Maistetut

Glencadam 10 yo 46%

Glencadam on jäänyt itselleni varsin etäiseksi tislaamoksi, vaikka yksittäiseen helmeen törmäsinkin taannoin. Ja oli aikanaan Glencadam 15 yo ihan miellyttävä kokemus. Nyt lasissa viisi vuotta nuorempi kaveri.

Glencadam 10 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja piimää. Hapankermaiseen yleisilmeeseen liittyy hedelmäsalaattia ja voimakasta, tuoretta tammisuutta. Runsaasti banaania, varsin kireää sitruksisuutta. Tietty liimamainen sävy tässä tuntuu, sitä ei pääse pakoon. Valkoviiniä, jyväisyyttä. Todella nuoren oloinen. Vesilisä avaa maltaisuutta ja tiettyjä väkiviinamaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja lujaotteinen. Yllättävän kovapintainen, aktiivinen tammi ajaa päälle ja liimatuubit on avattu. Luonnonjogurttimainen happamuus on edelleen vahvasti mukana. Viinirypäleitä ja banaania on, mutta makeus jää hyvin kapeaksi. Suutuntumassa on öljyisyyttä, mutta iäkkäämpien ikätovereiden rinnalla tätä kymppiä ei voi mitenkään kehua erityisen kermaiseksi. Jälkimaku on alkuun todella kitkerä, hapan ja sitruunainen. Tammi tuntuu ilkeältä ja liimamaiselta. Neilikkaa, valkopippuria. Hapanmaitotuotteet ovat loppuun asti mukana, mutta onneksi finaali on varsin lyhyt. Vesilisä saa tämän tuntumaan entistä rujommalta.

Arvio: Ei toimi oikein millään tasolla. Selvä pettymys. Viisi vuotta lisää ikää, ja käsissä on jo aivan eri viskiä. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1). Dramming 84/100.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal 50%

Silver Sealin First Bottlingin ohessa tuli aikoinaan myyntiin toinenkin Caol Ila samalta pullottajalta. Täysin ex-sherryssä kypsynyt. Tämä ei voi kai olla ihan huonoa.

Caol Ila 20 yo 1980/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, Single Barrel, 6/1980–3/2001, Sherry Cask, 360 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun savuinen ja huomattavan tunkkainen. Ummehtunut sherryisyys löyhähtää lasista. Kumisaapasta ja hikeä. Salmiakkia ja tervaleijonaa, suolaa ja kreosoottia. Erittäin likainen ja härö. Luumukiisseliä, tummaa öljyisyyttä, tanakkaa mausteisuutta. Huh. Vesilisä tuo sisupastillia pintaan.

Maku: Salmiakkinen, hiilisavuinen ja roteva. Tunkkaisuus on mukana, mutta ei dominoi makua samalla tavalla kuin tuoksua. Runsaasti tummaa suklaata, taatelikakkua, rusinaisuutta. Uunijuureksia ja kosteaa turpeisuutta, nuorekkaan ärhäkkää tammisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä, mustapippuri on voimakasta ja kokonaisuus likainen. Jälkimaku rouhii lisää mustapippuria ja tuo mukaan nokisuutta, kunnes olorosomainen, tallista ja nahkasatulasta muistuttava sherryisyys alkaa korostua. Tumma suklaa, salmiakkijauhe, tammi ja taateli ovat matkassa mukana pitkään loppuun asti. Vesilisä tuo erikoisen viinimäisyyden esiin, tanniineja ja napakkuutta.

Arvio: Ikäistään nuoremman oloinen, ummehtuneen sherryinen ja samalla erittäin räyheä Caol Ila. Hetkellisesti huippua, mutta härskiintynyt vaikutelma rokottaa tasapainoa. 87/100

Laphroaig 16 yo 43%

Laphroaigin 16-vuotias oli juhlavuoden 2015 viimeinen lisäys tax free -myyntiin, jälleen tällaisessa hassussa hobittikoon pullossa.

