Maistetut

Talisker 2000/2011 Distillers Edition 45,8%

Tämä oli viimeinen Taliskerin DE vanhalla etiketillä. Tulin kyllä jo aiemminkin huomanneeksi, että etiketin vaihtaminen uuteen muotoon ei vaikuttanut makuprofiiliin millään tavalla, vaan sherryisten piirteiden kuivuminen alkoi tulla kuvaan jo tämän vanhan etiketin aikoihin.

Talisker 2000/2011 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2000–2011, Batch TD-S: 5NZ, Amoroso Sherry Casks Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, salmiakkinen ja kevyen viininen. Hiukan ohut ensivaikutelma. Marjaisuutta, omenahilloa, rusinaa. Hiilisyys ja apteekin salmiakki tuoksuvat. Suolaisuutta ja soijaa, pieni lihaisa vivahde. Pähkinäisyyttä, mausteita, selvästi erottuvaa tammisuutta. Vesilisä tuo raikkautta ja eucalyptusta esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen, salmiakkinen ja suolainen. Viinisyyttä ei erotu juuri ollenkaan, vaan pääosassa on mineraalinen ja pippurinen jytinä. Soijaa, balsamicoa, omenaviinietikkaa. Suutuntuma on öljyinen mutta runko tuntuu kevyeltä. Hiilisyyttä, salmiakkia, nokisuutta, tammea. Hiukan marjaisuutta, rusinaa, luumua. Jälkimaku on erittäin pippurinen ja suolainen, ollaan todella vahvasti Taliskerin ytimessä. Viinisyys tekee paluun ja luumu tuntuu korostuneelta. Mineraaliset ja hapokkaan hedelmäiset piirteet maistuvat vahvoina. Salmiakkia, hiukan lihaisuutta, napakkaa tammisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa pientä makeutta taustalta.

Arvio: Klassisen Taliskerin piirteitä, mutta makuprofiilin ohentuminen vähän rokottaa tunnelmaa. Tuoksu ja jälkimaku ovat kuitenkin oivalliset. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 6).

Ardmore Legacy 40%

Legacy julkaistiin 2014 korvaamaan Traditional Cask. Tisleestä 80 % on turpeista, 20 % ei-turpeista. Viimeistelyt on hoidettu QC-tynnyreissä.

Merkittävin muutos Traditional Caskiin verrattuna on volttien pudottaminen 46:sta 40:een. Samalla myös kylmäsuodatus on otettu mukaan. Lähtökohdat eivät siis ole mahdottoman lupaavat, mutta maistetaan.

Ardmore Legacy

(40%, OB, NAS, +/- 2015, Lightly Peated, Quarter Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Toffeemainen ja likaisen oloinen. Reipasta maltaisuutta, aamiaismuroja ja weetabixia. Vihreää omenaa, hunajamelonia, hiukan appelsiiniakin, mutta niiden seurana mietoa turvesavua ja nokisuutta. Tammi paistaa myös selvästi läpi. Ruohoisuutta, kuivaa heinää. Varsin ohut.

Maku: Maltainen, karamellinen ja paahtunut. Turvesavu tuntuu nokiselta ja vähän päälleliimatulta. Vihreää omenaa, limettiä, ruohoisuutta. Tammi on aktiivista ja tuo kihelmöiviä mausteita mukaan, mutta tanniinien takia syvyyttä ei juuri tule. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri varsin ohut. Paahteisuus, musta tee ja kitkerät sävyt jäävät pintaan leijumaan. Jälkimaku on varsin kuiva ja mausteinen. Tammi piiskaa homman kasaan, vaikka vihreää omenaa, inkivääriä, ruohoisuutta ja pientä karamellin makeutta silti esiintyy. Turvesavu kulkee mukana myös loppusuoralla. Finaali jää melko lyhyeksi.

