Islay

Bowmore 10 yo Tempest Batch #3, 55,6%

Bowmoren kymppivuotiaan Tempestin kolmas julkaisu on tiettävästi edelleen samaa ex-bourbonissa kypsynyttä lihaisaa herkkua kuin aiemmatkin.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #3

(55,6%, OB, 2011, Small Batch Release No. 3, First-fill Bourbon Casks, 16000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja runsaan hedelmäinen. Vahvasti vaniljaa, hiukan toffeefudgeakin. Sitruksisuutta, herukkaisuutta, suolavetisyyttä. Pieni suklaisuus ja viljaisuus mukana, tumma ja paahteinen ulottuvuus. Silti raikkaus ja kirpeä herukkaisuus korostuvat. Tiettyä lääkemäisyyttäkin on. Nam. Vesilisä avaa yrttisyyttä, minttua etenkin.

Maku: Varsin savuinen ja sitruksinen, öljyinen ja voimakas makupaletti. Nyt löytyy pientä pekonia ja savumakkaraakin. Silti aprikoosin, mangon ja limetin raikkaat vivahteet ovat enemmän pinnassa, samoin tietty suolaisuus ja napakka tammisuus. Vaniljaisuus on edelleen voimakasta. Viljaisuutta ja paahteisuuttakin löytyy. Suutuntuma on herkullisen ryhdikäs ja öljyinen. Jälkimaku tummuu – savu, lakritsi ja paahteisuus ovat hetkellisesti dominoivia, kunnes hunaja ja toffee saavat taas lisää tilaa. Sitruksinen, herukkainen ja suolainen ote jatkuu komeana finaalissa, joka on yllättävänkin pitkä tämän ikäiselle viskille. Vesilisä tuo karkkisuutta mukaan.

Arvio: Nuorekas suurherkku. Turvesavuinen ja silti raikas, herukkainen ja silti paahteinen. Lihaisuus on tässä batchissa taka-alalla, suolaisuus ja kirkkaus korostuvat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Täyteläinen ja maukas kymppivuotias.”

Bowmore Gold Reef 43%

Gold Reef oli yksi Bowmoren kolmesta uutuudesta tax free -perusvalikoimaan vuonna 2014. Olen tämän jo kerran aiemmin maistanut, mutta nyt tuli vihdoin mahdollisuus hörpätä drami ihan ajatuksella. Tämä on siis se Black Rockin ja 17 yo White Sandsin kaveri, juotavaksi tarkoitettuja perusviskejä kaikki.

Bowmore Gold Reef

(43%, OB, NAS, Travel Retail Exclusive, +/- 2015, Predominately matured in first fill ex-bourbon casks, 100 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, tamminen ja miedon nuotiosavuinen. Trooppisia hedelmiä, papaijaa ja mangoa. Pieni suolaisuus pilkistää, samoin lakritsisuus (sitruunalakritsi).Marjaisuudessa viherherukka korostuu. Tammi on framilla tuoreena ja reippaana. Märkiä koivunlehtiä, mentholia. Makeudessa on akaasiahunajaa ja kovia toffeekarkkeja. Mausteitakin löytyy, mutta pehmeää on. Anista ja minttua.

Maku: Herukkainen, sitruksinen ja tuoreen tamminen. Suutuntuma on miellyttävä, pehmeän öljyinen ja helppo. Nuotiosavu säestää kokonaisuutta taustalta, mineraalisuus ja mieto yrttisyys korostuvat. Vihreää omenaa, raparperihilloa, sitruunankuorta, raakaa banaania, papaijaa. Kirpeyttä. Tammi on pinnassa, tuoreena ja silti ihan miellyttävänä. Jälkimaku puskee herukkaa ja sitrusta eteenpäin. Tammi jää taustalle, samoin savu. Sitruunalakritsia, hunajaa, vihreää omenaa, limettiä, hiukan paahteisuutta. Finaali jää keskipitkäksi.

Arvio: Kirpeän hedelmäinen ja jokseenkin helppo nyky-Bowmore. Sama ongelma kuin monessa muussakin: ei petä, ei sykähdytä. Tykkään silti perusmausta niin paljon, etten voi dissatakaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 80/100. Smoke On The Water, ”Jopa ihan positiivinen ylläri”.

Caol Ila 15 yo 1998/2014 Unpeated Style 60,39%

Nyt kun Diageon tämän vuoden Special Releases -uutuuksista pääsivät vuotamaan ainakin nuo keskeiset julkaisut (hyvä tiivistelmä esimerkiksi Ruben Luytenilla), mukana näytti olevan myös uusi turvesavuton Caol Ila.

