Islay

Laphroaig 25 yo 2011 Edition 48,6%

Laphroaigin 25-vuotias ei ole koskaan varsinaisesti kuulunut suosikkiviskeihini, mutta ehkä nyt käsissä oleva 2011 Edition muuttaa asian. Se on jälleen tynnyrivahvuinen, tällä kertaa tosin alle 50-volttinen.

Pullon kulkeen präntätyt kypsytystiedot ovat vaihteeksi hämäävät. ”Matured in a combination of the finest Oloroso Sherry and American Oak casks”, etiketti ilmoittaa.

Huomattava osa sherrytynnyreistäkin tehdään tietääkseni amerikkalaisesta tammesta. Käytännössä se kelpaa niin monenlaisiin tynnyreihin, että olisi oikeastaan sama, vaikka pullossa lukisi Cadenheadin Small Batchin tapaan: ”Matured in oak.”

No, saivartelu sikseen ja maistamaan.

Laphroaig 25 yo 2011 Edition

(48,6%, OB, 2011, Oloroso Sherry and American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, suolainen, appelsiininen, hiukan kitkerä. Antiseptisiä aineita. Hedelmäteetä, neilikkaa, paahtuneita uunijuureksia, mustaherukkahilloa, minttua. Ylikypsä luumu törröttää seasta, jotain hapuilevaa tässä on muutenkin. Tuhkaa, kosteaa turvetta. Vesilisä avaa makeutta mutta samalla lisää tuota maanläheistä turpeisuutta.

Maku: Odotuksia imelämpi aloitus, säilöttyä aprikoosia ja makeita uunijuureksia. Tuhkainen savuisuus ja raskas, kostea turpeisuus. Suutuntuma ei silti ole kovinkaan runsas, enemmänkin öljyinen ja lääkemäisen pistävä. Tammisuus tuo mausteita ja hiukan vaniljaisuutta. Minttua, omenaa, Earl Grey -teetä, hapanta hilloisuutta. Tasapaino jättää toivomisen varaa. Jälkimaku on tuhkainen, hiukan kitkerä, tamminen ja varsin pitkä. Apteekin salmiakkia, yrttitippoja, appelsiininkuorta, inkivääriä, suolaa… Finaali on hienoin vaihe tässä viskissä, ehdottomasti. Vesilisällä makea sitruksisuus ja hiukan sekava hilloisuus korostuvat.

Arvio: Hiukan epätasapainoinen mutta samalla kompleksinen yksilö, joka alkaa puhutella tosissaan vasta jälkimaussa. 87/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2, 58,7%

Jos Viskin Ystävien Seuran ensimmäinen Bunnahabhain oli karu kokemus, tämä toinen on ainakin sitä, mitä seura tislaamolta tilasi. Ei muuta kuin maistamaan.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2

(58,7%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, Sherry Butt, Cask No. DL Ref 9434, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kermainen ja parfyyminen. Kirsikkaa, kermatoffeeta, siirappia, punaista omenaa, pähkinäisyyttä. Suolaisuutta, reipasta tammisuutta. Kevyt kokonaisuus, mutta roteva maltaisuus. Vesilisä korostaa toffeeta entisestään.

Maku: Hyvin tuoksun kannassa. Öljyinen ja melko kevyt suutuntuma. Omenaa, kirsikkaa, mausteisuutta. Maukas suolaisuus, tyylikäs kokonaisuus. Ikäistään kypsempi jopa. Hiukan hapan ja nahkainen, tanniininen ja paahteinen. Jälkimaku alkaa voimakkaana ja mausteisena, mutta sulaa tammen kautta toffeen ja siirapin makeuteen. Melko pitkä finaali, jossa on hienoa kukkaisuutta ja appelsiinisuutta. Vesilisä irrottaa mausta suolaista voita ja kuivakakun sävyjä.

Arvio: Varsin maukas ja tyylikäs, ikäistään kypsempi yksilö. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, 59,3%

Tuli yllättäen mahdollisuus maistaa molemmat Viskin Ystävien Seuralle pullotetut Bunnahabhainit. Ensimmäinen pullote jäi aikakirjoihin siitä syystä, että tislaamolta tuli Alkoon versio, joka oli kypsynyt 10 vuotta ja 11 kuukautta ex-bourbontynnyrissä – eikä ollut muutenkaan yhtään sitä, mitä piti.