Arvio: Jää vieressä maistetun Traditional Caskin taakse kaikilla osa-alueilla. Maltaisuus ja tammisuus ovat hiukan yliohjautuvia, savu ei kaikilta osin tunnu integroituneelta eikä balanssi ole yleisesti ottaen aivan kohdallaan. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Ardmore Traditional Cask 46%

Ardmore pelaa rohkeasti turpeella ja QC:llä. Maistoin tätä jo muutamia vuosia sitten ja pidin kokemuksesta, mutta nuotit jäivät kirjoittamatta. Nyt tuli aika maistaa tämä uudemman kerran.

Ardmore Traditional Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2012, Peated, Finished in Quarter Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja kostean turpeinen. Märkiä lehtiä nuotiossa, pehmeää savua, maanläheistä tunnelmaa. Melko aktiivinen tammi on mukavasti balanssissa, vaikka yleisilme on kevyt. Hiukan eucalyptusta, kirpeää omenaa, selvästi erottuvaa vesimelonia. Päärynäkarkkeja, kurkkupastillia. Vesilisällä löytää mineraalisuutta.

Maku: Pehmeän turpeinen, vaniljainen, kuivan hedelmäinen ja hiukan hapokas. Savu on pehmeää ja tammi varsin mausteista ja tanniinista. Mainio tasapaino kaikesta huolimatta, kuivaan suutuntumaan ja hiukan ohueen tekstuuriin on saatu mahtumaan paljon hyviä asioita. Kirpeää omenaisuutta, persikkaa, kuivattua aprikoosia, ruohoisuutta, hiukan rasvaista happamuutta. Jälkimaku nostattaa kielelle eucalyptusta ja hiukan iäkkäämmistä viskeistä tuttua kurkkupastillisuutta. Toki tammen napakkuus, inkivääri, päärynä, aprikoosi ja muut hedelmät kertovat heti, että nuori viski on kyseessä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä tulee hiukan tuhkaa pintaan.

Arvio: Oikein maukas, kevyt ja erilainen savuviski. Tietyt kurkkupastilliset sävyt muistuttavat hetkellisesti paljon iäkkäämpien viskien piirteitä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Glengoyne Cask Strength Batch #2, 58,9%

Glengoynen Cask Strengthin ykkösbatchistä laajalti pidettiin, joten sarja sai jatkoa vielä samaisena vuonna 2013. Itselleni ei se ykkönenkään tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mutta ehkä pääsen tähän kakkossatsiin paremmin kärryille – maistetaan.

Glengoyne Cask Strength Batch #2

(58,9%, OB, Bottled 27.11.2013, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeefudgea ja heinäisyyttä. Maltaisuus on vahvasti pinnassa. Hunajaa, paahdettuja pähkinöitä, mehiläisvahaa. Tallimainen sherryhenkisyys ja hapokas purevuus. Ruohoisia ja kireän omenaisia sävyjä. Raakaa banaania. Kuitenkin siirappinen sherrykin on mukana. Vesilisä tuo voikeksiä ja riisimuroja pintaan.

Maku: Kermainen, mausteinen ja järeä viski. Edelleen maltaisuus on melko raakana kärjessä, samoin hapokkuus. Suutuntuma on täyteläinen mutta maku silti hiukan sulkeutunut. Hedelmäisyys jää kuivan omenan ja kitkerän appelsiinin tasolle. Toffeefudgea, maitosuklaata ja kuorrutettuja maapähkinöitä toki riittää, samoin ruohoisia ja hapokkaita piirteitä. Tammikin tuntuu aktiivisena, pippurisena ja inkiväärisenä. Jälkimaku ajaa maltaisuudella ja tammella heti aivan rajoille. Kuivumisen yhteydessä tanniinit, hapokkuus, kuiva sitruksisuus ja mausteet tekevät selvää jälkeä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee todella hyvää, avaa reippaasti maitosuklaisuutta ja hillitsee happoja.

