Kirjoittaja: Lauri

Lagavulin 12 yo Special Release 2008, 56,4%

Burns Nightin jälkeisessä talvisen sumuisessa harmaudessa teki mieli tarrata pitkään hillottuun Lagavulinin 12-vuotiaaseen, joka on julkaistu sarjan ensimmäisellä vuosikymmenellä eli tarkemmin vuonna 2008.

Rupesin muistelemaan pullon kyljessä mainittua The Strange Horse of Suinabhalia, josta kirjoitin enemmän vuosia sitten, kun maistelin tämän sarjan julkaisua vuodelta 2003. Siitä tarinasta ei enää ole jälkeäkään vuoden 2020 pullotteessa, joka sattui nyt tämän vanhan yksilön vierelle verrokiksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2008

(56,4%, OB, 2008, 8th Release, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, suolaisuutta, kirpeyttä ja merellisyyttä. Todella kuiva ja hyvässä ojennuksessa pysyvä kokonaisuus, joka ei karkaile yhtään. Merilevää, suolavettä, märkää kalliota. Tammen seassa on pieni hiilinen ja tervainen vivahde. Mineraalisuutta, kamferia, pippuria. Hieno on. Vesilisä tuo hunajaa ja toffeeta mainiosti esiin.

Maku: Paljon muhkeampi turvesavu kuin hyvin terävä tuoksu antoi odottaa. Tervaisuus ja hiili ovat hyvin esillä, samoin tietty lääkemäisyys, yrttisyys ja kamferi. Myöhempiin julkaisuihin verrattuna lihaisuus on vain kuivana taustalla, kun mineraalisuus, pippuri ja tammen napakat mausteet hallitsevat ilmatilaa. Limettiä, vähän melonia, kirpeää omenaa. Suutuntuma on öljyinen ja napakka, yleisilme kauttaaltaan sieltä kuivasta päästä. Tähän verrattuna 2020-editio on todella tuhkainen ja varsin makea. Jälkimaku on napakan turvesavuinen, lääkemäinen ja kuiva. Mustapippuri korostuu uljaasti, kamferin ja salmiakin säestämänä. Kirpeä omena, tammi ja sitruksisuus pysyvät mukana pitkään. Hiukan anista ja jotain vähän rommimaistakin löytyy lopulta. Pitkä finaali on nautinnollinen. Vesilisä avaa herkkää makeutta, akaasiahunajaa ja kinuskia.

Arvio: On tämä vain todella hieno viski – mutta edellytyksenä tietysti on, että tällaisista tykkää. Kuiva ja pirun tyylikäs kokonaisuus, josta vielä puuttuu vähän myöhempien julkaisujen muhkea lihaisuus. Nyt ollaan vielä mineraalisella ja napakalla otteella liikkeellä, ja kun vertaa vieressä vuoden 2020 julkaisuun, on näissä vanhoissa vedoissa kiistatta omanlaisensa tyyli ja laatu mukana. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Springbank 8 yo 2012/2021 Society Bottling 57,3%

Lasissa tällä kertaa kahdeksanvuotias sherrytykki Campbeltownista. Springbank Society on laittanut tällaisen liemen pulloon pari vuotta sitten. Mielenkiinnolla maistan.

Springbank 8 yo 2012/2021 Society Bottling

(57,3%, OB, 6/2012–4.1.2021, Fresh Oloroso Sherry Hogsheads, 1830 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, luumuinen ja salmiakkinen. Paksua kaakaota ja kermaisuutta, karamellia. Nahkaisuutta ja siirappia, pehmeää savuisuutta ja jännästi eleganttia rasvaista likaisuutta myös. Hiukan kumia ja suolaisuutta. Sitruksinen vivahde ja yrtit tuovat särmää. Vesilisä tuo erikoisen palaneen sävyn esiin, kumi korostuu.

Maku: Todella mahtava yhdistelmä siirappista sherryisyyttä ja likaista rasvaisuutta, jota salmiakki ja turvesavu säestävät. Erittäin makea, suklainen ja kermainen kokonaisuus saa sävyjä hedelmäisyydestä ja lihaisuudesta. Luumuhilloa, mausteisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri suorastaan pureskeltava, silti näissä volteissa hyvinkin helposti lähestyttävä. Nuoruus paljastuu pienestä yksioikoisuudesta. Jälkimaku on suklainen, makean kermainen, sherryinen ja pehmeän savuinen. Salmiakki pysyy kyydissä, nahkaisuus ja tammen mausteet korostuvat. Hedelmäisen jälkiruoan makeutta, hiukan suolaa ja mustapippuria. Keskipitkä finaali jää ehkä vähän kapeaksi. Vesilisä avaa hunajaisuutta ja hedelmää.

