Islay

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful 64,5%

Maisteluun sattui mielenkiintoinen Octomore. Nyt on ainakin voltteja. Turvesavukin on taas tapissa. Jos tämä on yhtään samaa kaliiberia kuin taannoin maistelemani Rest and Be Thankfulin Octomore-pullote, ollaan kyllä jykevällä tontilla.

Octomore 6 yo 2007/2014, Rest and Be Thankful

(64,5%, Rest and Be Thankful, 19.12.2007–18.11.2014, Cask No. R0000016751, Sauternes Cask, 302 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on rakettibensaa! Tämän kanssa saa olla varovainen. Turvesavu on tuhkaista ja erittäin tiivistä. Haganol-salmiakki on voimakasta. Tammi puskee tiukasti läpi, pippurisena ja vähän sahanpurumaisena. Hedelmääkin löytyy, mutta Sauternes-kypsyneeksi tämä on jopa kuiva. Vesilisä avaa tuoretta ruohoa.

Maku: Mahtavan öljyinen ja painava. Erittäin runsas, tervaisen salmiakkinen ja räjähtävän savuinen makumaailma. Maussa Sauternes on selvästi mukana, hedelmäsiirappisena ja sopivan viinisenä. Suolaisia ja merellisiä piirteitä löytyy, samoin tietysti nokea ja hiiltä. Omenaa, persikkaa, hunajaisuutta, siirappia. Suutuntuma on erittäin paksu. Tammen balanssi on komea. Jälkimaku ampuu täydeltä laidalta turvesavua, hiilisyyttä, nokea, hedelmäsiirappia, aprikoosia, omenaa, sitruksisuutta – ja tietysti salmiakkia ja tervaa. Mahtavan muhkea, melko pitkä finaali. Nam. Vesilisä tuo herkästi outoa happamuutta ja heinäisyyttä.

Arvio: Järkälemäinen makujen ilotulitus. Savun läpi ammutaan ihan kaikkea, ja silti homma pysyy kiitettävästi kasassa. 88/100

Laphroaig The 1815 Legacy Edition 48%

Laphroaigin kevätkaudella 2017 matkustajamyymälöihin lanseeraama The 1815 Legacy Edition on ilmeisesti melko pitkälle samaa tavaraa kuin aiempi An Cuan Mòr. Tynnyreinä on tiettävästi käytetty ensimmäisen täytön ex-bourbonia, ja kypsytystä on täydennetty uudella eurooppalaisella tammella.

Pullote on saanut melkoisen ristiriitaisen vastaanoton. Viimeistään Sergen rusikoinnin jälkeen huuto yltyi sellaiseksi, että siltä pitää mennä piiloon, kun tätä ryhtyy maistamaan.

Laphroaig The 1815 Legacy Edition

(48%, OB, NAS, 2017, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, kevyen tervainen ja varsin tamminen. Teroitettua lyijykynää, inkivääriä, erikoisen runsaasti currya ja kanelia. Sitruksisuutta, suolaisuutta, hiukan lääkemäisiä vivahteita ja kuivalihaisuutta. Vasta sahattua tammilankkua. Ohuemman oloinen kuin mainittu An Cuan Mòr. Vesilisä availee omenaisuutta.

Maku: Tuoksua paremmin kohdallaan. Silti runko on varsin ohut eikä suutuntuma ole järin vahva muutenkaan. Suolaisuutta ja turvesavua kyllä riittää, samoin kuivakkaa tammisuutta ja mausteiden kirjoa. Salmiakkia, pippurisuutta, rusinaisuutta, lääkemäisyyttä, hyvin kuivaa lihaisuutta myös. Tammi on mausteiden puolesta pinnassa ja tanniinit tuovat karheutta mukaan. Inkivääriä on runsaasti. Jälkimaku on tammen ja savun vuoropuhelua, jossa mausteisuutta riittää. Vähittäisen makeuden mukana tulee vaniljaa, hiukan hunajaa, rusinaa, keltaista luumua, suolaa, tervaa ja lääkemäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo limettiä ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy 52,5%