Arvio: Melkeinpä ykkösbatchin tasolla. Vesilisän kanssa tekee mieli pelata paljon. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

An Cnoc Cutter 46%

An Cnoc julkaisi Cutterin samassa sarjassa Rutterin, Flaughterin ja Tushkarin kanssa, koko setin turpeisimpana. Hitto näitä nimiä! Mutta jos ovat vähänkään samalla tasolla Peatlandsin kanssa, nimetkin kestää kyllä.

An Cnoc Cutter

(46%, OB, NAS, 2014, 20.5 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja tuhkainen. Märkää nuotiota, kosteita lehtiä, pientä ummehtuneisuutta. Vegetaalisuus ja mineraalisuus ottavat mittaa toisistaan. Napakka sitruksisuus, raaka hedelmäisyys ja kuiva valkoviinisyys ovat tämän ytimessä. Hiukan lääkettä löytyy myös. Vesilisällä löytyy märkää ruohoa.

Maku: Varsin kuiva tapaus. Turvesavu on edelleen paksua ja runsasta, tuhkaisuus ja nokisuus korostuvat. Mineraalisuus ja sitruksisuus kietoutuvat öljyiseen profiiliin. Suutuntumassa on silti hiukan kapea tekstuuri, jossa suolaisuus nostaa veden kielelle. Raa’ahko hedelmäisyys ja nuorekas maltaisuus saavat tämän tuntumaan melko yksioikoiselta. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja suolainen, joskin kaiken mineraalisuuden ja tammen seasta löytyy lopulta myös hiukan passionhedelmää ja mangoa, pientä makeutta. Sitruksinen ja savuinen finaali on mittaluokkaa keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan ummehtuneisuutta ja vegetaalisuutta.

Arvio: Kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin maukas, kuiva savuviski. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 82/100 (Chris Goodrum), 76/100 (Martine Nouet).

Old Pulteney Clipper Round The World 46%

Tämä purjehduskisan mukaan nimetty pullote tuli Old Pulteneylta halvimpaan hintaluokkaan 2014. Mielenkiintoista, että pullomäärä on kuitenkin eksaktisti tiedossa – eli eräänlaista Limited Editionia on kaikesta huolimatta haettu. Odotuksia tätä kohtaan ei silti juurikaan ole.

Old Pulteney Clipper Round The World

(46%, OB, Bottled 7/2014, Commemorative Bottle, 16200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen ja makea. Paksua omenamehua, hunajaisuutta. Silti myös tietty suolaisuus tulee kaikesta läpi. Rapsakkaa maltaisuutta, hiukan puuroisuutta myös. Ruohoinen vivahde. Kanervaisuutta, hiukan rasvaisuutta, paahteisia sävyjä. Simppeli mutta mukava tuoksu. Vesilisä avaa viinikumia ja piparminttuista karkkisuutta.

Maku: Omenamehua, pirskahtelevaa hapokkuutta, varsin napakka suolaisuus. Old Pulteneyn ominaisluonne tulee hyvin esille. Tammisuus tuntuu nuorekkaana ja erittäin aktiivisena, tanniinit purevat kiinni mutta mausteisuudessa on miellyttävä pehmeys silti mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa kuiva. Jälkimaku lähtee rakentelemaan hapokkaan omenaisuuden, pehmeän vaniljaisuuden ja merellisen suolaisuuden kolmiyhteyden varaan. Kihelmöivä mausteisuus tuo mieleen makeisjauheen. Ruohoinen vivahde on mukana, samoin tammi puree loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä päärynä tulee esiin.

Arvio: Hiukan yksinkertainen ja selvästi nuori viski, mutta ei ollenkaan hassumpi. Ainakin Pultikan distillery character on tässä luonteenomaisella tavalla läsnä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Pittyvaich 25 yo 1989/2015, 49,9%

Takaisin arkeen ja raiteille, matka Islaylle on nyt takana ja loppuelämä edessä. Maailmalla jotkut julkaisevat juttuja Diageon uusista Special Release -pullotteista ja jotkut toiset kiisteltyjä listauksia maailman parhaista viskeistä.

