Islay

Laphroaig Lore 48%

Lore on alkuvuonna 2016 markkinoille saapunut uusi NAS-pullote Laphroaigilta. Kypsytyksessä on sekoiteltu niin isoa ex-bourbonia, uutta tammea, ensimmäisen täytön sherrytynskiä kuin quarter caskejakin. Kaikkineen kuutta eri viskiä, seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaseen.

Käsittääkseni tästä on tarkoitus tulla korvaava pullote 15-vuotiaalle ja 18-vuotiaalle, niin, että joka vuosi lävähtää uusi erä markkinoille. En jotenkin osannut ottaa tätä Lorea julkaisuhetkellä kovin tosissani (”The richest Laphroaig ever”), mutta nähtävästi tämä on tullut jäädäkseen.

On tämä tässä jo hetken odottanut maistoa, joten otetaan nyt sitten tyypit. Speksien perusteella tämä ei voi olla ihan kelvotonta.

Laphroaig Lore

(48%, OB, NAS, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Tyylikäs ensivaikutelma, hapokkuutta ja tuhkaisuutta sekä hunajaa ja hedelmää sopivassa suhteessa. Mieto lääkemäisyys ja sitruksinen vahamaisuus toimivat myös hyvin yhteen. Omenaa (tarte tatin), siirappia, pähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vahamainen, hedelmäinen ja selvästi makeammin turpeinen kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuus on pinnassa, pippurisuus ja tammi tuovat reippaasti potkua tähän. Klassista Laphroaigin lääkemäisyyttä. Hapokasta omenaa, sitruunaa, makeaa hedelmätorttua. Suutuntuma on pehmeän vahamainen ja makuprofiili hyvin keskittynyt. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaisuutta, toffeeta. Jälkimaku on varsin lääkemäinen, napakan turvesavuinen ja suolainen. Tiettyä rasvaista suklaisuutta on mukana, samoin hedelmää. Tammea, pippurisuutta, yrttisyyttä ja merellisyyttä. Melko pitkä, lujaotteinen ja mielenkiintoinen finaali. Vesilisä korostaa makeita, melkein ylikypsiä hedelmiä. Tietty viikunaisuus tulee myös mukaan.

Arvio: Ylitti odotukset kevyesti. Oivallista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Bowmore Dawn 51,5%

Dawn oli portkypsytettynä jatkoa Voyagelle, mutta ei koskaan noussut samaan asemaan. Numerointiakaan ei pulloissa enää ole. Mutta siitä huolimatta viski vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Bowmore Dawn

(51,5%, OB, +/- 2002, Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, viininen ja mehukkaan turvesavuinen. Upea laventeli on välittömästi tunnistettava. Salmiakkia, tervaa, mustaviinimarjaa, kypsää punaista omenaa. Viinisyys kääntyy melkein nahkaiseksi. Yrttejä, mentholia. Paahtoleipämäinen paahteisuus. Hieno on. Vesilisä tuo erikoista tallisuutta ja multaisuutta esiin.

Maku: Pehmeän viininen ja salmiakkinen. Mustaviinimarjaa, makeaa viinisyyttä, kuningatarhilloa, luumua. Laventeli on kauniisti pinnassa, turvesavu pysyttelee nätisti taustalla. Profiili on selvästi kepeämpi kuin suuresti rakastamassani Voyagessa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Jälkimaku alkaa makean marjaisana ja laventelisena, taittuu tammen ja savun kautta viinisyyteen ja suolaan. Salmiakkia ja tervaa riittää, mutta tunnelma säilyy melko kevyenä loppuun asti. Melko pitkä ja makea finaali. Vesilisä saa makeuden esiin vielä karkkisempana ja imelämpänä.

Arvio: Imelyydessäänkin hieno viininen Bowmore. Jää silti pykälän Voyagen loistavuudesta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 14). Smoke On The Water, ”Makea ja maukas, onnistuneesti viinikypsytetty Bowmore”.

