Diageo

Talisker Neist Point 45,8%

Talisker on lähtenyt NAS-puolella premium-segmenttiin tällaisella tuotteella. Tynnyreinä on käytetty pääosin amerikkalaista tammea (refill). Ensimmäinen ajatus on, että loistavaa 25-vuotiasta ollaan jollain aikavälillä korvaamassa tällaisella viskillä.

Talisker Neist Point

(45,8%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja appelsiinimehua, suolaisuutta ja mineraalisuutta. Mukava merellisyys kaikkineen, märkää köyttä ja laituria. Erikoinen, pidättynyt hedelmäisyys, jossa makeus on selvästi tuloillaan koko ajan. Sitruksisuutta, mangoa, aprikoosia. Hiukan vaniljaa mukana. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja yrttejä.

Maku: Appelsiini on edelleen kärjessä, sen perään iskevät turvesavu ja pippurisuus. Mustapippuri on tosiaan hyvin mukana kuvassa, samoin suola ja mineraalisuus. Merellinen ote on herkullinen, mutta hedelmäisyys ja turpeisuus hiukan sekoittavat pakkaa. Sitruksinen ja aprikoosinen makeus ei ole oikein balanssissa. Tammi tuntuu aktiiviselta ja vaniljaa pukkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin rapsakka mausteisuudessaan. Jälkimaku on hetkellisesti mahtavan kuiva, pippurinen ja napakan savuinen, muistuttaa uusia 25-vuotiaita, mutta sen jälkeen jäädään makean hedelmäisyyden ja tammen varaan. Hunajaa esiintyy. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin varsin reippaasti minttua.

Arvio: Ihan mukava Talisker, mutta hedelmäinen makeus ja tammi vähän kaahaavat. 86/100

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary 48%

Nyt kun Ardbeg ja Laphroaig on saatu alta pois, tuli Lagavulinin vuoro. Tislaamo aloitti 200-vuotisjuhlansa julkaisemalla kahdeksanvuotiaan viskin.

Mitä?

Moni hieraisi silmiään, kun näki uutisen juhlavuoden pullotteesta. Miksi kahdeksanvuotiasta? Jos Pinkie MacArthur on sitä mieltä, että 10-vuotias on vielä Baby Lagavulinia, miksi mennä vielä nuorempaan?

Lagavulinin juhlapulloon sisältyy kuitenkin tarina. Se on peräisin vuodelta 1886, jolloin viskikirjallisuuden perustajaisä Alfred Barnard vieraili tislaamolla. Barnard oli tuolloin saanut maistettavakseen kahdeksanvuotiasta Lagavulinia ja todennut näin: ”We tasted some eight years old before starting, which was Exceptionally fine.”

Näillä saatesanoilla on vaikea mennä vikaan. Nostan kyllä hattua, että Diageon suurtislaamo on kaikkien NAS-viskien aikakaudella voinut julkaista tällaisen viskin.

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary

(48%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Haavansidonta-aineita, suolaisuutta, savua ja tervaa. Todella öljyinen, valtavan merellinen ja sitruksinen. Kuin astuisi venevajaan, verkot kuivuvat seinustalla, venebensa haisee. Merilevää, ostereita. Auringossa kuivuvia laiturinlankkuja, sahanpurua. Rice Crispies -muroja. Vesilisä tuo raikkautta ja kurkkupastillisuutta.

Maku: Savuinen ja sitruksinen, tekstuuriltaan kepeämpi kuin tuoksu vihjasi mutta silti voimakas ja mahtavan suolainen. Tammi tuntuu oikein kunnolla, ja vaikka pieni makeus hetkellisesti pilkistääkin, kokonaisuus on kuiva ja intensiivinen. Vegetaalinen, tuhkainen, musteinen. Tietty lääkemäisyys on edelleen mukana, mausteet pistävät suun kihelmöimään. Tässä ei ole mitään ylimääräistä. Jälkimaku jatkaa hienosti suolaisen, sitruksisen ja savuisen paletin työstämistä, tuhkaisuuden ja turpeisuuden rinnalle nousee mausteista öljyisyyttä, itämaisia sävyjä, inkivääriä ja chiliä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä suolavetisyyttä tulee vielä selvästi lisää.