Itse olen vaihteeksi aiemmin julkaistun Special Releasen ääressä.

Diageolta on saatu vain pari virallista Pittyvaichia aikojen saatossa, ja Pittyvaich-pullote Flora & Fauna -sarjassa on itse asiassa ainoa, jonka olen tislaamolta ikinä päässyt maistamaan.

Nyt lasissa on siivu 25-vuotiasta Pittyvaichia, joka on tislattu 1989 ja pullotettu 2015. Muistelen tislaamon profiilia hermostuneeksi, mutta mielenkiintoista päästä ottamaan tästä selkoa.

Pittyvaich 25 yo 1989/2015

(49,9%, OB, 1989–2015, Special Release, Refill Bourbon Hogsheads, 5922 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kynttilää ja yrttisyyttä. Erittäin sitruksinen ja kirkkaalla tavalla kireä vaikutelma. Hapokkuutta, hiukan hapanta omenaa ja huonekaluvahaa. Tammea. Hiukan puuroisuutta ja hiivaista maltaisuutta, kaikkineen se hermostuneisuus ja epämääräisyys on läsnä, mitä odotinkin. Vesilisä aukoo raikkautta.

Maku: Öljyinen, ruohoinen ja vahamainen. Kynttilä on edelleen mukana, samoin tietty kompleksinen yrttisyys. Tammi tuntuu erittäin aktiiviselta ja kireältä, suu kuivuu oikein kunnolla. Sitruksinen ja hapokas puoli tukevat sitä entisestään. Suutuntuma on vahamainen mutta tekstuuriltaan hiukan ohut. Kurkkupastillia, mentholia ja anista löytyy. Jälkimaku liikkuu raa’an omenan ja banaanin välimaastossa. Hiukan melonin makeutta, mutta sitruksisuus ja tammisuus leikkaavat siltä siivet. Todella mausteinen ja minttuinen finaali, jossa mentholin ja aniksen sävyt maistuvat kyllä pitkään. Vesilisä tuo hunajaa pintaan ja keventää tammea.

Arvio: Kirkas, hapokas ja levoton viski. Sinänsä virheetön tuote, mutta nautiskelupuoli tällaisesta vähän jää puuttumaan, sen verran kireää on. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 83/100.

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016, 56,1%

Harvinaisemman Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016:n lisäksi Islaylta löytyi tämä 17-vuotias versio. Viski on peräisin PX-tynnyristä, josta pulloja saatiin pirun sopiva määrä.

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016

(56,1%, OB, 20.1.1999–21.5.2016, Feis Ile 2016, Hand-filled Collection, Cask No. 40, Pedro Ximénez Sherry Cask, 666 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää sherryisyyttä, tallista mausteisuutta, rusinaisuutta ja suklaisuutta. Merellisyyttä ja tervaa, erittäin lupaavalta vaikuttava sherrykypsyttely. Mietoa turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, hiukan viinisyyttä, siirappia. Muhkea mausteisuus ja imelyys, josta kuitenkin tuntuu löytyvän sitruksinen ja mineraalinen puraisu.

Maku: Paksun suklainen, siirappinen ja rusinainen. Taatelia, luumuhilloa, suklaakastiketta, toffeeta. Todella mojova sherrykypsytys hallitsee, mutta edelleen mineraalisuus, yrttisyys ja kaikenlaiset kamferitipat tuovat tähän särmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen, ja nahkaisuus tulee mukana. Jälkimaku on marjaisa ja viininen, suklainen ja rusinainen. Taateli, tammisuus, nahkaisuus, mausteisuus ja toffeemaisuus vyöryvät suurella väännöllä. Öljyä, tervaisuutta, yrttisyyttä, pehmeää turvesavua. Pitkä ja muhkean siirappinen finaali. Nam.