Laphroaig 30 yo 43%

Vielä yksi dream dram saapui lasiin Bowmoren 25-vuotiaan keraamisen pullotteen ja Port Ellenin 11th Releasen jälkeen. Kova on paikka, mutta kunnollisen tauon jälkeen Laphroaigin 30-vuotiaalla on silti aito mahdollisuus – niin kuin pitää ollakin. On tätäkin tullut katseltua vuosikaudet. Nyt pistetään lasiin ja maistetaan pois.

Laphroaig 30 yo

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja erittäin intensiivinen. Lääkemäisyys on synkässä luonteessaan aivan omaa luokkaansa. Lakritsia, suolaisuutta, kuivahkoa tammea. Nokea, hiiltä, savumakkaraa. Omenaa, mentholia. Vesilisä availee minttuisia ja hienon vaniljaisia sävyjä.

Maku: Lääkemäinen ja savuinen, erittäin yrttinen ja intensiivinen. Loistava mineraalisuus, suolaa ja antiseptisia aineita. Apteekin salmiakkia, runsasta omenaa, terävää marjaisuutta ja hapokkuutta. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen, mikään tässä ei kaahaa. Mentholia, kuivaa tammisuutta, mustapippuria. Jälkimaku on kuiva ja tiivisrakenteinen, yrttinen ja upean salmiakkinen. Tervaa, nokisuutta, vaniljaa, raikasta marjaisuutta, minttua. Pitkä ja tasaisesti kuivuva finaali, jonka mehukkuus on loistavalla tasolla. Vesilisä saa tietyt kurkkupastillisen tervaiset sävyt pintaan.

Arvio: Erinomainen, tummasävyinen ja vakuuttava Laphroaig. Upea viski. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 15).

Port Ellen 32 yo 1979/2011, 11th Release 53,9%

Port Ellenit alkavat olla jo sen verran harvassa, että on iskettävä kiinni, jos jossain pääsee maistamaan. Nyt maistelussa on 11th Release, jonka perään olen katsonut kaihoisasti jo usean vuoden ajan. Odotukset ovat niin tapissa, että se hiukan jo pelottaa.

Port Ellen 32 yo 1979/2011, 11th Release

(53,9%, OB, 1979-2011, 11th Release, American and European oak casks, 2988 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää ja voitoffeeta, mineraalisuutta ja kuivaa savua. Merellisyyttä ja köyttä, laituria ja märkää kalliota. Kuivaa tammisuutta, napakkaa yrttisyyttä, mentholia. Sitruksisuutta ja hiukan öljyä. Kuivattuja hedelmiä, kevyttä omenaisuutta. Hieno balanssi kuivien ja mehevien sävyjen kesken. Upea. Vesilisä nostaa suolaa, salmiakkia ja tuhkaisuutta pintaan.

Maku: Suunnaton. Erittäin iso ja runsas kokonaisuus, jossa kuiva tammi, mineraalisuus, voitoffee ja savu ottavat mittaa toisistaan. Herukkaa, omenalohkoja, sitruunaa. Mahtava suolaisuus. Tervaa, salmiakkia, runsaasti mustapippuria. Öljyinen ja suurimuotoinen suutuntuma. Heinää, kuivaa ruohoa. Jälkimaku on erittäin mehukas, hedelmäinen ja mineraalinen. Valtavasti pippuria, joka on silti loistavasti balanssissa. Suolaa, ruohoisuutta, heinää, savua, nokea. Mentholia ja piparminttua, sitruksisuutta ja öljyisyyttä. Erittäin pitkä ja kompleksinen finaali, jonka taustalta nousevat sävyt eivät tunnu loppuvan koskaan. Vesilisä avaa hienosti yrttisyyttä ja tammen monia ulottuuksia.

Arvio: Täydellisyyttä lähestyvä Port Ellen, kompleksinen ja samalla tasapainoinen huippuviski. Silkkaa juhlaa. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 6).

Bowmore 25 yo Ceramic 43%

Bowmore julkaisi jossain vuosien 1995 ja 2000 välillä tällaisen keraamisen pullotteen, joka pakattiin hienoon laatikkoon silkkikääreiden keskelle. Harvemmin näitä enää missään näkee, ja nyt kun sattui kohdalle, pitihän tämä maistaa.

