Islay

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing 50%

Whisky Tasting Company on mielenkiintoinen pikkufirma, joka kokoaa monenlaisia miniatyyripaketteja vähän harvinaisemmista viskeistä. Maistelussa on tällä viikolla kolmen varsin iäkkään viskin setti Islaylta.

Ensimmäisenä on käsittelyssä iäkästä Caol Ilaa silloisen Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjasta. Näiden erikoisuus on se, että miniatyyrien koot ovat aina kolme senttilitraa. Ja etiketit ovat Whisky Tasting Companyn omat.

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 11/1980–1/2011, Cask No. DL 6858, Refill Hogshead, 318 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja hiukan makea. Vaniljaa, palanutta puuta, hiiltä ja tuhkaa. Tarte tatinia, appelsiinia. Murokeksejä, makeaa tammisuutta. Lääkemäinen vivahde, aavistus bensiiniä. Hiukan sitruunan kitkeryyttä, suolaa. Nahkahanskat märällä laiturilla. Vesilisä tuo pintaan kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Uljas! Voimakas turvesavu, hiilisyys ja lääkemäisyys kohtaavat mineraalisuuden ja suolan laiturinnokassa. Pihkaa, metisyyttä, kiteistä hunajaa, vaniljaa, kuivaa tammea. Refill-tynnyri antaa parastaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mehukas. Pippuria, kamferia, eucalyptusta, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilinen ja kihelmöivän pippurinen, mutta vähitellen hunaja ja vanilja pääsevät esiin ja tuovat yrtit mukanaan. Maukasta kuivaa tammisuutta, sitruunamelissaa, lääkemäisyyttä, hapokkuutta, suolaa. Kamferia ja kamomillateetä. Nam. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa päärynää esiin.

Arvio: Hiukan vaatimaton tuoksu, mutta maku on todella räjäyttää pankin. Ei silti läheskään niin iso viski kuin Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release, vaan pysyy lopulta aavistuksen ujona. 89/100

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition 43%

Matkani Lagavulinin Distillers Edition -julkaisujen varhaisempaan aikakauteen jatkuu. Nyt maisteluun pääsi 1991/2007, joka seuraa kerrassaan erinomaista 1990/2006-pullotetta. Tähän mennessä en ole kuitenkaan kohdannut 1987/2003-pullotteen voittanutta.

Tästä 1991-vuosikerrasta löytyy muuten toinenkin Distillers Edition, joka on pullotettu vuotta myöhemmin eli 2008. Nyt kuitenkin käsissä tämä aiempi versio.

Lagavulin 1991/2007 Distillers Edition

(43%, OB, 1991–2007, Batch No. lgv 4/495, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja salmiakkia, runsasta suklaisuutta ja herkullisen kuivaa tammisuutta. Nyt ollaan taas tiiviin sherryisessä maisemassa, rusinaa ja kuivattuja luumuja riittää. Hilloisuus on pinnassa, vadelmaa etenkin. Hiukan tervaa, kevyttä suolaisuutta. Mehiläisvahaa, metisyyttä, tummaa yrttisyyttä, kamferia. Upea.

Maku: Tervainen ja tyylikäs. Salmiakkia, tuhkaista turvesavua, mehiläisvahaa. Savumakkaraa, kuivaa lakritsia, hiukan suolaa. Sitruksisuutta, omenaa, kirpeää yrttisyyttä. Hilloisuus maistuu, samoin rusinat. Kuiva tammi on aivan loistavaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko tuntuu jämerältä. Kuivalihaa, nahkaa. Jälkimaku alkaa todella suolaisena ja merellisenä. Sitruksisuus ja vihreä omena saavat seurakseen lakritsia, salmiakkia ja tervaa. Vähitellen nahka ja kuiva tammi saavat enemmän otetta, mutta alta nousee jatkuvasti lisää yrttejä ja sherryisen makeita sävyjä. Kamferia ja tuhkaa. Pitkä, nautinnollinen finaali.