Arvio: Makea ja maukas Bowmore. 90/100

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection 55,7%

Bowmoren suuresti rakastamani Maltmen’s Selectionin jälkeen samaisessa Craftmen’s Collectionissa ilmestyi Mashmen’s Selection, joka on vuorostaan ex-bourbonissa kypsynyt. Viski meni maistoon, kun kohdalle osui.

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection

(55,7%, OB, 3.5.1999–2013, Craftmen’s Collection, Mashmen’s Selection, American Oak Barrels, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, miedon turvesavuinen, banaaninen ja makea. Mielenkiintoinen maltaisuus on pinnassa. Aktiivista tammea, sitruksisuutta, vaniljajäätelöä, karamellia. Viherherukkaisuutta, toffeefudgea, imelää kinuskikastiketta, kanelia ja inkivääriä. Makeutta riittää.

Maku: Vaniljainen, mausteinen ja öljyinen. Turvesavu on selvemmin esillä kuin tuoksussa, samoin pippuri löytyy pinnasta. Herukkaa, sitrusta, vaniljaa, hapokasta omenaisuutta. Maltaisuus on hyvin esillä, pieni jyväinen puraisu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin kireän tamminen. Tuoretta ruohoa, napakkaa tanniinisuutta. Jälkimaku on tamminen, banaaninen, ananaksinen, vaniljainen ja hapokas. Hapanta ruohoisuutta, vihreää teetä, kirpeää mausteisuutta. Melko pitkä mutta napakasti kuivuva finaali.

Arvio: Varsin lujalla tavalla tamminen, mutta silti samalla hedelmäinen ja osin makeakin Bowmore. Hiukan ristiriitaiset fiilikset tästä jää, tasapaino ei ole ihan tapissa vielä. 87/100

Lagavulin Jazz Festival 2015, 55,4%

Aiemmin maistamani Lagavulin 18 yo Feis Ile -pullotteen jälkeen teki mieli tarttua vielä toiseenkin Lagavuliniin Islaylla.

Käteen sattui vuoden 2015 Jazz Festival -pullote, joka ei ilmeisesti ehtinyt oikein ajoissa myyntiin, koska pulloja ilmaantui jälkikäteen markkinoille suurissa määrin. Toki ne myös katosivat hyllyistä nopeasti.

Lagavulin Jazz Festival 2015

(55,4%, OB, Islay Jazz Festival 2015, Refill American & European Oak Bodega Casks, 3500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua, sitruksisuutta, suolaa ja merilevää. Tuttuun 12-vuotiaaseen verrattuna vielä muhkeampi. Kaikkineen hyvin bourbonvaikutteinen, mutta silti hiukan savumakkaraa ja kuivalihaa löytyy myös. Pientä tunkkaisuutta, rasvaisuutta, raskasta öljyisyyttä. Tammea, vaniljaa ja sitruksisuutta. Merellinen ja järeä kokonaisuus. Nam.

Maku: Öljyinen, raskas ja merellinen. Turvesavua, pientä lihaisuutta, pippuria, hiukan salmiakkia. Rasvaisuutta, likaisuutta, voita. Maanläheinen ja osin tunkkainenkin tunnelma, joka saa kuitenkin sitruksisuudesta ja kirpeästä hedelmäisyydestä terää. Suutuntuma on raskas ja täyteläinen. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, öljyinen ja järeä. Savukin pääsee oikein kunnolla esiin, samoin suolaisuus. Oikein kunnolla tervaa ja salmiakkia, siihen kylkeen vielä lihaisuutta ja nahkaa. Merilevää, ostereita, hiukan lääkemäisyyttä, herukkaa. Hyvä tamminen ja pippurinen vääntö loppuvaiheissa. Erittäin pitkä ja suurimuotoinen finaali.

Arvio: Kerrassaan oivallinen Lagavulin tämäkin, tasapainoinen ja suuri viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100.