Cadenhead

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch 58,2%

Cadenhead pullotti hienoon Small Batch -sarjaansa vuonna 2015 tällaisen 14-vuotiaan Glengoynen, joka on rakennettu ex-sherryssä kypsyneistä viskeistä.

Glengoyne 14 yo 2001/2015, Cadenhead Small Batch

(58,2%, Cadenhead Small Batch, 2001–7/2015, Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinaa, taatelia, piimäkakkua, suklaata. Toffeeta, viikunaa, poltettua tulitikkua. Kermainen, rasvainen vaikutelma. Melko aktiivinen tammi, hiukan vahattua puuta. Kanelia, piparkakkua, kevyesti ruutisuuttakin. Ylikypsää hedelmää, banaania. Vesilisä avaa appelsiinisuuden voimakkaasti.

Maku: Sherryinen, suklainen ja ruutinen tapaus. Maustepippuria, inkivääriä, kanelia, piparkakkua, toffeefudgea, rusinaa, taatelia. Ylikypsiä hedelmiä riittää, kirsikkaa ja luumua. Suutuntuma on vahamainen ja melko täyteläinen, pippurisen napakka ja varsin tanniininenkin. Rikkisyys on läsnä, mutta tuntuu lähinnä vain poltettuina tulitikkuina. Hiukan lihaisuutta, vahaa. Jälkimaku on pippurinen, kanelinen, ruutinen ja ylikypsän hedelmäinen. Vahamainen, kermainen tunnelma jatkuu. Kuivattuja hedelmiä, hiukan suolaisuutta, tammea, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa sitruksisuuden ja kirpeän mineraalisuuden esiin.

Arvio: Runsas ja hyvinkin pätevä Glengoyne. Tislaamon profiilin mukainen esitys tuhdista sherryviskistä. 87/100

Glen Grant 15 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch 46%

Käsissä on oletettavasti ex-bourbontynnyreissä kypsynyttä Glen Grantia. Pullotussarjana on Cadenheadin Small Batch, jossa on tällä kertaa hiukan erilainen pullomuoto ja etiketti.

Glen Grant 15 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch

(46%, Cadenhead Small Batch, 1997–10/2013, 70 cl)

Tuoksu: Ehtaa päärynälimua. Smurffipullo on avattu aikaa sitten ja hapot ovat päässeet haihtumaan. Ruohoisuutta, kepeää maltaisuutta, vaniljaisuutta, briossia. Raikasta valkoviiniä, hiukan sitruunamelissaa. Erittäin mieto ja miellyttävä tuoksu, omenaisia ja kukkaisia sävyjä riittää. Vesilisä tuo hiukan käsirasvaa.

Maku: Päärynää ja maltaisuutta, maltaisuutta ja päärynää. Makumaailma on hiukan kapea, mutta kevyt hedelmäisyys kantaa mukavasti. Vesimelonia, hiukan kiiviä, makeaa omenaa, raparperihilloa. Suutuntuma on kevyt ja raikas. Sitruunamelissaa, aavistus limettiä, murotaikinaa, vaniljakastiketta. Jälkimaku alkaa yllättävänkin tammisena ja mausteisena, vaikka päärynäinen ja maltainen perussävy nouseekin nopeasti hallitsevaksi. Ruohoisuutta, limettiä, omenaa, kukkaisuutta, ihan ripaus lakritsia. Nyt jo pientä hapokkuutta, valkoviiniä, minttua, kevyttä paahteisuutta. Keskipitkä, nätisti kuivuva finaali. Vesilisä availee minttua.

Arvio: Tavallaan hyvin yksinkertainen viski, mutta silti tässä on myös jotain todella rehellistä ja maistuvaa. 84/100

Glendronach 23 yo 1990/2013, Cadenhead Small Batch 49,5%

Käsissä on tällä kertaa täysin ex-bourbonissa kypsynyt Glendronach. Tislaamon sherryherkkujen suurena ystävänä suhtaudun tähän äärimmäisellä mielenkiinnolla – ja pienellä epäilyksellä.

