Islay

Kilchoman Sanaig 46%

Sanaig lukeutuu nykyisellään Kilchomanin perustuotteisiin. Mukana on sekä ex-bourbontynnyreitä että ex-sherrytynnyreitä (50 % ja 50 %). Lopputulos on varsin nuorta viskiä, kypsytysiältään 4–5-vuotiasta.

Kilchoman Sanaig

(46%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turvesavuinen. Toffeeta ja hunajaa, omenapiirakkaa ja makeaa kermavaahtoa. Kilchomanin tuttu hiilisavu ei ole ihan yhtä terävä kuin mitä odotin, nyt ollaan enemmän pehmeän, vegetaalisen turpeisuuden puolella. Hiukan nokea ja salmiakkia. Vesilisä avaa hiukan yrttisyyttä.

Maku: Toffeeta ja sitruksisuutta, mukavasti makeaa hedelmäisyyttä ja savuista terävyyttä. Omenahilloa, limettiä. Salmiakkia, hiilisyyttä, lääkemäisiä ja jodisia piirteitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivä, pippurisuutta löytyy. Tammisuus ja tietty vegetaalisuus saavat tämän tuntumaan melko nuorelta – mitä tämä varmasti onkin. Jälkimaku lähtee nokiseen ja hiukan tuhkaiseenkin suuntaan. Samaan aikaan sitruksisuus ja mausteisuus voimistuvat. Turvesavu pysyy hiilisellä tontilla loppuun asti. Varsin makea, keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy kurkkupastillinen puoli, mutta runko ohenee herkästi.

Arvio: Oivallinen, nuorekas ja helposti lähestyttävä Kilchoman. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary 48%

Nyt kun Ardbeg ja Laphroaig on saatu alta pois, tuli Lagavulinin vuoro. Tislaamo aloitti 200-vuotisjuhlansa julkaisemalla kahdeksanvuotiaan viskin.

Mitä?

Moni hieraisi silmiään, kun näki uutisen juhlavuoden pullotteesta. Miksi kahdeksanvuotiasta? Jos Pinkie MacArthur on sitä mieltä, että 10-vuotias on vielä Baby Lagavulinia, miksi mennä vielä nuorempaan?

Lagavulinin juhlapulloon sisältyy kuitenkin tarina. Se on peräisin vuodelta 1886, jolloin viskikirjallisuuden perustajaisä Alfred Barnard vieraili tislaamolla. Barnard oli tuolloin saanut maistettavakseen kahdeksanvuotiasta Lagavulinia ja todennut näin: ”We tasted some eight years old before starting, which was Exceptionally fine.”

Näillä saatesanoilla on vaikea mennä vikaan. Nostan kyllä hattua, että Diageon suurtislaamo on kaikkien NAS-viskien aikakaudella voinut julkaista tällaisen viskin.

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary

(48%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Haavansidonta-aineita, suolaisuutta, savua ja tervaa. Todella öljyinen, valtavan merellinen ja sitruksinen. Kuin astuisi venevajaan, verkot kuivuvat seinustalla, venebensa haisee. Merilevää, ostereita. Auringossa kuivuvia laiturinlankkuja, sahanpurua. Rice Crispies -muroja. Vesilisä tuo raikkautta ja kurkkupastillisuutta.

Maku: Savuinen ja sitruksinen, tekstuuriltaan kepeämpi kuin tuoksu vihjasi mutta silti voimakas ja mahtavan suolainen. Tammi tuntuu oikein kunnolla, ja vaikka pieni makeus hetkellisesti pilkistääkin, kokonaisuus on kuiva ja intensiivinen. Vegetaalinen, tuhkainen, musteinen. Tietty lääkemäisyys on edelleen mukana, mausteet pistävät suun kihelmöimään. Tässä ei ole mitään ylimääräistä. Jälkimaku jatkaa hienosti suolaisen, sitruksisen ja savuisen paletin työstämistä, tuhkaisuuden ja turpeisuuden rinnalle nousee mausteista öljyisyyttä, itämaisia sävyjä, inkivääriä ja chiliä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä suolavetisyyttä tulee vielä selvästi lisää.

