Diageo

Mortlach Special Strength 49%

Jälleen tällaisessa pienemmässä (50 cl) pullossa tax free -markkinoille tuotu Mortlach. Ilmeisesti tynnyrit ovat taas refilliä ja first-filliä, eurooppalaista ja jenkkiä sekaisin, aivan kuten Rare Oldissakin. Nyt ”erikoisvahvuus” kuitenkin se juttu, jolla tämä myydään.

Odotuksia tätä kohtaan ei juurikaan ole. The Beast of Dufftown harvoin vielä jylisee nuorella iällä tai edes tällaisilla volteilla, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Mortlach Special Strength

(49%, OB, NAS, +/- 2015, Travel Retail Exclusive, 50 cl)

Tuoksu: Maltainen, varsin ruohoinen ja appelsiininen, painava ja lihaisa. Uskollinen tisleen perusluonteelle. Öljyisyyttä, suolaista voita, rasvaa, voimakasta tammisuutta. Sitruksisuutta, erityisesti greippiä. Mineraalista hapokkuutta, metallisuutta, pientä karvautta. Minttua ja mausteisuutta. Vesilisä nostaa hapokasta puolta esiin.

Maku: Oivallinen yhdistelmä appelsiinia, maltaisuutta, ruohoisuutta ja lihaisuutta. Mahtava paino. Pähkinäisyyttä, suklaisuutta, nahkaisuutta, rusinaa, sitruksisuutta. Tammi on jälleen reippaana pinnassa. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri raskas, tunnelma on juuri oikealla tavalla lujaotteinen. Mausteisuutta, kuivalihaa, omenaa, aprikoosia. Vaniljaa ja hunajaakin löytyy. Jälkimaku on edelleen hyvin appelsiininen ja painava, lihaisa ja öljyinen. Tietty likaisuus jatkaa kulkuaan. Sitruksisuutta, tammea, voita, metallista vivahdetta, ruohoa, minttua. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo maltaisuuteen pienen puuromaisuuden.

Arvio: Ilahduttava yllätys. Mortlachin perusluonne on vahvasti läsnä ja tasapaino kohdallaan. Hiukan yksioikoinen mutta oikein maukas tapaus. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Glen Ord 28 yo 2003, 58,3%

Glen Ord on viski, jota harvemmin kukaan mainitsee suosikikseen. Pullotteita on saatu markkinoille niukasti, mutta niistä etenkin iäkkäät OB-pullotteet ovat olleet arvostettuja.

Itselleni sekä Glen Ord 25 yo 2004 että etenkin Glen Ord 30 yo 2005 ovat olleet hienoja viskielämyksiä. Myös Rare Malts -sarjan Glen Ord 23 yo 1974/1998 pitää mainita tässä sykähdyttävien viskien joukossa.

Nyt on vihdoin maistelussa tämä 28-vuotias tislaamopullote vuodelta 2003. Arvelen, että näiden 2000-luvun alkupuolella pullotettujen iäkkäiden Glen Ordien suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa jälkimarkkinoilla.

Glen Ord 28 yo 2003

(58,3%, OB, 1975*–2003, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen, minttuinen ja heinäinen. Hienoa metisyyttä, apilankukkaa ja akaasiahunajaa. Hiukan parafiinia, mehiläisvahaa, aamiaismuroja, vaniljaa. Eucalyptusta. Mielenkiintoinen tallisuus ja kevyt nahkaisuus, pientä likaisuutta ja vääntöä löytyy. Vesilisä tuo hunajan ja hedelmäisen makeuden pintaan.