Arvio: Kuivan sherryinen ja todella tyylikäs viski. Lajinsa ehdottomia valioita, joka osuu todella lujaa – alhaisista volteista huolimatta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company 50,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi jokin aika sitten ensimmäisen Octomorensa ja peräti ikämerkinnällä varustettuna. Silti kypsytyksestä ei ole taaskaan mitään käryä. Nämä ovat kuitenkin aina sellaisia savupommeja, että kunnioituksella on lähestyttävä.

Octomore 6 yo, That Boutique-y Whisky Company

(50,4%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, Batch No. 1, 796 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja erittäin lihaisa. Bbq-possua kolakastikkeessa, savustettua possunniskaa, kassleria ja paistirasvaa. Savussa on tuhkainen ja hiukan vegetaalinen puoli pinnassa. Salmiakkia ja suolaa. Uunijuureksia siirapissa, grillattua paprikaa, uuniomenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja vähän turhaa sekavuutta.

Maku: Imelä hedelmäisyys ja lihaisa turvesavu kääntyvät nopeasti hiiliseksi, mineraaliseksi ja todella tuhkaiseksi makuelämykseksi. Merellisuus on kunnolla läsnä, bensaisuutta ja salmiakkia riittää. Suutuntuma on varsin öljyinen. Likaisuutta, kihelmöivää pippuria, merisuolaa, hapokasta yrttisyyttä. Jälkimaku menee äkisti kuivan puolelle, kun imelyys haihtuu. Tuhkaisuus ja mineraalisuus korostuvat eikä totaalista turvesavua pääse mihinkään pakoon. Mentholia, likaista rasvaisuutta, suolaa, kurkkupastilleja, hammastahnaa, salmiakkia, tervaa, happoja. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa makeaa sitruksisuutta.

Arvio: Erittäin tanakka mutta aavistuksen yksipuolinen esitys – jos pitää jotain kritisoida. Jälkimaku saisi kyllä olla hiukan pidempi ja runsaampi. Toki on tämä melkoisen omalaatuista herkkua. 87/100

Ardbeg Grooves 46%

Ardbegin vuosittaiset Ardbeg Day -julkaisut menevät yhä oudommiksi ja oudommiksi. Tänä vuonna kesti harvinaisen kauan tarttua tähän.

Ardbeg Grooves

(46%, OB, 2018, Ex-Bourbon & Recharred Red Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, turvesavuinen, nahkainen ja viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, luumua, rusinaa. Tervaa ja suolaa löytyy jonkin verran, samoin salmiakkia ja lääkemäisiä vivahteita. Tammi on verraten aktiivista, mausteita riittää, samoin hienoisesti eucalyptuksen raikkautta. Vaniljaa ja paahteisuuttakin löytyy, suolaista voita. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä oikein kunnolla, omenaa ja persikkaa etunenässä.

Maku: Viininen ja tuhkainen, hiilisavuinen ja reippaan tamminen. Suklaata, luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja suklaisuus tuottaa rasvaisen tuntemuksen. Suolaa, jodia, hiukan salmiakkia, tuoksuakin reippaammin yskänlääkettä. Uuniomenaa, hiukan päärynää, vaniljaa, leivosmaisuutta, inkivääriä, hiukan marjaisuutta. Jälkimaku on nahkainen, tamminen, pippurinen ja hiilisavuinen. Viinisyys ja suklaa pysyvät kyydissä mukana, samoin suola ja salmiakki. Yskänlääkettä ja yrttisyyttä, mustaviinimarjaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa hedelmät kunnolla auki, makean persikan ja siirappisen päärynän etenkin.

Arvio: Vallan pätevä Ardbeg, jälleen kerran. Nuori puu maistuu ja pientä sekavuutta on, mutta kun vähän rajoittaa omaa kriittisyyttä, kyllähän itse viski maistuu suorastaan oivalliselta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition 43%

Pitkästä aikaa Caol Ilaa ja Distillers Editionia, kohtalaisen tuoretta erää. Tämä on itse asiassa Caol Ilan ainoa tislausvuodelle 2004 yksilöity OB-pullote, mikä on hyvä muistutus siitä, että jättitislaamon tuotannossa fokus on muualla kuin vuosikertajulkaisuissa.

