutta ja merellisyyttä, hiukan kuivaa turvesavuakin taustalla. Jälkimaku on kuivan hedelmäinen ja edelleen todella mineraalinen. Kuiva ja hiukan kireä turpeisuus ottaa yhteen merellisen suolaisuuden kanssa. Lakritsia, salmiakkia, yrttisyyttä. Tammi saa kuitenkin yliotetta nopeasti ja pukkaa nahkaisuutta ja tanniineja pintaan. Keskipitkä finaali, joka käy varsin hapokkaaksi.

Arvio: Tuoksultaan hetkellisesti todella herkullinen mutta maultaan pieni pettymys. Painii hyvinkin samassa sarjassa kuin vierellä maistelemani Voyage of the Raven, joka on tosin selvästi tätä makeampi ja profiililtaan omalla tavallaan likaisempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 1).

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray 48,7%

Flunssan ja tukkoisuuden jälkeen aloitetaan varovasti. Maistelussa tällä kertaa Dewar Rattraylta yhden tynnyrin Glen Spey, joka on tislattu 1991 ja pullotettu 2012. Verrokiksi otettiin vierelle Diageon Special Releases -sarjasta erittäin tykki Glen Spey 21 yo 1989/2010, 50,4%.

Glen Spey 20 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(48,7%, Dewar Rattray, 20.12.1991–29.10.2012, Cask No. 800860, Bourbon Cask, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja vaniljaa, kevyttä kukkaisuutta ja saippuaisuutta. Akaasiahunajaa, apilankukkaa, minttua, yrttisyyttä. Tölkkiananasta, banaania, omenasurvosta, murokeksiä. Tammi ei tunnu juuri ollenkaan. Varsin raikas ja rento kokonaisuus. Vesilisä availee kevyttä sitruksisuutta.

Maku: Maltaisuus maistuu yllättävän reippaana ja yrtit puskevat voimalla läpi, mutta edelleen tammi pysyy taustalla lähes huomaamattomissa. Ruohoisuutta, kukkaisuutta, minttua, omenaa, päärynää, banaania, runsaasti vaniljakastiketta. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mausteisena silti kihelmöivä. Sitruksisuus ja pieni suolaisuus maistuvat myös. Jälkimaku pitää maltaisuuden edelleen vahvasti mukana. Ruohoisuus ja yrtit korostuvat voimakkaasti, kunnes hunajaisuus, vaniljaisuus ja hedelmät saavat enemmän tilaa. Minttua, suolaisuutta, kevyesti lakritsia, keksimäistä rasvaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo happamuutta vahvemmin mukaan.

Arvio: Varsin kevyt ja suoraviivainen viski, jonka elementit ovat silti ihan asiallisesti kohdallaan. Vierellä maistettu verrokki tosin vie tätä niin totaalisesti, ettei tunnu edes mielekkäältä ryhtyä sitä erittelemään, koska makujen määrä tuntuu Special Release -pullotteessa niin moninkertaiselta tähän verrattuna. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Ardbeg Galileo 49%

Olen maistanut tämän 2012 julkaistun Ardbegin pari kertaa aiemminkin, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta ylös. Nyt suoritin vihdoin asianmukaisen paikon, kun sopiva tilaisuus tuli.

Ardbeg Galileo

(49%, OB, 1999–6/2012, Ex-Marsala & Ex-Bourbon Casks, 15000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, hiukan lihaisa, turvesavuinen ja makea. Todella tuhti ja muhkea ensivaikutelma. Vahaista punaista omenaa, nektariinia, mausteisuutta, hunajaa. Hedelmäsiirappia, anista, savustettua paprikaa, nokisuutta, rasvaa, pähkinäisyyttä. Vesilisä tuo pintaan kurkkupastillia ja tervaa.

Maku: Vahamainen ja savuinen, viininen ja makea. Punaista omenaa, persikkaa, siirappia, savumakkaraa, rasvaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin vahamainen. Tammi tuntuu varsin reippaana ja tuoreena. Jälkimaku on salmiakkinen, tervainen, savuinen ja edelleen varsin viininen. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta, pippuria, happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa lyijyisyyttä vielä selvemmin.

Arvio: Hiukan sekava Ardbeg, rasvainen ja viininen. Ei kuulu vieläkään omiin suosikkeihini. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition 50,5%

Jälleen tuli mahdollisuus maistaa tätä Laphroaigin Cairdeas-sarjan vuonna 2011 markkinoille tullutta Ileach Editionia. Taisin edellisen kerran nauttia tätä Uisgessa pari vuotta sitten, mutta vasta nyt pääsin kirjaamaan mietteet lopultakin ylös. Itse viski muuten lienee kahdeksanvuotiasta.