Arvio: Yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja tinkimätön viski. Erottuu edukseen monista samantyyppisistä indie-pullotteista nimenomaan kuivan otteensa ansiosta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 1979/1990, Samaroli 46%

Samarolin Flowers-sarja sisältää monia suuria viskiklassikoita muun muassa Bowmorelta ja Springbankilta. Tämä Bowikka ei tiettävästi ole ihan niitä sarjan kirkkaimpia tähtiä, mutta mielenkiintoinen viski kaikesta huolimatta.

Bowmore 1979/1990, Samaroli

(46%, Samaroli for Duthies, Flowers Series, 1979–1990, 480 bts., 75 cl)

Tuoksu: Eucalyptusta, minttuista raikkautta ja hedelmäisyyttä. Mentholia, havumetsää sateen jälkeen. Hiukan kuivaa turvesavua, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, mangoa, monenlaista trooppista hedelmää. Pientä saippuaisuutta, jopa aavistus laventelia. Hiukan sulkeutunut, silti houkutteleva. Vesilisä avaa ruohoisuuden.

Maku: Huomattavasti suurempi makupaletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Sitruksisuutta ja turvesavua on oikein kunnolla. Maanläheisyyttä, turvetta, ruohoisuutta. Kirpeitä mausteita, mentholia, trooppista hedelmää, omenaa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta maku on erittäin suurimuotoinen ja ampuu täydellä arsenaalilla. Mineraalisuutta ja merellisyyttä löytyy, samoin kihelmöivää chiliä ja suolaista lakritsia. Jälkimaku kääntyy tumman tammisuuden puolelle, lakritsi ja suola saavat otteen. Vähitellen sitruunaisuus, hapokkuus, mausteet, eucalyptus ja hieno havuisuus tulevat mukaan. Kaunis ja melko pitkä finaali. Vesilisä irrottaa kirpeyttä ja happoisuutta.

Arvio: On tämä sentään hieno viski. Pidän paljon. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 001, 48%

Laphroaigin Brodir-sarjaa (”Brother”) on myyty lähinnä ruotsinlaivoilla. Aiemmassa oli ikämerkintä 13 yo, tämä on enää NAS. Ja tällä kertaa ex-bourbonin jatkeena on viimeistely Ruby-portviinitynskissä.

Korkeaa hintaa perustellaan ainakin osittain tuotteen Batch-merkinnällä. Mahdotonta on kuitenkaan sanoa, miten isosta erästä on kyse.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 001

(48%, OB, NAS, 2014, Travel Retail Exclusive, Batch 001, Ex-Bourbon Barrels & Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makean viininen ja turpeinen, suorastaan imelä. Savua, hiiltä, hiukan nokisuutta. Portviini tuntuu jokseenkin kerrostuneelta ja irralliselta, vaniljainen puoli paistaa läpi. Tammessa on nuorekas ilme, mausteita ja imelyyttä. Hiukan kumisaapasta, viinimarjoja, Polka-karkkeja, lakritsia. Vesilisä tuo kurkkupastillia ja tiettyä ruohoisuutta esiin.

Maku: Imelän viininen ja rapsakan turvesavuinen. Profiili on erikoisen ohut ja tekstuuri ponneton, viskositeettia jää kaipaamaan. Marjaisuuden ja hehkuviinimäisyyden rinnalla on tanniineja, raffia tammisuutta ja mausteita. Portviini ei tunnu vieläkään integroituneen kunnolla. Salmiakkia, sisupastilleja. Hunajaista ja vaniljaista makeuttakin riittää. Jälkimaku alkaa mausteiden, salmiakin ja tumman suklaan vyöryllä, joka on tämän parasta antia. Valitettavasti finaali jää melko lyhyeksi. Se vain haipuu turvesavun, viinin, tammen ja marjaisuuden kautta pois. Vesilisällä paahteisuus ja Pastirol-karkit näyttäytyvät, mutta runko tässä ohenee vedellä todella herkästi.

