Maistetut

Bowmore 12 yo Enigma 40%

Bowmoren 12-vuotias Enigma on aina ollut tax free -myyntiin suunnattu viski, jossa voimasuhteet ex-sherryn ja ex-bourbonin suhteen on käännetty päälaelleen verrattuna perinteiseen 12-vuotiaaseen. (Eli enemmän sherrykypsytettyä tavaraa, that is.)

Muistan, että pidin tästä viskistä melkoisesti, kun ostin tätä lentokentältä kymmenen vuotta sitten. Nyt etiketti on siihen verrattuna toinen, mutta olennainen kysymys on, mitähän sisällölle kuuluu.

Bowmore 12 yo Enigma

(40%, OB, +/- 2015, Travel Retail, 20 cl)

Tuoksu: Suklainen ja miedon turvesavuinen, bowmoremaisen herukkainen ja varsin nuorekas. Hyvä mausteisuus, neilikkainen joulukakku on mukana. Tammi leikkaa sisään varsin bourbonhenkisenä ja nuorekkaana. Karamellia, omenaa. Hiukan bensaisuutta taustalla. Silti yllättävän houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Suklainen ja todella vahamainen. Muistuttaa siltä osin jopa hiukan aiempaa Darkestia. Turvesavu on edelleen melko mietoa, mutta mausteisuus ja tamminen ote varsin ravakkaa sorttia. Herukkaisuutta, kirpeää omenaa, sitrusta, inkivääriä. Maltaisuus löytyy myös, paahteisena ja hapokkaana. Suutuntuma on silkkaa vahaa ja kihelmöivää mausteisuutta. Hyvä balanssi, sopivasti kompleksisuutta. Jälkimaku alkaa mausteiden ja hiukan kireän tammen piiskauksessa, kunnes antaa periksi. Kovat toffeekarkit, ruohoisuus ja aavistuksen kitkerä sitruksisuus löytyvät. Finaali jää melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa alta pois.

Arvio: Hiukan pettävästä jälkimausta huolimatta yllättävänkin maukas ja varsin tasapainoinen tapaus. Jollain hämmentävällä tavalla myös muistan, miksi pidin Enigmasta aikoinaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo  ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Glendronach 19 yo 1992/2012 Cask #1123, 57,8%

Glendronach 16 yo 1993/2009:n kaverina tuli maistettua toinenkin Glenkku, muutaman vuoden kypsempi viski. Ja niin paljon kuin vuosikertaa 1993 on tullut hehkutettua, loistoyksilöitä löytyy kyllä muiltakin vuosilta.

Glendronach 19 yo 1992/2012

(57,8%, OB, 27.11.1992–10/2012, Batch 7, Cask No. 1123, Oloroso Sherry Butt, 524 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, kahvinen ja valtava. Mokkainen ja kaakaojauhemainen vaikutelma, tasoja löytyy heti valtavasti. Kuivien sävyjen alla on luumuinen ja suklainen puoli, jonka täyteläisyys on loistava. Tallia ja multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Sherryn keskeltä paljastuu myös omenaisen hedelmäinen ulottuvuus, jossa on kanelista mausteisuutta ja tumman yrttisiä sävyjä. Tammisuuttakin löytyy, paahteisena. Hieno on. Vesilisä paljastaa yllättävän rikkisyyden, joka tulee taustalta läpi.

Maku: Alkuun varsin makea ja suklainen, mutta mokkainen ja tamminen puoli tulee nopeasti mukaan kuvaan. Tallimainen, nahkasatulainen fiilis, jossa on lihaisakin puoli. Maku pelaa hienosti tuoksun kanssa yhteen. Hedelmäisyys ja luumuisuus on jopa herkkää, vaikka kokonaisuus on muhkea ja erittäin täyteläinen. Paahteinen tammisuus tuo valtavasti ryhtiä ja pysyy balanssissa upeasti. Jälkimaku on suklainen ja kaakaomainen, erittäin mausteinen ja runsas, yhtä aikaa todella makea ja komeasti kuivuva kaikessa tammisuudessaan. Hedelmäisyyteen tulee hilloisia sävyjä kylkeen, mausteet ja yrtit pirskahtelevat kuin viimeistä päivää. Pitkä, kompleksinen ja suuruutensa keskellä hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä tuo rikkisiä ja ruutisia piirteitä esiin aivan kuten tuoksustakin.