Olen muutama vuosi sitten tislaamolla maistanut vähän vastaavaa tavaraa suoraan tynnyristä, mutta en silloin vielä ihan päässyt kiinni, miten tisle toimii puhtaan bourbonin säestyksellä. Maistetaan nyt siis ajatuksella ja otetaan selvää.

Glendronach 23 yo 1990/2013, Cadenhead Small Batch

(49,5%, Cadenhead Small Batch, 1990–2013, Bourbon Hogsheads, 534 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan maltainen, sitruksinen ja hunajainen. Vihreää omenaa, raparperia, hiukan limettiä. Pieni leipämäisyys on mukana, samoin manteli. Ruohoisuutta ja heinää. Vaniljaa, öljyisyyttä. Tammi tuntuu melko kuivana ja pehmeän mausteisena. Tasapainoinen tuoksu. Vesilisällä löytää hiukan lakritsia ja paahteisuutta.

Maku: Todella öljyinen ja painava. Sitruksinen, kirpeän omenainen ja muhkean mausteinen. Tammi on vahvemmin läsnä kuin tuoksussa, mutta kuiva puoli on edelleen pinnassa eivätkä tanniinit käy liian koviksi. Ruohoisuutta, voita, mantelimassaa. Suutuntuma on kermainen ja kihelmöivän mausteinen. Vaniljaa, akaasiahunajaa, minttua, limettiä. Maltaisuus on maussa kakkumaista, enemmän leivosta kuin leipää. Jälkimaku alkaa sitruunalimonadilla ja ruohoisuudella, kaartaa limetin ja vaniljan kautta minttuun ja hunajaan. Briossia, pähkinää, kermaisuutta, vihreää teetä, tammea. Melko pitkä ja kauniisti kuivuva finaali. Vesilisällä löytyy lisää yrttisiä sävyjä.

Arvio: Tasapainoinen ja mielenkiintoinen Glendronach. Sokkona voisi jäädä tunnistamatta, vaikka tietty painavuus ja pähkinäisyys ovatkin leimallisia. 87/100

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch 49,4%

Viskin Ystävien Seuran Cadenheadin vuoden 2016 Islay-pullotteisiin keskittyneen tastingin päätti tämä ikävanhus. Bunnahabhain kestää tunnetusti pitkiä aikoja tammessa harvinaisen hyvin, joten odotukset olivat korkealla.

Kyseessä on mitä todennäköisimmin kahden ex-olorosotynnyrin vattaus. Voltit ovat kuitenkin melko korkealla, kun suhteuttaa ikään.

Bunnahabhain 39 yo 1976/2016, Cadenhead Small Batch

(49,4%, Cadenhead Small Batch, 1976–2016, Sherry Butts, 648 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän rusinainen, suolainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Minttuinen ja ruohoinen. Mausteinen, kevyen siirappinen. Mineraalinen ja raikkaan hedelmäinen, vaikka kermatoffeeta riittää. Vanhoja kirjoja, antiikkisuutta, huonekaluvahaa. Pieni hikinen off-note taustalla hukkuu makeaan sherryyn. Vesilisä avaa eucalyptusta ja sävyjä.

Maku: Siirappinen ja pehmeä, mineraalinen ja maukas. Rusinainen ja herkkä. Runsaan hedelmäinen, mielenkiintoisella tavalla meloninen ja makean omenainen. Napakka, kuiva tammisuus toimii hienosti. Huonekaluvaha ja antiikkisuus ovat vahvasti läsnä. Vain pieni suolainen vivahde muistuttaa tislaamon ominaisluonteesta. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja samalla nautinnollisen mausteinen. Jälkimaku on mehukkaan tamminen ja suklaisen sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, mausteisuutta. Kauniisti kuivuva, pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää herkkää rusinaisuutta.

Arvio: Herkullinen ja pehmeän nautittava Bunna. Hieno ja samalla hiukan haastava viski, josta 39 vuotta tammessa ei ole saanut millään tavalla yliotetta. 91/100

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 48,9%

Kolmantena viskinä Cadenheadin Islay-pullotteisiin keskittyneessä Iäkkäät harvinaisuudet -tastingissa maisteltiin 22-vuotias Bruichladdich.