Laphroaigin heikkoutena ovat viime vuosina olleet nämä Travel Retail -pullotteet, joten odotukset eivät ole ihan mahdottoman korkealla tämän kohdalla.

Laphroaig 16 yo

(43%, OB, 2015, 200th Anniversary, Travel Retail Exclusive, 35 cl)

Tuoksu: Kevyt, turpeinen ja varsin hapan. Tervaisuutta, jodia, hiukan tunkkaista savua. Kosolti lyijykynää. Viinirypäleitä, happoisuutta, toisaalla taas makeaa mangomaisuutta. Ruohoisia sävyjä. Lääkemäisyys tuntuu kuivana. Suolaakin löytyy. Hiukan sekava kokonaisuus.

Maku: Savuisuus tuntuu tuoksuun verrattuna yllättävän vahvana mutta hiukan päälleliimattuna. Tervaa, salmiakkia, hedelmäsosemaista makeutta ja imelää sitruksisuutta. Body on huomattavan kevyt eikä oikein kanna näitä makuja. Lääkemäisyys, jodi ja suola ovat mukana, mutta suutuntuma väsyy nopeasti. Jälkimaussa korostuvat alkuun aktiivinen tammi ja tunkkainen savu. Hedelmäisyys menee melkein jo liiankin imeläksi, passionhedelmää ja mangoa riittää. Hunajaa ja tervaa, hiukan pippuria ja lääkettä. Makean mehumainen finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aavistuksen sekava ja rungoltaan ohut, vaikka viskinä edelleen ihan siedettävää Laphroaig-laatua. Jää tosin selvästi tasoltaan muiden juhlapullotteiden taakse. Jos Laphroaig 21 yo for FoL -hobittipullo oli Meriadoc Rankkibuk, tämä on korkeintaan Bruno Piukkapaula tai Hob Aitovahti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Täyteläisyyttä ja sen myötä tasapainoa kaipaisi rutkasti enemmän”.

Highland Park 27 yo 1974/2001, Silver Seal First Bottling 50%

Iäkäs, harvinainen Highland Park, tislattu vuonna 1974. Julkaistu Silver Sealin himoitussa First Bottlings -sarjassa vuonna 2001. Odotukset ovat todella kovat. Maistetaan.

Highland Park 27 yo 1974/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1974–9/2001, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Havuinen, yrttinen, kevyen turpeinen ja pirun tyylikäs. Suolaista voita, mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, hunajaa. Suolapähkinöitä ja kinuskia, vaniljaisuutta ja kuivaa tammisuutta. Tammi on kaunista ja kuivaa. Ohut savu leijuu vetten päällä. Hienostunut kaikin puolin. Vesilisä tuo ruohoisuutta pintaan.

Maku: Hunajainen ja havuinen, tuoksuun verrattuna yllättävänkin luumuinen ja rusinainen. Suklaisuutta, toffeeta, kinuskia, hiukan pihkaisuutta. Tammi on suussa aktiivisemman oloista kuin nenässä, mutta tasapaino on huippuluokkaa. Suolaisuus nousee komeasti, samoin minttu. Suutuntuma on varsin silkkinen ja body roteva. Jälkimaku saapuu paikalle savuverhon takaa, turpeisuus ja tammisuus avaavat vahvasti, sen jälkeen kanervainen ja havuinen puoli tuovat särmää. Mausteisuutta, minttua, ruohoisuutta, vaniljaa, hunajaa, toffeemaisuutta, rusinaa. Suolaisuus ja savu vahvistuvat loppua kohti. Pitkä, hieno finaali. Vesilisällä nousee esiin mentholia ja tiettyä raikkautta.