Laphroaig Cairdeas 2011 Ileach Edition

(50,5%, OB, Feis Ile 2011, ’Ileach Edition’, Ex-Maker’s Mark Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia ja ruohoisuutta, kuivaa turvesavua ja tuhdisti lääkemäisyyttä. Fiilis on vähän kuin Laphroaigin 15-vuotiaassa, tyylikäs ja tasapainoinen. Paahtuneisuutta, merellisyyttä, vihreää omenaa. Merellisiä ja mineraalisia sävyjä todella riittää, merilevää ja rantakalliota. Vesilisä avaa vielä lisää minttuisuutta ja päärynää.

Maku: Kermaisen pehmeä ja alkuun kevyt, mutta lääkemäisyys ja kuivan villainen savu saavat vähitellen otetta. Lakritsia, sitruunaisuutta, apteekin salmiakkia, antiseptisia aineita, vihreää omenaa, vihreää viinirypälettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan mausteinen. Jälkimaku on savuinen, lääkemäinen, hapokas, sitruksinen ja merellisen suolainen. Märkää köyttä, merileväisyyttä. Melko pitkä ja oikein kaunis finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta ja pientä hapokkuutta.

Arvio: Tyylikäs ja herkkä Laphroaig. Varsin nautinnollinen elämys, vaikka tässä ei pelata väellä ja voimalla ollenkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 2).

Highland Park 12 yo 2004/2016, Suomi 100, 59,2%

Highland Parkin SMWS & VYS -pullotteen ja tuoreen Sydäntalvi-pullotteen jälkeen sain vihdoin kunnon nuotit ylös myös tästä Suomi 100 -pullotteesta.

Highland Park 12 yo 2004/2016, Suomi 100

(59,2%, OB for Finland, 2004–2016, ’Onnittelut 100-vuotiaalle Suomelle Orkneyn saarelta’, Cask No. 1536, 1st Fill European Sherry Puncheon, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja kermatoffeeta runsaasti. Pehmeää suklaisuutta, sherryä, kevyttä kanervahunajaa. Tammea, yrttisyyttä, reipasta mausteisuutta. Maitokahvia, kahvilikööriä. Vesilisä tuo kermaisuutta ja hunajaa mukanaan kovasti.

Maku: Suklaata, toffeeta, yrttisyyttä, hiukan karvasta espressoa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kihelmöivä. Hiukan metallinen sivumaku, hapokkuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuutta, tammea ja aavistus rikkisyyttä. Makeaa sitruksisuutta, siirappista hedelmäisyyttä. Jälkimaku on hapahko, suklainen ja espressoinen. Tammisuutta, pippuria, havuisuutta, happoisuutta. Pähkinäisyyttä, pehmeää hedelmäisyyttä kaiken keskellä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa havuja pintaan.

Arvio: Oikein maukas Highland Park, jossa sherry pysyttelee taka-alalla. Hiukan olisin toivonut täyteläisyyttä lisää, vaikka hyvä viski tämä toki on tällaisenaankin. 86/100

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition 43%

Minulla on aina ollut hiukan ongelmallinen suhde Lagavulinin Distillers Editioniin. Olin aina pitänyt sitä yliarvostettuna viskinä, kunnes pääsin maistamaan vuoden 1987 pullotteen.

Sen jälkeen koin taas pienen pettymyksen keskimääräistä iäkkäämmän 1995/2013:n ääressä, mikä oli hyvä muistutus tämän PX-viimeistelyllä pelaavan sarjan hiukan arvaamattomasta luonteesta. Joskus osuu kohdalle, joskus ei.

Nyt lasissa on jouluisiin sävyihin sopivasti vuonna 1990 tynnyriin pistetty ja vuonna 2006 pullotettu DE. Odotukset ovat varsin korkealla.

Lagavulin 1990/2006 Distillers Edition

(43%, OB, 1990–2006, Batch No. lgv. 4/494, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan turvesavuinen ja tumma, todella suklainen ja jopa muhkea ensivaikutelma. Varsin kuiva ja lihaisa, beef jerkyä ja savumakkaraa riittää. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Tumma yrttisyys yhdistettynä kuivaan tammeen toimii mahtavasti. Makeus tulee mehiläisvahaisena ja toffeemaisena esiin.