Bowmore julkaisi vuonna 2017 melko vähälle huomiolle jääneen The Vintner’s Trilogy -sarjan. Kolmen pullotteen setti koostui hiukan epäodotuksenmukaisesti 18-, 26- ja 27-vuotiaista julkaisuista. Niiden yhdistävänä tekijänä on jo nimensäkin mukaisesti viini, tarkemmin sanottuna pitkähkö jälkikypsytys aiemmin viiniä sisältäneissä tynnyreissä.

Tämä 18-vuotias on kypsynyt ensin 13 vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viisi vuotta ex-Manzanillassa. Sarjan 26-vuotias on jälkikypsytetty ranskalaisissa viinitynnyreissä ja 27-vuotias portviinitynnyreissä, mutta ne liikkuvat jo ihan eri hintaluokissa kuin tämä 18-vuotias.

Kuten muistamme, Manzanilla on finon tyyppistä väkevää espanjalaista viiniä, joka tarjoillaan yleensä viilennettynä ja pelittää kuivan ominaisluonteensa ansiosta hyvin muun muassa Serrano-kinkun ja muiden tapaspalojen kanssa. Pidän itse kovasti, mutta on aina vähän sattumankauppaa, miten sellainen tynnyri toimii yhteen viskin kanssa.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy

(52,5%, OB, 2017, Manzanilla Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Rypälemäinen, mineraalinen, hyvin omalaatuinen. Manzanilla todella löytyy, vaikka yleisilme onkin vuoropuhelua sokerisen makeuden, kuivahkon savun ja merellisen suolan kesken. Palvikinkkua, omenaa, banaania, vaniljaa. Tunkkaisuutta. Mielenkiintoinen, ei ihan helppo. Vesilisä avaa mangoa ja muuta trooppisen hedelmän sävykkyyttä.

Maku: Melko turvesavuinen, samaan aikaan sokerisen makea ja reippaan mineraalinen. Yrttisyyttä, suolaa, viinirypäleitä, hapokkuutta. Pippurisuus kihelmöi, mukana tulee inkivääriä ja tanniineja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin tasapainoinen. Vihreää omenaa, appelsiininkuorta, trooppista hedelmää. Jälkimaussa tämä todella herää, mukaan tulee valtavasti lisää ulottuvuuksia. Pippurisuus, yrttisyys ja suolaisuus aukeavat, vihreä tee ja suklaisuus nousevat esiin. Kinkkua, maakellarimaisia sävyjä, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu aivan hiekkapaperiksi. Vesilisä saa hedelmäisyyteen enemmän raikkautta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen Bowmore, jossa on paljon tutkittavaa. Silti tässä on koko ajan pinnassa jotain vähän tekemällä tehtyä, rakenneltua ja Bowmoren ominaisluonteen osaksi piilottavaa, jotta voisin tästä täysillä innostua. Hyvä viski tämä silti omassa sarjassaan on, ehdottomasti: Manzanilla tulee monella tavalla esiin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Bowmore Bw7, Elements of Islay 53,2%

Elements of Islay -sarjan seitsemäs Bowmore-julkaisu on peräisin neljästä sherrytynnyristä.  Jokin aika sitten maistamani Bw6 oli niin ensiluokkainen viski, että tähänkin kohdistuu huomattavia odotuksia.

Sivumennen pitää myös mainita, että nykyäänhän nämä Elements of Islay -viskit, samoin kuin Single Malts of Scotlandit ja Port Askaig -viskit, ovat Elixir Distillersin brändejä. Mitään yrityskauppoja ei ole tehty, vaan Sukhinder Singhin ja hänen veljensä Rajbirin perustama ja omistama Speciality Drinks vaihtoi viime vuonna nimeä.

