Maistetut

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016, 55,7%

Bowmoren tislaamolla tuli vastaan tällainen viski. Moni jonotti tätä toukokuussa 2016 peräti 16 tuntia Bowmoren tislaamon edessä, ja vain 200 pulloa tuli myyntiin.

Viski on viettänyt ensin 12 vuotta first fill bourbonissa, kunnes se on siirretty 13 vuoden jälkikypsytykseen punaviinitynnyreihin.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016

(55,7%, OB, 17.5.1990–24.2.2016, Feis Ile Collection 2016, Claret Wine Cask Finish, 200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, salmiakkinen, turvesavuinen ja varsin marjaisa. Todella makea kaiken kaikkiaan. Imelää glögimäisyyttä, uuniomenaa, nahkaa. Voimakas kokonaisuus, josta löytyy lakritsia ja tervaa, tummaa paahteisuutta, pientä pippuria. Tammikin on hereillä. Todella houkutteleva.

Maku: Viininen, savuinen, herukkainen, salmiakkinen ja muhkea. Makeus on edelleen hallitsevaa. Mausteinen ja glögimäinen, jollain tavalla myös hiukan laventelinen. Suutuntuma on kermaisuudessaan ehkä vain keskitäyteläinen mutta valtavan intensiivinen. Jälkimaku lähtee marjaisana ja viinisenä, mutta syvenee salmiakin ja tervan kautta polka-karkkeihin ja piparminttuun, herukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Erittäin pitkä ja monipuolinen finaali, joka kuivuu lopussa upeasti. Silkkaa nautintoa.

Arvio: Todella maistuva Bowmore, jossa on etäisiä muistumia myös vanhasta Claret-pullotteesta. Viinisyys kulkee rajoilla, totta kai, mutta erinomaisen hyvällä tavalla. 92/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%

Matkustin Islayn paratiisisaarelle. Ensimmäisten viskien joukossa päätin maistaa Lagavulinin 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Feis Ile -pullotteen, joka kulkee myös nimellä Bicentenary Edition.

Julkaisen ensin muutamia maistelumerkintöjä reissulta. Varsinaista matkaraporttia seuraa myöhemmin.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016

(49,5%, OB, Feis Ile 2016, Bicentenary Edition, Refill Hogsheads & European Oak Bodega Sherry Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, merellinen, suolainen ja öljyinen. Kaiken keskellä leijuu kuitenkin pirteä mentholisuus, sitruksisuus ja tietty raikas valkoviinimäisyys. Samalla toki löytyy merilevää, jodia, hiukan antiseptisia aineita. Turvesave tuntuu pehmeältä mutta hallitsevalta, mineraalisuus kietoutuu ympärille varsin mielenkiintoisesti. Pieni tunkkaisuus on mukana, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen, savuinen ja vahamainen. Merellisyyttä, ruohoisuutta, edelleen vähän valkoviinimäisiä sävyjä. Mentholia riittää, samoin pippurisuutta. Joukosta löytyy myös tuttuja maanläheisiä sävyjä,  savumakkaraa, suolaista voita. Suutuntuma on rasvainen ja muhkea. Jälkimaku alkaa varsin kirpeänä ja savuisena. Mukana on pippurisuutta ja napakkaa teemäisyyttä, kunnes hunajaisuus ja merellisyys nousevat pintaan. Omenaisuutta, mineraalisuutta, eucalyptusta, suolaa, jodia, lääkemäisiä sävyjä, hiukan tervaa ja lakritsia. Erittäin pitkä ja upea finaali.

Arvio: Erinomainen, kirkkaan tyylikäs Lagavulin, jonka raikas mentholisuus integroituu hienosti muihin sävyihin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured 53,7%

Glen Garioch julkaisi vuodenvaihteessa 2015–2016 tällaisen ex-sherryssä kypsyneen viskin tax free -myyntiin, tynnyrivahvuisena. Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Glen Garioch 15 yo Sherry Cask Matured

(53,7%, OB, +/- 2015, Travel Retail, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja siirappisen makea, erittäin ruutinen ja taatelimainen. Todella paksu sherrytuoksu, joka on täynnä suklaata, luumuja, rusinoita ja ylikypsää kirsikkaa. Kaakaota ja munalikööriä, piimäkakkua ja rasvaa. Uuniomenaa, fariinisokeria, pähkinävoita, tammea ja mausteita. Vesilisä nostaa paahtuneisuutta ja mausteita pintaan.

Maku: Kermainen ja paksu, mutta ei aivan niin syvä kuin tuoksu antaa odottaa. Siirappista makeutta, tammen purevuutta, ylikypsien hedelmien vyöryä. Ruutisuus on edelleen järeää. Tallimaisuus ja nahkaisuus saavat mukaansa runsaan mausteisuuden, jossa on pippuria, kanelia ja valtava kirjo muitakin makuja. Suutuntuma on pehmeä mutta tammi tuo sopivan särmän. Uuniomenaa, taatelia, rusinaa, viikunaa, hiukan likaista rasvaisuutta. Jälkimaku lähtee todella ruutisena ja rikkisenä, munaliköörimäisenä ja imelänä, kunnes tammi, mausteet ja nahkaisuus alkavat vyöryä. Keskipitkä, napakasti kuivuva finaali. Vesilisä ohentaa profiilia varsin herkästi, nuorekkaat elementit nousevat pintaan.