Caol Ilan turpeistamaton versio oli mukana myös Diageon Special Releases -sarjassa edellisenä vuonna. Arviot eivät olleet järin mairittelevia, mutta täytyyhän tämä silti kokeilla, ennen kuin uutta pukkaa.

Caol Ila 15 yo 1998/2014 Unpeated Style

(60,39%, OB, 1998–2014, Special Release, 1st Fill Bourbon Casks, 10668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kermainen ja varsin tamminen. Kypsää päärynää, vaniljakastiketta, tuoretta puuta. Hunajaa, makeaa ja mausteista tölkkihedelmää. Hiukan kookoskermaa, mantelimassaa. Saako jo sanoa, että outo? Caol Ilan tyyppipiirteet ovat poissa. Vain pieni suolaisuus pilkistää taustalta. Ei tämä silti ole tuoksultaan täysin kelvoton. Vesilisä kuitenkin korostaa raakoja, liimamaisia piirteitä.

Maku: Huh, mikä tammisuus ja voima. Vaniljaa, mantelia, mausteisuutta – ja kihelmöivää tammea. Pippurisuutta, tölkkiananasta, päärynää, metallisuutta. Kermainen ja tuhti suutuntuma, mutta maku laahaa perässä. Kireän hapokasta maltaisuutta, märkää sahanpurua, liimaisuutta. Limoncelloa, tequilaa, sitruunaa, suolaa. Jälkimaku puskee tammea ja tölkkihedelmää. Mausteisuutta ja suolaa tulee niin että riittää. Hiukan eltaantunut. Tölkkipäärynää, tölkkipersikkaa, tölkkiananasta. Melko pitkä, tympeä finaali. Vesilisä ei toimi, korostaa lähinnä liimamaisia ja rajumpia 1st fill -piirteitä.

Arvio: Ei erityisen miellyttävä kokemus. Seuraava Caol Ila turvesavuisena, kiitos. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Ardbeg Supernova SN2010, 60,1%

Ardbegin Supernova lanseerattiin vuoden 2009 kintaalla, ensin komitealle ja sitten yleiseen myyntiin. Sen jälkeen näitä jyrkästi turpeistettuja pullotteita on nähty enemmänkin – jonkinlaista kilpailuahan siinä käytiin Octomorea vastaan. Sittemmin Octomore meni menojaan ja Ardbeg palaili takaisin omaan (myöhempien aikojen) tyyliinsä.

Nyt maistelussa Supernovan vuoden 2010 versio. Jälleen väkivahvaa tavaraa prosenttien perusteella. Lisäksi turpeista löylyä pitäisi lyödä ilmeisesti 100 ppm:n voimalla.

Ardbeg Supernova SN2010

(60,1%, OB, NAS, Bottled 11.3.2010, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu tulvahtaa välittömästi nenään. Sen alla on varsin tuoreen, sitruksisen ja hiukan kermaisenkin oloinen viski. Unohtamatta valtavaa tervaisuutta ja salmiakkia, Fisherman’s Friend -pastilleja, suolaa ja jodia. Vihreää omenaa, vaniljaa, paahtoleipää. Paahdettuja juureksia hunajassa. Jotain muovistakin tässä on, tuorekelmua. Varsin nuoren oloinen kokonaisuus. Vesilisä avaa suolavetisen ja merellisen puolen.

Maku: Turvesavu iskee voimalla, mukana tulee kosolti tuhkaisuutta ja kireää hapokkuutta. Todella kuiva ote heti alkuun, rapisee suussa. Fisherman’s Friendia, tervaa, suolaisuutta. Tiukka tammisuus, tanniinit purevat kiinni. Raakaa omenaisuutta, palanutta lanttua. Vähitellen suutuntuma makeutuu kermaisemmaksi, mutta yleisilme on silti ilman vettä hyvin kireä. Jälkimaku höyryää samaa turvesavua, tuhkaisella ja hiukan happamalla kierteellä. Pistelevää pippurisuutta, chiliä. Hapanta sitruunaa, kireää tammea. Vesilisä nostaa esiin mukavasti sitruksisia sävyjä.

Arvio: Komea ja häpeilemättömän julma turvepommi, mutta sittenkin hiukan liian kireä ja yltiöpäisessä savussaan yksipuolinen Ardbeg omaan makuuni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 86/100 (Rob Allanson). Smoke On The Water, ”Turvesavuisuus hallitsee kokonaisuuta liikaa”.

