Islay

Matka Islaylle 2016: Tislaamokierros Laphroaigilla

Elämän epätodellisia hetkiä ovat ne, joissa löytää itsensä äkisti paikasta, jota on pitänyt lähinnä fantasiana. Ensin istuu konttorilla ja raataa vaikeaa projektia eteenpäin, kunnes seuraavassa hetkessä seisoo Laphroaigin tislaamon pihamaalla.

Minulle kävi syyskuun lopussa näin. Olin toki suunnitellut Islayn-matkaa jo vuosikaudet – ensimmäiset suunnitelmat oli tullut itse asiassa tehtyä jo syksyllä 2005, yli kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin erinäiset elämänvaiheet olivat estäneet matkan tai saaneet kohteen vaihtumaan sittenkin johonkin toiseen.

Nyt mikään ei enää estänyt matkaa, ja ystäväni kanssa teimme buukkaukset kesän aikana valmiiksi. Lähdimme työpäivän päätteeksi tiistaina 27.9.2016 matkaan, ensin Helsingistä Amsterdamin kautta Glasgow’hun ja sieltä lentokenttähotellissa nukutun yön jälkeen Flyben operoimalla potkurikoneella Islaylle puoli yhdeksältä aamulla. Kone laskeutui sateiselle saarelle yhdeksän aikoihin, ja etukäteen varaamamme taksikuski otti meidät heti minibussinsa kyytiin.

visit-laphroaig-2016-002Puoli kymmeneltä seisoimme jo Laphroaigin tislaamon pihalla. Kovassa sateessa tietenkin. Olo oli erittäin epätodellinen. Tuuli piiskasi tislaamoa ja aallot löivät rantakiviin.

Taksikuski lähti pihalta viemään tavaroitamme suoraan Bowmoressa sijaitsevaan Lochside Hoteliin, josta olimme varanneet kolmen yön majoituksen. Tiesimme hyvin, että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut kuin mennä kalliiseen hotelliin tai lentää mennen tullen potkurikoneella, mutta aikamme oli erittäin rajattu: kolme vuorokautta saarella.

Tarkoitus oli kiertää kuusi tislaamoa, napakalla kahden visiitin päivätahdilla, ja poistua takaisin Glasgow’hun lauantaiaamuna 1.10.2016. Kaikki oli suunniteltu ja varattu hyvissä ajoin etukäteen. Ensimmäisenä päivänä Laphroaig ja Bruichladdich, toisena Bowmore ja Kilchoman, kolmantena Lagavulin ja Ardbeg.

Koska ihmisen ei kannata hoitaa unelmiaan pois kerralla, tuleville vuosille jätettiin Bunnahabhain ja Caol Ila sekä siihen reissuun aikanaan kuuluva Jura. Vanhana gubbena voi sitten palata paratiisisaarelle muistelemaan mennyttä elämää. Mutta sen aika olisi sitten, nyt eletään tätä päivää.

Laphroaigin Visitor Centerin ovet aukesivat varttia vaille kymmeneltä, ja pääsimme sinne sateelta suojaan. Tutkimme hyllyjen tarjontaa: 10 yo Cask Strength Batch 008, Lore, 21 yo FoL Exclusive, 25 yo 2015 Edition, uusi 30 yo… Hintataso vaikutti melkeinpä järjelliseltä, kun punta oli taas kohtuullisessa kurssissa ja omassa taskussa poltteli Friends of Laphroaigin synttärilahjakuponki eli 10 prosentin alennus kaikesta. Siinä hetken aikaa pällistelimme, ennen kuin kävelimme tiskille ostamaan lippuja kierrokselle.

visit-laphroaig-2016-004Olimme varanneet liput kahden ja puolen tunnin Distillers Wares -kierrokselle, joka sisälsi tislaamokäynnin lisäksi varastotastingin ja oman pullotuksen itse valitusta tynnyristä. Hintaa setillä oli 60 puntaa.