Caol Ilan DE-julkaisuista on jäänyt aiemmin varsin hyvä maku suuhun, mutta samanlaisia suurherkkuja en ole vielä kohdannut kuin Lagavulinin tai Taliskerin kohdalla. Viimeksi olen maistanut kahta vuotta varhaisemman 2002/2014-pullotteen, joka oli kyllä aivan pätevä.

Caol Ila 2004/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2004–2016, Batch No. C-si; 2-476, Double Matured in Moscatel Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja makean viininen, uskollinen tyylilajilleen. Kumisaapasta, rusinaa, suklaata, taatelia. Palvikinkkua, hiiltä, suolaa, sitruksisuutta, märkää villakangastakkia. Savussa on vegetaalinen puoli pinnassa, tammi tuntuu varsin makealta. Punaista omenaa, viinikumikarkkia.

Maku: Todella makea ja vahvan savuinen, pippurinen ja hiilinen. Viinisyys on nahkaista ja imelää, siirappia ja suklaata riittää. Kumisaapas ja uunijuurekset ovat vahvasti läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Lihaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruksisuutta, omenaa, päärynää, hapokkuutta. Hedelmäsiirappia, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä. Jälkimaku lähtee erittäin hiilisenä ja makeana. Paahtunutta puuta, salmiakkia, tammea, suolaa, jodia. Päärynää, vaniljaa, hunajaa. Pippuri tulee myös mukana, samoin lihaisuus ja vegetaalisuus. Keskipitkä finaali.

Arvio: Savuinen ja viinisen makea Caol Ila, joka jää profiililtaan lopulta aavistuksen sekavaksi. Verrokkina piipahtanut Lagavulinin 1996/2012 Distillers Edition oli syvyydeltään merkittävästi eri tasolla tähän verrattuna. 85/100

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1992)

Maistelin viime vuonna pari erinomaista, vähän vanhempaa Lagavulinin 16-vuotiasta. En ollut koskaan varsinaisesti pistänyt niitä vierekkäin uuden tuotannon kanssa. Erityisesti White Horse Distillers -merkintä tuntui takeelta kovasta tuotannosta, eikä pullote pettänyt.

Tuolloin maistamani julkaisu oli vielä 1990-luvun lopun tavaraa, ja siinä oli pullossa ISLA- ja 1816-merkinnät kohokuvioina kultamaalin sijaan. Nyt sain käsiini Lagavulinin, jossa merkinnät ovat vielä kultamaalilla pullon kyljessä. Pullotuskoodi on luettavissa, mutta siitä en kuitenkaan osaa tulkata, minkä ajankohdan viskistä on kyse. Paras arvaukseni on, että tämä olisi vuodelta 1992.

Ollaan pyhän nesteen äärellä.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1992)

(43%, OB, +/- 1992, Bottle Code LLJB 0118208, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen! Aivan erilainen kuin yksikään maistamani Lagavulinin 16-vuotias tähän mennessä. Punaista omenaa, aprikoosia, päärynää, hiukan limettiä. Turvesavu on kuivaa ja tyylikästä, savumakkara ja palvikinkku ovat silti mukana. Salmiakki ja tervakin löytyvät. Tammi on kuivaa, tunnelma kuin ikäviskissä. Hiukan suolaa ja merellisiä piirteitä löytyy myös. Hieno kompleksisuus, jatkuvasti nousee uutta esiin.

Maku: Hedelmäisen makeuden ja kuivan savun upea liitto. Uuniomenaa, persikkaa, hedelmäsiirappia. Chorizoa, punaista lihaa. Turvesavu on hiukan selvemmin esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin öljyinen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, ostereita, merilevää. Jälkimaku on varsin hiilinen ja tumma. Suklaisuutta, lakritsia, tervaa. Siirappia, toskaomenaa, mausteita, kuivaa turvesavua. Tammi tulee vähitellen paremmin esiin, paahteisuus ja tuhkaisuus valtaavat alaa. Uljas, pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, eri viski eri aikakaudelta. Turpeisuus jää taka-alalle verrattuna uudempaan tuotantoon, hedelmäisyys ja kompleksisuus korostuvat. 91/100

Bowmore Bw4, Elements of Islay 51,6%

Maistelussa ex-bourbonissa kypsynyttä Bowmorea aina mielenkiintoisesta Elements of Islay -sarjasta. Tämä on vielä Speciality Drinksin alla pullotettua tavaraa, ei vielä uutta Elixirin nimissä kulkevaa.