Arvio: Melko vaativa ja alkuun hiukan sulkeutunut yksilö, mutta aukeaa ajan kanssa upeasti. 91/100

Oban Little Bay 43%

Obanin NAS-ulostulosta ei ole suurensuurta tietoa tynnyreiden tai ikärakenteen osalta. Tiedossa toki on, että tynnyrit ovat olleet kooltaan pieniä. Ilmeisesti siis puhutaan quarter caskeista, octaveista tai vastaavista.

Lopputulos voi siis sisältää sekoituksen hyvinkin nuoria viskejä.

Oban Little Bay

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail, Small Casks, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja lihaisa, hetkellisesti suorastaan Port Charlottea muistuttava ensivaikutelma. Turpeisuutta, likaista rasvaisuutta, ruohoa, jotain tallimaista. Sahanpurua, silkkaa tammea. Suolaisuutta, märkiä köysiä, paksua koneöljyä. Samalla imelää hedelmäistä makeutta, siirappia ja tölkkihedelmiä.

Maku: Maltaisuus, makea hedelmäisyys ja hiukan kireä suolaisuus ottavat heti yhteen. Tölkkipäärynöitä siirapissa, kaikkineen paljon ylikypsiä hedelmiä. Turpeisuus tuntuu hiukan tunkkaisena. Suolaisuuden pariksi nousee nopeasti pippurisuutta ja mausteista purevuutta. Suutuntuma on kuivempi kuin mitä rasvainen fiilis antaisi odottaa. Jälkimaku menee savuiseksi ja ruohoiseksi, varsin suolaiseksi ja kuivuvaksi. Tammi tuntuu kuitenkin makeana ja sahanpurumaisena. Tunkkaisuus, ruohoisuus ja tietty sekavuus vaivaa etenkin loppua kohti. Mustapippurin ja pienen tervaisuuden varassa finaali jatkuu kuitenkin melko pitkään.

Arvio: Osittain suorastaan odottamattoman hyvä viski. Sekavuutta on vain vähän liikaa, kaikki palaset eivät täysin sovi yhteen. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 82/100.

Redbreast 12 yo 40%

Aloitin Redbreastin kanssa hiukan väärästä päästä, kun maistelin ajatuksella ensiksi 21-vuotiaan ja sitten vasta ryhdyn perehtymään tähän nuorempaan.

Olen tätä kyllä muutamaan kertaan ennenkin maistanut, joten ihan kylmiltäni en hommaan sentään ryhdy. Mutta irkkujen kanssa on ollut vaikeaa, yritän edelleen ymmärtää näitä.

Redbreast 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäteetä, maltaisuutta, hunajaa. Rutkasti makeaa tammisuutta. Hiukan likainen öljyisyys peittää alleen enimmän vaniljan. Mangoa, banaania ja makeaa hedelmää löytyy kuitenkin kiitettävästi. Kokonaisuus on aavistuksen sekava, osin jopa hikinen.

Maku: Parempi kuin tuoksu antaa odottaa. Hedelmäisyys on paksua ja runsasta, siirappisuudessaankin miellyttävän raikasta. Banaani ja mango ovat hyvin esillä. Rapeaa maltaisuutta ja hiukan kitkerää hedelmäteetä riittää, samoin makeaa tammisuutta. Suutuntuma on kermainen, itse asiassa näillä volteilla vetisyys ei tule pätkääkään mieleen. Jälkimaku on aluksi suorastaan erinomainen, hedelmäisyys pistää uuden vaihteen silmään ja vaniljaisuus tukee sitä hienosti. Nopeasti suutuntuma kuitenkin kuivuu ja raikkaan hedelmän tilalle parkkeeraa pirun kitkerä tammi, joka purkaa vielä kireät mausteensakin samaan läjään. Hapokkuutta, inkivääriä, kanelia, kaakaojauhetta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on hetkensä, mutta silti siihen on vielä paljon matkaa, että pystyisin tällaisista viskeistä oikeasti innostumaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Braes of Glenlivet 20 yo 1994/2015, Kintra 50,8%

Braevalin viskiä kulkee markkinoilla myös aiemmalla Braes of Glenlivet -nimellä, vaikka The Glenlivet ei siitä kaiketi erityisesti riemuitsekaan.