Arvio: Pieni pettymys, osin ponneton ja kerrostunut. Jää todella kauas portviiniviimeistellystä Cairdeas-pullosta. 83/100

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1, 49,2%

Jim McEwanin töihin on luotu mustaa mystiikkaa, kun progehemmot Hebrideiltä piirtelevät viskibokseihin tällaisia tähtikuvioitakin. Nyt mennään jo neljännessä erässä tätä Bruichladdichin Black Art -sarjaa.

Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta aina näissä on ollut melkoisesti viinitynnyreitä mukana, käytännössä siis ranskalaista tammea. Ei muuta kuin maistamaan ja arvioimaan, mitähän kaikkea tämä voisi sisältää.

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1

(49,2%, OB, 1990–2013*, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja paksu. Viinimäinen makeus kohtaa salmiakkilakritsin. Viinikumikarkkia, tikkunekkua, Snören-lakunauhaa. Suolainen ja merellinen tuulahdus muistuttaa, mistä ollaan kotoisin. Suklaisuutta, taatelia, imelää rusinaisuutta. Mielenkiintoinen ja raskas nenä. Vesilisä avaa yrttisiä sävyjä upeasti.

Maku: Marjaisa, hilloinen ja viininen kokonaisuus. Lakritsikastiketta ja kakkua. Karamellisuutta, suklaata, rusinaa. Maussa korostuu kuitenkin tietty tunkkaisuus ja vähän ummehtunutkin puoli, josta tuoksussa ei ollut viitteitä. Suutuntuma on varsin runsas ja mausteisuus tulee voimalla läpi. Tammi tuntuu aktiiviselta ja melko raffilta, viinisyys on tanniinista ja jopa väkevää. Balsamicoa, suolaa. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan lakritsisella ja suolaisella puolella, viinisyyttä ja tammea riittää. Tummat viinikumikarkit ovat hyvin edustettuina, samoin rusinat ja tietty pippurisuus. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin ruohoisia piirteitä.

Arvio: Toisaalta epätasapainoinen ja sekava, toisaalta vahva ja mielenkiintoinen. Tällaiset tunkkaisen viiniset viskit eivät ole varsinaisesti minun juttuni, mutta tämän voimaa ja ulottuvuuksia ei voi kyllä väheksyä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray 55%

Tämän viskin sisartynnyri #2060 oli fantastinen, mutta tässä kypsyminen ei ole ollut siihen verrattuna ollenkaan samantahtista. Jo heti väri paljastaa, että ollaan toisenlaisen tuotteen kanssa tekemisissä.

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(55%, Dewar Rattray, 15.7.1991–29.10.2012, Cask No. 2063, First Fill Sherry Cask, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, salmiakkinen ja varsin turpeinen. Rusinaa ja luumua, mutta ei mitenkään siirappisessa muodossa vaan enemmän ilmavana ja yrttiseen vivahtavana. Herukkaisuus ja jopa pieni laventeli löytyvät. Suolaisuutta, mineraalisuutta, kirpeyttä, tammea. Hiukan tunkkainen silti. Vesilisällä löytyy kurkkupastillia, tietyt yrttiset piirteet korostuvat.

Maku: Suolainen ja varsin pistävä. Tummaa suklaata, yrttistä purevuutta. Kovahko tammi, tanniinit napauttavat kiinni herkästi. Savuisuus on pisteliästä, runko on päässyt hiukan ohueksi. Mustapippuria riittää, pieni chili on myös mukana. Herukkaisuus on taustalla, mutta löytyy silti. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena ja pistävän mausteisena. Suklaisuus on edelleen mukana, mutta makeus puuttuu. Savu on kireää ja varsin väkevää. Salmiakkia ja tervaa. Tammi on edelleen varsin kovaa, tasapaino on hiukan hakusessa. Mustapippuri tuntuu voimakkaana hamaan loppuun asti. Vesilisä tuo karvautta vielä lisää.

