Diageo

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan 46%

Strathmilliä tapaa verraten harvoin. Tästä yksilöstäkin on harvinaisen vähän tietoa tarjolla. On muuten omalla kohdallani myös ensimmäinen Wilson & Morganin pullote, jonka kohtaan missään muodossa.

Strathmill 10 yo 1985/1996, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1985–1996, 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja metinen. Makeaa appelsiinia, vienoa kukkaisuutta, aavistus rusinaa ja toffeefudgea. Kiteistä hunajaa, vaniljatankoa. Tammessa on herkullinen, kuiva sävy, joka värittää koko viskiä. Yllättävän herkullinen ja kutsuva tuoksu, ei mitään tunkkaista tai leipämäistä. Vesilisä avaa vielä mentholia. Nam.

Maku: Tuoksun nostattama metisyys saa rinnalleen selvästi tuhdimman rusinaisuuden ja pienen suklaisuuden. Tammi on selvästi odotuksia aktiivisempaa, mausteisempaa ja kitkerämpää. Karvasta appelsiinia, nahkaa ja tanniineja. Suutuntuma on varsin kuiva. Pientä suolaisuutta löytyy myös, samoin jyväisyyttä ja muromaisuutta. Jälkimaku kulkee tammen niskalenkissä, nahkaisuutta ja karvautta löytyy. Vähitellen sentään suklainen ja hunajainen makeus nousee. Loppupuolella jälkimaussa on jälleen kuivan metinen ja hienon inkiväärinen fiilis. Keskipitkä finaali. Vesilisä sekoittaa palettia melkoisesti, balanssista ei jää juuri mitään jäljelle.

Arvio: Tuoksussa on voimakas bourbonfiilis, mutta tammi saa mausta yliotteen eikä homma enää palaa raiteilleen. Jos pitäisi veikata, sanoisin, että kypsytys on tapahtunut ex-bourbonissa, mitä on seurannut kevyehkö finistely ex-sherryssä. Mikäli näin on tehty, jälkimmäinen vaihe on ollut turha, tämä olisi ollut parempi ilman noita off-noteja. 84/100

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition 40%

Royal Lochnagarin Distillers Editionia harvemmin näkee, olen itse maistanut aiemmin niistä yhden. Nyt käsissä vuonna 1998 tislattu ja vuonna 2010 pullotettu yksilö.

Royal Lochnagar 1998/2010 Distillers Edition

(40%, OB, 1998–2010, Double Matured in Muscat Wine-Wood, Batch RL/98-10U, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, maltainen ja makea. Varsin marjaisa, mansikkaa ja vadelmaa nousee runsaasti esiin. Hiukan esanssisuutta, jotain parfyymin kaltaista. Karkkisuutta (kovia hedelmäkarkkeja) ja hunajaa. Maltaisuus on kuivaa ja muromaista, tammi pukkaa mausteita ihan kunnolla. Silti hiukan rakenneltu.

Maku: Mansikkainen ja vaniljainen, tamminen ja napakka. Maltaisuus on hiukan raakana pinnassa, puuromaisena ja hiukan jyväisenä jopa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tanniinit suipistavat suuta. Kovat hedelmäkarkit, esanssisuus ja keinotekoisen tuntuinen sitruksisuus hallitsevat kokonaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja tanniininen, imelän jälkiruokaviininen ja aavistuksen kireä. Erikoinen kokonaisuus, kovat hedelmäkarkit ja hapokas maltaisuus eivät löydä tasapainoa oikein millään. Marjaisuus ja aktiivinen tammisuus ovat vahvasti mukana. Korkeintaan keskipitkä finaali ei herätä sen suurempaa ihastusta.

Arvio: Hedelmäinen yleisviski on saanut karkkisen ja marjaisan käsittelyn. Balanssi on päässyt siinä tohinassa hiukan kärsimään. 82/100

Talisker 1992/2005 Distillers Edition 45,8%

Varhaiset Taliskerin DE-pullotteet olivat melkoisen imelää, sherryistä tavaraa, jos oikein muistan.