Laphroaig 23 yo 1989, 48,9%

Laphroaig julkaisi tämän 23-vuotiaan nimenomaan Ruotsin, Norjan ja Suomen markkinoille. Olen tämän aiemminkin maistanut, mutta nyt tuli sopiva hetki kirjata muistelot ylös.

Laphroaig 23 yo 1989

(48,9%, OB,1989-2013, 1800 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, luumuinen ja suklainen. Turvesavua, makeaa tammisuutta, rusinaa. Suolainen, lakritsinen ote mukana, makeaa yskänlääkettä ja märkää köyttä. Kaunis yrttisyys, neilikkaisuus ja tikkunekun siirappinen makeus. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä mukavasti.

Maku: Savuinen, siirappinen, suklainen ja hieno. Karvasta kahvisuutta, joka pelaa upeasti yhteen suklaisen makeuden kanssa. Lääkemäisyydessä on tumma sävy. Tammi tuntuu mausteisena ja napakkana. Suutuntuma on melko kuiva ja silti erittäin runsas. Jälkimaku hyökyy salmiakkisena ja paahteisena, suklaisena ja luumuisena. Hieno rusinaisuus, tammi ja marjat toimivat kauniisti yhteen. Varsin pitkä ja maukas finaali, salmiakkisessa savussaan. Vesilisä tuo mukavaa kermaisuutta makuprofiiliin.

Arvio: Herkullinen ja runsas Lappari, jossa on sävy kohdallaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Tyylikäs ja hieno Laphroaig”.

Bowmore 16 yo 1989/2005, 51,8%

Bowmore julkaisi kolme omalla tavallaan samanhenkistä 16-vuotiasta vuosikertaviskiä vuosina 1989, 1990 ja 1991. Olen maistanut niistä sherrykypsytetyn ja ex-portviinissä kypsyneen. Nyt tuli vihdoin bourbonkypsytetyn vuoro.

Bowmore 16 yo 1989/2005

(51,8%, OB, 1989–2005, 134 Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin pehmeä ja hedelmäinen. Persikkaa, makeaa sitrusta, ananasta, banaania. Vaniljaa ja hunajaa. Kevyt nuotiosavu taustalla, mieto heinäisyys. Tiettyä saippuaisuutta ja maltaista makeutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta. Kukkaisia sävyjä. Mieto laventeli taustalla. Tammikin on herkkää sorttia. Vesilisä tuo mukaan karkkista fiilistä.

Maku: Yllättävän saippuainen suutuntuma. Karkkisuus ja hedelmäinen hapokkuus ottavat yhteen, mutta jossain määrin hunajainen makeus ja mustaa teetä muistuttava karvaus ovat kaikesta huolimatta hiukan epätasapainossa. Makeaa heinäisyyttä. Hiukan salmiakkia ja tervaa. Maltaisuus on hapokasta sorttia. Tuoretta ananasta, aprikoosia, omenaa. Jälkimaku on makean hedelmäinen ja edelleen varsin saippuainen. Ananasta, banaania, heinää. Salmiakkia, laventelia, hiukan tervaa. Melko pitkä ja voimakas finaali. Vesilisällä karkkisuus nousee pintaan.

Arvio: Upean hedelmäinen mutta saippuaisuudessaan myös hiukan erikoinen yksilö. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 18). Smoke On The Water, ”Tasapainoinen, erittäin herkullinen ja varsin puhdaspiirteinen Bowmore”.

Bowmore Claret 56%

Bowmore Claret on yksi kaikkien aikojen rajuimmista viskeistä, eikä sitä makuelämystä unohda yleensä kukaan. Jos sitä inhoaa, sitä todella inhoaa: esimerkiksi Serge Valentinin oksennusreaktiot ja 49 pistettä kertovat paljon.

Olen Claretia maistanut aiemminkin ja tiedän, mitä itse olen siitä mieltä – nyt halusin tehdä vihdoin kunnolliset muistiinpanot. Viski on siis viimeistelty Suntoryn omistaman Château Lagrangen punaviinitynnyreissä, on nahkainen ja äärimmäinen kaveri.

