Maistetut

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1, 49,2%

Jim McEwanin töihin on luotu mustaa mystiikkaa, kun progehemmot Hebrideiltä piirtelevät viskibokseihin tällaisia tähtikuvioitakin. Nyt mennään jo neljännessä erässä tätä Bruichladdichin Black Art -sarjaa.

Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta aina näissä on ollut melkoisesti viinitynnyreitä mukana, käytännössä siis ranskalaista tammea. Ei muuta kuin maistamaan ja arvioimaan, mitähän kaikkea tämä voisi sisältää.

Bruichladdich 23 yo 1990 Black Art Edition 04.1

(49,2%, OB, 1990–2013*, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hilloinen ja paksu. Viinimäinen makeus kohtaa salmiakkilakritsin. Viinikumikarkkia, tikkunekkua, Snören-lakunauhaa. Suolainen ja merellinen tuulahdus muistuttaa, mistä ollaan kotoisin. Suklaisuutta, taatelia, imelää rusinaisuutta. Mielenkiintoinen ja raskas nenä. Vesilisä avaa yrttisiä sävyjä upeasti.

Maku: Marjaisa, hilloinen ja viininen kokonaisuus. Lakritsikastiketta ja kakkua. Karamellisuutta, suklaata, rusinaa. Maussa korostuu kuitenkin tietty tunkkaisuus ja vähän ummehtunutkin puoli, josta tuoksussa ei ollut viitteitä. Suutuntuma on varsin runsas ja mausteisuus tulee voimalla läpi. Tammi tuntuu aktiiviselta ja melko raffilta, viinisyys on tanniinista ja jopa väkevää. Balsamicoa, suolaa. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan lakritsisella ja suolaisella puolella, viinisyyttä ja tammea riittää. Tummat viinikumikarkit ovat hyvin edustettuina, samoin rusinat ja tietty pippurisuus. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin ruohoisia piirteitä.

Arvio: Toisaalta epätasapainoinen ja sekava, toisaalta vahva ja mielenkiintoinen. Tällaiset tunkkaisen viiniset viskit eivät ole varsinaisesti minun juttuni, mutta tämän voimaa ja ulottuvuuksia ei voi kyllä väheksyä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

The Glenlivet 16 yo Nàdurra 55,3%

Glenlivet on julkaissut jo jonkin aikaa myös sherryistä Nàdurraa ilman ikämerkintää, mutta tämä yksilö kuitenkin ikämerkinnällä varustettua viskiä ex-bourbontynnyreistä.

The Glenlivet 16 yo Nàdurra

(55,3%, OB, 2014, Batch 0114A, 1st Fill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa, banaania, raikasta hedelmäsalaattia. Mangososetta, päärynäjäätelöä, mietoa sitruksisuutta. Vaniljaa ja tammista makeutta runsain mitoin, hunajaa ja hiukan vaahterasiirappiakin. Makeutta riittää, mutta hapokas maltaisuus tuo taustalla hyvin särmää tähän., hiukan sahanpurua. Vesilisä avaa minttua ja kukkia.

Maku: Tamminen ja voimakas, paahtunut ja mausteinen. Tuoksun makeus loistaa aluksi poissaolollaan, kunnes kirpeä omena ja raaka kiivi tulevat esiin. Kireää hedelmäteetä, terävää jyväisyyttä. Tammi piiskaa kovalla kädellä. Sitruksisuutta, anista. Vanilja ja hunaja jäävät taka-alalle, vaikka öljyinen suutuntuma tuokin ripauksen makeutta esiin. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena, paahtoleipämäisenä ja raskaan happoisena. Tumma yrttisyys, lakritsi ja raaka hedelmäisyys hallitsevat maisemaa. Kihelmöivät mausteet ja äärimmäisen aktiivinen tammi pieksevät lopulta kaiken. Melko pitkä, iso finaali. Vesilisä avaa kovinta kireyttä ja tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Omassa genressään julma viski, edelleen. Lupaa makeaa herkuttelua, mutta iskee maussa täysillä vastaan. Näin aktiivinen tammi vaatii maistajaltakin todella paljon. 84/100

Ailsa Bay 48,9%

William Grant & Sons pystytti Girvanin tontille Ailsa Bay -nimisen tislaamon vuonna 2007. Kuudentoista tislauspannun kompleksista on odotettu viskiä kuluttajamyyntiin kuin kuuta nousevaa.

Nyt lesti vihdoin saavutti hyllyt Suomessakin. Tuote on turpeistettua, pullon kylki lupailee fenolipitoisuudeksi 21 ppm:n lukemia.