Arvio: Loistava, suurimuotoinen ja kompleksinen Glendronach. Top notch. Vain vesilisän vaikutukset tässä yllättävät niin, ettei vettä tee paljon mieli lisäillä. 92/100

Glendronach 16 yo 1993/2009 Cask #523, 60,4%

Lasissa nuorta Glendronachia, joka on peräisin maagiselta vuodelta 1993. Värin ja muun olemuksen perusteella kyseessä on keskimääräistä järeämpi 16-vuotias viski.

Glendronach 16 yo 1993/2009

(60,4%, OB, 26.2.1993–7/2009, Batch 1, Cask No. 523, Oloroso Sherry Butt, 634 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, kirsikkainen ja varsin tamminen. Kahvinen ja liköörimäinen, kahvinpapuja riittää. Rusinaisuutta ja suklaata. Silti varsin kuiva ja terävä vaikutelma. Antiikkihuonekaluja, kuivunutta nahkanojatuolia. Tallimainen, varsin vegetaalinen ja makkarainen vivahde. Sherry toimii kuitenkin hyvin, pieni pähkinäisyys on mukana myös. Vesilisä antaa mukavasti tilaa pienelle hedelmäisyydelle.

Maku: Odottamattoman makea. Suklaata, toffeeta, siirappia, luumuhilloa, rusinoita. Tammisuus ja mausteisuus ovat kovaa luokkaa, tässä on voimaa vaikka muille jakaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivän mausteinen. Tammi kuivahtaa nopeasti, kahvinen ja yrttinen puoli ottavat vallan. Silti kokonaisuus on mainio, makeuden jälkeen tanniinit toimivat hienosti. Antiikkinen, rustiikkinen ulottuvuus on herkullinen. Myös sherry on kohdallaan, tallimainen ja nahkainen sävy roteva ja vahva. Jälkimaku alkaa suklaisena ja luumuisena, erittäin kahvisena ja pähkinäisenä. Liköörimäisyys karisee nopeasti, kun tammi kuivuu. Nahkainen, hiukan kireä puolikin on tässä oikein herkullinen. Keskipitkä, erittäin maukas finaali. Vesilisä tekee tälle kyllä hyvää, kireys hiukan helpottaa.

Arvio: Onnistunut pullote. Nuoruus näkyy vielä hiukan taustalta, mutta ominaisuudet ovat näissä kantimissa todella hienot. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition 45,5%

Nyt ollaan tukevasti dream drams -osastolla, kun lasissa on vihdoin 1960-luvun Bowmorea. Olen tätä vuoden 1968 juhlapulloa kaiholla tiiraillut jo parin vuoden ajan, ja nyt tuli viimein aika.

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition

(45,5%, OB, 1968–2001*, Bottled for The Celebration of the 50th Anniversary of the Original Stanley P. Morrison Company, 1860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upean hedelmäinen ja niin runsas, että tuoksuu metrien päähän. Valtava intensiteetti ja mehukkuus. Punaista omenaa, verkkomelonia, mangoa, kiiviä, hiukan mandariinia. Herukkaisuutta ja kaunista yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Savu on vain pieni ailahdus, joka leijuu vetten päällä. Merellisyys löytyy myös. Mahtava kompleksisuus, upea kokonaisuus. Vesilisä vapauttaa vaniljaisia sävyjä yllättävänkin runsaasti.

Maku: Hedelmäisyyden, herukkaisuuden, mausteiden ja kuivan tammisuuden näytöstä. Mango ja omenaisuus ovat herkkinä pinnassa, samoin viherherukka. Tammisuus on ikääntynyttä ja huikeassa tasapainossa. Suutuntuma hipoo täydellisyyttä. Savu antaa taustatukea ja toimii harvinaisen elegantisti. Mehukkuus on pääosassa, makuja riittää loputtomiin. Havuisuutta, eucalyptusta, pieni pihkainen vivahde myös. Jälkimaku lähtee edelleen hedelmäisenä, mutta tammella ja mausteilla on entistä suurempi rooli. Savukin terävöityy hiukan ja valtaa alaa merellisyyden ja suolaisuuden vallitessa. Kurkkupastillimainen viileä raikkaus puhaltaa lopuksi käsittämättömän pitkään. Finaalista nousee koko ajan uusia sävyjä. Huh. Kuivuu komeasti. Vesilisä tuo omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta esiin.