Bowmore 25 yo Ceramic

(43%, OB, late 1990s, ’Moonlight’ / ’Seagulls’, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja omenainen, mehukkaan kukkainen ja miedon turpeinen. Runsas mineraalisuus, suolakiveä ja märkää laituria. Pientä rusinaisuutta, omenassa on kypsä sävy. Hiukan keltaista luumua, siideriä. Maukas tervaisuus ja lakritsisuus on mukana. Herkkua. Vesilisä avaa hiukan anista ja minttua.

Maku: Hedelmäinen ja runsaan mausteinen. Aprikoosia, omenaa, edelleen sitä keltaista luumua. Selvästi enemmän turvesavua kuin tuoksussa. Hiukan hiilisyyttä ja jopa ripaus nokea taustalla. Yrttinen ja herukkainen kepeys leijuu vetten päällä. Suutuntuma on kevyen öljyinen ja body keskitäyteläinen. Jälkimaku on salmiakkinen, savuinen ja maukkaan hedelmäinen. Herukkaa, omenaa, mineraalisuutta, hiukan minttua, kukkaisia sävyjä. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä saa pientä happamuutta ja mustaa teetä esiin.

Arvio: Tasapainoinen ja maukas Bowmore. Jos maussa olisi vielä hiukan enemmän ryhtiä, kyseessä olisi todellinen huippuviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Pienistä puutteista huolimatta hyvä Bowmore”.

Kilchoman Loch Gorm 2016 Edition 46%

Neljäs Loch Gorm on noin kuusivuotiasta viskiä, joka on kypsynyt koko ikänsä ex-olorosossa. Vuoden 2015 Loch Gorm oli jo niin hyvä, että tältä sopii odottaakin jotain.

Kilchoman Loch Gorm 2016 Edition

(46%, OB, 2010–2016, 4th Edition, Fresh & Refill Oloroso Sherry Butts, 14000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua ja kumisaapasta, hiilisyyttä ja salmiakkia. Runsaasti merilevää ja suolaisia piirteitä, märkää laiturinlankkua. Pieni suklaisuus puskee myös terävänä läpi. Tietty lääkemäisyys on myös mukana, yrttistä yskänlääkettä. Rasvaista likaisuuttakin löytyy. Mehukas kaikkineen. Vesilisällä löytää ruohoisuutta ja hiukan minttua.

Maku: Kinuskinen ja suklainen, toisaalta taas hiilisavuinen ja rasvainen. Runsaasti yrttiliköörimäisyyttä. Siirappinen ja rusinainen puoli tarjoilee myös ylikypsää hedelmää ja sitruksisuutta. Turvesavu on paksua, lakritsinen ja suolainen vivahde toimii sen kanssa hyvin. Tammisuutta ja mausteitakin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sellainen, että tätä on varsin helppo lähestyä – niin sanottu dokabiliteetti on korkealla tasolla. Jälkimaku tuo nuorekkaita sävyjä pintaan, aktiivista tammea ja raakaa turpeisuutta. Omenaa, sitruunaa, rusinaa, toffeeta, hiiltä ja kumimaista sävyä. Yskänlääkettä ja yrttejä. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa pippurin erottumaan selvemmin.

Arvio: Ei aivan niin tykki tapaus kuin vuoden 2015 editio, mutta pätevä viski silti. 86/100

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 005, 57,2%

Laphroaigin Cask Strength on ollut alusta saakka arvostettu kymppivuotias, ja itsekin olen näistä pitänyt kovasti. Ero Lapparin normaaliin kymppiin on ollut valtava kaikin puolin.