Arvio: Suurieleinen viski, muhkea sherryisyys syö kaiken. Ruutisuus kulkee rajoilla, mutta silti homma toimii. 87/100

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna 43%

Maistelussa Flora & Fauna -sarjassa julkaistu kymppivuotias Glenlossie. Se kuului jo ensimmäiseen, vuonna 1991 julkaistuun F&F-sarjaan, mutta käsillä oleva pullote on peräisin sieltä loppupäästä, arviolta vuodelta 2004.

Glenlossie 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen ruohoinen, makea ja pehmeä. Sekavaa kukkaisuutta. Hiivaleipää, aamiaismuroja, kevyttä ja makeaa omenaisuutta. Hiukan ummehtunut maltaisuus, aavistuksen eltaantunut ja lenseä. Viljaisuutta on runsaasti mukana, ja pieni pahvin vivahdekin löytyy. Kovin ohueksi jää.

Maku: Maltainen ja ruohoinen, hiukan tylppä ja kapea-alainen profiili. Leipämäisyyttä, puuroisuutta, kepeää mausteisuutta. Inkivääriä, aavistus valkopippuria. Kevyttä omenaisuutta, saippuaisella tavalla sitruksinen vivahde. Suutuntuma on kevyt ja osin ponneton. Jälkimaku on maltainen ja tuoreen tamminen, mausteinen ja edelleen varsin ruohoinen. Makeaa sitrusta, inkivääriä, muroja, vaniljaa. Keskipitkä, hiukan vetinen finaali.

Arvio: Hiukan keskimääräistä vaatimattomampi Flora & Fauna -esitys. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 5).

Springbank 11 yo 2000/2011, SMWS 27.94, 54,6%

Käsissä mielenkiintoinen nuorehko Springbank Scotch Malt Whisky Societyn valikoimista. Freesistä sherrytynnyristä kaiken lisäksi.

Springbank 11 yo 2000/2011, SMWS 27.94

(54,6%, Scotch Malt Whisky Society, 3/2000–9/2011, Cask 27.94, ’Enigmatic big floozy’, First Fill Sherry Hogshead, 351 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, karamellinen ja pehmeän turpeinen. Taateleita, rusinoita, kinuskikastiketta, siirappia. Kaikesta huolimatta korkeintaan keskiraskas kokonaisuus. Ruutia, tallisuutta, hiukan tervaa, lakritsia, omenahilloa, pähkinäisyyttä, suklaata. Kiinnostava, hiukan sekava tuoksu (nimen lupaama ”arvoituksellinen” ei aivan osu tällä kertaa). Vesilisä avaa pähkinävoita ja kermaisuutta.

Maku: Toffeemainen, rasvainen ja turvesavuinen. Hiukan tuoksua suoraviivaisempi suussa. Kinuski, karamelli, siirappi ja taatelit maistuvat. Suutuntuma on varsin kermainen mutta tekstuuri ei mitenkään erityisen tiivis, enemmänkin nuorekas ja osin pisteliäs. Aktiivista tammisuutta, mausteisuutta, bbq-sävyjä, likaista rasvaisuutta, hyvää Springbank-makumaailmaa. Jälkimaku lähtee rusinaisena, suklaisena ja lakritsisena, mukaan tulevat myös toffee ja mausteinen tammisuus. Likaisuutta, ruutia, hiukan rikkiäkin. Pähkinäinen vivahde ja tallimaiset sävyt löytyvät myös. Keskipitkä finaali. Vesilisällä irtoaa maitosuklaata ja mantelia.

Arvio: Nuorekas, osin vähän sekava mutta silti erittäin maukas Springbank. 87/100

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100

Kilchoman Coull Point 46%

Kilchoman toi tax free -myyntiin tällaisen pullotteen vuonna 2013. Julkaisu täsmättiin World of Whiskies -ketjun myymälöihin Brittein saarten lentokentille.

Neljävuotiaaksi sanottu viski on peräisin ex-bourbontynnyreistä ja ex-olorososta. Nykyisin Travel Retail -pullotteilla on niin paha klangi, ettei tästäkään osaa oikein odottaa mitään.

Maantieteellinen Coull Point sijaitsee puolisen mailia Machir Baysta pohjoiseen.

Kilchoman Coull Point

(46%, OB, 2013, Travel Retail Exclusive, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turve kohtaa tuhkaisen hiilisavun. Makeaa omenaisuutta, sitruksista imelyyttä. Märkiä lehtiä ja maanläheisyyttä. Runsaasti suolaisuutta ja merellisiä piirteitä. Tiettyä tequila-osaston klangia myös. Nuorelta tuoksuu, mutta paljon houkutteleviakin elementtejä tässä on. Vesilisä vapauttaa kuivan valkoviinin sävyjä.