Bowmore Claret

(56%, OB, NAS, 1999, Finished in Bordeaux Red Wine Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Laventelia, salmiakkia, viinisyyttä. Huikea, aivan huikea. Nuotiosavua, marjaisuutta, kirpeää hilloisuutta. Punaherukkaa, viinirypäleitä, makeaa omenaa. Kunnolla viinistä nahkaisuutta. Eucalyptusta, mineraalisuutta, suolaisuutta, merellistä otetta. Tervaisuutta. Hieno yhdistelmä makeaa viinisyyttä ja savuista suolaisuutta. Vesilisä keventää herukkaisuutta nätisti.

Maku: Viininen, turpeinen ja laventelinen. Apteekin salmiakkia, suolaisuutta, tervaa. Punaisia marjoja, intensiivistä herukkaa. Tammisuus kuivattaa suuta juuri sopivan napakasti, nahkaisuus on kohdallaan. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja vaikuttava. Jälkimaku puskee viinisyyden ja turvesavun kautta salmiakkiin ja marjaisuuteen. Makeaa tervaisuutta, raikasta eucalyptusta, runsaasti mausteita. On kyllä hieno, huh huh. Makean ja suolaisen, salmiakkisuuden ja viinisyyden kamppailu jatkuu erittäin pitkään. Loistelias finaali. Vesilisä tuo lisää pehmeän viinisiä piirteitä mainiosti esiin.

Arvio: Aivan loistava viski. Vaikea keksiä, miten ex-punaviinitynnyreissä viimeistellystä viskistä voisi saada paremman. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 49/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Mainio, erilainen Bowmore”.

Octomore 5 yo 06.1_167, 57%

Octomore kulkee äärimmäisen turpeisuuden tiellä: tässä viisivuotiaassa viskissä fenolipartikkeleita on jälleen tukevat 167 ppm. Ja ohra on täysin skotlantilaista alkuperää.

Octomore 5 yo 06.1_167

(57%, OB, 2013, Ochdamh-mòr, 167 ppm, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen, runsaan turpeinen ja vegetaalinen. Suolasillin rasvaisuutta ja merellisyyttä, hiukan eltaantuneena. Vaniljakastiketta, omenaviineriä, roimaa tammisuutta. Hedelmäisyys on makeassa liemessä kelluvaa tölkkitavaraa. Salmiakkia, tervaa, yrttitippoja. Vesilisä avaa tuoretta omenaisuutta.

Maku: Savu liimautuu välittömästi kieleen kiinni. Vegetaalinen ja suolainen puoli ovat erittäin vahvoja, toisaalla taas maistuu paahtuneita uunijuureksia hunajassa. Tölkkipersikkaa ja tuoretta ananasta. Yllättävä metallinen sävy, josta ei oikein saa kiinni. Suutuntuma on rasvainen, henkii Liquid Smoke -tunnelmaa. Tuhkaisuutta, kireää yrttisyyttä, tuoretta tammea, valkopippuria, chiliä. Jälkimaku puskee raskasta turvesavua ja makeaa uunijuuresta, suolaisuutta ja tervaa. Tammi imee varsin lujasti kiinni, tanniinit kuivattavat suuta ja turpeisuus painostaa. Pippurisuus kihelmöi kunnolla. Keskipitkä finaali jää hiukan yksipuoliseksi. Vesilisä pehmentää otetta ja korostaa hunajaista makeutta.

Arvio: Aavistuksen kapea-alaiseksi jäävä turvesavun jättiläinen. Odotuksiin nähden jopa pieni pettymys, koska tässä ei ole mitään poikkeuksellista moniin muihin Octomore-julkaisuihin verrattuna. Pienet sivuäänet ja metallisuus suorastaan hiukan häiritsevät. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’ 58,7%

Port Charlotten tavoitteena on tehdä turpeista viskiä ilman lääkemäisyyttä, ja mielestäni Bruichladdich on onnistunut siinä tähän mennessä loistavasti. Nyt maistelussa PC-sarjasta on numero 12 – niin se aika vierii.

Port Charlotte PC12 ’Oileanach furachail’

(58,7%, OB, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta, lihaisuutta, karamellia, makeaa hedelmäisyyttä. Iso ja runsas tuoksu, kuten odottaa saattoi. Yrttisyyttä, suolaisuutta, koneöljyä, pyöreä turpeensavu. Maltaisuutta löytyy. Tammi puskee esiin kireänä ja mausteisena. Hunajaisuutta, metisyyttä. Savuista kassleria, pekonia. Vesilisä tuo muroja pintaan, maltaisuus näyttäytyy selkeämmin.