Arvio: Mahtavan maukas ja sherryisen makea Springbank, joka on uskollinen tislaamon tyylille. Jos jälkimaku olisi hiukan pidempi ja syvempi, tämä olisi ihan mestaruussarjan kamaa. Todella vaikuttava esitys tämä on silti, kahdeksanvuotiaaksi. Persoonallisen sherryviskin ystäville. 89/100

Roseisle 12 yo Special Release 2023, 56,5%

Maistelussa kokonaan uusi tuttavuus: Diageon omistama Roseisle, joka on vuodesta 2009 lähtien toiminut ja varsin suurkokoinen tislaamo Speysiden ytimessä Elginissä. Sen tuotanto oli täysin suunnattu blendien raaka-aineeksi, kunnes vuoden 2023 Special Releases -sarjassa saatiin tällainen yllätysjulkaisu.

Tämä oli siis ensimmäinen virallinen julkaisu kyseisestä tislaamosta, vaikka ilmeisesti joitain epävirallisia näytteitä oli alalla pyörinytkin. Silti edes yhtään indiepullotetta ei ollut markkinoilla näkynyt ennen tätä. Viime syksynä saatiin sitten jo toinen Special Releases -pullote tämän perään.

Roseisle 12 yo Special Release 2023

(56,5%, OB, Special Release 2023, ‘The Origami Kite’, First Fill & Refill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja varsin kutsuva. Ananasta, persikkaa, banaania, kypsää päärynää, viinirypäleitä, raikasta luumua. Tammi tulee esiin tuoreena ja vaniljaisena. Vähän kookosta. Murokeksiä, kuivattua hedelmää, ruohoisuutta. Vesilisä tuo paahtuneisuutta ja heinää esiin.

Maku: Hedelmäisyys ja yrttisyys kohtaavat varsin voimakkaasti. Pippurinen napakkuus yllättää kepeän hedelmäisen tuoksun jälkeen. Hedelmäsiirappia ja melonia, makeaa omenaa ja sitruksisuutta, mutta hunajaista imelyyttä leikkaa voimakas tuore tammi. Suutuntuma on kermainen ja öljyisen painokas, tekstuuri tuntuu melkein pureskeltavalta. Inkivääriä ja mausteisuutta, tiettyä kitkeryyttäkin. Jälkimaku on edelleen todella napakan mausteinen ja pippurinen, yrttinen ja hapokas. Tuore tammi pysyy melko voimallisena kyydissä. Paahtuneisuutta, suolaisuutta. Syvenee ja tummuu mielenkiintoisesti, loppusuoralla etenkin anis nousee pintaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä esiin, ananasta ja persikkaa riittää.

Arvio: Mielenkiintoinen tuttavuus. Ei ehkä kaikkein persoonallisin viski, mutta tässä on ehdottomasti hetkensä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 86/100.

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing Old Particular 61,1%

En ole koskaan oikein innostunut yhdestäkään maistamastani Aultmoresta, mutta ehkä joskus sellainenkin sattuu vielä kohdalle. Nyt lasissa on sherrykypsytettyä Aultmorea, jota on päätynyt Douglas Laingin pullottamana Hollantiin. Erittäin kovat voltit tässä on, vaikka sherryvaikutus ei näytä päällepäin mitenkään kovin tuhdilta.

Aultmore 12 yo 2008/2021, Douglas Laing

(61,1%, Douglas Laing, Old Particular For The Dutch Emporium Stores, 9/2008–8/2021, Cask No. DL 14918, Sherry Butt, 380 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea kermatoffee tulee heti vastaan. Tikkunekkua, maapähkinävoita, nougat’ta, suolaista voita. Maitokahvia ja valkosuklaata, paahdettua mantelia, vaniljaa. Murokeksiä, hiukan puuromaisuutta, kevyttä kanelista mausteisuutta, pehmeää tammea. Vesilisä tuo pienen muovisen sivuäänen ja vähän sitrusta esiin.