Maku: Todella tummasävyinen ja minttuinen. Vahaa todella riittää. Paahtunut vaikutelma, yrttinen ja hiukan likainen. Edelleen se tallisuus on mukana. Suutuntuma on öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Ruohoisuutta, appelsiininkuorta, toffeefudgea, pistelevää pippurisuutta. Pieni savuisuus löytyy myös. Leivonnaisia, vaniljaa, eucalyptusta, mehiläisvahaa. Järeä on. Jälkimaku nousee minttuisena, öljyisenä ja pistelevänä. Likaista rasvaisuutta, hiukan savua, mehiläisvahaa, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Tammi on varsin vahamaista ja voimakasta. Finaali on pitkä ja kihelmöivä. Vesilisä saa makean sitruksisuuden ja kuivan tammen balanssiin.

Arvio: Kaikki loistavan viskin elementit ovat esillä, mutta pieni sekavuus ja hermostuneisuus tuntuvat. Hyvää tämä totta kai on, siitä ei ole epäselvyyttä. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 5).

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary 52,7%

Kuudentena ja viimeisenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa oli vuorossa tämä hyväntekeväisyyspullote. Nyt näitä pulloja on maailmassa taas yksi vähemmän. Alun perinkin niitä oli vain 522 kappaletta.

Lagavulin 1991/2016 Single Cask 200th Anniversary

(52,7%, OB, 1991–2016, 200th Anniversary Charity Bottling, Sherry Butt, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen, mausteinen ja rusinainen. Kuivaa turvesavua, tervaisuutta, lakritsia. Pähkinäisyyttä, siirappia, kuivalihaa, antiikkisuutta, sikaria. Vahamaista tammea, maustekakkua, hiukan rikkistä vivahdetta. Uuniomenaa, kuivattua luumua. Erittäin konsentroitunut ja hilloinen yleisilme. Vesilisä nostaa mukavasti omenaa ja makeutta esiin.

Maku: Sherryinen, savuinen ja suklainen. Upeaa mausteisuutta, rusinaa, luumua. Pähkinää, kuivaa tammea, vahaa, hilloisuutta. Varsin makea ja sherryn hallitsema kokonaisuus. Mentholia, mineraalisuutta, merellisiä sävyjä tulee esille kärsivällisyydellä. Suutuntuma on pehmeän silkkinen ja vahamainen. Jälkimaku on tervainen, savuinen, salmiakkinen ja pehmeän pippurinen. Suklaata, pähkinää, kuivattua luumua, rusinaa. Hilloisuutta riittää. Erittäin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa hilloiset ja mausteiset piirteet hyvin esiin.

Arvio: Komea viski, vaikka tynnyri hallitseekin ilmatilaa melkoisesti ja alkaa mennä jo hiukan rajoille. Tervainen ja salmiakkinen, sherryinen ja hilloinen kokonaisuus. Nam. 92/100

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016, 51,7%

Viidentenä viskinä Viskin Ystävien Seuran Lagavulin-tastingissa maistettiin tämä 25-vuotias pullote juhlavuodelta 2016. Se jäi jotenkin vähän huomiotta ilmestymishetkellään. Täysin ilman syytä, jos itse viskiä katsoo.

Lagavulin 25 yo 200th Anniversary 2016

(51,7%, OB, 2016, 200 Years of Lagavulin Distillery Managers, Sherry Casks, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tasapainoinen ja pehmeä. Kuivaa turvesavua, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Makeus ja kuiva mineraalisuus ovat täydellisessä balanssissa. Eeppinen sherryisyys, vahamainen tammisuus, savumakkaraa, hiukan bbq-kastiketta, paprikaa. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, suklaisuutta, kuivaa luumua. Vesilisä availee pippurisia ja mausteisia piirteitä vielä lisää.

Maku: Elegantti, tervainen ja salmiakkinen. Lakritsia, hiilisyyttä. Suutuntuma on täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaisuutta. Hiukan suolaa, yrttisyyttä ja kuivaa tammea. Vahamaisuutta, öljyisyyttä. Pieni menthol nousee hienosti taustalta. Jälkimaku on kuivan savuinen, salmiakkinen, tervainen ja upea. Hiilinen, paahtunut, yrttinen, piparminttuinen. Teetä, ruohoisuutta, kevyttä sitruksisuutta. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä saa yrtit, salmiakin ja tervan vielä hiukan enemmän irralleen.