Olisimme alun perin menneet mukaan koko iltapäivän kestävään Water To Whisky Experienceen, joka olisi sisältänyt tämän kaiken lisäksi myös reissun Laphroaigin turvesuolle ja vesilähteelle, mutta se kierros oli myyty jo heinäkuussa tältä päivältä loppuun. Ja toisaalta sen sisältämä piknik turvesuolla olisi voinut olla myrskyssä ja sateessa vähän hankalakin.

Visitor Centerissä Vicky Stevens oli tiskin takana ja kyseli kuulumisia Suomesta samalla, kun saimme maksaa etukäteen varatun setin. Vicky muisteli taannoista Uisge-tastingiaan Martin Markvardsenin kanssa ja muitakin käyntejään Suomessa. Harmittelin ääneen, etten itse päässyt tuon paljon hehkutettuun Battle of the Isles -tastingiin mukaan.

visit-laphroaig-2016-003Tässä vaiheessa tuli käytyä katsomassa myös Visitor Centerin museon puolta. Siellä oli vitriinissä muun muassa eeppinen 31-vuotias Laphroaig vuodelta 1974. Friends of Laphroaigin nurkkauksesta löytyivät kuuluisat kumisaappaat ja muut tykötarpeet oman FoL-tonttipalan löytämistä varten.

Vähän ennen kymmentä istuskelimme Loungessa ja katsoimme, kun porukkaa alkoi kertyä. Meitä oli lopulta vähän toistakymmentä ihmistä kierroksella mukana. Setin veti Tom, jonka ääni oli kuuluva ja aksentti helposti ymmärrettävä. Pahemminkin olisi voinut käydä, kun muistelin ammoisia tislaamokäyntejäni muualla.visit-laphroaig-2016-005

Kävelimme suoraan yläkertaan katselemaan lattiamallastusta. Sitä tehtiin kahdessa kerroksessa, ja nousimme niistä ylempään. Tom kertoi prosessista ja näytti työvälineitä. Maistelimme siinä myös mallastettua ohraa, joka oli odotetusti erittäin savuista ja maistuisi taatusti vaikka snack-herkkuna pussista telkkarin ääressä. Pääsimme kurkistamaan ylhäällä myös kilniin, jossa oli täysi savustus päällä.

visit-laphroaig-2016-007Yläkerrasta kuljettiin alas itse kilnin uunin äärelle. Tuli paloi voimakkaana ja tuoksui herkulliselta. Laphroaigin käsin leikattu turve tuntui kädessä kevyemmältä kuin olin ajatellut, vaikka paakut olivat kunnioitettavan kokoisia.

Kilnistä matka jatkui Porteus Millin ja mäskäyksen jälkeen washbackien luokse. Sopivasta pöntöstä päästiin ottamaan näyte, jota Tom kaatoi jokaiselle pieneen mitta-astiaan. Vierre oli savuisuudessaan varmasti maukkainta, mitä olimme koskaan maistaneet. Speysiden makeiden ja vähän lenseiden vierteiden jälkeen Laphroaigin kuiva ja napakka olemus tuntui hienolta.

Käymisastioilta käveltiin itse tislaamon puolelle. Laphroaigin pannurivi oli varsin kunnioitettava, seitsemän tislainta seisoi yhdessä rivissä. Pöhinä oli kova, ja kuumuus sai sateessa kastuneet vaatteet lopullisesti kuivumaan.

visit-laphroaig-2016-009Viimeistään tässä kohdassa kierrosta alkoi käydä selväksi, ettei kannattanut yrittää ottaa kaikkia detaljeja talteen – informaatiota tuli niin valtavasti. Oli hyvä muistaa, että tisleen jokainen leikkauspiste ja tislaimen vetoisuus löytyisi kuitenkin jostain kirjasta. Tuntui tavallaan vapauttavalta vain seistä siinä Laphroaigin pannujen ääressä, kuunnella niiden ääniä ja ajatella, miten mahtavaa oli olla olemassa juuri sillä hetkellä.