Tämä ensimmäinen yritys vedettiin Alkon listoilta pois välittömästi, kun virhe huomattiin. Muutamia pulloja oli kuitenkin ehtinyt livahtaa jo asiakkaiden mukaan ja baarien hyllyille. Tämä yksilö löytyi jälkimmäisestä.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS

(59,3%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, ”Sherry Butt”, ”Cask DL No. Ref 9434”, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin jyväinen ja rasvainen. Tuoretta tammea, epäkypsää maltaisuutta. Aamupuuroa, suolaista voita. Melko häijy tuoksu. Vesilisällä sitruksisuus tulee kunnolla esiin.

Maku: Jyväinen ja yllättävän kepeä. Tammi on tuoretta ja mausteista, maltaisuus varsin kehittymätöntä. Konerasvaa, bensiiniä. Paahtoleipää, puuroa, voita. Sitrusta, vihreää teetä. Öljyinen ja ohut suutuntuma. Jälkimaku on jyväinen, kuivan maltainen, vaatimaton. Öljyä ja rasvaa riittää, mutta pitkälle nekään eivät kanna. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja anista.

Arvio: Kehno viski. Kuriositeettiarvoa tällä on, mutta eipä paljon muuta. 72/100

Ardbeg 1998/2008 Renaissance 55,9%

Ardbegin Path to Peaty Maturity -sarjan viskit ovat jääneet hiukan heikolle maistamiselle. Olen saanut kirjattua nuotit vasta Still Youngista. Nyt lasissa noin kymmenen vuoden ikäinen Renaissance.

Ardbeg 1998/2008 Renaissance

(55,9%, OB, 1998–2008, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, vaniljainen, yllättävän kuiva. Paahtunut ja rasvainen vaikutelma. Suolaa, tammisuutta, mausteisuutta. Merilevää, hiukan petroolia, tervaa, kosteita köysiä. Melko raaka tapaus. Vesilisä sovittaa makeutta ja turpeisuutta paremmin yhteen.

Maku: Vaniljaa, salmiakkia, raakaa turvesavua, tuoretta tammea. Melko rasvainen suutuntuma. Suolaista merivettä, merilevää. Hiukan ohut kokonaisuus, ei mahda mitään. Voimaa kyllä löytyy. Jälkimaku on makean tamminen, hiukan pippurinen, tervainen, rasvainen, vaniljainen, loppua kohti syvyys katoaa. Vesilisä nostaa esiin hunajaisia sävyjä.

Arvio: Ihan kelvollinen Ardbeg, joka korvaa voimalla sen, minkä syvyydessä menettää. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 19). Whisky Magazine 90/100 (Dave Broom), 87 (Martine Nouet).

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory 59%

Signatoryn suurilukuiset Port Ellen -julkaisut pitävät sisällään monentasoisia pullotteita. Tämä lienee yksi kehutuimpia.

Port Ellen 23 yo 1978/2002, Signatory

(59%, Signatory, 5.9.1978–18.2.2002, Refill Sherry Butt, Cask #5268, 564 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, mineraalinen, ruohoinen. Kuiva ja suolainen ensivaikutelma. Jodia, kalkkia, sitruunankuorta, rieslingiä. Hiilisavua, tuhkaisuutta, juureksia, maanläheisyyttä, tervaa. Silti tietty makeus korostuu hetkellisesti: creme brûlee, vanilja, kolakarkki. Vesilisä tuo kreosoottia ja hiukan kumisaapasta.

Maku: Sitruksinen ja savuinen, melko kevyt aluksi. Myötäilee tuoksua mineraalisuudessaan, mutta on jonkin verran odotuksia makeampi. Uunijuureksia, tervaa, yrttejä, ruohoisuutta. Toki suolaa ja jodiakin. Öljyinen ja varsin tyylikäs suutuntuma, balanssi on kohdallaan. Tammi ottaa hyvin kiinni ja lisää tämän intensiteettiä. Pippurisuuttakin löytyy. Jälkimaku alkaa savulla ja suolaisella voilla, sitruuna ja hapokas valkoviini säestävät. Tietty sokerinen makeus irtoaa, löytyy kolakarkkia ja toffeeta. Pippuria riittää kuin Taliskerissa ikään, ja finaali kestää hienosti. Vesilisä tuo hiukan lisää makeutta, suklaisuutta.

Arvio: Pippurinen ja maanläheinen Port Ellen, korkeatasoinen esitys. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 4). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 87/100 (Dave Broom).

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice 46%

Brian Crook perusti The Vintage Malt Whisky Companyn vuonna 1992. Cooper’s Choice on sen sarjoista tunnetuin, ja nyt käsissä on jännittävä Caol Ila: viski on peräisin tynnyristä, joka on täytetty vuotta ennen kuin itse pullotusyhtiö on perustettu.