Arvio: Äärettömän elegantti ja tasapainoinen viski. Loistelias yllätys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Lagavulin Jazz Festival 2017, 57,6%

Viskin Ystävien Seuran marraskuisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään myös tislaamon Jazz Festival 2017 -pullote. Aiemmin maistamani Jazz Festival 2015 ja Jazz Festival 2016 ovat olleet erinomaisia viskejä.

Lagavulin Jazz Festival 2017

(57,6%, OB, 2017, Refill American Oak Hogsheads & Refill European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin lujaotteinen ja juuresmainen turpeisuus. Vegetaalinen, rasvainen, nokinen. Sitruunaa, osteria, merilevää, suolavettä. Terävä ja ilahduttavan brutaali tuoksu. Kirpeää omenaa, paljasta tammisuutta. Tuhkaisuutta, sammutettua nuotiota. Vesilisä avaa hunajaista makeutta.

Maku: Nyt on muhkea! Erittäin suurimuotoinen ja savuinen yksilö. Todella järeä ja lihaisa. Tuhkaisuutta, nokea, tiettyä rasvaisuutta. Vegetaalisuus on edelleen hienosti pinnassa. Suutuntuma on painava ja täyteläinen. Sitruunaa, vihreää omenaa, öljyisyyttä, suolaisuutta. Mineraalinen ja suolavetinen puoli iskee lujaa, savumakkaraa ja tuhkaisuutta riittää. Jälkimaku on savuinen ja savumakkarainen, kuivalihainen ja sitruksinen. Omenaa, tuhkaisuutta, hunajaa, rasvaisuutta, kihelmöivää pippurisuutta. Varsin pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo todella paljon hunajaista makeutta esiin ja avaa myös pippuria runsaasti.

Arvio: Erittäin järeä viski. On kyllä hyvää, aivan kuten odottaa saattoi. Varmasti pääosa tästä sekoituksesta on taas varsin nuorta viskiä, mutta kun tämän näin hienosti rakentaa, ei voi kuin ihalla. 91/100

Korjaus 28.12.2017: Tynnyritieto oli virheellisesti ”Refill American Hogsheads & First Fill American Barrels”, vaikka etiketistä oikea tieto on helposti luettavissa. Kiitos huomiosta menee Smoke On The Waterille.

Lagavulin Distillery Only 2017, 54,1%

Viskin Ystävien Seuran Iäkkäät harvinaisuudet -sarjan järjestyksessään toisessa Lagavulin-tastingissa pistettiin pöytään kuusi hiukan harvemmin vastaan tulevaa Lagavulinia. Tämä oli niistä ensimmäinen.

Joidenkin tietojen mukaan tässä on melkoisesti erityyppisiä tynnyreitä mukana, mutta runko on kaiketi nuorehkoa first fill bourbonia.

Lagavulin Distillery Only 2017

(54,1%, OB, NAS, 2017, 7500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean turpeinen savuisuus yhdistyy mineraalisuuteen ja sitruksisuuteen. Karkkinen, jopa imelä vaikutelma. Taustalla on kuitenkin melkoisesti merivettä ja suolaa, merilevää ja heinää. Savu on kuivaa ja kirpeää. Uunijuuresmaista hunajaista makeutta, artisokkaa, vihreää oliivia, mikä saa tämän tuntumaan melkoisen nuorekkaalta. Vesilisä nostaa karkkisuuden todella voimalla pintaan. Päärynämarmeladia ja hedelmäkarkkeja riittää.