Tislaamorakennuksesta käveltiin pihan tynnyrien ääreen, jossa Tom selitti nopeasti, millaisista tynskistä oli kyse. Laphroaigin tuotannon ytimessä ovat ex-bourbontynnyrit, joita löytyy tosiaan joka lähtöön. Pihalla näkyi myös, miten Laphroaigin juhlavuoden jälkeiset korjaustyöt olivat alkaneet. Tislaamoa peittivät rakennustelineet ja katto oli osittain vaiheessa.

Lopulta päästiin tihkusateesta ykkösvaraston suojaan. Sääli, että itse varaston puolelle oli kalterit edessä – piti tyytyä ottamaan valokuvia niiden välistä.

visit-laphroaig-2016-010Varastolle oli katettu kolmen tynnyrin setti. Ensimmäinen oli vuodelta 2007, peräisin ykkösvarastosta ja kypsynyt Maker’s Markin ex-bourbonissa, joka on nykyisin Laphroaigin peruskauraa. Tynnyri oli numeroltaan 2534 ja alkoholipitoisuus 52,9%. Käytännössä viski oli siis yhdeksänvuotiasta.

Toinen tynnyri oli numeroltaan 45, samaisesta ykkösvarastosta ja vuodelta 2004. Jim Beamin ex-bourbonissa kypsynyt viski oli 12-vuotiasta ja 51-volttista, selvästi nuorempaa veljeään tasaisempaa luonteeltaan.

Kolmas tynnyri oli muhkea sherry butt, peräisin varastosta numero yhdeksän (joka on siis rack warehouse). Kyseinen viski oli 17-vuotiasta, tislattu vuonna 1998 ja laskettu tuolloin tynnyriin numero 700040. Alkoholipitoisuus oli 59,3%.

visit-laphroaig-2016-011Viskejä maistettiin siinä yksi kerrallaan, nuorimmasta vanhimpaan. Yhtä niistä pääsi myös itse pullottamaan 250 millilitran lahjapulloon. Päätimme ystäväni kanssa niin, että hän ottaa sherryversion ja minä nuoremman bourbonin. Pääsin nostamaan valinchilla oman viskini kannuun ja kaatamaan sen tuliaispulloon. Pullon numero varmistui, kun kirjoitin nimeni isoon kirjaan muiden sitä pullottaneiden perään.

Lopuksi pullot vielä signeerattiin ja pakattiin tislaamon lasien kanssa juhlapakkauksiin. Ei paha.

Varaston eteisessä kiitimme Tomia hienosta kierroksesta, ennen kuin palasimme tislaamokauppaan. Siellä tuli tehtyä myös pari sopivaa hankintaa, kohtuuden rajoissa toki. Taksikuski oli palaamassa vasta yhdeltä, ja siihen oli ostosten jälkeen puolisen tuntia aikaa.

Olimme kahden vaiheilla, pitäisikö lähteä viemään lippu omalle FoL-palstalle, mutta nainen tislaamokaupan tiskillä sanoi, että sade oli ollut kovaa jo parisen viikkoa ja suo todennäköisesti erittäin märkä. Puolessa tunnissa kyllä ehtisi periaatteessa palstoilla käydä, mutta kiire voisi tulla ja varovaisuuttakin pitäisi noudattaa. Päätimme jättää sen homman väliin.

Jäimme tislaamokauppaan hetkeksi viipyilemään, ja kun Tom tuli tiskille, menimme vielä jututtamaan miestä. Hän kaatoi meille myös sopivasti dramit 10 yo Cask Strength Batch 008:aa, jotta emme joutuisi odottelemaan kuskia kuivin suin. Hyvää oli.

Vähän ennen yhtä taksikuskimme kurvasi minibussilla pihaan ja kehotti nousemaan kyytiin. Laukut hän oli vienyt jo hotelliimme. Olimme lopulta yhdeltä Lochside Hotelissa. Kuski sanoi, että hänen kollegansa tulisi hakemaan meidät Bruichladdichille kello 14.20. Olin pelännyt, ettei lounaaseen olisi jäänyt tässä välissä juuri mitään aikaa, mutta yhtäkkiä meillä oli reippaasti yli tunti aikaa lounastaa.