Caol Ila 19 yo 1991/2011, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 1991–2011, Refill Sherry Butt, Cask No. 923, 570 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Erottuva rikkisyys, joka pysyy kuitenkin siedettävänä. Hunajaa, toffeeta, veriappelsiinia. Kuivakka, melkeinpä puiseva tammisuus. Katajaisuutta ja suolaisuutta, hiukan oliiviöljyä. Hiukan vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Erittäin vahamainen suutuntuma, muistuttaa oliiviöljyä. Kuiva savuisuus ja paksu rikkisyys. Tammisuus on vaniljaista ja mausteista, mutta edelleen varsin puisevaa. Katajaisuutta ja minttua, pientä pippurisuuttakin löytyy. Kermatoffeeta on runsaasti, ihan pieni lakritsi on myös havaittavissa. Jälkimaku on täynnä puisevaa tammea, kynttilämäistä vahaa, pehmeää turvesavua ja makeaa rikkisyyttä, suolaisuutta ja sitruunaa. Perusilme ei kehity, vaikka rikkisyys hellittääkin hiukan lasissa.

Arvio: Alitti odotukset selvästi. Rikkisyys dominoi eikä tammi ole tasapainossa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland 58,2%

Havahduin saksalaisen Malts of Scotlandin julkaisuihin nimenomaan Port Charlotten kautta. Moni varhainen, nuori ja ylistetty Port Charlotte -pullote oli nimenomaan heidän pullottamaansa tavaraa. (Esimerkkeinä vaikkapa tämä ja tämä.)

Nyt käsissä on vähän myöhemmän ajan Port Charlottea, tislattu toki jo 2001 mutta pullotettu vasta 2013. Tuote on peräisin ex-sherrytynnyristä (sherry hogshead).

Port Charlotte 11 yo 2001/2013, Malts of Scotland

(58,2%, Malts of Scotland, 12/2001–10/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13052, 292 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Savuinen ja kumisaapasmainen. Moottoriöljyä ja tervaa. Lihaisa, sherryinen ja makea. Hapanimeläkastiketta, kosteata hedelmäkakkua. Suolainen ja merileväinen vivahde, yskänpastilleja ja ruutia. Todella paksu turpeensavu, iso viski on kyseessä. Vesilisä tuo lakritsia ja hiukan hapanta suklaisuutta.

Maku: Iso sherry, iso savu! Kolossaalinen. Tervainen ja turpeinen. Salmiakkia, tervaleijonaa, tummaa liköörimäisyyttä, yrttejä. Öljyinen ja paksu suutuntuma, tammisuus tuo purevuutta. Viski ei anna armoa, sherry potkii kumisaappailla, ruuti käryää. Appelsiinia, suklaata, pippuria. Jälkimaku alkaa tervaisena ja turpeisena, makeutuu sherryiseksi ja liköörimäiseksi. Kehittyy tammen, ylikypsien hedelmien, tumman suklaan, vahvan kahvisuuden ja yrttien kanssa pitkään, syntyy hieno finaali. Vesilisällä hedelmäisyys korostuu, limetti ja vihreä omena tulevat selvästi esiin.

Arvio: Jättiläinen. Hirviö. Savuinen, armoton sherryjyrä, täysin hienostelematon. Hiljaiseksi vetää. 88/100

Laphroaig 13 yo 2000/2013, Malts of Scotland 57,8%

Saksalainen Malts of Scotland on onnistunut valitsemaan vuosien saatossa Islayn tislaamoista itselleen erinomaisia tynnyreitä. Etenkin varhaiset Port Charlottet löivät monet ällikällä.

Nyt maistelussa on Laphroaigia miniatyyriversiona: sisältö on kypsynyt hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Voisi arvella, että 13 vuotta riittää jo huomattavaan sherryvaikutukseen, kun tynnyri on ollut vain 238-litrainen. (Yleensähän suositaan kooltaan yli kaksinkertaisia butteja.)

Laphroaig 13 yo 2000/2013, Malts of Scotland

(57,8%, Malts of Scotland, 2/2000–2/2013, Sherry Hogshead, Cask #MoS 13010, 243 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Makean turpeensavuinen. Hunajaa, kermatoffeeta, itämaisia mausteita. Kumisaapasta. Merilevää, suolaisuutta. Yskänlääkettä, makeaa ja tummaa. Mineraalisuutta, märkää köyttä, tuhkaa. Makeaa appelsiinia, mangoa, persikkaa. Vesilisä makeuttaa tuoksua entisestään ja tuo vaniljaista tammisuutta esiin.