Talisker 1992/2005 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1992–2005, Batch TD-S: 5HT, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Imelän viininen ja varsin turpeinen esitys. Suklaisuutta, rusinaa, lakritsia, luonnonkumia. Suolaisuutta ja merellisyyttä, märkää köyttä ja sammutettua nuotiota. Mentholista raikkautta myös. Silti makea, ylikypsän hedelmäinen sherryisyys jyrää. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja hiukan säilörehua.

Maku: Viininen ja ylikypsän hedelmäinen, varsin savuinen ja rasvainen. Suolaisuutta ja joulukakun mausteita, rusinakeittoa ja ylikypsää luumua. Hiukan lakritsia, kuminen vivahde pysyy mukana. Kostea turpeisuus. Suutuntuma on varsin kermainen ja painava, vaikka tekstuuri ei olekaan kovin tiivis. Jälkimaussa rasvaisuus, likaisuus ja pippurinen purevuus ottavat vallan. Lakritsia, salmiakkia, suolaisuutta, merellisiä sävyjä. Hiiltä, nokea, turvetta. Kaiken vastapainoksi myös vihreää omenaa, eucalyptusta, vaniljaa ja tammen mukanaan tuomaa mausteisuutta. Melko pitkä, pippurinen finaali. Vesilisä korostaa tämän likaista, imelän rasvaista puolta.

Arvio: Taliskerin luonteelle uskollinen esitys. Viskinä silti hiukan yksioikoinen verrattuna esimerkiksi äskettäin maistamaani 1999/2010 Distillers Editioniin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 9).

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80, 54,5%

Lasissa Scotch Malt Whisky Societyn päteväksi arvioitu Linkwood ex-bourbonista. Ikää on 27 vuotta, joten luonnetta tältä tietysti toivoo.

Linkwood 27 yo 1982, SMWS 39.80

(54,5%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 10/1982, Cask No. 39.80, ’Comforting warmth and sweet security’, Refill Hogshead, 171 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis hedelmäisyys on korostuneesti pinnassa. Omenaa, päärynää, hunajamelonia, hiukan persikkaa. Runsaasti vaniljakastiketta. Tammi tuntuu voimakkaalta ja osin sahanpuruiseltakin, jopa pölyiseltä. Öljyinen ja mausteisuudessaan napakka kokonaisuus. Vesilisä tekee hyvää, raikastaa tätä ja nostaa yrttisiä sävyjä pintaan.

Maku: Aktiivisen tamminen ja tiukan hedelmäinen paletti. Kihelmöivä mausteisuus kulkee inkiväärin ja valkopippurin kautta, hedelmistä omenaisuus on kirpeää ja hunajameloni hiukan makeaa. Suutuntuma on öljyinen ja sangen kireä. Hiukan jyväinen maltaisuus tuntuu jopa epäkypsältä, vaikka iäkkäästä viskistä pitäisi kai olla kyse. Jälkimaku lähtee karvaaseen suuntaan, pähkinäisyyttä ja sitruksisuutta löytyy. Tammi on edelleen aktiivista, nyt jo todella paahteista ja hiukan kitkerääkin. Omenaa löytyy vielä hiukan, mutta tammi saa tästä totaalisen ylivallan. Finaali on silti varsin pitkä ja mausteinen. Vesilisä on liki välttämätön, koska vain sen avulla tammi rauhoittuu ja hedelmäisyys saa makeita piirteitä.

Arvio: Ei erityisen säväyttävä Linkwood. Kireä ja tamminen tapaus, joka aukeaa vasta kunnon vesilisällä. 83/100

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition 46%

Jostain syystä minulla on aina jäänyt Clynelishin Distillers Edition maistamatta, vaikka kaikki muut Diageon DE:t ovat tuttuja. Korjataanpa tilanne. Tämä on nyt sitten finistelty ex-olorosossa.