Tämä Bw4 on peräisin neljästä refill-hogsheadista, joista kaksi on vuodelta 1995 ja kaksi vuodelta 1996. Laskennallinen ikä pyörii siis 18–19 vuoden kieppeissä, joten mistään ihan nuoresta viskistä ei ole kyse.

Bowmore Bw4, Elements of Islay

(51,6%, Speciality Drinks, 2014, 4 Refill Hogsheads, 50 cl)

Tuoksu: Trooppista hedelmää valtavin mitoin. Papaijaa, mangoa, ananasta, sitruunaa, päärynää. Miellyttävä merellisyys, suolaa ja pärskeitä. Runsaasti vaniljaa ja kookosmaitoa. Turvesavu tulee varsin kuivana ja kevyenä läpi. Tiettyä herukkaisuutta löytyy myös. Ikäistään nuoremman oloinen. Vesilisä tuo mintun pintaan.

Maku: Kermainen ja painava, mutta edelleen tietty nuorekkuus on pinnassa. Turvesavu on paljon voimakkaampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Herukanlehteä, limettiä, päärynää, mangoa. Valkosuklaata, mantelia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen. Valkopippuria, suolaa, oliiviöljyä, anista. Jälkimaku on edelleen varsin raikas, trooppisen hedelmäinen ja karkkinenkin. Maltaisuus tulee vihdoin selvästi läpi, hiukan sokerisena. Herukkaisuutta, limettiä, mangoa, päärynää. Vaniljaa ja valkosuklaata, mausteisuutta, tammea, minttua, suolaa, hapokkuutta. Melko pitkä, kihelmöivä finaali. Vesilisä availee ruohoisia piirteitä.

Arvio: Puhdas ja virheetön Bowmore. Luonteikkuudessa jää silti uljaasta Bw6:sta pykälän jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory 46%

Maistelussa tällä kertaa klassista Bunnahabhainia 1960-luvun tuotannosta, tällä kertaa miniatyyripullosta. Pullotuskin on tehty jo helmikuussa 1990. Tällaisia ei tule ihan joka päivä vastaan.

Bunnahabhain 25 yo 1964/1990, Signatory

(46%, Signatory Vintage, 30.11.1964–2/1990, Cask No. 4852–4856, Oak Wood, 2400 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Vaniljaa, banaania ja aktiivisen kihelmöivää tammisuutta. Runsas aromaattinen öljyisyys on vahvasti pinnassa. Päärynää, omenaa, viinirypäleitä, hiukan hedelmäsiirappia. Suolaisuutta, teetä, hiukan vaniljaviineriä. Volttejaan voimakkaamman oloinen. Vesilisä avaa mukavasti minttua ja tuoretta ruohoa.

Maku: Todella tiukka avaus, suolaisuus ja tammisuus iskevät välittömästi. Mineraalisuus ja jodi hallitsevat, tammen mausteet ja pieni pippuri seuraavat perässä. Omenaa, kiiviä, viinirypäleitä, mustaa teetä. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Vanilja ja hunaja jäävät auttamatta jalkoihin. Jälkimaku lähtee edelleen todella suolaisena liikkeelle. Tammi, inkivääri, pippuri ja hapokkuus seuraavat mukana. Vähitellen vanilja, omena ja päärynä sentään heräävät, mukaan tulee rusinaista ja maltaisen sokerista makeutta. Jälkimaku on lopulta melko pitkä. Vesilisä tuo hiukan kermaisuutta ja keltaista luumua.

Arvio: Odotuksia kovempi Bunna. Olisi voinut viihtyä tammessa pidempäänkin. Sokkona tätä olisi voinut luulla tynnyrivahvuiseksi ja pykälää nuoremmaksikin, sen verran tiukka ote tässä on. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’ 59,2%

Port Charlotten PC-sarjaan keskittyneessä kotitastingissa maistoin eräällä tavalla uutena viskinä myös tämän PC9:n. Olen sen kyllä kohdannut kerran aiemminkin, mutta mitään nuotteja ei jäänyt talteen. Nyt asiaan saatiin korjaus.