Maku: Pehmeän ja kinuskisen makean tuoksun jälkeen maku tuntuu heti vähän kitkerältä, voltit lyövät voimalla läpi ja tammi kiristelee ikeniä. Kermaisuus ja suolainen voi ovat toki hyvin esillä maussakin, mutta toffeen ja maitokahvin rinnalla on vahva maltaisuus ja tuhti tammi, jossa on nuorekas sävy. Maitosuklaan, vaniljan ja murokeksin keskellä on pieni muovailuvahamainen sivujuonne. Suutuntuma on melko kevyt, vaikka voltit tuovat jytinää ja öljyisyys jämäköittää tekstuuria. Jotain hyvin levotonta tässä kokonaisuudessa kuitenkin on. Jälkimaku kitkerän tamminen, karvaan pähkinäinen, maltainen ja kahvinen. Toffeemainen makeus yrittää pysyä kyydissä. Paahtuneisuus ja pureva mausteisuus jäävät lopuksi kielenpäälle. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tikkunekun ja maitosuklaan kauniisti pintaan.

Arvio: Jossain määrin levoton kokonaisuus. Makea tuoksu houkuttelee, mutta makuprofiili jää vähän kitkeräksi. 83/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2002, 57,8%

Nyt osui vihdoin kohdalle Lagavulinin rakastamani 12-vuotiaiden sarjan kaikkien aikojen toinen julkaisu. Ensimmäinenkin tuli siis markkinoille samaisena vuonna 2002, mutta sen vahvuus oli 58,0%. Nyt on siis tämä toinen samanvuotinen erä maistelussa. Aika erilaista on kuin viimeiseksi maistamani tequilaviimeistelty versio jo ihan tuoksunkin perusteella.

Lagavulin 12 yo Special Release 2002

(57,8%, OB, 2002, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen, runsaan turvesavuinen, hiilinen, vaniljainen ja jämäkkä. Suolainen, jodinen ja antiseptisilla aineilla höystetty. Kuivakka tammisuus nousee kaiken takaa. Hiukan napakkaa lääkemäisyyttä, kevyttä lihaisuutta, runsaasti vaniljaa. Yrttisyyttä, valkopippuria, ruohoisuutta, hiukan hapokkuutta ja sitruunaa. On tämä kyllä aivan älyttömän hieno.

Maku: Tuhdin turvesavuinen, lääkemäinen ja hiilinen. Vaniljainen tammi tulee hyvin esiin. Yrttisyyttä, kamferia, suolaisuutta. Merilevää, kirpeää omenaa, valkopippuria, jodia. Suutuntuma on öljyinen ja hienossa balanssissa. Tietty kuiva tyylikkyys tätä hallitsee. Jälkimaku on turvesavuinen ja öljyinen, suolainen, nautinnollisen yrttinen ja hiilinen. Kirpeää omenaa, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä, taustalla kinuskista hiukan makeutta ja vaniljaa. Pitkä ja mahtava lopetus.

Arvio: Huippulaatua vuosien takaa. Tämä pyörii selvästi siellä mineraalisella ja kuivalla puolella verrattuna monien myöhempien editioiden lihaisuuteen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Erittäin hyvää”.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan Batch 6, 46,2%

Maistoin viisi vuotta sitten Ardbegin ensimmäisen Thaigh Bhan -julkaisun, joka oli myönteinen yllätys. Nyt on pihalla jo kuudes erä, joka sattui sopivasti kohdalle.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan Batch 6, 2024 Release

(46,2%, OB, 4.4.2005–23.5.2024, Batch #TB/06-04.04.2005/24.DB, American Oak & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja napakan turvesavuinen. Yllättävän paljon Ardbegin vanhan liiton klassista Hansaplast-meininkiä ja Vick’siä. Hiilisyyttä, sitruunaisuutta, märkää köyttä ja meriveden kastelemaa laituria. Mineraalisuutta, kevyttä tervaisuutta, suolapähkinää. Kevyt mutta houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Tervainen, lääkemäinen ja vähän kevyemmin savuinen kuin tuoksu antoi odottaa. Ja ylipäänsä miedompi suussa kuin nenässä. Suklaisuutta, mokkaisuutta, suolapähkinää, paahtunutta tammea, pientä hiilisyyttä, hiukan lakritsiakin. Vanhojen aikojen tummia Vicks Menthol -kurkkupastilleja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri yllättävänkin ilmava. Jälkimaku on lääkemäinen ja sitruksinen, hyvin kevyesti turvesavuinen ja tuhkainen. Kamferia, omenaa, edelleen pientä suklaista makeutta, pähkinäisyyttä ja suolaa. Melko pitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja keveydessään tasapainoinen julkaisu. Tykkään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Longrow 15 yo ’Red’ Pinot Noir Cask Matured 51,4%