Arvio: Maukas tuoksu, mutta suussa runko paljastuu ohueksi ja paletti pistäväksi. Käytännössä jää joka osa-alueella nuorempana pullotetun sisartynnyrinsä varjoon. Mutta tokihan tämä silti maistuu. 85/100

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Silver Sealin First Bottlingin ohessa tuli aikoinaan myyntiin toinenkin Caol Ila samalta pullottajalta. Täysin ex-sherryssä kypsynyt. Tämä ei voi kai olla ihan huonoa.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 6/1980–3/2001, Sherry Cask, 360 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun savuinen ja huomattavan tunkkainen. Ummehtunut sherryisyys löyhähtää lasista. Kumisaapasta ja hikeä. Salmiakkia ja tervaleijonaa, suolaa ja kreosoottia. Erittäin likainen ja härö. Luumukiisseliä, tummaa öljyisyyttä, tanakkaa mausteisuutta. Huh. Vesilisä tuo sisupastillia pintaan.

Maku: Salmiakkinen, hiilisavuinen ja roteva. Tunkkaisuus on mukana, mutta ei dominoi makua samalla tavalla kuin tuoksua. Runsaasti tummaa suklaata, taatelikakkua, rusinaisuutta. Uunijuureksia ja kosteaa turpeisuutta, nuorekkaan ärhäkkää tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, mustapippuri on voimakasta ja kokonaisuus likainen. Jälkimaku rouhii lisää mustapippuria ja tuo mukaan nokisuutta, kunnes olorosomainen, tallista ja nahkasatulasta muistuttava sherryisyys alkaa korostua. Tumma suklaa, salmiakkijauhe, tammi ja taateli ovat matkassa mukana pitkään loppuun asti. Vesilisä tuo erikoisen viinimäisyyden esiin, tanniineja ja napakkuutta.

Arvio: Ikäistään nuoremman oloinen, ummehtuneen sherryinen ja samalla erittäin räyheä Caol Ila. Hetkellisesti huippua, mutta härskiintynyt vaikutelma rokottaa tasapainoa. 87/100

Laphroaig 16 yo 43%

Laphroaigin 16-vuotias oli juhlavuoden 2015 viimeinen lisäys tax free -myyntiin, jälleen tällaisessa hassussa hobittikoon pullossa.

Laphroaigin heikkoutena ovat viime vuosina olleet nämä Travel Retail -pullotteet, joten odotukset eivät ole ihan mahdottoman korkealla tämän kohdalla.

Laphroaig 16 yo

(43%, OB, 2015, 200th Anniversary, Travel Retail Exclusive, 35 cl)

Tuoksu: Kevyt, turpeinen ja varsin hapan. Tervaisuutta, jodia, hiukan tunkkaista savua. Kosolti lyijykynää. Viinirypäleitä, happoisuutta, toisaalla taas makeaa mangomaisuutta. Ruohoisia sävyjä. Lääkemäisyys tuntuu kuivana. Suolaakin löytyy. Hiukan sekava kokonaisuus.

Maku: Savuisuus tuntuu tuoksuun verrattuna yllättävän vahvana mutta hiukan päälleliimattuna. Tervaa, salmiakkia, hedelmäsosemaista makeutta ja imelää sitruksisuutta. Body on huomattavan kevyt eikä oikein kanna näitä makuja. Lääkemäisyys, jodi ja suola ovat mukana, mutta suutuntuma väsyy nopeasti. Jälkimaussa korostuvat alkuun aktiivinen tammi ja tunkkainen savu. Hedelmäisyys menee melkein jo liiankin imeläksi, passionhedelmää ja mangoa riittää. Hunajaa ja tervaa, hiukan pippuria ja lääkettä. Makean mehumainen finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aavistuksen sekava ja rungoltaan ohut, vaikka viskinä edelleen ihan siedettävää Laphroaig-laatua. Jää tosin selvästi tasoltaan muiden juhlapullotteiden taakse. Jos Laphroaig 21 yo for FoL -hobittipullo oli Meriadoc Rankkibuk, tämä on korkeintaan Bruno Piukkapaula tai Hob Aitovahti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Täyteläisyyttä ja sen myötä tasapainoa kaipaisi rutkasti enemmän”.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition pysyy tukevasti valikoimissa vuodesta toiseen. Viime vuosina trendinä on ollut siirtyminen muhkeasta PX-siirappisuudesta kohti hiukan kuivempaa ja bourbonvaikutteisempaa profiilia.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition

(43%, OB, 1999–2015, PX Finish, lgv. 4/504, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turpeisuutta, tervaa, bensaisuutta ja hiilisavua. Siirappia, taatelia, suklaata, paksua marjaisuutta. Vaniljaista imelyyttä ja uunijuureksia, jotka saavat tämän tuntumaan hyvin nuorelta ja korostavat alla piilevää bourbonvaikutusta. Tuhkaa, tupakkaisuutta. Tiettyä kuivaa, hiukan jodimaistakin otetta on.

Maku: Tervainen, suklainen, siirappinen ja salmiakkinen kokonaisuus, jossa kaiken sherryisyyden alla aistii voimakkaan bourbonvaikutuksen. Ylikypsät hedelmät, luumu, taateli ja viikuna ovat pinnassa. Tuhkaisuus ja suolaisuus saavat tämän tuntumaan kuivalta ja osin ohueltakin, uunijuureksineen hyvin nuorelta myös. Suutuntuma jää melko kauas täyteläisestä. Jälkimaku alkaa mustaherukkaisena ja vadelmaisena, paksun siirappisena ja maitosuklaisena, kunnes hiilisavu ja tervaisuus alkavat määrätä. Apteekin salmiakkia, tammisuutta, mausteita. Finaali on melko lujaa piiskausta suolaisessa, kuivuvassa maisemassa. Tuhkainen kireys ja sherryinen makeus eivät löydä toisiaan.

Arvio: Hetkellisesti ihan herkullinen, mutta kokonaisuus ontuu. Pidin näistä Lagan DE-viskeistä selvästi enemmän silloin, kun sherryisyys oli jopa yliohjautuvaa. Nyt PX on kiinni enää heikolla liimalla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris 45,6%

Burns Nightin kunniaksi lasissa on taas vähän ikääntyneempää tavaraa. Tietyn iän ylittäneet Bunnat ovat usein aivan omaa luokkaansa, koska tisle kestää tynnyröintiä huikean hyvin. Nyt käsissä on saksalaisen Whisky-Dorisin pullottama, ex-sherryssä kypsynyt ikäviski.

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris

(45,6%, Whisky-Doris, 5/1980–11/2013, Cask No. 92, Sherry Butt, 460 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti mehiläisvahaa. Tammea on vahattu oikein huolella. Suklaisuutta, mantelimassaa, hiukan suolattua maapähkinää. Mineraalisuutta, hapokkuutta, mustaa teetä. Taustalla on hiiltynyttä puuta, aavistus savuakin. Akaasiahunajaa, kurkkupastillia. Hieno on. Vesilisä tuo minttua ja raikkautta pintaan enemmänkin.

Maku: Aluksi erittäin suklainen ja rasvainen. Mehiläisvaha on läsnä, samoin toffee, tietty maapähkinäisyys myös. Runsaasti hunajaa, makeaa omenaa, appelsiinia. Kostutettua kakkupohjaa, rommia, hiukan viinisyyttäkin. Suutuntuma on melko kevyt, bodyssa saisi kieltämättä olla enemmän ryhtiä. Tammi korostuu selvästi, tasapaino hiukan hakee. Jälkimaku alkaa suklaisena ja mantelisena, kakkupohja käy kitkeräksi ja tee sakenee. Tanniinit haukkaavat kiinni ja suolaisuus nousee. Loppu on mehiläisvahan, hunajan ja mausteiden näytöstä. Finaali on melko pitkä ja loppua kohti jälleen makeampi. Vesilisä saa minttuisen puolen esiin.

Arvio: Oikein maukas tapaus, pienistä tasapainopulmista huolimatta. Ei silti spekseillään ihan parasta, mitä Bunnahabhainin historiasta löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).