Kirjauduimme Lochsideen ja saimme huoneen numero 12 ylimmästä kerroksesta. Kuljetimme tavaramme sinne ja ilahduimme paikan laatutasosta. Huone oli iso, siisti ja hyvin varusteltu. Ikkunasta avautui mahtava näkymä Loch Indaalille.

Päädyimme lounaalle Harbour Inniin, joka oli tyylikäs – ehkä vähän liiankin sliipattu oikeastaan. Kun saimme eteemme pintit Belhaven Bestiä ja annokset Fish & Chipsiä, alkoi tuntua oikealta. Ehdimme kahden jälkeen takaisin hotelliin. Yhtäkkiä olimme taas minibussin kyydissä, suuntana Bruichladdich.

visit-laphroaig-2016-012

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016, 56,1%

Harvinaisemman Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016:n lisäksi Islaylta löytyi tämä 17-vuotias versio. Viski on peräisin PX-tynnyristä, josta pulloja saatiin pirun sopiva määrä.

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016

(56,1%, OB, 20.1.1999–21.5.2016, Feis Ile 2016, Hand-filled Collection, Cask No. 40, Pedro Ximénez Sherry Cask, 666 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää sherryisyyttä, tallista mausteisuutta, rusinaisuutta ja suklaisuutta. Merellisyyttä ja tervaa, erittäin lupaavalta vaikuttava sherrykypsyttely. Mietoa turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, hiukan viinisyyttä, siirappia. Muhkea mausteisuus ja imelyys, josta kuitenkin tuntuu löytyvän sitruksinen ja mineraalinen puraisu.

Maku: Paksun suklainen, siirappinen ja rusinainen. Taatelia, luumuhilloa, suklaakastiketta, toffeeta. Todella mojova sherrykypsytys hallitsee, mutta edelleen mineraalisuus, yrttisyys ja kaikenlaiset kamferitipat tuovat tähän särmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen, ja nahkaisuus tulee mukana. Jälkimaku on marjaisa ja viininen, suklainen ja rusinainen. Taateli, tammisuus, nahkaisuus, mausteisuus ja toffeemaisuus vyöryvät suurella väännöllä. Öljyä, tervaisuutta, yrttisyyttä, pehmeää turvesavua. Pitkä ja muhkean siirappinen finaali. Nam.

Arvio: Makea ja maukas Bowmore. 90/100

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection 55,7%

Bowmoren suuresti rakastamani Maltmen’s Selectionin jälkeen samaisessa Craftmen’s Collectionissa ilmestyi Mashmen’s Selection, joka on vuorostaan ex-bourbonissa kypsynyt. Viski meni maistoon, kun kohdalle osui.

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection

(55,7%, OB, 3.5.1999–2013, Craftmen’s Collection, Mashmen’s Selection, American Oak Barrels, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, miedon turvesavuinen, banaaninen ja makea. Mielenkiintoinen maltaisuus on pinnassa. Aktiivista tammea, sitruksisuutta, vaniljajäätelöä, karamellia. Viherherukkaisuutta, toffeefudgea, imelää kinuskikastiketta, kanelia ja inkivääriä. Makeutta riittää.

Maku: Vaniljainen, mausteinen ja öljyinen. Turvesavu on selvemmin esillä kuin tuoksussa, samoin pippuri löytyy pinnasta. Herukkaa, sitrusta, vaniljaa, hapokasta omenaisuutta. Maltaisuus on hyvin esillä, pieni jyväinen puraisu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin kireän tamminen. Tuoretta ruohoa, napakkaa tanniinisuutta. Jälkimaku on tamminen, banaaninen, ananaksinen, vaniljainen ja hapokas. Hapanta ruohoisuutta, vihreää teetä, kirpeää mausteisuutta. Melko pitkä mutta napakasti kuivuva finaali.