Bruichladdich 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(48,9%, Cadenhead, Authentic Collection, 1993–2/2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoisuutta, vihreää omenaa, hunajaisuutta, vaniljaa. Pehmeä ja makea ensivaikutelma. Heinäinen, kukkainen, karkkinen. Siirappinen vivahde, sulkeutunutta sokerisuutta. Ruutinen ja jopa hiukan rikkinen. Vesilisä korostaa rikkiä edelleen.

Maku: Imelän hedelmäinen ja pehmeän heinäinen. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, kukkaisuutta, karkkisuutta. Vanhan ajan vaniljajäätelöä. Siirappia, rikkisyyttä. Napakka tammisuus. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri hiukan huokoinen. Jälkimaku on edelleen varsin heinäinen. Yrttisyyttä, valkopippuria, hapokkuutta, valkoviinimäistä sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa ruohoisen ja kurkkupastillisen puolen pintaan.

Arvio: Makean heinäinen ja hiukan rikkinen Bruichladdich. Ei ihan parhaita lajissaan. 86/100

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s 54,8%

Viskin Ystävien Seuran Islay-pullotteisiin keskittyneessä Cadenhead-tastingissa toisena maisteltiin 15-vuotias Bowmore. Tähän ei liittynyt muuta erityistä kuin huhu siitä, että mukana olisi hedelmäisyyttä oikein kunnolla.

Bowmore 15 yo 2001/2016, Cadenhead’s

(54,8%, Cadenhead, Authentic Collection, 2001–4/2016, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja herukkainen. Runsas kermaisuus, kookoskerma on pinnassa. Pehmeä turvesavu häilyy taustalla, mutta hedelmäisyys on tässä pääosassa. Ruusunmarjaa, polkakarkkeja. Rotevan oloinen profiili. Vesilisällä esiin tulee runsaasti suolaisuutta.

Maku: Selvästi enemmän turvesavua kuin tuoksussa. Salmiakkisuus ja herukkaisuus ovat kärjessä, hienosti trooppista hedelmää. Sitruunaa, passionhedelmää, mangoa, kiiviä. Piparminttua, yrttisyyttä. Suutuntuma on kermaisen pyöreä ja samalla nautittavan mausteinen. Tammi toimii hyvin, oivallinen balanssi sen suhteen, vaikka viljaisuus ja hapokkuus ovatkin rajoilla. Jälkimaku on herukkainen, napakan pippurinen ja runsaan tamminen. Yrttinen ja sitruksinen, hapokas. Keskipitkä finaali. Vesilisä leikkaa hiukan tiukinta mausteisuutta.

Arvio: Piirteiltään hiukan ylikorostunut mutta muuten mielenkiintoinen Bowmore. 87/100

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s 59,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toinen Cadenhead-tasting keskittyi Islay-pullotteisiin. Luulot ja makuaistin ylimääräiset herkkyydet höylättiin välittömästi pois tällä aloitusviskillä.

Nokkelimmat voivat leukailla, että seitsemänvuotias, tänä vuonna pullotettu viski ei täysin täytä iäkkään harvinaisuuden kriteeristöä, mutta menköön tämä nyt aloitusviskinä. Tastingin pääpointti oli muodostaa kuva Cadenheadin vuonna 2016 julkaisuista viidestä Islay-pullotteesta.

Ja vaikka tässä pullossa ei lue Lagavulin, tastingin vetänyt Petri Vesanen oli saanut asiaan Cadenheadilta vahvistuksen. Pullossahan lukee vain, että tavara on peräisin tammitynnyreistä Kildaltonista.