Maku: Turpeensavuinen, lääkemäinen ja melko makea. Currykastiketta, aasialaista maustesekoitusta. Mineraalisuutta, tuhkaisuutta. Sherryisiä nuotteja, rusinaa ja makeita hedelmiä (aprikoosia). Marsipaania, hunajaa. Melko kevyt body, tasapaino ei täysin pidä. Jälkimaku on melko pippurinen, tumman savuinen, suolainen, tuoreen tamminen, aavistuksen kireä, ei kovin pitkä. Vesilisä heikentää runkoa melko herkästi eikä tuo oikein mitään lisää, ainoastaan korostaa tammisuutta. Vähän tylsä kokonaisuus.

Arvio: Hiukan yksiuloitteinen eikä kovin tasapainoinen Laphroaig. 83/100

Bowmore Voyage 56%

Bowmoren portviiniviimeistelty Voyage on aina jostain syystä kiertänyt minut kaukaa. Olen maistanut Claretin, Dawnin, Duskin ja jopa vanhan Darkestin, mutta Voyage listoiltani puuttuu saman aikakauden pullotteiden joukosta.

Aika ajoin käydään keskustelua siitä, onko Voyage kypsynyt vai ainoastaan viimeistelty portviinissä. Pullon mukana tulevassa pakkauksessa ja vihkossa kuitenkin lukee selvästi: ”Matured in traditional Bourbon Casks and finished in Ruby Port Pipes.”

On aika hiljentyä maistamaan klassikkoa, joka on jakanut rajusti mielipiteitä julkaisemisestaan saakka.

Bowmore Voyage

(56%, OB, 2000, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavua, salmiakkia. Paksu ja lämmin laventelisuus, mustaherukkaa, viinisyyttä. Tummaa suklaata, luumuja, vadelmaa. Merellinen turpeisuus, suolaa ja nuotiohiillosta. Tervaa. Hieno balanssi makean ja suolaisen välillä. Erittäin runsas ja kutsuva, portviininen ja lakritsinen. Vesilisä tuo hunajaa ja minttua.

Maku: Mustaherukkainen, lakritsinen ja laventelinen. Tervaleijonaa, mietoa savuisuutta, suolaisuutta, hiukan lihaisuuttakin (savumakkaraa). Portviini tuo makeutta ja lämpöä, kokonaisuus on erinomaisesti tasapainossa makean ja suolaisen suhteen. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja muhkean täyteläinen. Tummaa suklaata, rusinoita, luumua, minttua. Jälkimaku on suolaisen salmiakkinen, portviininen, makean turpeinen, tervainen, erittäin pitkä. Huikea viski! Vesilisällä sitruksiuus ja vaniljaisuus heräävät. Huippua!

Arvio: Maineensa veroinen viskiklassikko. Hands down. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 79/100 (per 6). Smoke On The Water, ”Upea makukokonaisuus”.

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition oli monien mielestä huipussaan runsaat viisi vuotta sitten. Nyt on käsissä yksi sellainen. Tämä on siis jälleen näitä yltiöpäisesti PX-tynnyreissä viimeisteltyjä viskejä.

Lagavulin 1993/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1993–2009, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, Lgv. 4/497, 100 cl)

Tuoksu: Imelän savuinen. Kosteaa turvesavua, hehkuviinimäisyyttä, mausteisuutta, hunajaa. Ylikypsää hedelmää, rancion sävyjä. Luumua, rusinaa, makeaa appelsiinia, kinuskia. Hiukan savumakkaraa. Tuoretta tammea taustalla. Erittäin makea kokonaisuus.

Maku: Makea ja savuinen. Hunajaa ja turvetta. Savun ja PX:n integraatio on toimiva. Suutuntuma on tuhti, pehmeä ja öljyinen. Kinuskia, hehkuviinimäisyyttä, rusinaisuutta, kypsiä sekahedelmiä, makeaa maltaisuutta, tuoretta tammea ja mausteisuutta. Silti hiukan vaimea? Makeudessa on karkkimainen vivahde, toffeeta ja appelsiinimarmeladia. Jälkimaku on hehkuviinimäinen, mausteinen, hunajainen, kuivuvan tamminen, miellyttävän pitkä. Appelsiinia ja yrttejä, suolaa ja turvetta. Herkullinen finaali.

Arvio: Erittäin makea ja maistuva vuosikerta. Tällä kertaa savun ja PX-sherryn integraatio on onnistunut hyvin. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).