Clynelish 1992/2007 Distillers Edition

(46%, OB, 1992–2007, Double matured in Oloroso Seco Sherry Wood, Batch Cl-Br: 170-2g, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsokerinen ja kukkainen, öljyinen ja kerroksellinen. Sherry tuntuu varsin ohuena, mutta silti sen mukana tulee kumisaapasmainen ummehtuneisuus. Alta löytyy metinen, kukkainen ja tiiviin öljyinen runko, joka edustaa klassista clynelishmäisyyttä. Rommirusinaa ja suklaata. Vesilisällä minttua ja yrttisyyttä.

Maku: Herkullinen metisyys ja mehiläisvahaisuus tulee heti läpi, muistuttaa vanhan Flora & Faunan parhaita hetkiä. Sen ympärille kuitenkin rakentuu hiukan sekava, sherryinen kokonaisuus, jossa on hedelmäkakkua, rusinaa ja rasvaista suklaata. Runsaasti mausteita ja melko aktiivista tammisuutta. Ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Suutuntuma on öljyinen, mutta runko on silti korkeintaan keskitäyteläinen. Tasapainossa on vähän tekemistä. Jälkimaku alkaa sokerisella ja mehiläisvahaisella otteella, jossa on tiettyä öljyisyyttä ja kiteisyyttä – ja se on tässä parasta. Jälleen sherryiset, imelät, rusinaiset ja suklaiset piirteet ovat mukana. Keskipitkä, varsin pippuriseksi ja puristavaksi käyvä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja kepeää yrttistä otetta.

Arvio: Jos homma olisi paremmin kasassa, kyseessä olisi huippuviski. Nytkin hyvää kyllä, ylitti selvästi odotukset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 85/100 (per 8). Whisky Magazine 85/100 (Martine Nouet), 85/100 (Ian Wisniewski).

Talisker 1999/2010 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE oli muutamia vuosia sitten mielestäni makeampi ja täyteläisempi kuin mitä nämä uudet julkaisut ovat olleet. Nyt tuli tilaisuus maistaa tällaisen vanhan etiketin version avulla, pitääkö fiilis paikkansa.

Talisker 1999/2010 Distillers Edition

(45,8%, OB, 1999–2010, Double Matured in Amoroso Sherry Casks, Batch TD-S: 5MY, 70 cl)

Tuoksu: Viininen, lakritsinen ja joulukakkuinen. Tuhti turpeensavu, jonka seurana on merellistä ja mineraalista rapsakkuutta. Suolainen ja hiilinen kireys toimii todella hyvin yhteen ylikypsän hedelmäisyyden ja siirappisuuden kanssa. Luumuhilloa, rusinaa, yrttisyyttä. Oiva balanssi. Vesilisällä löytyy menthol.

Maku: Savuinen ja lakritsinen, viininen ja muhkea. Hiilinen ja suolainen puoli on maussakin kohdallaan, kun vastapalloon tulee ylikypsää hedelmää, luumua ja rusinaa. Yrttistä napakkuutta, mineraalisuutta, apteekin salmiakkia. Lääkemäisiä piirteitä. Tammi tuntuu mausteisuutena ja kuivuu hienosti. Suutuntuma on rasvaisen täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on hiilisen savuinen, luumuinen, rusinainen, salmiakkinen ja varsin vahamainen. Ylikypsät hedelmät kohtaavat kuivuvan tammen lähes eeppisessä kamppailussa. Mentholia, suolaisuutta. Hieno, vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä irrottaa raikasta kurkkupastillia.

Arvio: Luultavasti paras maistamani Taliskerin DE. Suolaiset ja turpeiset komponentit komeassa balanssissa ylikypsien sherryisten elementtien suhteen. Etiketti ei tosiaan vaikuta tuotteeseen, koska tämä tuntuu tyyliltään selvästi enemmän uuden ajan versiolta. Herkkua. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 4).