Lagavulin 7 yo, Cadenhead’s

(59,1%, Cadenhead’s, William Cadenhead Collection, 2016, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruunainen, merellinen ja rasvainen. Suolaa, mineraalisuutta, tiukkaa nokisuutta. Öljyisyyttä, jyväisyyttä, raakaa maltaisuutta. Alkoholisuus hyökyy päälle ihan tosissaan. Vesilisä tuo kurkkupastillin raikkautta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja raaka. Jyväisyyttä, havuisuutta, vegetaalisuutta, napakkaa turvesavua. Uunijuuresta, makeaa omenaa. Suutuntuma on painava ja kovaotteinen. Tammi ja maltaisuus ovat nuorekasta sorttia. Jälkimaku lähtee hyvin jyväisenä ja alkoholisena. Sitruksisuutta, kuivaa turvesavua, juuresmaisuutta, aktiivista tammisuutta. Melko lyhyt ja tiukka finaali. Vesilisä pehmentää alkoholin iskua ja nostaa hedelmää pintaan.

Arvio: Hyvin lähellä tämän vuoden virallista 8-vuotiasta, ehkä hiukan rasvaisempi kuitenkin. Napakka tapaus kaikkineen. 86/100

Iäkkäitä Speyside-viskejä Cadenhead-tastingissa

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -tastingsarja jatkui lauantaina 10.9.2016 ravintola Carelian kellarissa. Iäkkäät harvinaisuudet -setti oli järjestyksessään 18:s, vaikka numero 17 jäikin väliin. Tuo kertaalleen peruttu BenRiach-tasting on vielä tulossa syksyn aikana, ja sille on kuulemma edelleen varattuna tuo numero 17.

Helsingin Töölössä sijaitsevan Carelian tunnelmalliseen ja hyväksi havaittuun kellaritilaan pakkautui jälleen sen verran viskiharrastajia, että jokaiselle riitti kaikista 70 senttilitran pulloista se oma siivu. Jos kaksisenttisistä ei ollut nipistetty, mukaan mahtui 35 maistelijaa – en tätä tarkemmin kyllä laskenut. Illan isäntänä toimi VYSin hallituksen jäsen Petri Vesanen, jonka vetämiin tastingeihin en ollut aiemmin päässyt.

vys-cadenhead-speyside-tasting-002Tastingtoiminta tuntuu menneen viime aikoina siihen, että mukaan pääseminen on minuuttipeliä eikä siltikään onnista. Yleensä kun ilmoittautumisviesti saapuu, pitäisi ehtiä järjestelemään vielä elämäänsä ja aikataulujaan, mutta nykyisin on vain pakko iskeä kiinni heti, jos mielii saada paikan. Tästä syystä olen itse päässyt viime aikoina heikommin mukaan mihinkään – olen ollut aina sen verran myöhässä. Tällä kertaa kuitenkin lykästi.

Kattauksessa oli Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan Cadenheadin viskejä, joiden yhteenlaskettu ikä oli 200 vuotta. Kun viidestä viskistä nuorin on 35-vuotias, suu kalibroituu välittömästi hiukan eri tavalla kuin sellaisena iltana, jolloin nautitaan nuorempaa tuotantoa. Viskit oli tähän tastingiin valittu Speysidelta: aloitus osui Glen Grantiin, sen perään tutustuttiin kolmeen Glenfarclasiin ja setti päätettiin Glenlivetiin. Jo ennakolta kimara kuulosti tasapainoiselta ja järkevästi rakennetulta.

Pitkän historialuennon sijaan Petri Vesanen kehotti tarttumaan ensimmäiseen lasiin. Mielessäni kyllä muistelin ensin joitain asioita Cadenheadista, mitä muistin, ja jouduin vähän terästämään muistiani Googlenkin kautta. Kyseessä on siis Skotlannin vanhin itsenäinen pullottaja, perustettu 1842. Itse William Cadenhead kuoli jo 1904, mutta kuin ihmeen kaupalla yhtiö selvisi vaikeista vuosikymmenistä ja päätyi 1970-luvulla Springbankin omistavan Mitchellin suvun haltuun. Vesanen pohdiskeli juonnossaan, miten yhtiöltä on tänä vuonna tullut ulos niin paljon iäkästä viskiä, liuta harvinaisuuksiakin. Myös VYSillä on kuulemma suunnitteilla toinenkin Cadenhead-tasting lähitulevaisuudessa.