PC9 oli sarjassa siinä mielessä poikkeus, että kypsytykseen käytettyjä tynnyreitä ei ole kerrottu julkisuuteen. Vierekkäin PC5:n, PC7:n, PC10:n ja PC12:n kanssa maisteltuna se on rusinaisen makea ja sävyiltään todellinen ruutitynnyri, joten varmaan kypsytyksellä on ollut jotain tekemistä sherrytynnyrien kanssa.

Port Charlotte PC9 ’An Ataireachd Ard’

(59,2%, OB, 2002–2011, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja ruutinen, turpeinen ja lihaisa. Metallisuutta, savuavaa asetta, nahkavyötä, pientä suklaisuutta, luumua. Lihaisuus pysyttelee kuivana ja hiukan taka-alalla. Eri tavalla makea kuin siirappinen PC7. Likaisen hiilinen savuisuus, ilotulitusrakettia, poltettua tulitikkua. Yrttilikööriä, mentholia, kamferia. Vesilisä tuo mysliä ja aprikoosia.

Maku: Hedelmäinen ja muhkea, edelleen varsin ruutinen ja rikkinen. Turvesavuinen, hiilinen, lihaisa, pehmeän lakritsinen ja hiukan tervainen. Yrttilikööriä, munkkitippoja, eucalyptusta. Rusinaa, luumuhilloa, kuivalihaa, poltettua tulitikkua, hapokkuutta. Suutuntuma on muhkean öljyinen ja painava. Jälkimaku on yrttinen, ruutinen ja luumuinen. Rikkinen, rusinainen, öljyinen, hapokas, pippurinen. Pähkinää, sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa aprikoosia ja limettiä.

Arvio: Erinomainen Port Charlotte, yrttisempi ja syvempi kuin sarjan vähän aiemmat julkaisut. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 3).

Port Charlotte PC5 ’Evolution’ 63,5%

Pidimme viskiä harrastavan ystäväni kanssa pitkään rakennetun Port Charlotte -tastingin, joka keskittyi PC-sarjaan. Maisteltavaksi pääsivät PC5, PC7, PC9, PC10 ja PC12.

Niistä itselleni ainoa täysin uusi oli tämä PC5, vaikka myös PC9:stä olivat kunnon nuotit jääneet aikanaan kirjaamatta ylös. Näiden myötä tulin nyt ajatuksella maistaneeksi koko PC-sarjan. Laatu on kyllä huikean korkealla suhteessa viskien ikään.

Mielenkiintoista oli myös havaita, miten erilaisia nämä ovat keskenään. Yleensä perusmakuna on turpeinen ja rasvainen lihaisuus, joka yhdistyy sitruksisen hapokkaaseen salmiakkiin. Kuitenkin eroja löytyy rinnakkain maisteltuna varsin paljon.

Tämä PC5 on selvästi sarjan mineraalisimmasta ja sitruksisimmasta päästä.

Port Charlotte PC5 ’Evolution’

(63,5%, OB, 2001–2006, Bourbon Casks, 6038 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja hedelmäinen. Punaista omenaa, keltaista luumua, sitruksista hapokkuutta. Lihaisuus tulee voimalla läpi, nyhtöpossua kolakastikkeessa löytyy. Tuhkaisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo eucalyptusta, raikkautta.

Maku: Todella hedelmäinen ja öljyinen, voimakas ja muhkean savuinen. Lihaisuutta, mineraalisuutta, tuhkaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Pippurisuutta, hapokkuutta, ruohoista purevuutta. Jälkimaku on omenainen, sitruunainen ja varsin tuhkainen. Kuivalihaa, rasvaa, voita, nokisuutta, likaista turpeisuutta. Hiukan lyhyeksi jäävä finaali. Vesilisä tarjoilee minttua ja sitruunalakritsia.

Arvio: Mineraalinen ja varsin tiukka Port Charlotte. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).