Diageo

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83, 57,1%

Miehekkään oloinen Mortlach ex-sherrytynnyristä. Tässä luulisi olevan rasvaa ja lihaa isompiinkin grillivartaisiin. Ja nyt on viskin liikanimikin sieltä Scotch Malt Whisky Societyn lyriikkapakan terävimmästä päästä, Cocktails after rugby.

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83

(57,1%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 11/1995, Cask No. 76.83, ’Cocktails after rugby’, First-fill Ex-Sherry Butt, 605 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja hedelmäinen. Tynnyri tuntuu tammisuudessaan aktiiviselta ja vahvalta, mutta nyansseja saa hiukan hakea sen alta. Tölkkiananasta, uuniomenaa, kinuskikastiketta. Tarte Tatin löytyy, mutta sherryvaikutus tuntuu melko ohuelta. Monihedelmämehua on, lihaisuutta ei. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja minttua selvästi pintaan.

Maku: Öljyinen ja painava tekstuuri, mutta makupaletti jää hiukan kapeaksi. Tammi pukkaa vaniljaa ja hedelmät ovat mukana. Tölkkiananas ja omenainen hedelmäsalaatti johtavat joukkoja, mausteisuus ja minttu tulevat perässä. Rasvaisuutta löytyy, samoin pientä nokisuutta ja palaneisuuttakin. Jälkimaku on tässä tyypillisintä Mortlachia – lihaisuus herää, oikein raskaana ja paksuna. Paistirasvaa, suolaista voita, kihelmöivää mausteisuutta. Siirappisia uunijuureksia, makeaa omenaa suoraan pannulta. Kinuskia, järeää tammisuutta. Jos tämä on cocktail-osasto, turpaanhan tässä tulee. Keskipitkä finaali, katkeaa hiukan kesken. Vesilisä on paikallaan, tasoittaa pahimpia balanssipulmia.

Arvio: Hiukan epätasainen esitys, jonka jälkimaku nostaa tällaisen viskin ansaitsemalle tasolle. Kokonaisuus jää silti hiukan hajanaiseksi, vaikka yksittäiset komponentit toimivatkin. 84/100

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).

Talisker Neist Point 45,8%

Talisker on lähtenyt NAS-puolella premium-segmenttiin tällaisella tuotteella. Tynnyreinä on käytetty pääosin amerikkalaista tammea (refill). Ensimmäinen ajatus on, että loistavaa 25-vuotiasta ollaan jollain aikavälillä korvaamassa tällaisella viskillä.

Talisker Neist Point

(45,8%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja appelsiinimehua, suolaisuutta ja mineraalisuutta. Mukava merellisyys kaikkineen, märkää köyttä ja laituria. Erikoinen, pidättynyt hedelmäisyys, jossa makeus on selvästi tuloillaan koko ajan. Sitruksisuutta, mangoa, aprikoosia. Hiukan vaniljaa mukana. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja yrttejä.

Maku: Appelsiini on edelleen kärjessä, sen perään iskevät turvesavu ja pippurisuus. Mustapippuri on tosiaan hyvin mukana kuvassa, samoin suola ja mineraalisuus. Merellinen ote on herkullinen, mutta hedelmäisyys ja turpeisuus hiukan sekoittavat pakkaa. Sitruksinen ja aprikoosinen makeus ei ole oikein balanssissa. Tammi tuntuu aktiiviselta ja vaniljaa pukkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin rapsakka mausteisuudessaan. Jälkimaku on hetkellisesti mahtavan kuiva, pippurinen ja napakan savuinen, muistuttaa uusia 25-vuotiaita, mutta sen jälkeen jäädään makean hedelmäisyyden ja tammen varaan. Hunajaa esiintyy. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin varsin reippaasti minttua.

Arvio: Ihan mukava Talisker, mutta hedelmäinen makeus ja tammi vähän kaahaavat. 86/100

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary 48%

Nyt kun Ardbeg ja Laphroaig on saatu alta pois, tuli Lagavulinin vuoro. Tislaamo aloitti 200-vuotisjuhlansa julkaisemalla kahdeksanvuotiaan viskin.