Arvio: Yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja tinkimätön viski. Erottuu edukseen monista samantyyppisistä indie-pullotteista nimenomaan kuivan otteensa ansiosta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal 49%

Silver Sealin etiketissä Glenesk on kirjoitettu erikseen. Lopetettu tislaamo tunnetaan myös Hillside-nimellä. Näitä tulee kyllä sen verran harvoin eteen, että hiljaiseksi vetää.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal

(49%, Silver Seal, 1971–10/2001, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja vahamainen, tiiviin hedelmäinen ja houkutteleva. Mangoa, päärynää, cantaloupe-melonia. Tuttifrutti-purukumia. Hiukan kirpeää marjaisuutta, aavistus savua taustalla. Tammi on kuivaa ja vahattua, mausteisuus rapsakkaa. Vesilisä nostaa mentholia ja omenaisuutta pintaan.

Maku: Vahamainen, suorastaan pureskeltava – järisyttävä viskositeetti. Kuiva tammisuus on edelleen vahvaa, mukana on vaniljaa ja ruohoisuutta, mausteisuutta ja runsaasti hapokkuutta. Suutuntuma on paksun öljyinen ja runsas, samalla erittäin kihelmöivä. Hedelmäisyys on sitruksista ja kirpeää, omenaista ja hapokasta. Maltaisuuttakin riittää, samoin suolaisuutta ja heinäisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, chilisenä ja räjähtävänä. Vahamaisuus ja kuiva tammisuus maistuvat, samoin hedelmäisyys ja tietty makea purkkamaisuus. Omenaisuutta, tanniinejakin löytyy. Pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja nostaa raikasta yrttisyyttä paremmin esiin.

Arvio: Suuriluonteinen ja kompleksinen viski. Odottamattoman hyvä. 90/100

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Silver Sealin First Bottlingin ohessa tuli aikoinaan myyntiin toinenkin Caol Ila samalta pullottajalta. Täysin ex-sherryssä kypsynyt. Tämä ei voi kai olla ihan huonoa.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 6/1980–3/2001, Sherry Cask, 360 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun savuinen ja huomattavan tunkkainen. Ummehtunut sherryisyys löyhähtää lasista. Kumisaapasta ja hikeä. Salmiakkia ja tervaleijonaa, suolaa ja kreosoottia. Erittäin likainen ja härö. Luumukiisseliä, tummaa öljyisyyttä, tanakkaa mausteisuutta. Huh. Vesilisä tuo sisupastillia pintaan.

Maku: Salmiakkinen, hiilisavuinen ja roteva. Tunkkaisuus on mukana, mutta ei dominoi makua samalla tavalla kuin tuoksua. Runsaasti tummaa suklaata, taatelikakkua, rusinaisuutta. Uunijuureksia ja kosteaa turpeisuutta, nuorekkaan ärhäkkää tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, mustapippuri on voimakasta ja kokonaisuus likainen. Jälkimaku rouhii lisää mustapippuria ja tuo mukaan nokisuutta, kunnes olorosomainen, tallista ja nahkasatulasta muistuttava sherryisyys alkaa korostua. Tumma suklaa, salmiakkijauhe, tammi ja taateli ovat matkassa mukana pitkään loppuun asti. Vesilisä tuo erikoisen viinimäisyyden esiin, tanniineja ja napakkuutta.