Arvio: Varsin lujalla tavalla tamminen, mutta silti samalla hedelmäinen ja osin makeakin Bowmore. Hiukan ristiriitaiset fiilikset tästä jää, tasapaino ei ole ihan tapissa vielä. 87/100

Lagavulin Jazz Festival 2015, 55,4%

Aiemmin maistamani Lagavulin 18 yo Feis Ile -pullotteen jälkeen teki mieli tarttua vielä toiseenkin Lagavuliniin Islaylla.

Käteen sattui vuoden 2015 Jazz Festival -pullote, joka ei ilmeisesti ehtinyt oikein ajoissa myyntiin, koska pulloja ilmaantui jälkikäteen markkinoille suurissa määrin. Toki ne myös katosivat hyllyistä nopeasti.

Lagavulin Jazz Festival 2015

(55,4%, OB, Islay Jazz Festival 2015, Refill American & European Oak Bodega Casks, 3500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua, sitruksisuutta, suolaa ja merilevää. Tuttuun 12-vuotiaaseen verrattuna vielä muhkeampi. Kaikkineen hyvin bourbonvaikutteinen, mutta silti hiukan savumakkaraa ja kuivalihaa löytyy myös. Pientä tunkkaisuutta, rasvaisuutta, raskasta öljyisyyttä. Tammea, vaniljaa ja sitruksisuutta. Merellinen ja järeä kokonaisuus. Nam.

Maku: Öljyinen, raskas ja merellinen. Turvesavua, pientä lihaisuutta, pippuria, hiukan salmiakkia. Rasvaisuutta, likaisuutta, voita. Maanläheinen ja osin tunkkainenkin tunnelma, joka saa kuitenkin sitruksisuudesta ja kirpeästä hedelmäisyydestä terää. Suutuntuma on raskas ja täyteläinen. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, öljyinen ja järeä. Savukin pääsee oikein kunnolla esiin, samoin suolaisuus. Oikein kunnolla tervaa ja salmiakkia, siihen kylkeen vielä lihaisuutta ja nahkaa. Merilevää, ostereita, hiukan lääkemäisyyttä, herukkaa. Hyvä tamminen ja pippurinen vääntö loppuvaiheissa. Erittäin pitkä ja suurimuotoinen finaali.

Arvio: Kerrassaan oivallinen Lagavulin tämäkin, tasapainoinen ja suuri viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016, 55,7%

Bowmoren tislaamolla tuli vastaan tällainen viski. Moni jonotti tätä toukokuussa 2016 peräti 16 tuntia Bowmoren tislaamon edessä, ja vain 200 pulloa tuli myyntiin.

Viski on viettänyt ensin 12 vuotta first fill bourbonissa, kunnes se on siirretty 13 vuoden jälkikypsytykseen punaviinitynnyreihin.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016

(55,7%, OB, 17.5.1990–24.2.2016, Feis Ile Collection 2016, Claret Wine Cask Finish, 200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, salmiakkinen, turvesavuinen ja varsin marjaisa. Todella makea kaiken kaikkiaan. Imelää glögimäisyyttä, uuniomenaa, nahkaa. Voimakas kokonaisuus, josta löytyy lakritsia ja tervaa, tummaa paahteisuutta, pientä pippuria. Tammikin on hereillä. Todella houkutteleva.

Maku: Viininen, savuinen, herukkainen, salmiakkinen ja muhkea. Makeus on edelleen hallitsevaa. Mausteinen ja glögimäinen, jollain tavalla myös hiukan laventelinen. Suutuntuma on kermaisuudessaan ehkä vain keskitäyteläinen mutta valtavan intensiivinen. Jälkimaku lähtee marjaisana ja viinisenä, mutta syvenee salmiakin ja tervan kautta polka-karkkeihin ja piparminttuun, herukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Erittäin pitkä ja monipuolinen finaali, joka kuivuu lopussa upeasti. Silkkaa nautintoa.