Longrow on julkaissut tällaista Red-sarjaa jo jonkin aikaa, ja itsekin olen maistanut niistä kaksi. Toinen oli 10-vuotias ex-Malbecista ja toinen 11-vuotias ex-Shirazista. Molemmat yllättävänkin hyvää tavaraa, vaikka punaviini on aina vaarallista viskin kanssa.

Nyt maistelussa on peräti 15-vuotias yksilö vuodelta 2022. Tällä kertaa kypsyttely on hoidettu ensin 11 vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä ja sen jälkeen vielä neljä vuotta Uudesta Seelannista tulleissa ex-punaviinitynnyreissä. Nämä punkkuviskit voivat olla siis ihan mitä tahansa, mutta harvoin tylsiä.

Longrow 15 yo ’Red’ Pinot Noir Cask Matured

(51,4%, OB, Bottled 4.2.2022, Pinot Noir Cask Matured, 9400 bts., 70 cl)

Tuoksu: Punaviininen, salmiakkinen, hedelmäinen ja makea. Uuniomenaa, luumua, rusinaa. Mustaherukkaa, runsasta marjaisuutta. Vahamaisuutta, kuivattua aprikoosia, pientä nuotiosavua, kevyttä lihaisuutta, nättiä suolaisuutta. Vetoava kokonaisuus, jotenkin hienosti näpeissä välittömästi.

Maku: Makean punaviininen, luumuinen, uuniomenainen, siirappinen. Kuningatarhilloa, mustaherukkaa, mansikkaa. Kaunis tanniinisuus, joka ei yllättäen lainkaan yliohjaudu. Kahvisuutta, kevyttä nuotiosavua, paahteisuutta, kolakarkkia, bbq-kastiketta. Suutuntuma on täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku pyörii kauniisti punaviinisyyden, pehmeiden tanniinien ja makean marjaisuuden ympärillä. Tummaa suklaata, hiilisyyttä, kevyttä savua, kypsää kirsikkaa. Loistava balanssi. Varsin pitkä ja pehmeä finaali.

Arvio: Tämä ylitti täysin odotukset. Todella onnistunut kokonaisuus. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 82/100.

Caperdonich 21 yo Peated 2020, 48%

Vuonna 1898 perustettu Caperdonich on tehnyt vähittäisen paluun uusilla tislaamopullotteilla. Aikanaan Glen Grant #2 -nimellä tunnettu tislaamo suljettiin ensimmäisen kerran 1902. Sitten se aloitti uudelleen 1965, kunnes suljettiin 2002. Nyt kuitenkin näitä virallisia pullotteita on alkanut vähän yllättäenkin näkyä. Nyt käsillä oleva yksilö on peräisin turpeisesta tisleestä ja kypsynyt jenkkitammessa.

Caperdonich 21 yo Peated 2020

(48%, OB, Bottled 4.2.2020, Small Batch Release, Peated, American Oak Barrels, Batch CP/002, 70 cl)

Tuoksu: Heinäisen turpeinen, sitruunasalmiakkinen, makean omenainen, appelsiininkuorinen. Pehmeän tamminen, hedelmäkakkuinen, kanelinen. Pieni lääkemäisyys pyörii taustalla, mineraalisuuden ja yrttien ympäröimänä.

Maku: Pehmeän turpeinen, sitruksinen, salmiakkinen, hiilinen. Todella kevyt suutuntuma ja hyvin ilmava tekstuuri. Punaista omenaa, edelleen pientä lääkemäisyyttä, maltaisuutta ja kuivattua hedelmää. Nätti hedelmäisyys kulkee mukana koko matkan, ananasta ja appelsiinia. Jälkimaku on edelleen kevyen turvesavuinen, salmiakkinen, sitruksinen. Hedelmäkakkua, kanelia, pehmeää tammea. Yllättävänkin pitkä ja kaunis finaali, jossa lääkemäisyys on nautinnollisesti läsnä loppuun asti.