Kun Batch 005 tuli ulos 2013, se oli sarjansa ensimmäinen tällä uudella etiketillä. Etska tuskin kyllä vaikuttaa makuun.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 005

(57,2%, OB, Bottled 2/2013, Batch 005, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja melko makea. Runsas kermaisuus ja hunajaisuus. Omenaa, kamferia ja yrttitippoja. Tietty hiilisyys on mukana, samoin lääkemäinen purevuus, mutta yleisilme on silti lähes imelä. Hiukan merilevää ja suolaisuutta, sitruksisuutta ja toffeeta. Vesilisä avaa mukavasti eucalyptusta ja tammea.

Maku: Makean hunajainen ja runsaan turvesavuinen. Kermaisuutta, omenamehua, imelää sitruunaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Tammisuutta, lyijykynää, hiilisyyttä. Yskänlääkemäisyyttä ja antiseptisia aineita. Suutuntuma on melko täyteläinen kaikessa kermaisuudessaan. Silti intensiteetti tässä jää Batch 007:n ja etenkin loisteliaan Batch 003:n taakse. Jälkimaku on erittäin savuinen ja sitruksinen, suolainen ja omenainen. Suolaisuus ja merileväisyys, lääkemäisyys ja hiilisyys ovat finaalissa parhaimmillaan. Tammea, mustaa teetä, hiukan kitkeryyttä, salmiakkilakritsia. Varsin pitkä, maukas finaali. Vesilisä tuo selvästi balanssia.

Arvio: Oivallinen tynnyrivahvuinen Laphroaig, vaikka jääkin hiukan sarjan parhaista eristä jälkeen. Vierellä maisteltu Batch 007 rökitti tätä sekä intensiteetissä että balanssissa. 88/100

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002, 48%

Laphroaig julkaisi toisenkin ex-portviinissä kypsyneen Brodir-erän. Ensimmäistä sai vain Pohjoismaiden markkinoilta, tätä tuntuu olevan laajemminkin saatavilla.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 002

(48%, OB, +/- 2015, Port Wood Finish, Batch 002, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja viininen. Hiilisavua, nokea, sammutettua nuotiota. Kypsää hedelmää, marjaisuutta, makeaa roseeviiniä. Viinirypäleitä, uuniomenaa, karkkisuutta (punaisia viinikumeja). Hiukan lakritsia ja kumisaapasta, tunkkaisuutta. Pisteliästä tammisuutta taustalla. Vesilisä avaa bensaisuutta ja tuo pintaan tiettyjä epäpuhtaita sävyjä.

Maku: Intensiivisen turvesavuinen, hiilinen ja todella marjaisa. Viinisyys ja tammisuus hallitsevat makupalettia, kun raskain savu hiukan hälvenee. Salmiakki, suola ja kuiva yskänlääke ovat myös mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri jälleen hiukan ohut, mikä oli jo ykkösbatchin pulmana. Mansikkainen makeus jää hiukan valjuksi, hedelmäisyydessä ei ole oikein ulottuvuutta. Jälkimaku jättää marjaisuuden nopeasti taakseen, kun hiilisavu ja salmiakki alkavat jyrätä. Tammisuus puskee täydeltä laidalta mausteita ja tanniineja, mutta finaali on silti varsin miellyttävä. Keskipitkä finaali toimii tasapainoisesti. Vesilisä ohentaa runkoa todella herkästi, mutta vastapainoksi löytyy toki kurkkupastillin raikkautta.

Arvio: Poikkeuksellisti Brodirin kakkoserä on onnistuneempi kuin ykkönen, kun pääsin nämä vierekkäin maistamaan. Ykkösessä häiritsee tietty kerrostuneisuus, tämä kakkoserä on integroitunut paremmin. Silti näissä kummassakin on valtavasti matkaa ex-portviinikäsittelyn saaneeseen Cairdeas-pullotteeseen. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100.

Kilchoman Vintage 2008, 46%

Seitsemänvuotias Vintage 2008 on jatkoa vuosina 2006 ja 2007 tislatuille julkaisuille. Ainakin tuo Vintage 2007 oli omaan makuuni ihan hyvä viski.