Bowmore Bw7, Elements of Islay

(53,2%, Elixir Distillers, 2001–2017, Four Sherry Butts, 50 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, salmiakkinen ja lihaisa. Yllättävänkin lihaisa itse asiassa, chorizoa ja saunapalvia riittää. Tummaa suklaata, kuivattuja luumuja, hapanta sitruksisuutta. Kahvia, nahkaa, tammea, tupakkaa, paahteisuutta. Savua riittää, osin kitkerässäkin muodossa. Vesilisä tuo rasvaa ja pekonia pintaan.

Maku: Savuinen ja lihaisa, varsin painava ja sherryinen yleisilme. Kuivatut luumut, tumma suklaa ja kahvi ovat vahvasti läsnä. Pippurisuutta ja nahkaa. Suklaisesta painavuudesta huolimatta tässä on paljon varsin karvasta ja pähkinäistä luonnetta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Ylikypsää hedelmäisyyttä, rusinaa, pekonia, savumakkaraa, rancio-fiilistä. Erottuu selvästi vierellä verrokkina olleesta WoodWintersin vastaavan ikäisestä sherry-Bowmoresta, joka on pykälän hienostuneempi ja fokusoidumpi kaikin puolin. Jälkimaku tässä on todella raskas, rasvaisen suklainen ja pippurinen. Paahtuneisuutta, espressoa, tallisuutta, mokkanahkaa, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta riittää, samoin suolaisuutta ja turvesavua. Pitkä, kitkeräksi käyvä finaali. Vesilisä tekee tästä vähän tunkkaisen.

Arvio: Lihaisa ja järeä sherry-Bowikka. Ei hienostunein, mutta voimakkuus tekee kyllä vaikutuksen. Silti WoodWintersin ”The Four” päihittää tämän juuri ratkaisevasti melkeinpä jokaisella osa-alueella, vaikka hyvää tämäkin on. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2003, 57,8%

Lagavulinin 12-vuotias on ollut vuodesta toiseen laadukasta ja vahvaa savuviskiä. Nyt maistelussa on varhaisempaa tuotantoa, tarkemmin sanottuna 3rd Release. Kaksi ensimmäistä julkaisuahan tulivat markkinoille vuonna 2002 ja tämä kolmas vuonna 2003.

Monien mielestä nämä 12-vuotiaat ovat parantuneet vuosien saatossa. En osaa arvioida, kun vanhin tähän mennessä maistamani on ollut 10th Release vuodelta 2010. Se oli hyvä, suorastaan erinomainen. Myös uusimmat vuosittaiset julkaisut ovat olleet loistavia.

Näissä 12-vuotiaissa on ollut ensimmäisestä pullotteesta saakka etiketissä sitaatti skotlantilaiselta romaanikirjailijalta William Blackilta (1841–1898), otsikoltaan ”The Strange Horse of Suinabhal”. Olen sitä lainausta vuosien saatossa lukenut läpi ja miettinyt, mikähän kirjailija tämä Black mahtoi olla ja millaisesta teoksesta sitaatti mahtaa olla peräisin.

Päätin ottaa selvää. Löysin netistä hyvän vihjeen, jossa suurin osa selvityksestä oli jo tehtykin. Sen mukaan kyseessä on novelli, joka on oikeasti nimeltään ”The Strange Horse of Loch Suainabhal” ja löytyy William Blackin novellikokoelmasta Lady Silverdale’s Sweetheart and Other Tales (Sampson Lowe, Marston, Searle & Rivington, 1876).

Hankin teoksen sähköisen facsimilen käsiini ja luin tuon novellin. Siinä Alister-nan-Each alias Alister McLean kertoo Lontoossa asuvalle Miss Sheilalle kirjeitse Lewisin saarella Ulko-Hebrideilla kohtaamasta mustasta hevosesta. Hän pyrkii tällä kirjeellä pelastamaan maineensa, jonka John the Piper on valheillaan ja ivapuheillaan yrittänyt pilata.