Maku: Makeaa turvesavua, napakkaa sitruksisuutta ja karheaa mineraalisuutta. Varsin jylhä kokonaisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän pippurinen. Kovahko tammisuus ja uunijuuresmainen ulottuvuus hallitsevat palettia. Karkkisuus tuntuu edelleen, mutta aavistuksen sekavana. Jälkimaku putoaa erittäin pippurisena ja kihelmöivänä, tammea ja kuivaa savua todella riittää. Hapokasta päärynää, mineraalisuutta, merilevää. Varsin pitkä jälkimaku. Vesilisä saa päärynämehun ja hedelmäkarkit maistumaan vahvasti.

Arvio: Tiukasti keskittynyt ja voimakas viski. Tässä on hetkensä, mutta pieni hahmottomuus tätä kuitenkin vaivaa. Oivallista Lagavulinia siitä huolimatta. 88/100

Talisker 25 yo 2008 Edition 54,2%

Vuoden 2008 julkaisu on ollut yksi arvostetuimmista Taliskerin tynnyrivahvuisista 25-vuotiaista. Erä oli myös tuolloin varsin iso, melkein kymmenentuhatta pulloa, joten näitä näkyy aina silloin tällöin edelleen.

Taliskerin 25-vuotias on ollut yksi lempiviskeistäni vuosikaudet, se lienee syytä tuoda esiin heti kärkeen. Maistelen tämän viskin parivertailuna Talisker 25 yo 2007 Editionin kanssa. Odotukset ovat todella korkealla.

Talisker 25 yo 2008 Edition

(54,2%, OB, 1983*–2008, Refill Casks, 9708 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvällinen merellisyys, kuivan pippurinen turvesavu ja runsas yrttisyys tekevät heti selvää jälkeä. Tämän tunnistaisi sokkonakin. Salmiakkia, tervaa, jodia, eucalyptusta, kuivaa tammisuutta. Erittäin kuiva ja hieno yleisilme, pieni omenaisuus ja hunaja ovat mukana sitä tasoittamassa. Mahtava kokonaisuus, aivan eri planeetalta hiukan rasvaisen ja makean 2007 Editionin rinnalla (joka sekin on siis upea viski). Vesilisä avaa ruohoisuutta ja merileväisiä piirteitä, suolavettä ja sitruksisuutta.

Maku: Mineraalinen, salmiakkinen, intensiivisen turvesavuinen ja todella pippurinen. Edelleen fokus on mahtava ja kuivaakin kuivempi tammi iskee kuin miljoona volttia. Eucalyptusta, viileää yrttisyyttä, lääkemäisyyttä, jodia, suolaisuutta. Sitruksisuus ja omenaisuus osuvat kauniisti yhteen. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja upeasti balanssissa. Öljyinen painavuus ja hiukan nokinen tammi ovat kohdallaan. Jos verrataan tätä 2007 Editioniin, jälleen kuiva ja tasapainoinen yleisilme toimii tässä selvästi paremmin. Jälkimaku alkaa voimakkaan pippurisena ja päättyy aikanaan voimakkaaseen pippuriin. Välissä on kuitenkin upea kirjo: salmiakkia, tervaa, mineraalisuutta, tammea, jodia, lääkemäisyyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali, joka on kuivassa pippurisuudessaan jälleen selvästi 2007 Editionia edellä. Vesilisä tuo hunajan selvemmin esiin ja makeuttaa hedelmäisyyttä pykälän verran.

Arvio: Eeppinen Talisker. Yksi parhaista. Kaikki nämä tumman yrttiset ja pippuriset elementit yhdistettynä kuivaan ja mineraaliseen tammisuuteen… On tämä kyllä aivan silkkaa juhlaa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12). Whisky Magazine 92/100 (Martine Nouet), 71/100 (Dominic Roskrow).

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE 55,7%

Maistelussa on tällä kertaa mielenkiintoinen, iäkäs Blair Athol 1980-luvun lopulta. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 27 vuotta ja pistetty refill-sherrystä pulloon.