Arvio: Uskomattoman hedelmäinen ja runsas Bowmore. Silkkaa parhautta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 94/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 11).

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary 47,7%

Braes of Glenlivet eli Braeval on Speysiden tuntemattomimpia tislaamoita. Nyt käsissäni on kolmas tuolta tislaamolta koskaan kohtaamani viski, tällä kertaa The Whisky Mercenarylta. Jos tynnyriä pitäisi veikata, ex-bourbonilta tämä vaikuttaisi.

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary

(47,7%, The Whisky Mercenary, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kookosta, banaania, melonia ja kori muita hedelmiä. Vaniljaa valtavasti. Hiukan irkkuviskin maailmaa, mutta täyteläisempänä ja runsaampana. Vahamaisuutta, kovia toffeekarkkeja, mantelimassaa. Varsin makea, suorastaan karkkinen kokonaisuus. Herkullinen! Vesilisä tuo kurkkupastillit kehiin.

Maku: Hedelmäisyyden juhlaa. Banaania, melonia, kookosta, viinirypäleitä, kiiviä… Vaniljainen makeus on paksua ja runsasta. Samaan aikaan tammi ja napakat mausteet tuovat ryhtiä tähän. Minttua, ruohoisuutta. Suutuntuma on varsin runsas ja pehmeä. Jälkimaku alkaa mausteisella jalalla, mutta hedelmäisyys ei missään vaiheessa päästä otteestaan. Todella makea ja mehukas loppuun asti. Minttua ja inkivääriä, hedelmäkarkkeja, toffeeta, vahaa, jopa pieni savuinen ailahdus löytyy taustalta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Bourbonfiilis on voimakas loppuun asti. Melko pitkä ja hieno finaali. Vesilisä tekee tästä jo melkein liiankin äitelän.

Arvio: Todella miellyttävä tapaus, löi täysin ällikällä. Hedelmäisyyttä, tyyliä ja tasapainoa on vaikka muille jakaa. 88/100

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition 46%

Loch Gorm on Kilchomanin isku ex-sherrykypsytettyjen savuviskien sarjaan. Nämä ovat olleet rajua tavaraa alusta asti. Toivottavasti taso on pitänyt.

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition

(46%, OB, 7/2008–8/2015, Ex-Oloroso Sherry Butts & Ex-Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja nahkahanskaa, moottoriöljyä ja toffeeta. Makeaa sherryä, siirappia ja kumia. Tiettyä rasvaisuutta ja likaisuutta löytyy vaikka muille jakaa – herkullista sinänsä. Makeaa yskänlääkemäisyyttä, hiukan haavansidonta-aineita, nokea, tuhkaa. Nam. Vesilisä tekee tuoksusta hiukan sekavan, ei tuo oikein mitään lisää tähän.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Toisaalta tulee siirappisuutta ja imelää sherryä, toisaalta taas nokea ja tuhkaa, savua ja suolaisuutta. Kinuskikastiketta, lakritsia, suolaista salmiakkia. Yskänlääke on tummaa ja vahvaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja muhkea. Sitruksisuutta, savustettua lohta, jonkin verran kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku alkaa yskänlääkemäisenä, tumman salmiakkisena ja tervaisena. Hiilisavua, rusinaa, nahkaisuutta, kuivuvaa tammisuutta. Toffeeta, siirappia, suolapähkinää, sitruunaisuutta. Iso, suorastaan pompöösi finaali, joka jää tosin vain keskipitkäksi. Vesilisä tuo nuoria piirteitä esiin, tiettyä raakuutta ja tisleen läsnäoloa.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Loch Gorm on mennyt paljon eteenpäin viime aikoina. Tietyiltä osin makumaailma lähestyy jo hiukan Springbankin maisemia, mikä on ehdottomasti hyvä asia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig 18 yo 48% (2015)

Laphroaigin 18-vuotias on muuttunut vuosien varrella, ja olen yrittänyt seurailla, mitä tälle yhdelle suosikkiviskeistäni on tapahtumassa. Kun valitut tynnyrit ovat enää pelkästään Maker’s Markia, makeus on ainakin lisääntynyt armottoman savuisiin ja kuiviin vuosiin verrattuna.