Mitä?

Moni hieraisi silmiään, kun näki uutisen juhlavuoden pullotteesta. Miksi kahdeksanvuotiasta? Jos Pinkie MacArthur on sitä mieltä, että 10-vuotias on vielä Baby Lagavulinia, miksi mennä vielä nuorempaan?

Lagavulinin juhlapulloon sisältyy kuitenkin tarina. Se on peräisin vuodelta 1886, jolloin viskikirjallisuuden perustajaisä Alfred Barnard vieraili tislaamolla. Barnard oli tuolloin saanut maistettavakseen kahdeksanvuotiasta Lagavulinia ja todennut näin: ”We tasted some eight years old before starting, which was Exceptionally fine.”

Näillä saatesanoilla on vaikea mennä vikaan. Nostan kyllä hattua, että Diageon suurtislaamo on kaikkien NAS-viskien aikakaudella voinut julkaista tällaisen viskin.

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary

(48%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Haavansidonta-aineita, suolaisuutta, savua ja tervaa. Todella öljyinen, valtavan merellinen ja sitruksinen. Kuin astuisi venevajaan, verkot kuivuvat seinustalla, venebensa haisee. Merilevää, ostereita. Auringossa kuivuvia laiturinlankkuja, sahanpurua. Rice Crispies -muroja. Vesilisä tuo raikkautta ja kurkkupastillisuutta.

Maku: Savuinen ja sitruksinen, tekstuuriltaan kepeämpi kuin tuoksu vihjasi mutta silti voimakas ja mahtavan suolainen. Tammi tuntuu oikein kunnolla, ja vaikka pieni makeus hetkellisesti pilkistääkin, kokonaisuus on kuiva ja intensiivinen. Vegetaalinen, tuhkainen, musteinen. Tietty lääkemäisyys on edelleen mukana, mausteet pistävät suun kihelmöimään. Tässä ei ole mitään ylimääräistä. Jälkimaku jatkaa hienosti suolaisen, sitruksisen ja savuisen paletin työstämistä, tuhkaisuuden ja turpeisuuden rinnalle nousee mausteista öljyisyyttä, itämaisia sävyjä, inkivääriä ja chiliä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä suolavetisyyttä tulee vielä selvästi lisää.

Arvio: Yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja tinkimätön viski. Erottuu edukseen monista samantyyppisistä indie-pullotteista nimenomaan kuivan otteensa ansiosta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal 49%

Silver Sealin etiketissä Glenesk on kirjoitettu erikseen. Lopetettu tislaamo tunnetaan myös Hillside-nimellä. Näitä tulee kyllä sen verran harvoin eteen, että hiljaiseksi vetää.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal

(49%, Silver Seal, 1971–10/2001, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja vahamainen, tiiviin hedelmäinen ja houkutteleva. Mangoa, päärynää, cantaloupe-melonia. Tuttifrutti-purukumia. Hiukan kirpeää marjaisuutta, aavistus savua taustalla. Tammi on kuivaa ja vahattua, mausteisuus rapsakkaa. Vesilisä nostaa mentholia ja omenaisuutta pintaan.

Maku: Vahamainen, suorastaan pureskeltava – järisyttävä viskositeetti. Kuiva tammisuus on edelleen vahvaa, mukana on vaniljaa ja ruohoisuutta, mausteisuutta ja runsaasti hapokkuutta. Suutuntuma on paksun öljyinen ja runsas, samalla erittäin kihelmöivä. Hedelmäisyys on sitruksista ja kirpeää, omenaista ja hapokasta. Maltaisuuttakin riittää, samoin suolaisuutta ja heinäisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, chilisenä ja räjähtävänä. Vahamaisuus ja kuiva tammisuus maistuvat, samoin hedelmäisyys ja tietty makea purkkamaisuus. Omenaisuutta, tanniinejakin löytyy. Pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja nostaa raikasta yrttisyyttä paremmin esiin.