Arvio: Ikäistään nuoremman oloinen, ummehtuneen sherryinen ja samalla erittäin räyheä Caol Ila. Hetkellisesti huippua, mutta härskiintynyt vaikutelma rokottaa tasapainoa. 87/100

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition pysyy tukevasti valikoimissa vuodesta toiseen. Viime vuosina trendinä on ollut siirtyminen muhkeasta PX-siirappisuudesta kohti hiukan kuivempaa ja bourbonvaikutteisempaa profiilia.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition

(43%, OB, 1999–2015, PX Finish, lgv. 4/504, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turpeisuutta, tervaa, bensaisuutta ja hiilisavua. Siirappia, taatelia, suklaata, paksua marjaisuutta. Vaniljaista imelyyttä ja uunijuureksia, jotka saavat tämän tuntumaan hyvin nuorelta ja korostavat alla piilevää bourbonvaikutusta. Tuhkaa, tupakkaisuutta. Tiettyä kuivaa, hiukan jodimaistakin otetta on.

Maku: Tervainen, suklainen, siirappinen ja salmiakkinen kokonaisuus, jossa kaiken sherryisyyden alla aistii voimakkaan bourbonvaikutuksen. Ylikypsät hedelmät, luumu, taateli ja viikuna ovat pinnassa. Tuhkaisuus ja suolaisuus saavat tämän tuntumaan kuivalta ja osin ohueltakin, uunijuureksineen hyvin nuorelta myös. Suutuntuma jää melko kauas täyteläisestä. Jälkimaku alkaa mustaherukkaisena ja vadelmaisena, paksun siirappisena ja maitosuklaisena, kunnes hiilisavu ja tervaisuus alkavat määrätä. Apteekin salmiakkia, tammisuutta, mausteita. Finaali on melko lujaa piiskausta suolaisessa, kuivuvassa maisemassa. Tuhkainen kireys ja sherryinen makeus eivät löydä toisiaan.

Arvio: Hetkellisesti ihan herkullinen, mutta kokonaisuus ontuu. Pidin näistä Lagan DE-viskeistä selvästi enemmän silloin, kun sherryisyys oli jopa yliohjautuvaa. Nyt PX on kiinni enää heikolla liimalla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Glenkinchie 1995/2009 Distillers Edition 43%

Perustavaran ohessa Glenkinchiellä on tämä Distillers Edition. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on viimeistelty Amontillado-sherrytynnyreissä.

Glenkinchien perustuote ei sovi omaan makupalettiini ollenkaan. Ei, vaikka olen tislaamollakin vieraillut. Toivottavasti tämä DE olisi edes pykälän parempaa…

Glenkinchie 1995/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2009, Batch G/282-7-D, Double Matured in Amontillado Cask-Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen ja hiukan päälleliimatulla tavalla makea. Tietty kerroksellisuus tuntuu häiritsevältä. Vaniljaisen ja varsin bourbonhenkisen tuoksun päällä leijuu imelää rusinaisuutta ja makeaa omenaisuutta. Nektariinia, appelsiinia, hedelmäteetä, hiukan minttua. Epäkypsä vaikutelma.

Maku: Hyvin makea hedelmäisyys kohtaa maltaisen hapokkuuden ja teemäisen kitkeryyden. Karvasta appelsiinia, käynyttä omenaisuutta. Tammi on ylikorostunutta, tanniinit iskevät lujaa kiinni. Maltaisuudessa on pahvinen vivahde, ruohoisuutta ja heinäisyyttä riittää. Rusinainen ja vaniljasta huolimatta lenseä makumaailma. Suutuntuma on melko kermainen, joskin pippurisuus alkaa potkia yllättävänkin kovaa. Jälkimaku alkaa varsin mausteisena ja tammisuudessaan puisevana. Banaanimaista makeutta, melkein sahdin kaltaista. Kanelia, murokeksimäisyyttä, edelleen hiukan pahvia. Keskipitkä ja varsin kireä finaali kaikkineen.

Arvio: Ei mikään suuri elämys. Viskinä tavallaan sitä, mitä odotinkin. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).

Glen Ord 25 yo 1978/2004, 58,3%

Glen Ord on julkaissut muutaman hienon ikäviskin, joista tämä on tiettäväksi yksi parhaista. Aiemmin maistamani 30-vuotias oli aivan loistava.