Kokonaisuudessaan 24-sivuinen novelli sisältää melkoisesti viskinjuontia ja juopunutta porukkaa. Loch Suainabhal on siis sisäjärvi Lewisin saarella ja tapahtumien maantieteellinen keskipiste. Viereisen Skyen saaren viskituotantokin vilahtaa tekstissä, samoin Campbeltownin viskit.

Kovinta todistusta Alister antaa kuitenkin Lagavulinista. Näihin Lagavulinin 12-vuotiaiden etiketteihin painettu teksti kuuluu siis oikeasti näin, Alisterin itsensä kertomana:

I hef been in Isla more as three times or two times myself; and I hef been close by the Lagavulin distillery; and I know that it is the clear watter of the spring that will mek the Lagavulin whisky just as fine as the new milk.

Sen lisäksi Alister kertoo Lagavulinista seuraavaa keskustelussaan Aleck Cameronin kanssa:

And I went into the house, and Aleck Cameron he cries out to me, ”Gott please me, Alister-nan-Each! and hef you not gone on to Uig, when you waz having a bottle of Lagavulin whisky with you all the way?” And I sez to him, ”Aleck Cameron, it is a verra wise man you are, but you will know not any more of Lagavulin whisky as the children about the house; and I hef seen a strancher thing than Lagavulin whisky, and that is a great black beast that was on the shores of Loch Suainabhal, and you nor no other man ever sah such a thing; and it is the story of that black beast I will tell you now, if you will gife me a glass of whisky, for it is the worst night I hef had since ever I was born.”

Pitkä johdanto tähän maistoon, mutta joskus tämäkin oli tehtävä. Mielenkiintoinen novelli, 1870-luvun Stranger Thingsiä – kirjoitusasultaan luonnollisesti Strancher Things – ja samalla todellinen viskimaailman kuriositeetti.

Nyt siis Alister-nan-Eachin ja William Blackin malja.

And I said to myself, ”Alister, you are beginning to tremple, you must tek a glass of whisky to steady yourself, and you will go forward and see what the beast is.”

Lagavulin 12 yo Special Release 2003

(57,8%, OB, 2003, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja turpeinen. Tervaisuutta, hiilisyyttä, savua, runsaasti kreosoottia. Suolaa, jodia ja antiseptisiä aineita riittää. Varsin kuiva yleisilme, uudempien pullotteiden raskas rasvaisuus ei tuoksussa juuri tunnu. Vaniljaa ja tammea on toki runsaasti. Hiukan bensiiniä ja sitruksisuutta. Vesilisä avaa ruohoisuutta.

Maku: Sitruunainen, turvesavuinen, merellinen ja tiivisrakenteinen. Kuivaa lihaisuutta, savumakkaraa, hiilisyyttä, runsaasti suolaa. Pieni merileväisyys ja omenaisuus pilkistävät, mutta lääkemäisyys ja jodi vievät voiton. Suutuntuma on silti hyvin täyteläinen ja painava, vaikka ilme on paljon kuivempi kuin uudemmassa tuotannossa eikä lihaisuudessa tunnu rasvaa ollenkaan. Aktiivista tammea, vaniljaa, aavistus toffeen makeutta. Vegetaalinen turpeisuus hallitsee haustalla. Jälkimaku avaa Tervaleijona-askin välittömästi, suola ja salmiakki nousevat esiin ja hunajainen makeus niitä tasapainottamaan. Kinuskia, vaniljaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, lakritsia, hiukan sinapinsiementä. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä avaa lisää makeutta, etenkin jälkimakuun.

Arvio: Erinomainen viski. Jos pitää kovia valintoja tehdä, pidän silti muutamista 2010-luvun julkaisuista jopa vielä tätäkin enemmän. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Ardbeg 1998/2004 Very Young 58,3%

Ardbegin uutta tulemista dokumentoineen Peaty Path to Maturity -sarjan avausviski oli tämä Very Young, joka julkaistiin noin kuuden vuoden ikäisenä vuonna 2004. Tästä on olemassa myös For Discussion -versio, jonka olisin aikanaan päässyt maistamaankin, mutta en jostain syystä silloin hoksannut tarttua tilaisuuteen.