Arvio: Todella maistuva Bowmore, jossa on etäisiä muistumia myös vanhasta Claret-pullotteesta. Viinisyys kulkee rajoilla, totta kai, mutta erinomaisen hyvällä tavalla. 92/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%

Matkustin Islayn paratiisisaarelle. Ensimmäisten viskien joukossa päätin maistaa Lagavulinin 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Feis Ile -pullotteen, joka kulkee myös nimellä Bicentenary Edition.

Julkaisen ensin muutamia maistelumerkintöjä reissulta. Varsinaista matkaraporttia seuraa myöhemmin.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016

(49,5%, OB, Feis Ile 2016, Bicentenary Edition, Refill Hogsheads & European Oak Bodega Sherry Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, merellinen, suolainen ja öljyinen. Kaiken keskellä leijuu kuitenkin pirteä mentholisuus, sitruksisuus ja tietty raikas valkoviinimäisyys. Samalla toki löytyy merilevää, jodia, hiukan antiseptisia aineita. Turvesave tuntuu pehmeältä mutta hallitsevalta, mineraalisuus kietoutuu ympärille varsin mielenkiintoisesti. Pieni tunkkaisuus on mukana, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen, savuinen ja vahamainen. Merellisyyttä, ruohoisuutta, edelleen vähän valkoviinimäisiä sävyjä. Mentholia riittää, samoin pippurisuutta. Joukosta löytyy myös tuttuja maanläheisiä sävyjä,  savumakkaraa, suolaista voita. Suutuntuma on rasvainen ja muhkea. Jälkimaku alkaa varsin kirpeänä ja savuisena. Mukana on pippurisuutta ja napakkaa teemäisyyttä, kunnes hunajaisuus ja merellisyys nousevat pintaan. Omenaisuutta, mineraalisuutta, eucalyptusta, suolaa, jodia, lääkemäisiä sävyjä, hiukan tervaa ja lakritsia. Erittäin pitkä ja upea finaali.

Arvio: Erinomainen, kirkkaan tyylikäs Lagavulin, jonka raikas mentholisuus integroituu hienosti muihin sävyihin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100

Kilchoman Coull Point 46%

Kilchoman toi tax free -myyntiin tällaisen pullotteen vuonna 2013. Julkaisu täsmättiin World of Whiskies -ketjun myymälöihin Brittein saarten lentokentille.

Neljävuotiaaksi sanottu viski on peräisin ex-bourbontynnyreistä ja ex-olorososta. Nykyisin Travel Retail -pullotteilla on niin paha klangi, ettei tästäkään osaa oikein odottaa mitään.

Maantieteellinen Coull Point sijaitsee puolisen mailia Machir Baysta pohjoiseen.

Kilchoman Coull Point

(46%, OB, 2013, Travel Retail Exclusive, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turve kohtaa tuhkaisen hiilisavun. Makeaa omenaisuutta, sitruksista imelyyttä. Märkiä lehtiä ja maanläheisyyttä. Runsaasti suolaisuutta ja merellisiä piirteitä. Tiettyä tequila-osaston klangia myös. Nuorelta tuoksuu, mutta paljon houkutteleviakin elementtejä tässä on. Vesilisä vapauttaa kuivan valkoviinin sävyjä.

Maku: Savu on heti paksua ja hiilistä, mutta jollain tavalla se silti integroituu nätisti sitruksiseen ja suolaiseen yleisilmeeseen. Hiukan jodia ja lääkemäisyyttä. Minttua, kirpeää omenaisuutta, hiukan kuivakkaa tammea ja kireää mausteisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, mikä ei suinkaan ole tässä huono asia. Vegetaalisen turpeisuuden keskellä myös sokerisuutta nousee pintaan. Jälkimakua sävyttää jälleen vahva turvesavu, alkuun hedelmäisen ja sokerisen makumaailman ympäröimänä. Vähitellen suolaisuus ja tammi saavat enemmän otetta. Jodia, tuhkaa, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Esimerkiksi hiukan vastaavan sekoitussuhteen Machir Bay -pullotteisiin verrattuna tämä on todella kevyt, mutta kokonaisuus on silti sangen maukas ja nätti. 84/100

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).