Maku: Roiman savuinen ja tuoksuun verrattuna yllättävän kuiva avaus. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, suolaisuutta, savumakkaraa. Savu on itse asiassa valtava. Koneöljyä ja likaisuutta riittää. Hunajainen puoli nousee makuun vasta ajan ajan kanssa, sitä ennen kokonaisuus on sulkeutunut. Tammi on reippaana pinnassa, tanniineja ja pippuria riittää. Suutuntuma on paksun öljyinen ja kihelmöivä. Hunajamelonia, tölkkipäärynää, makeaa persikkaa. Jälkimaku alkaa toffeella ja hunajalla, savuisuus tulee runsaana ja turpeisena mukana. Seetriä, eucalyptusta, omenaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy ruohoinen ja kurkkupastillinen puoli.

Arvio: Lihaisa, likainen ja uhkarohkean suuri viski, joka liikkuu koko ajan rajoilla. Olisin kuitenkin toivonut pykälän verran lisää karamellia ja kassleria makuun. 89/100

Laphroaig Cairdeas 2015, 51,5%

Laphroaig keksi nokkelan tavan kaupata tämän vuoden 2015 Cairdeas-pullotteen faneilleen. Noin 11 000 pulloa myytiin huutokaupassa, johon kuka tahansa Friends of Laphroaigin jäsen sai osallistua. Ja kun varsin monella osui arpa kohdalleen, pullot katosivat erittäin rivakkaa vauhtia maailmalle. Eihän sitä voi olla ostamatta, jos voittoarvan vetää.

Kaikkineen Cairdeas 2015 on myös kunnioitusta herättävä tuote. Se on tehty tislaamon itse mallastamasta ohrasta ja varastoitu klassisissa ex-bourbontynnyreissä lähimpänä merta sijaitsevassa Warehouse No. 1:ssa. Tavoitteena on ollut päästä mahdollisimman lähelle 200 vuotta sitten tehdyn Laphroaigin tyyliä. (Hyvää myyntipuhetta tietysti, kun asiaa ei voi varmentaa mitenkään.)

Cairdeas 2015 on tislaamosta levinneiden tietojen mukaan noin 12-vuotiasta (11 vuotta ja 9 kuukautta, jos tarkkoja ollaan), ja se on tislattu ilmeisesti vuoden 2003 elokuussa. Ja kun alle puolet pulloista myytiin FoL-arvonnassa, niitä varmasti vielä nähdään eri puolilla Eurooppaa tämän vuoden aikana.

Tietysti näin hypetettyyn tuotteeseen täytyy suhtautua asiaan kuuluvalla epäilyksellä. Mutta toisaalta olen pitänyt parista aiemmastakin Cairdeasista, vaikka moni on niitä hyljeksinyt. Katsotaanpa, mitä tämä pitää sisällään.

Laphroaig Cairdeas 2015

(51,5%, OB, 2015, 200th Anniversary Edition, 28500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti antiseptisia aineita. Mentholia, virkistävää yskänpastillia. Jännittävä koivunlehti mukana, koivuvihtaa savusaunan kuistilla. Yllättävän kevyt ja samalla todella raikas, hiukan suolainen ja miedon sitruksinen tuoksu. Savu lymyää taustalla. Tammi on hienosti esillä, vaniljaisena ja sopivan purevana. Vesilisällä löytyy eucalyptusta ja kevyttä hedelmäisyyttä.

Maku: Tuoksuun nähden erittäin voimakas, savuinen ja rosoinen. Mahtava, ampuu välittömästi täydeltä laidalta. Hieno, öljyinen suutuntuma ja tiivis tekstuuri. Tammi ja lääkemäisyys tulittavat kuin viimeistä päivää, turvesavu ja tervaisuus antavat tukea ja suolaisuus möyrii perässä. Kuivan sitruksinen, tuhkainen ja viileän mentholinen ote. Vähitellen vaniljainen makeus alkaa pilkistää. Tasapaino ei ole nyt pääasia, tässä mennään fiilis ja voima edellä. Jälkimaku on erittäin mineraalinen ja koivunlehtimäinen, hyvin tamminen ja hiukan pistävä. Todella suolainen ja hiukan tuhkainen finaali, joka jää keskipitkäksi. Vesilisä tuo makeutta pintaa ja hiukan rauhoittaa tammen piiskausta.

Arvio: Erinomainen, voimakas ja raikas savuviski. Silkkaa herkkua, tavoittaa monia Laphroaigin parhaita puolia. Kun ulkona ukkostaa, kannattaa laittaa takkaan tuli ja kaataa tätä lasiin. 91/100