vys-cadenhead-speyside-tasting-003Ensimmäisenä lasina nostettiin huulille Glen Grant 35 yo 1980/2016, Cadenhead’s 40,5%. Harvemmin tulee lähdettyä tastingissa liikkeelle 35-vuotiaalla viskillä. Kevyt ja iäkkyyttä huokuva kokonaisuus miellyttää hedelmäisellä tuoksullaan, mutta mausta löytyykin melkoisesti hapokkuutta. Mielenkiintoinen viski on kuitenkin kyseessä, Authentic Collectionista ja vielä aivan tuore julkaisu. (Jos jotain pientä olisin illalta vielä toivonut, Cadenheadin eri pullotesarjat olisi voitu käydä vielä kootusti läpi – vaikka illan aikana hyvin edustetut AC ja SB ovatkin ne tunnetuimmat.)

Toisena viskinä oli kattauksessa varsin erikoinen tapaus. Pullo oli William Cadenheadin 40-vuotiasta Speyside-viskiä, mutta tislaamoa tai mitään muutakaan yksilöivää tietoa ei löytynyt. Vesanen oli kuitenkin Cadenheadilta varmistanut, että kyseessä oli täysin varmasti Glenfarclas.

vys-cadenhead-speyside-tasting-004Tämä Glenfarclas 40 yo, Cadenhead’s 40,2% oli kolmen börppätynnyrin vattaus, ja kuten nokkelimmat heti tajuavat, pari niistä oli mennyt alivahvuiseksi ja yhdellä se oli lopulta seivattu. Pullote oli peräisin vuoden 2016 alkupuolelta, ja oli hyvä muistutus siitä, että vasta 1990-luvulla oli alkanut tulla markkinoille indiepullotteita, joissa sai olla Glenfarclasin nimi kyljessä. Ilmeisesti Signatory sai tuolloin ensimmäisenä luvan käyttää tislaamon nimeä omissa pullotteissaan. Scotch Malt Whisky Society oli toki pullottanut indie-meiningillä ’Farclasia jo pitkään, olihan heidän 1.1-pullotteensakin sitä.

Kaikkineen 40-vuotias mysteeri-Glenfarclas oli sekin todella maistuvaa viskiä. Sitä toki mietittiin pitkään, miksi pullon kyljessä luki single cask, vaikka tislaamo oli kertonut Vesaselle tuotteen olevan kolmen tynnyrin sekoitus. Toisaalta tuntui kyllä siltä, että parempi uskoa puhetta kuin hiukan halvan näköisen pullon etikettiä; Vesasella on kuitenkin vuosien suhteet ja kanta-asiakkuus Cadenheadille. Itse viski oli kuitenkin täysin kunnossa. Tietty heinäisyys oli ominaisuus, jonka tämän jälkeen poimi kaikista muistakin tastingin Glenfarclaseista. Kolmantena ja neljäntenä viskinä nimittäin maistettiin myös Glenfarclasia.

vys-cadenhead-speyside-tasting-005Kolmantena maistettu Glenfarclas 41 yo 1973/2014, Cadenhead’s 40,7% oli välittömästi eri kaliiberia kuin kaksi aiempaa. Mehiläisvaha ja appelsiinisuus toivat ihan omanlaistaan ryhtiä mukaan, ja muutenkin tammen kompleksisuus oli itseäni suuresti miellyttävää. Toki näissä yli 40-vuotiaissa viskeissä usein tuoksu menee jo niin sfääreihin, että maulla on välillä vaikea päästä samoille tasoille. Joka tapauksessa tässä oli makukin kohdallaan.

vys-cadenhead-speyside-tasting-006Neljäntenä viskinä nautittiin Glenfarclas 42 yo 1973/2015, Cadenhead’s 40,2%. Se oli taas selvästi eri sarjaa kuin 41-vuotias, monien mielestä lähimpänä tastingin kakkosena maistettua 40-vuotiasta. Itse löysin siitä kovasti karkkisuutta ja sokerisuutta, vaikka tammi olikin rajoilla kuivattamassa kokonaisuutta. Hieno viski oli kyseessä, aivan ehdottomasti.

vys-cadenhead-speyside-tasting-007Tastingin viimeisenä lasina oli edessä The Glenlivet 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%. Pullo oli tyylikäs neliskanttinen dumpy ja jo ulkoisesti eri sarjaa kuin aiemmat. Sitä pohdittiin porukalla, oliko 630 pulloa saatu kolmesta vai neljästä tynnyristä, kun kyseessä olivat hogsheadit. Konsensus taisi olla, että neljä tynnyriä on tarvittu tämän ikäistä viskiä, koska taatusti ainakin jokin on päässyt väsähtämään ja muilla on pitänyt nostaa voltit ylös lain vaatimalle tasolle eli yli neljäänkymmeneen.