Ilmeisesti kyse on peräti tisleen fenoleista, ei maltaan. Sen lisäksi tislaamo on lanseerannut oman tapansa ilmoittaa tisleen makeusaste ppm-lukemilla. Tässä viskissä makeus on tasoa 11 sppm (sweet parts per million).

Tämä kaikki on kaunis tapa ilmoittaa, että tietokone on tehnyt tämän. ”Precision Distilling” on Ailsa Bayn missio, joka on painettu etikettiinkin.

Tässä tapauksessa itse viski lienee noin kahdeksanvuotiasta. Erinäisten lähteiden mukaan lopputuote on vattaus neljänlaisista tynnyreistä.

Tynskät ovat amerikkalaista tammea (refill), bourbonia (first fill), uutta tammea ja Baby Bourbon -tynnyreitä, viimeksi mainitut Hudsonin tislaamolta New Yorkista. Ei muuta kuin maistamaan.

Ailsa Bay

(48,9%, OB, NAS, 2015, 21 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja imelä. Hunajaa, kermatoffeeta, ananasmehua tölkistä, tuoretta ananasta paloina. Kostean turpeinen ja muhkea savu hallitsee. Makeuden ja savun alle ei tahdo päästä aluksi oikein millään. Vähitellen löytyy paahtoleipää, ketjurasvaa, sulatettua voita. Vesilisällä löytyy mukava kanervaisuus.

Maku: Savuinen ja imelä profiili jatkuu myös maussa. Kihelmöivä mausteisuus tuo kuitenkin suutuntumaan mukavasti särmää. Makeat ananaspalat ja ylikypsä persikka maistuvat selvästi. Savu on edelleen hallitseva, nyt siinä on pistävyyttä ja hiukan nokeakin mukana. Voita ja rasvaa, kermatoffeeta ja tammisuutta. Mausteet ovat chilin ja inkiväärin tontilla. Jälkimaussa tammi on vihdoin oikein reteästi mukana, vanilliinisena ja rapsakkana. Hunajainen, uunijuuresmainen imelyys saa edelleen piiskaa turvesavulta. Finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi, ja se käy loppua kohti hyvin yksipuoliseksi. Vesilisä avaa vaniljaisuutta mutta paljastaa herkästi, miten ohut tämä vielä on.

Arvio: Nuori, imelä savuviski, josta puuttuu vielä tarttumapintaa. Kääntäen: jos makeudesta ei häiriinny, suuria vikojakaan ei löydy. 81/100

The Balvenie 14 yo Caribbean Cask 43%

Balvenie julkaisi ensin 17-vuotiaan rommiviimeistellyn viskin ja sitten tämän 14-vuotiaan version samasta aiheesta.

The Balvenie 14 yo Caribbean Cask

(43%, OB, +/- 2013, Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, sokerinen ja maltainen. Aprikoosia, tammisuutta. Tammi ja mausteet ovat pinnassa. Sokerisuudessa on hitunen rommisia sävyjä, mutta muuten tämä ei tunnu erityisen rommiselta. Ruohoisuutta, heinää. Tammisuudessa on jonkin verran viiniseltäkin tuntuvia piirteitä. Tunkkaista sitruksisuutta ja napakkaa hapokkuutta.

Maku: Sitruksisuutta ja hunajaa, melkoisesti tammea ja tiettyä kireyttäkin. Yllättävän suolainen kokonaisuus. Mausteisuutta, hedelmäteetä. Aprikoosia, nektariinia, hapanta appelsiinia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä, monihedelmänektaria pukkaa. Hedelmäteetä ja aprikoosia riittää. Vähitellen tammi ja mausteet tulevat selvemmin pintaan, samoin suolaisuus nousee jälleen kunnolla esiin. Hapanta appelsiinisuutta, hiukan karvasmantelilikööriä, ripaus fariinisokeria. Kuivuu keskipitkän finaalin loppua kohti oikein huolella.

Arvio: Rommifinistely pysyy balanssissa, mutta ei tämä oikein muuten sykähdytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Highland Park Sigurd 43%

Jokohan flunssataudit olisi selätetty niin, että nenä toimisi taas… Henkisestä irlantilaisuudestani huolimatta skippaan silti suosiolla St Patrick’s Dayn ja siirryn pieneksi hetkeksi Orkneyn taikajuoman äärelle.

Highland Parkin kolmen ensimmäisen Warrior-pullon jälkeen saatiin kolme uutta – ja samalla kalliimpaa. Sigurd on niistä kolmesta uudesta se edukkain, ei tosin mikään ihan ilmainen tämäkään. Olisikohan sentään hyvä?