Nyt kuitenkin maistelussa tämä Ardbeg Committeen ”hyväksymä” virallinen pullote. Tätä seurasi Still Young vuonna 2006, sen perässä saatiin Almost There vuonna 2007 ja lopulta Renaissance vuonna 2008.

Ardbeg 1998/2004 Very Young

(58,3%, OB, 1998-2004, Committee approved, 2880 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja nuoren oloinen. Juureksia, artisokkaa, tuhkaa. Päärynää, vihreää omenaa, vaniljaa, kevyttä leivosmaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Merellisyyttä, suolaa, hiukan muovista vivahdetta, bensaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyinen, savuinen ja vaniljainen. Ruohoisuutta riittää. Hedelmäiset ja tuhkaiset sävyt ovat hyvin balanssissa. Suutuntuma on öljyinen ja tammisuus reipasta. Päärynää, sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku liikkuu turvesavuisissa ja juuresmaisissa tunnelmissa. Suolaa, jodia, öljyisyyttä. Korkeintaan keskipitkä finaali, mutta se, minkä tämä mitassa häviää, voimassa voittaa. Vesilisä availee vielä lisää vaniljaisia ja merileväisiä sävyjä.

Arvio: Maukas nuori Ardbeg, hyvässä tasapainossa ja voimakkaalla makumaailmalla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan mainio”.

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured 50,8%

Bowmoren portviinissä viimeistellyt pullotteet ovat jakaneet todella rajusti mielipiteitä vuosien saatossa. Esimerkiksi omat suosikkini Voyage ja Dawn on rusikoitu rajusti, mutta itse olen niistä valtavasti pitänyt.

Osittain sama on kohdannut tätä vuonna 1989 tislattua ja vuonna 2013 julkaistua Port Cask Matured -pullotetta, jonka olen maistanut jo monta kertaa mutta aina jättänyt syystä tai toisesta nuotittamatta. Ensikohtaaminen tapahtui Uisgessa 2014 ja jäi hyvin mieleen.

Nyt pistettiin tämäkin viski ojennukseen. On kyllä mahtavaa tavaraa. Viimeksi nautin tätä Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen baarissa syyskuussa 2016 enkä voi sitäkään hetkeä unohtaa.

Bowmore 23 yo 1989/2013 Port Cask Matured

(50,8%, OB, 1989-2013, Port Cask Matured, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja salmiakkinen, juuri sitä parasta portviinistä Bowmore-tunnelmaa. Tervaa, turvesavua, siirappia, luumuisuutta, suklaata. Hieno mineraalisuus ja pippurisuus tulee läpi, upea polkakarkkisuus on läsnä vahvasti. Hedelmäisyyttä ja hilloisuutta on vaikka muille jakaa. Vesilisä aukoo nahkaisia sävyjä lisää.

Maku: Hilloinen, viininen, salmiakkinen ja suklainen. Intensiivisen tervainen, todella runsaan mausteinen ja öljyinen. Suutuntuma on varsin öljyinen ja runko keskitäyteläinen. Turvesavua, mineraalisuutta, tammea, nahkaa, luumua. Polkakarkkeja, yrttisyyttä, hapokkuutta. Nam. Jälkimaku on salmiakkinen, piparminttuinen, suolainen ja miedon savuinen. Herkullinen öljyisyys ja hedelmäisyys leijuu pitkään. Viinisyyttä, mausteisuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti mentholia ja merellisyyttä lisää.

Arvio: Suurta herkkua, edelleen. Asettuu Voyagen ja Dawnin kanssa samoihin mittelöihin, ja kun ottelu päättyy, se on siellä Voyagen kanssa viimeisenä pystyssä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Hyvä ja tyylikäs Portkypsytetty Bowmore”.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera 58,1%

WoodWinters on Skotlannissa toimiva viinin ja viskin jälleenmyyjä, joka on keksinyt pullottaa juomia itse keksimiensä koodien mukaisilla nimillä. Nyt maistelussa on viski, joka nimi on ”The Four” ja alaotsikkona on ”Isle Solera”.