Arvio: Suuriluonteinen ja kompleksinen viski. Odottamattoman hyvä. 90/100

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Silver Sealin First Bottlingin ohessa tuli aikoinaan myyntiin toinenkin Caol Ila samalta pullottajalta. Täysin ex-sherryssä kypsynyt. Tämä ei voi kai olla ihan huonoa.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 6/1980–3/2001, Sherry Cask, 360 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun savuinen ja huomattavan tunkkainen. Ummehtunut sherryisyys löyhähtää lasista. Kumisaapasta ja hikeä. Salmiakkia ja tervaleijonaa, suolaa ja kreosoottia. Erittäin likainen ja härö. Luumukiisseliä, tummaa öljyisyyttä, tanakkaa mausteisuutta. Huh. Vesilisä tuo sisupastillia pintaan.

Maku: Salmiakkinen, hiilisavuinen ja roteva. Tunkkaisuus on mukana, mutta ei dominoi makua samalla tavalla kuin tuoksua. Runsaasti tummaa suklaata, taatelikakkua, rusinaisuutta. Uunijuureksia ja kosteaa turpeisuutta, nuorekkaan ärhäkkää tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, mustapippuri on voimakasta ja kokonaisuus likainen. Jälkimaku rouhii lisää mustapippuria ja tuo mukaan nokisuutta, kunnes olorosomainen, tallista ja nahkasatulasta muistuttava sherryisyys alkaa korostua. Tumma suklaa, salmiakkijauhe, tammi ja taateli ovat matkassa mukana pitkään loppuun asti. Vesilisä tuo erikoisen viinimäisyyden esiin, tanniineja ja napakkuutta.

Arvio: Ikäistään nuoremman oloinen, ummehtuneen sherryinen ja samalla erittäin räyheä Caol Ila. Hetkellisesti huippua, mutta härskiintynyt vaikutelma rokottaa tasapainoa. 87/100

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition pysyy tukevasti valikoimissa vuodesta toiseen. Viime vuosina trendinä on ollut siirtyminen muhkeasta PX-siirappisuudesta kohti hiukan kuivempaa ja bourbonvaikutteisempaa profiilia.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition

(43%, OB, 1999–2015, PX Finish, lgv. 4/504, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turpeisuutta, tervaa, bensaisuutta ja hiilisavua. Siirappia, taatelia, suklaata, paksua marjaisuutta. Vaniljaista imelyyttä ja uunijuureksia, jotka saavat tämän tuntumaan hyvin nuorelta ja korostavat alla piilevää bourbonvaikutusta. Tuhkaa, tupakkaisuutta. Tiettyä kuivaa, hiukan jodimaistakin otetta on.

Maku: Tervainen, suklainen, siirappinen ja salmiakkinen kokonaisuus, jossa kaiken sherryisyyden alla aistii voimakkaan bourbonvaikutuksen. Ylikypsät hedelmät, luumu, taateli ja viikuna ovat pinnassa. Tuhkaisuus ja suolaisuus saavat tämän tuntumaan kuivalta ja osin ohueltakin, uunijuureksineen hyvin nuorelta myös. Suutuntuma jää melko kauas täyteläisestä. Jälkimaku alkaa mustaherukkaisena ja vadelmaisena, paksun siirappisena ja maitosuklaisena, kunnes hiilisavu ja tervaisuus alkavat määrätä. Apteekin salmiakkia, tammisuutta, mausteita. Finaali on melko lujaa piiskausta suolaisessa, kuivuvassa maisemassa. Tuhkainen kireys ja sherryinen makeus eivät löydä toisiaan.

Arvio: Hetkellisesti ihan herkullinen, mutta kokonaisuus ontuu. Pidin näistä Lagan DE-viskeistä selvästi enemmän silloin, kun sherryisyys oli jopa yliohjautuvaa. Nyt PX on kiinni enää heikolla liimalla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.