Highland Park Sigurd

(43%, OB, NAS, 2013, Travel Retail Exclusive, Warrior Series, 70 cl)

Tuoksu: Heinää ja turvetta. Rasvainen, hiukan likainenkin ensivaikutelma. Maltaisuus on paksuna pinnassa, melko tunkkaisena ja puuroisena. Hunajainen makeus ja imelä hedelmäisyys tekevät tästä varsin nuoren tuntuisen. Aprikoosi on voimakasta, omenaa on myös. Turve tuntuu kosteana. Ei erityisen mojova nenä.

Maku: Hedelmäinen, heinäinen, melko turpeinen ja huomattavan suolainen kokonaisuus. Raikasta omenaa ja vesimelonia on runsaasti, mutta sitä vastaan nousee aimo annos tunkkaista maltaisuutta, kosteaa turpeisuutta ja kireää lakritsia. Suutuntuma on melko öljyinen mutta tekstuuri silti jää jotenkin huokoiseksi. Hunajaa, kovia toffeekarkkeja, hiukan vaniljaakin. Metallinen sivumaku, reippaasti tammea ja mausteisuutta. Jälkimaku menee nopeasti hedelmäteen puolelle. Sieltä puskee tanniineja ja lisää mausteita. Hedelmäisyys säilyy kepeänä, vaikka turve ja suola piiskaavatkin hetken. Keskipitkä, reippaasti kuivuva finaali.

Arvio: Jäi jonkin verran odotuksista, vaikka tässä on toki myös paljon hyvää. Hedelmäisyyden äärellä tapahtuu mielenkiintoisia asioita. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Gavin D. Smith Smith), 81/100 (Joe Bates).

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal 49%

Silver Sealin etiketissä Glenesk on kirjoitettu erikseen. Lopetettu tislaamo tunnetaan myös Hillside-nimellä. Näitä tulee kyllä sen verran harvoin eteen, että hiljaiseksi vetää.

Glen Esk 30 yo 1971/2001, Silver Seal

(49%, Silver Seal, 1971–10/2001, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen ja vahamainen, tiiviin hedelmäinen ja houkutteleva. Mangoa, päärynää, cantaloupe-melonia. Tuttifrutti-purukumia. Hiukan kirpeää marjaisuutta, aavistus savua taustalla. Tammi on kuivaa ja vahattua, mausteisuus rapsakkaa. Vesilisä nostaa mentholia ja omenaisuutta pintaan.

Maku: Vahamainen, suorastaan pureskeltava – järisyttävä viskositeetti. Kuiva tammisuus on edelleen vahvaa, mukana on vaniljaa ja ruohoisuutta, mausteisuutta ja runsaasti hapokkuutta. Suutuntuma on paksun öljyinen ja runsas, samalla erittäin kihelmöivä. Hedelmäisyys on sitruksista ja kirpeää, omenaista ja hapokasta. Maltaisuuttakin riittää, samoin suolaisuutta ja heinäisyyttä. Jälkimaku alkaa erittäin mausteisena, chilisenä ja räjähtävänä. Vahamaisuus ja kuiva tammisuus maistuvat, samoin hedelmäisyys ja tietty makea purkkamaisuus. Omenaisuutta, tanniinejakin löytyy. Pitkä ja kompleksinen finaali. Vesilisä tuo tasapainoa ja nostaa raikasta yrttisyyttä paremmin esiin.

Arvio: Suuriluonteinen ja kompleksinen viski. Odottamattoman hyvä. 90/100

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray 55%

Tämän viskin sisartynnyri #2060 oli fantastinen, mutta tässä kypsyminen ei ole ollut siihen verrattuna ollenkaan samantahtista. Jo heti väri paljastaa, että ollaan toisenlaisen tuotteen kanssa tekemisissä.

Bowmore 21 yo 1991/2012, Dewar Rattray

(55%, Dewar Rattray, 15.7.1991–29.10.2012, Cask No. 2063, First Fill Sherry Cask, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, salmiakkinen ja varsin turpeinen. Rusinaa ja luumua, mutta ei mitenkään siirappisessa muodossa vaan enemmän ilmavana ja yrttiseen vivahtavana. Herukkaisuus ja jopa pieni laventeli löytyvät. Suolaisuutta, mineraalisuutta, kirpeyttä, tammea. Hiukan tunkkainen silti. Vesilisällä löytyy kurkkupastillia, tietyt yrttiset piirteet korostuvat.