Kilchoman Vintage 2008

(46%, OB, 2008–2015, 3rd Edition, Oloroso Butts & Hogsheads, 10000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, herukkainen ja kuivan savuinen. Merellisyyttä ja suolaa. Vegetaalista turpeisuutta, hunajaista imelyyttä, omenaisuutta. Hiilisyydestä ja nokisesta savusta huolimatta ei erityisen hyökkäävä, enemmän jopa ujo. Hiukan tervaa ja salmiakkia. Vesilisä avaa lisää yrttistä raikkautta.

Maku: Tuoksua suurempi profiili, hiilisavu ja omenainen hedelmäisyys vyöryvät komeasti. Suolaisuutta, mineraalisuutta, hiukan herukkaisuutta ja sitruunaa. Tammisuus ja valkopippuri tulevat läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Yleisilme jää melko raa’aksi, jyväinen alkoholisuus puskee pintaan. Turpeisuudessa on vegetaalinen sävy. Jälkimaku alkaa hyvin ohuena ja terävänä, hiilisavua ja salmiakkia nousee pintaan. Nokea, rasvaista kuparipannua, hiukan bensaisuutta, omenamehua. Tammi on kielen päällä, tanniinit ja pippuri tulevat mukana. Keskipitkä finaali kuivahtaa täysin. Vesilisällä löytyy hiukan mentholia.

Arvio: Perusmaukas mutta vieläkin hiukan ohueksi jäävä Kilchoman. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection 54,6%

Bowmore julkaisi vuonna 2008 tällaisen sherrypommin, jota on sittemmin suuresti ylistetty. Viski on peräisin viidestä ex-sherrytynnyristä, jotka tislaamon työntekijät ovat varastosta poimineet. Nuo neljä maltmania olivat David Park, Brian Logan, Philip Gray ja Paul Paterson.

Myönnän välittömästi ja kättelyssä, että kyseessä on Bowmore, jonka perään olen kuolannut vuosikaudet. Odotukset ovat niin korkealla, ettei siinä ole oikeastaan enää mitään järkeä. Onnistunut sherrykypsytys on parasta, mitä tiedän, ja Bowmore on ehdottomasti yksi parhaista viskeistä, mitä tiedän.

Bowmore 13 yo 1995/2008 Maltmen’s Selection

(54,6%, OB, 13.7.1995–2008, Craftmen’s Collection, Sherry Butts 1551, 1552, 1553, 1559 & 1560, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin suklainen ja paahtunut, täyteläinen ja makean sherryinen. Turvesavu on komeasti esillä, mausteisuus tukee kokonaisuutta. Salmiakkia ja lakritsia riittää. Sherryssä on sekä tallimaista nahkaisuutta että siirappista makeutta. Kypsää hedelmää, rusinaa, luumua. Tummaa yrttisyyttä, Carmolis-tippoja. Äärettömän herkullinen. Vesilisä tuo suolaisia ja mineraalisia sävyjä taustalta esiin.

Maku: Todella täyteläinen ja tumman suklainen, tervainen ja savuinen. Silkkaa loistoa. Paksua, makeaa sherryisyyttä ja intensiivistä hedelmäisyyttä. Salmiakkia, lakritsia, tervaleijonaa, suolaisuutta. Suutuntuma on taivaallisen paksu ja tasapainoinen. Luumua, rusinaa, uuniomenaa. Paahteisuutta, pientä inkiväärisyyttä, minttua. Jälkimaku nousee erittäin salmiakkisena ja tervaisena, täyteläisen sherryisenä ja turvesavuisena. Kihelmöivää mausteisuutta, mustapippuria, tummaa suklaata, kahvisuutta. Suolaisuutta, pähkinäisyyttä. Mineraalisia, minttuisia sävyjä. Erittäin pitkä ja upea finaali, joka kuivuu kauniisti eikä ole missään vaiheessa liian makea. Vesilisällä löytyy mineraalisuutta mausta vielä lisää.

Arvio: Melko nuoresta iästään huolimatta yksi parhaita Bowmore-elämyksiäni koskaan. Tasapainoinen, suuri viski, jossa riittää makujen kirjoa loputtomiin. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Loistavan tasapainoinen kokonaisuus”.