Maku: Todella vahamainen, kuivan tamminen ja tyylikkään turvesavuinen. Suolaisuutta, merellisyyttä, lakritsia, salmiakkia. Savumakkaraa, lihaisuutta todella riittää, mutta profiili on kuiva ja jokseenkin loistava. Kinuskia ja uuniomenan makeutta, hiukan hilloisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen mutta tämä kieltämättä voisi hyötyä vielä korkeammalta pullotusvahvuudesta. Jälkimaku on hyvin lakritsinen ja pehmeän turvesavuinen, vahamainen ja kevyen tamminen. Yrttitippoja, salmiakkia, savumakkaraa, pippurisuutta, hapokasta mineraalisuutta. Todella herkäksi taittuva, varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Todella herkullinen Lagavulin. Vahvistaa uskoani siihen, että DE voi todella toimia, kun profiili pysyy riittävän kuivana ja balanssi osuu kohdalleen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

The Macallan 12 yo Double Cask 40%

Macallania kahdesta eri tynnyrityypistä. Kovin suuria odotuksia ei ole.

The Macallan 12 yo Double Cask

(40%, OB, +/- 2016, American & European Sherry Seasoned Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen ja nuorekas, rusinainen ja pähkinäinen. Paahtunut, kuivan suklainen ensivaikutelma. Toffeefudgen makeus ja vaniljaisuus tuntuvat hiukan kerroksellisilta, tuore puu tulee tästä tammilastuisena ja mausteisena läpi. Hiukan demerarasokeria ja uuniomenaa, aavistus kypsää luumua.

Maku: Kermainen ja kevyt, vaikka rusinaa, suklaata ja pähkinäisyyttä riittääkin alkuun. Maitokahvia, toffeeta, sokerisuutta. Aavistus omenaisuutta, runsaasti maltaisuutta ja vaimeaa tammisuutta. Suutuntuma on yllättävän ohut ja alhaisesta vahvuudestakin johtuen hiukan ponneton. Edelleen se tietty kerroksellisuus tuntuu, maut eivät ole täysin integroituneita eivätkä kuivat ja makeat elementit oikein löydä toisiaan. Jälkimaku on suklainen, kermainen ja hiukan puiseva. Tammi tuntuu edelleen rapsakkana ja tumma suklaa saa seurakseen mustaa teetä. Pähkinää, toffeeta, rusinaa. Melko lyhyt finaali kaikkineen.

Arvio: Syvyyttä jäin kovasti kaipaamaan. Perusmaussa on toki myös paljon miellyttävää ja helposti lähestyttävää, mutta potku puuttuu. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.

Chichibu On The Way 2015, 55,5%

Ichiro Akuto on julkaissut vuonna 2008 aloittaneen Chichibun nuoria viskejä On The Way -sarjassa. Kun luin tänä syksynä Stefan Van Eyckenin erinomaisen Whisky Rising -teoksen, rupesin miettimään, miten olen missannut täällä blogissa Chichibut kokonaan. Nyt siihen tulee vihdoin korjaus.

Chichibu On The Way 2015

(55,5%, OB, Ichiro’s Malt, 2015, 10700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiukan pidättyväinen hedelmäsalaatin tuoksu. Vesimelonia, viinirypäleitä, päärynää, limettiä. Tammi tuntuu aktiivisena ja reippaana, maltaisuus on vahvasti pinnassa. Hunajainen ja toffeemainen makeus nousee taustalta kauniisti. Melko suoraviivainen kokonaisuus. Vesilisä avaa karkkisuutta ja yrttejä.

Maku: Hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, mineraalisuutta, runsaasti vaniljaa. Tammi ja maltaisuus ovat edelleen varsin raakoina mukana. Omenaa, päärynää, appelsiinimehua, hiukan hedelmäteetä. Suutuntuma on melko kevyt ja erittäin napakka ja pippurinen. Balanssi on silti oivallinen. Jälkimaku on varsin makea, hedelmäsalaattinen, ananaksinen, jälkiruokaviinimäinen. Mielenkiintoinen kaneli ja inkivääri, vahamainen tammisuus ja maitosuklaisuus. Vaniljaa, hunajaa, mietoa leivosmaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta vielä enemmänkin pintaan.

Arvio: Oikein miellyttävä, hedelmäinen ja tasapainoinen viski, joskin hyvin nuori vielä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100