Maku: Savu on heti paksua ja hiilistä, mutta jollain tavalla se silti integroituu nätisti sitruksiseen ja suolaiseen yleisilmeeseen. Hiukan jodia ja lääkemäisyyttä. Minttua, kirpeää omenaisuutta, hiukan kuivakkaa tammea ja kireää mausteisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, mikä ei suinkaan ole tässä huono asia. Vegetaalisen turpeisuuden keskellä myös sokerisuutta nousee pintaan. Jälkimakua sävyttää jälleen vahva turvesavu, alkuun hedelmäisen ja sokerisen makumaailman ympäröimänä. Vähitellen suolaisuus ja tammi saavat enemmän otetta. Jodia, tuhkaa, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Esimerkiksi hiukan vastaavan sekoitussuhteen Machir Bay -pullotteisiin verrattuna tämä on todella kevyt, mutta kokonaisuus on silti sangen maukas ja nätti. 84/100

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Spey (Speyside) 18 yo 46%

Speysiden tislaamon viskit lanseerattiin uudelleen Spey-nimellä 2014. Kahden ikämerkityn lisäksi markkinoille saatiin muun muassa Chairman’s Choice, Golden Choice, Lord Byron’s Choice ja Royal Choice. Ei kovin houkuttelevaa, jos minulta kysytään.

Tämä 18-vuotias on tiettävästi kypsynyt koko ikänsä ex-sherryssä. Sen verran vaatimattomia ovat kokemukseni Speyside-tislaamosta, että odotuksia ei käytännössä ole yhtään.

Spey (Speyside) 18 yo

(46%, OB, 2014, Limited Edition, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maitosuklainen ja maltainen. Dooley’s-toffeelikööriä, maitokahvia, kermaisuutta. Vaniljakastiketta, pehmeää pähkinäisyyttä. Maltaisuudessa on kuitenkin tunkkainen ja osin päällekäyvä luonne. Kevyttä mausteisuutta, nuorta tammea. Likaista rasvaisuutta. Hiukan outo balanssi, vaikka paljon tässä on kiehtoviakin elementtejä. Vesilisä korostaa kermaisen suklaista makeutta entisestään.

Maku: Maltainen ja purevan mausteinen. Tammi ajelee isoilla vankkureilla. Mukana on kuitenkin myös runsaasti toffeeta, maitokahvia ja vaniljaisuutta. Suutuntuma on melko kermainen mutta tekstuuri tuntuu irtonaiselta. Karvasta pähkinäisyyttä, kanelia, neilikkaa, hiukan kireää appelsiinia. Edelleen pieni ummehtuneisuus on mukana, samoin happamuus heittelehtii. Jälkimaku alkaa vahvan kahvisena ja taatelisena, vaikka ote on toki kevyt. Pähkinäisyyttä, karvautta, tiettyä rosoisuutta. Pieni toffeen ja suklaan makeus löytyy sentään loppusuoralta. Keskipitkä, varsin tamminen finaali. Vesilisä lisää kermaisuutta ja keventää purevuutta heti.

Arvio: Nenässä mitä mainioin viski, mutta suussa vaikutelma hiukan karisee. Ei silti huono missään nimessä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 80/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch 40,2%

Cadenheadin Speyside-pullotteisiin keskittynyt Viskin Ystävien Seuran tasting-ilta päättyi tällaiseen Glenlivetiin, joka oli illan ainoa pullote Small Batch -sarjasta. Ikää kunnioitettavat 42 vuotta.

The Glenlivet (Minmore) 42 yo 1973/2015, Cadenhead Small Batch

(40,2%, Cadenhead Small Batch, 1973–2015, Bourbon Hogsheads, 630 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntynyttä tammisuutta, pientä omenaisuutta, kukkaisuutta. Pehmeän hedelmäkarkkinen. Hiukan sulkeutunut kaikkineen, mutta aukeilee vähitellen. Ripaus herukkaisuutta, pehmeää sitruksisuutta. Havuisuutta, pihkaisuutta. Edes aavistuksenomainen puisevuus ei sotke kokonaisuutta.

Maku: Pehmeä ja tyylikäs, heti paremmin auki kuin tuoksussa. Tammisuus on kuivaa ja antiikkista – puu on makupaletissa aivan loistavaa, jos tuoksussa olikin pientä hakemista. Vahamaisuutta, havuisuutta, hunajaa. Suutuntuma on tasapainoinen. Persikkaa, omenaisuutta, tarkemmin sanottuna hiukan murupohjaista omenapiirakkaa. Kanelia, sokerisuutta. Herukkaisuus tuo hiukan hapokkuutta mukaan. Jälkimaku kulkee taas tammisuus edellä, herukkaisuus ja hapokkuus tuntuvat runsaina ja miellyttävinä. Minttua, mallassokeria, hunajaa. Hedelmistä erottuvat ananas ja aavistuksen myös trooppiset hedelmät. Pitkä ja vallan uljas finaali.

Arvio: Oivallinen Glenlivet, joka pelaa isolla tammella, vaikka voltit ovat alhaalla. Luonnetta riittää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.