Blair Athol 27 yo 1988/2016, Signatory for TWE

(55,7%, Signatory for The Whisky Exchange, 14.10.1988–16.5.2016, Refill Sherry Butt, Cask No. 6845, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kahvia ja pähkinää. Kuivattua luumua, rusinaa ja melkoisesti märkiä lehtiä, kaarnaa ja maa-ainesta. Pieni poltettujen tulitikkujen ailahdus. Hedelmäkakkua, kuivattuja aprikooseja, tummaa yrttisyyttä, lakritsia, soijaa. Hedelmäisyys on jotenkin… konjakkimaista. Vesilisä korostaa syksyistä metsää ja multaisuutta. Itse asiassa tuoksu muistuttaa hyvän tislaamovaraston maalattiaa.

Maku: Nyt on tummaa. Tumma kahvisuus ja maanläheinen karheus ovat täysimääräisesti mukana. Tummaa suklaata, mustaherukkaa, minttua, herukkaisuutta. Oikeastaan tämä herukan, havuisuuden ja eucalyptuksen yhdistelmä on tässä aivan jumalainen. Suutuntuma on kermainen ja varsin jykevä. Mustaa teetä, luumuhilloa, paahtoleipää, appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on varsin pippurinen ja tiukan tamminen, mutta espressossa ja mausteiden vyöryssä on oma jylhä vahvuutensa. Havuisuutta, märkiä lehtiä, eucalyptusta, akaasiahunajaa, mustaa teetä, herukkaa, lakritsia. Komea ja varsin pitkä finaali. Vesilisä saa kerman ja hedelmät pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen sherrypommi. Pääosin hieno viski, hetkittäin jopa aivan loistava. Karheus ja metsäinen puoli tuovat tähän kosolti omalaatuisuutta ja jotain sellaista, minkä muistaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Talisker 30 yo 2012 Edition 45,8%

Taliskerin 30-vuotiaat ovat jossain määrin kadonneet kartalta sen jälkeen, kun niiden voltit pudotettiin 45,8 %:iin vuonna 2011. Silti näitä julkaisuja tulee vuosittain, entistä kimaltelevammissa pakkauksissa, vaikka kukaan ei niitä erityisesti missään hehkuta.

Mielenkiintoista on päästä maistamaan tämä vuoden 2012 pullote. Iäkäs Talisker on kuitenkin aina iäkästä Taliskeria.

Talisker 30 yo 2012 Edition

(45,8%, OB, 2012, 3186 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea yhdistelmä kirpeää hedelmäisyyttä, herkkää metisyyttä ja tiivistä turvesavua. Hunajaa, anista, mentholia. Vanhoja kirjoja, antiikkihuonekaluja, vahaa, öljyä, hiukan pihkaisuutta. Merellisyyttä, suolaa, etäisesti myös tervaa ja salmiakkia. Todella syvä ja kompleksinen. Huh. Vesilisä avaa hiiltä ja kreosoottia.

Maku: Iäkkään viskin mentholinen herkkyys yhdistyy öljyiseen hedelmäisyyteen ja salmiakkiseen savuisuuteen. Komea balanssi, tuntuu vielä ikäistäänkin vanhemmalta viskiltä. Suutuntuma on jo melko kevyt mutta tekstuuri kantaa. Metisyyttä, kiteistä hunajaa, vahamaisuutta, hiukan suolaa. Kevyesti marjaisuutta ja sitruksisuutta. Jälkimaku alkaa komealla pippurisuudella. Turvesavu nousee selvästi esiin, hiukan hiilisenä ja tummana. Anista, hunajaa, tervaa, salmiakkia, öljyä, mineraalisuutta. Mentholin kirpeys pysyy mukana pitkän finaalin loppuun saakka. Wow. Vesilisä tuo trooppista hedelmää selvästi esiin.

Arvio: On kyllä hieno viski, ei tällaisia ihan joka päivä tule vastaan. Näiden arvostuksen pitäisi olla ihan jollain muulla tasolla. Hattu päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 86/100 (Martine Nouet).

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.