Nyt maistelussa Kintran pullottama parikymppinen Braeval, joka on kypsynyt ex-bourbonissa ja kerännyt jopa jonkin verran kehuja.

Braes of Glenlivet 20 yo 1994/2015, Kintra

(50,8%, 20.12.1994–2015, Kintra, Single Cask Collection, Cask No. 165672, Bourbon Cask, 212 bts., 70 cl)

Tuoksu: Totaalinen vanilja, intensiivinen ja paksu. Alta löytyy etsimällä jonkin verran makeaa päärynää ja tammista purevuutta. Hunajamelonia, kookoskermaa, mantelimassaa, kypsää banaania. Hyvin pyöreä ja makea kokonaisuus, jonka voiman kyllä aistii tuoksusta. Vesilisä tekee tälle hyvää, ruohoisuus ja minttu aukeavat.

Maku: Vanilja hallitsee myös makupalettia, vaikka tammi ampuukin täydeltä laidalta. Erittäin purevat mausteet ja pisteliäs, miltei liimamainen sahanpuru korostuvat. Sitruksessa on kirpeä ja osin kitkeräkin sävy. Mantelia ja banaania löytyy, samoin hiukan kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin öljyinen. Jälkimaku on alkuun erittäin päärynäinen ja sitruksinen, kunnes tanniinit alkavat piiskata ja karvas pähkinäisyys rupeaa valtaamaan alaa. Vaniljaa riittää myös jälkimakuun, vaikka mausteisuus ja tietty sitruksinen kitkeryys ovatkin pääosassa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy kurkkupastillimainen viileys, eucamenthol.

Arvio: Aivan liikaa vaniljaa ja tammea omaan makuuni. Äärimmäisyydessään toki asiallinen. 82/100

Powers 12 yo John’s Lane Release 46%

Dublinin John’s Lanella toimi aikoinaan Powersin tislaamo. Nyt käsissä on kyseisen aikakauden tyyliä jossain määrin imitoiva Powersin 12-vuotias irkkuviski, joka kantaa tuota osoitetta kyljessään.

Powers 12 yo John’s Lane Release

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja jopa paksu. Kypsää banaania, mangosurvosta, aprikoosihilloa, hedelmäsalaattia. Hiukan rajunoloinen tammi iskee välistä, samoin makeudessa on tietty pistävä sävy. Tarte tatin, vaniljakastike, imelä kermaisuus. Melko järeä suorastaan. Vesilisä nostaa tuoreen ruohon selvästi pintaan.

Maku: Kermainen ja kypsän hedelmäinen. Tölkkiananasta, jossa tölkkikin maistuu. Metallisuus tuntuu selvänä. Kitkerä appelsiini ei tuntunut tuoksussa, mutta suussa se on ilmiselvä. Banaania ja persikkaa. Hapokkuutta, käynyttä omenaisuutta, hapanta teemäisyyttä. Suutuntuma on paksun öljyinen. Tiettyä likaisuuttakin tässä on, öljy maistuu niin paksuna. Jälkimaku alkaa jopa yllättävän maltaisena, sokerisena ja hapokkaana. Banaani ja vaniljakastike kulkevat mukana, vaikka tammi ja kovapintainen mausteisuus valtaavat nopeasti alaa. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisä saa esiin karvaita, jopa pähkinäisiä piirteitä tästä.