Kaikesta huolimatta Glenlivet oli upea viski, ja vanhana Glenlivet-skeptikkona se teki minuun jossain määrin vaikutuksenkin. Tammi tuntui toimivan tässäkin viskissä aivan loistavasti, vahamaisuus ja hedelmäisyys olivat sen kanssa erinomaisessa balanssissa. Melkoista herkkua, sanoisin.

Perinteiseen VYS-tyyliin ilta päätettiin kierrokseen, jossa jokainen sai laittaa mielestään kolme parasta viskiä järjestykseen ja halutessaan kertoa myös perustelut valinnoilleen. Nopeasti kävi ilmi, että yleinen järjestys oli sama kuin minullakin: 41-vuotias Glenfarclas ykkönen, 42-vuotias Glenlivet kakkonen, 42-vuotias Glenfarclas kolmonen.

vys-cadenhead-speyside-tasting-008Onneksi joukossa oli myös muutamia puufanaatikkoja ja jokunen karkkiviskien ystävä, jotta konsensus ei käynyt tylsäksi. Kaikesta huolimatta kolmosena maistettu 41-vuotias Glenfarclas keräsi peräti 85 pistettä maistelijoilta, kun taas kakkoseksi tullut Glenlivet sai 53 ääntä ja 42-vuotias Glenfarclas 41 pistettä. Glen Grant ja 40-vuotias Glenfarclas jakoivat nelossijan 20 pisteellä. Pisteet ovat toki vain yhteistä huvitusta, kyllä jokainen varmasti tiesi maistavansa upeita viskejä, joiden asettelu paremmuusjärjestykseen on osin hiusten halkomista.

Upea ilta jälleen kerran. Järjestäjille ja kanssamaistelijoille suuret kiitokset. Tamminen jälkimakujen kirjo pysyttelee suussa vielä muutaman päivän.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%

Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittynyt Viskin Ystävien Seuran tasting-ilta päättyi tällaiseen Glenlivetiin, joka oli illan ainoa pullote Small Batch -sarjasta. Ikää kunnioitettavat 42 vuotta.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch

(40,2%, Cadenhead Small Batch, 1973–2015, Bourbon Hogsheads, 630 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntynyttä tammisuutta, pientä omenaisuutta, kukkaisuutta. Pehmeän hedelmäkarkkinen. Hiukan sulkeutunut kaikkineen, mutta aukeilee vähitellen. Ripaus herukkaisuutta, pehmeää sitruksisuutta. Havuisuutta, pihkaisuutta. Edes aavistuksenomainen puisevuus ei sotke kokonaisuutta.

Maku: Pehmeä ja tyylikäs, heti paremmin auki kuin tuoksussa. Tammisuus on kuivaa ja antiikkista – puu on makupaletissa aivan loistavaa, jos tuoksussa olikin pientä hakemista. Vahamaisuutta, havuisuutta, hunajaa. Suutuntuma on tasapainoinen. Persikkaa, omenaisuutta, tarkemmin sanottuna hiukan murupohjaista omenapiirakkaa. Kanelia, sokerisuutta. Herukkaisuus tuo hiukan hapokkuutta mukaan. Jälkimaku kulkee taas tammisuus edellä, herukkaisuus ja hapokkuus tuntuvat runsaina ja miellyttävinä. Minttua, mallassokeria, hunajaa. Hedelmistä erottuvat ananas ja aavistuksen myös trooppiset hedelmät. Pitkä ja vallan uljas finaali.

Arvio: Oivallinen Glenlivet, joka pelaa isolla tammella, vaikka voltit ovat alhaalla. Luonnetta riittää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.