Maku: Suolainen ja varsin pistävä. Tummaa suklaata, yrttistä purevuutta. Kovahko tammi, tanniinit napauttavat kiinni herkästi. Savuisuus on pisteliästä, runko on päässyt hiukan ohueksi. Mustapippuria riittää, pieni chili on myös mukana. Herukkaisuus on taustalla, mutta löytyy silti. Jälkimaku alkaa erittäin pippurisena ja pistävän mausteisena. Suklaisuus on edelleen mukana, mutta makeus puuttuu. Savu on kireää ja varsin väkevää. Salmiakkia ja tervaa. Tammi on edelleen varsin kovaa, tasapaino on hiukan hakusessa. Mustapippuri tuntuu voimakkaana hamaan loppuun asti. Vesilisä tuo karvautta vielä lisää.

Arvio: Maukas tuoksu, mutta suussa runko paljastuu ohueksi ja paletti pistäväksi. Käytännössä jää joka osa-alueella nuorempana pullotetun sisartynnyrinsä varjoon. Mutta tokihan tämä silti maistuu. 85/100

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland 46%

Nuorehko Tamdhu ex-bourbonista kiinnostaa, kun aiempaa kokemusta on enimmäkseen sherryisistä yksilöistä. Saksalaisella Malts of Scotlandilla on tällainen 46 Series, joka käsittää dilutoituja single cask -viskejä. Jännä.

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46 Series, 2002–2014, Cask No. MoS 14039, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Jyväinen ja nuoren oloinen. Vaniljaa, liimamaisuutta, tuoretta puuta. Maltaisuus on hapokasta ja kireää. Lanttua ja naurista, jotain maanläheisyyttä, pahvia, corn flakeseja, sekavuutta. Aivan aavistus turvetta ja hiiltä. Nuorta tammea on kyllä kosolti. Vesilisä avaa ruohon ja mintun.

Maku: Liimamaisuus ja jyväisyys ovat pinnassa, tequilaa ja vaniljaa. Sitruunaa on runsaasti, tammi iskee ärhäkästi kiinni. Inkivääri ja mausteet tuntuvat vahvoina. Juuresmaisuus on läsnä, etenkin palsternakka. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja huomattavan kihelmöivä, runko suorastaan iso. Maltaisuus, hapokkuus ja suolaisuus tekevät tuhoisaa jälkeä. Jälkimaku alkaa vaniljaisena, maltaisena, liimamaisena ja lakritsisena. Inkivääriä, suolaa, valkopippuria. Tammi paiskoo menemään oikein huolella. Finaalin lopussa nokinen ja turpeinen puolikin tulee esiin. Vesilisä on paikallaan, pieni hunajainen makeus nousee tasapainottamaan kaikkea suolaa ja jyväisyyttä.

Arvio: Ketään kumartamaton viski. Ei yhtään omaan makuuni, aivan liian nuoren oloinen, mutta silti: pakko kunnioittaa. 79/100

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail 40%

Pikkulinnun tiskillä jäi monta harvinaisuutta Uisge 2016 -tohinoissa maistamatta, mutta yhden missauksen kohdalla tuli paikkausmahdollisuus nopeasti.

Glenugie oli yksi vuoden 1983 romahdukseen uponneista tislaamoista. Nyt käsissä on toinen Glenugie-kokemukseni koskaan.

Glenugie 1966/1994, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1966–1994, 75 cl)

Tuoksu: Kiteisen hunajainen, appelsiininen ja kepeydessäänkin hiukan kitkerä. Hedelmäteetä, minttua, metisyyttä. Kuiva tammi tuntuu mukavasti nenään, mehiläisvahaa löytyy. Ruohoisuus ja apila ovat mukana, metholia, yrttitippoja. Sitruksisuus, hapokas viinirypäle ja inkivääri tuovat terää. Uloitteikas kokonaisuus.

Maku: Makeaa appelsiinimehua, hunajaisuutta ja ruohoisuutta. Kitkeryys nappaa kaikesta metisestä makeudesta huolimatta varsin tiukasti kiinni. Kuiva tammi, menthol ja yrttisyys tekevät erittäin ikääntyneen vaikutelman. Suutuntuma on varsin kevyt mutta mehiläisvahaa silti riittää. Pientä heikkoutta tässä on, tasapaino ei ole täysin kohdallaan. Jälkimaku alkaa korostuneesti kitkerällä appelsiinilla ja kuivattavalla teemäisyydellä. Happamuutta tulee kielelle myös käyneiden rusinoiden sävynä ja inkiväärinä. Tammesta löytyy vielä tanniinejakin. Melko pitkä finaali jää leijumaan mintun, suolan ja tumman suklaan ympärille.

Arvio: Varsin sävykäs vanhan liiton ikäviski, josta kuitenkin se viimeinen ulottuvuus jää hämärän peittoon. 86/100