Arvio: Kevyt ja kaunis hedelmäviski lääkemäisellä savulla. 87/100

Bowmore Feis Ile 2013, 56,5%

Bowmoren Feis Ile -pullotteena oli vuonna 2013 tällainen ykkös- ja kakkostäytön bourbontynnyreissä kypsynyt yksilö. Ikämerkintää ei ole. Silti itse viski vaikuttaa lupaavalta.

Bowmore Feis Ile 2013

(56,5%, OB, Feis Ile 2013, Bourbon Cask Matured, Bottled 16th May 2013, 1st & 2nd fill American Bourbon Casks, 1000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, sitruunainen, hiukan ruohoinen. Pehmeän turvesavuinen, kevyttä tervaisuutta, hiukan hiiltä ja jotain bensaista taustalla. Persikkaa, viinirypäleitä, kinuskia, vaniljaa. Varsin rapsakka maltaisuus tulee myös selvästi esiin. Pyöreä ja vallan tyylikäs kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, vaniljainen, sitruunainen ja herukkainen. Raakaa persikkaa, jotain pistelevää, pippuriakin. Pehmeä bourbonfiilis vaniljakastikkeen kera, vaikka tammi onkin roimasti pinnassa. Maku jää tuoksua selvästi suppeammaksi ja vaatimattomammaksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri pehmeän öljyinen. Kinuskia, hiukan lakritsia, viinikumikarkkia, maltaisuutta, kevyttä suolaisuutta. Jälkimaku on pippurinen, kitkerän tamminen ja edelleen vähän bensainen. Turvesavu pysyy vähän taustalla, kun kuiva kitkeryys ottaa vallan. Vaniljaa, hunajaa, hiukan suolaista toffeeta. Keskipitkä finaali kärsii pienestä yksiulotteisuudesta.

Arvio: Pieni pettymys, vaikka tuoksussa on ehdottomasti hetkensä. Vähän kapea ja kuivankitkerä makuprofiili, ei aivan lähde. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Smoke On The Water, ”Ei mikään ’wow’, mutta hyvää perustasoa”.

The Macallan 12 yo 40% (Early 2000’s)

Nyt kun joulukuun kova flunssa on vihdoin lopullisesti selätetty, lasissa on klassikkoviski menneiltä ajoilta. Tämä ei ole aivan niitä himoituimpia yksilöitä, enemmänkin vanha perustuote. Toisaalta juuri se tekee tästä kiinnostavan.

The Macallan 12 yo (Early 2000’s)

(40%, OB, Early 2000’s, Sherry Oak Casks from Jerez, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja samalla hienon tamminen. Kahvista kitkeryyttä, mehevää luumua, hiukan tummaa suklaata. Akaasiahunajaa, karamellia, taatelia ja rusinaa. Appelsiinimarmeladia, yrttisyyttä, nahkaisuutta, hiukan mustaherukkahilloa. Hiukan vahamainen, kuiva tammi tuoksuu tässä aivan upealta.

Maku: Vanhan ajan sherryviskin makumaailma kaikessa runsaudessaan, ei tällaisia enää tehdä. Voimakas ja sielukas kokonaisuus alhaisilla volteilla. Toffeen ja makeiden hedelmien tasapaino hiukan kitkerän kahvisuuden ja kuivakkaan tammen kanssa on suurta kauneutta. Sinänsä kokonaisuus on tavallaan jopa yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Appelsiinimarmeladi, kiteinen hunaja, hilloisuus, rusinaisuus, sitruksisuus ja yrttisyys kantavat. Jälkimaku pyörii edelleen mahtavan sherryn, kahvin, vahamaisen tammen, yrttien, sitruksen ja luumun ympärillä. Tiettyä suolaisuutta ja heinäisyyttä löytyy myös, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Keskipitkä finaali on tasapainon juhlaa.

Arvio: Odotuksiakin hienompi viski. Periaatteessa suoraviivainen, mutta kaikki suorastaan maagisesti kohdallaan. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen vanhan ajan Macallan”.