Arvio: Myönteinen yllätys. Nyt on niin rotevaa hedelmäisyyttä, että irkkuviskille tyypillinen kissanpissakin jää vyöryssä alakynteen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition pysyy tukevasti valikoimissa vuodesta toiseen. Viime vuosina trendinä on ollut siirtyminen muhkeasta PX-siirappisuudesta kohti hiukan kuivempaa ja bourbonvaikutteisempaa profiilia.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition

(43%, OB, 1999–2015, PX Finish, lgv. 4/504, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turpeisuutta, tervaa, bensaisuutta ja hiilisavua. Siirappia, taatelia, suklaata, paksua marjaisuutta. Vaniljaista imelyyttä ja uunijuureksia, jotka saavat tämän tuntumaan hyvin nuorelta ja korostavat alla piilevää bourbonvaikutusta. Tuhkaa, tupakkaisuutta. Tiettyä kuivaa, hiukan jodimaistakin otetta on.

Maku: Tervainen, suklainen, siirappinen ja salmiakkinen kokonaisuus, jossa kaiken sherryisyyden alla aistii voimakkaan bourbonvaikutuksen. Ylikypsät hedelmät, luumu, taateli ja viikuna ovat pinnassa. Tuhkaisuus ja suolaisuus saavat tämän tuntumaan kuivalta ja osin ohueltakin, uunijuureksineen hyvin nuorelta myös. Suutuntuma jää melko kauas täyteläisestä. Jälkimaku alkaa mustaherukkaisena ja vadelmaisena, paksun siirappisena ja maitosuklaisena, kunnes hiilisavu ja tervaisuus alkavat määrätä. Apteekin salmiakkia, tammisuutta, mausteita. Finaali on melko lujaa piiskausta suolaisessa, kuivuvassa maisemassa. Tuhkainen kireys ja sherryinen makeus eivät löydä toisiaan.

Arvio: Hetkellisesti ihan herkullinen, mutta kokonaisuus ontuu. Pidin näistä Lagan DE-viskeistä selvästi enemmän silloin, kun sherryisyys oli jopa yliohjautuvaa. Nyt PX on kiinni enää heikolla liimalla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris 45,6%

Burns Nightin kunniaksi lasissa on taas vähän ikääntyneempää tavaraa. Tietyn iän ylittäneet Bunnat ovat usein aivan omaa luokkaansa, koska tisle kestää tynnyröintiä huikean hyvin. Nyt käsissä on saksalaisen Whisky-Dorisin pullottama, ex-sherryssä kypsynyt ikäviski.

Bunnahabhain 33 yo 1980/2013, Whisky-Doris

(45,6%, Whisky-Doris, 5/1980–11/2013, Cask No. 92, Sherry Butt, 460 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti mehiläisvahaa. Tammea on vahattu oikein huolella. Suklaisuutta, mantelimassaa, hiukan suolattua maapähkinää. Mineraalisuutta, hapokkuutta, mustaa teetä. Taustalla on hiiltynyttä puuta, aavistus savuakin. Akaasiahunajaa, kurkkupastillia. Hieno on. Vesilisä tuo minttua ja raikkautta pintaan enemmänkin.

Maku: Aluksi erittäin suklainen ja rasvainen. Mehiläisvaha on läsnä, samoin toffee, tietty maapähkinäisyys myös. Runsaasti hunajaa, makeaa omenaa, appelsiinia. Kostutettua kakkupohjaa, rommia, hiukan viinisyyttäkin. Suutuntuma on melko kevyt, bodyssa saisi kieltämättä olla enemmän ryhtiä. Tammi korostuu selvästi, tasapaino hiukan hakee. Jälkimaku alkaa suklaisena ja mantelisena, kakkupohja käy kitkeräksi ja tee sakenee. Tanniinit haukkaavat kiinni ja suolaisuus nousee. Loppu on mehiläisvahan, hunajan ja mausteiden näytöstä. Finaali on melko pitkä ja loppua kohti jälleen makeampi. Vesilisä saa minttuisen puolen esiin.

Arvio: Oikein maukas tapaus, pienistä tasapainopulmista huolimatta. Ei silti spekseillään ihan parasta, mitä Bunnahabhainin historiasta löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 3).