Tässä koodeksissa ”The Four” viittaa viskialueena Islayn saareen ja ”Isle Solera” taas sherrykypsytettyyn Bowmoreen. Selvyyden nimessä olkoon se näissä maistelunuoteissa jo otsikossa auki kirjoitettuna.

Bowmore 16 yo 2016, WoodWinters Isle Solera

(58,1%, WoodWinters, 2016, Sherry Cask, 700 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen ja voimakkaan sherryinen, täyteläistä turvesavua ja salmiakkia riittää. Hilloinen, luumuinen ja rusinainen yleisilme, johon merellisyys ja pieni pippurisuus tuovat särmää. Kahvia, yrttilikööriä, sikaria. Tammea, nahkaisuutta, hiukan tallia ja lihaisuutta. Nam. Vesilisä tuo vähän mentholia.

Maku: Upea yhdistelmä tummaa suklaata, kirpeää hilloisuutta, salmiakkia ja makeaa yrttilikööriä. Mustaherukkaa, mustikkaa, hiukan rusinaa ja luumuhilloa. Mustapippuria, lääkemäisyyttä, turvesavua, kahvia. Suutuntuma on varsin painava ja runko tiivisrakenteinen. Tallisuutta, nahkaisuutta, saksanpähkinää, öljyisyyttä. Fariinisokerin makeus yhdistyy komeasti mentholin ja sitruksen kirpeyteen. Jälkimaku liikkuu savuisissa ja paahteisissa maisemissa, joissa yskänlääkkeen, salmiakin ja pippurin aiheuttama jyly sulaa vähitellen pähkinän, rusinan ja kuivuvan tammen seesteisyyteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajan ja uuniomenan mukaan.

Arvio: Todella herkullinen ja aseistariisuvan sherryinen Bowmore. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Caol Ila Cl8, Elements of Islay 55,2%

Kun Uisgen jälkihöyryt on saatu hälvenemään, on aika palata arkeen. Tällä kertaa maisteluun sattui ilmeisen nuorta mutta välittömän tymäkkää savuviskiä Islaylta. Elements of Islayn pullottamat Caol Ilat ovat edenneet jo kahdeksanteen erään.

Caol Ila Cl8, Elements of Islay

(55,2%, Elements of Islay, 2017, 5 Bourbon Barrels, 50 cl)

Tuoksu: Pikeä, tervaa ja lakritsia. Erittäin runsas ja vegetaalisen paksu turvesavuisuus hallitsee ilmatilaa. Caol Ilan tuttu painava rasvaisuus on hyvin läsnä, vaniljaisena ja omenaisena. Reipas merellisyys yhdistyy suolaiseen voihin. Hiukan pekonia, savumakkaraa, hunajaisia uunijuureksia. Vesilisä availee yrttejä ja sitrusta.

Maku: Kermaisen paksu ja painavan turvesavuinen. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko tuntuu silti aavistuksen yksiulotteiselta. Erittäin paljon vegetaalista turpeisuutta, uunijuureksia, ylikypsää omenaa, sitruksisuutta. Likainen rasvaisuus ja merellinen purevuus tuntuvat voimakkaina. Tammi hallitsee suutuntumaa aktiivisena ja pippurisena, mutta vaniljaisuuttakin sentään löytyy. Tiettyä karamellia ja voita riittää. Jälkimaku kääntyy nokiseksi ja hetkellisesti jopa yllättävän makeaksi. Hunajaisuutta, omenaisuutta, vaniljaa. Toisaalla taas pekonia, savumakkaraa, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa omenamehua.

Arvio: Maukas ja paksu Caol Ila, mutta kompleksisuus ei ole vielä ihan huipussaan. 86/100