Glen Ord 25 yo 1978/2004

(58,3%, OB, 1978–2004, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja ruohoinen, maltainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen, fariinisokerinen makeus, joka yhdistyy minttuiseen raikkauteen. Sokeroituja sekahedelmiä, mustan teen happamuutta, hunajaisuutta, tummaa paahteisuutta. Mielenkiintoisia vastinpareja runsasti. Hieno nenä! Vesilisä vapauttaa metallista sävyä, säilyketölkin kantta muistuttavaa.

Maku: Todella öljyinen ja suuri avaus. Minttua, sokeroituja hedelmiä, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Myötäilee hienosti tuoksua, voimaa on valtavasti. Suutuntuma on paksu ja tekstuuri hyvin tiheä – viskositeetissa löytyy. Hapokas maltaisuus ja metinen makeus saavat peräänsä pippurisuutta ja hiukan karvautta. Erinomainen balanssi, tammi pysyy kauniisti taustalla. Jälkimaku alkaa teemäisen happamana ja samalla makean sitruksisena. Siirappinen ja toffeefudgemainen makeus nousee selvästi finaalissa, josta ei voimaa ja ulottuvuuksia puutu. Loppu on komea ja kihelmöivän mausteinen. Vesilisä tuo raikasta, vihreää omenaa esiin.

Arvio: Tällaiset viskit jaksavat aina puhutella. Voimaa ja herkkyyttä juuri sopivassa suhteessa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 6).

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Vuonna 1825 perustettu Glenury suljettiin 1985 ja lopetti toimintansa 1992. Yleensä tislaamosta käytetään Glenury Royal -nimeä, mutta Silver Seal on painattanut etikettiinsä pelkän Glenury-nimen. Käytän selvyyden vuoksi otsikossa tuota koko nimeä, koska sillä tämä tislaamo paremmin tunnetaan.

Maistan Glenury Royalin tuotantoa nyt ensimmäistä kertaa. En tiedä tästä etukäteen oikeastaan mitään. Sherrykypsytys on kyllä tuottanut tummaa väriä. Hieno tapa päättää vuoden 2015 viskimaistelut johonkin ihan uuteen kokemukseen.

Glenury Royal 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, 11/1980–7/2001, Sherry Wood, 620 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hieno sherrytuoksu, suklaata ja minttua riittää. After Eightin jälkeen alkaa löytyä vahattua puuta, kermaisuutta, rusinaa. Tammi tuoksuu antiikkisena ja melko kuivana, todella tyylikkäänä ja tasapainoisena. Kanelia, muskottipähkinää, hiukan kirsikkalikööriä. Upea tuoksu. Vesilisä avaa mentholia ja yrttisyyttä.

Maku: Makea ja silkkinen, välittömästi erittäin tasapainoinen ja hieno kokonaisuus. Maitosuklaata ja cappuccinoa. Kermaisuus tekee tästä todella helposti lähestyttävän, mutta tammi ja mausteisuus tuovat nopeasti kompleksisuutta. Rusinaa, mantelia, kirsikkaa, aavistus makeaa omenahilloa. Suutuntumassa on japanilaista viskiä muistuttavaa rasvaista suklaisuutta, joka toimii upeasti. Kaikkineen body on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta kantaa tämän sherryn silti kunniakkaasti. Jälkimaussa minttu nousee jälleen esiin, suklaisuus tummuu ja tammi nousee reippaammin esiin. Inkivääriä, neilikkaa, kanelia, pähkinää. Kermaisuus säilyy siitä huolimatta. Erittäin pitkä ja nautittavasti kuivuva finaali, jossa pieni rikkisyys ja ruutisuus tulevat esiin aivan loppusuoralla. Vesilisä lisää tanniinisuutta ja ohentaa herkästi tämän runkoa.

Arvio: Todella myönteinen yllätys, hieno ja tasapainoinen sherryherkku. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).