Nyt maistelussa melko tuore pullote tätä nektaria. Viimeksi maistoin tätä Laphroaigin juhlatastingissa viime syksynä, ja silloin se kyllä toimi hyvin siinä kattauksessa. Tänään katse on hiukan ankarampi.

Laphroaig 18 yo

(48%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turvesavuinen, sitruksinen, merellinen ja varsin vaniljainen. Savu tuntuu keventyneen vuosien varrella, mutta edelleen tietty rasvaisuus (suolaista voita) ja öljyisyys (seesamiöljy) ovat mukana. Hiukan pekonia, lakritsia, toffeeta, sitruunaa, mangoa, omenaa. Nam. Vesilisä vapauttaa hiukan minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Hedelmäinen, melko savuinen, suolainen ja jopa yllättävän elegantti. Kermainen suutuntuma, jossa merellinen ja trooppisen hedelmäinen puoli kamppailevat. Mangoa, omenaa, appelsiinia. Suolaisuutta, käristettyä pekonia, voita, napakkaa tammisuutta. Sitruunalakritsi ja ruohoisuus muistuttavat 15-vuotiaasta pullotteesta. Jälkimaku lähtee heti pippuriselle puolelle, mutta mango ja omena säestävät sitä tyylikkäästi. Mieto turpeensavu pysyy hyvin mukana, samoin seesamiöljy ja vaniljaisuus. Suolainen voi on myös makupaletissa vahvana. Ruohoinen, toffeemainen, tamminen, varsin pitkä finaali. Vesilisällä suola korostuu entisestään.

Arvio: Hits the soft spot. Pidän tästä edelleen valtavasti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikka paljon on toki muuttunut. Nyt tämä on selvästi lähempänä 15-vuotiasta versiota kuin koskaan ennen. Mutta kompleksisuus ja napakka ote ovat tallella. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2014 for The Whisky Agency, Cask #4408, 52,2%

Käsissä jälleen kerran Glendronachin suuria sherryherkkuja, nyt paria vuotta nuorempaa kuin ne suurimmat, mutta lupaavalta tämäkin vaikuttaa.

The Whisky Agencya varten on valittu Puncheon-kokoluokan oloroso-sherrytynskä, josta on riittänyt peräti 740 pulloa. Nam.

Glendronach 18 yo 1995/2014 for The Whisky Agency

(52,2%, OB for The Whisky Agency, 1.11.1995–7/2014, Oloroso Sherry Puncheon, Cask No. 4408, 740 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, toffeemainen ja makea. Sikarinlehteä, mokkanahkaa, nahkanojatuolia. Korostunut hilloisuus, kuningatarhilloa enimmäkseen. Luumuhilloa ja hiukan viikunaa. Nyt ollaan todella selvästi siellä makean sherryn tontilla, aivan rikkisyyden rajamailla. Herkullista. Vesilisällä löytyy herkkä yrttisyys.

Maku: Suklaisuuden, kinuskikastikkeen ja makean sherryn ilotulitusta. Vain hiukan ohueksi jäävä runko ja imelyyteen painottuva profiili rokottavat juhlatunnelmaa. Suutuntuma on silti sangen täyteläinen ja mehevä, hiukan pippurinenkin. Hilloisuus on vahvana mukana edelleen, nyt mustaherukkaisena ja tumman luumuisena. Kermatoffee ja hunajaisuus korostavat makeutta. Jälkimaku kääntyy vähitellen kuivuvaan ja tammiseen suuntaan, mutta fiilis on hetkittäin kuin PX-kypsyneessä viskissä. Suklaa ei lopu koskaan. Kanelisuutta, makeaa hedelmäkakkua. Pippuria. Pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa tätä aivan loistavasti.

Arvio: Suklaan ja toffeen näytöstä alusta loppuun. Vain pieni ohuuden tuntu profiilissa jättää toivomisen varaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).