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release 57,3%

Maistossa Port Ellenin kolmosjulkaisu vuodelta 2003. Kyllä näitä aina tietyllä kunnioituksella lähestyy, sen verran vähän Elleneitä on tullut viime aikoina enää eteen.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release

(57,3%, OB, 1979–2003, 3rd Release, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja savuinen, hiukan kamferimainen. Herukkaa, suolaisuutta, mineraalista rapeutta. Meren huuhtomaa kalliota, jodia, auringossa kuivunutta köyttä. Hiukan tervaleijonaa taustalla. Tyylikäs, aavistuksen pidättynyt tuoksu. Vesilisä tuo minttua ja sitruunamelissaa pintaan.

Maku: Voimakas, tyylikkään pippurinen ja tasapainoisen savuinen. Merellinen henki on vahvana mukana, suolaisuus ja mineraalisuus ja märät kalliot. Heinäinen ja sitruksinen ote on hieno. Suutuntuma on varsin kuiva mutta kihelmöivä ja vastaansanomattoman suuri. Öljyisyys ja pieni toffeemainen makeus näyttäytyvät vähitellen. Jälkimaku alkaa pippurisena, savuisena ja intensiivisen rasvaisena. Herukkaisuus ja omenaisuus toimivat upeasti. Salmiakki ja terva tulevat maukkaasti kaikesta läpi. Pitkä ja komea, varsin kuiva ja suolainen finaali. Vesilisä vapauttaa minttuisen ja kurkkupastillisen raikkauden.

Arvio: Heinäinen, suolainen ja klassinen Port Ellen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 13).

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83, 57,1%

Miehekkään oloinen Mortlach ex-sherrytynnyristä. Tässä luulisi olevan rasvaa ja lihaa isompiinkin grillivartaisiin. Ja nyt on viskin liikanimikin sieltä Scotch Malt Whisky Societyn lyriikkapakan terävimmästä päästä, Cocktails after rugby.

Mortlach 15 yo 1995, SMWS 76.83

(57,1%, Scotch Malt Whisky Society, Vintage 11/1995, Cask No. 76.83, ’Cocktails after rugby’, First-fill Ex-Sherry Butt, 605 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja hedelmäinen. Tynnyri tuntuu tammisuudessaan aktiiviselta ja vahvalta, mutta nyansseja saa hiukan hakea sen alta. Tölkkiananasta, uuniomenaa, kinuskikastiketta. Tarte Tatin löytyy, mutta sherryvaikutus tuntuu melko ohuelta. Monihedelmämehua on, lihaisuutta ei. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja minttua selvästi pintaan.

Maku: Öljyinen ja painava tekstuuri, mutta makupaletti jää hiukan kapeaksi. Tammi pukkaa vaniljaa ja hedelmät ovat mukana. Tölkkiananas ja omenainen hedelmäsalaatti johtavat joukkoja, mausteisuus ja minttu tulevat perässä. Rasvaisuutta löytyy, samoin pientä nokisuutta ja palaneisuuttakin. Jälkimaku on tässä tyypillisintä Mortlachia – lihaisuus herää, oikein raskaana ja paksuna. Paistirasvaa, suolaista voita, kihelmöivää mausteisuutta. Siirappisia uunijuureksia, makeaa omenaa suoraan pannulta. Kinuskia, järeää tammisuutta. Jos tämä on cocktail-osasto, turpaanhan tässä tulee. Keskipitkä finaali, katkeaa hiukan kesken. Vesilisä on paikallaan, tasoittaa pahimpia balanssipulmia.

Arvio: Hiukan epätasainen esitys, jonka jälkimaku nostaa tällaisen viskin ansaitsemalle tasolle. Kokonaisuus jää silti hiukan hajanaiseksi, vaikka yksittäiset komponentit toimivatkin. 84/100

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).