Maistetut

Wolfburn 3 yo Hand Crafted 46%

Wolfburnin tarina on mielenkiintoinen. Tislaamo perustettiin vuonna 1822, mutta se oli suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt uudesta Wolfburnista on vihdoin saatu kolmevuotiasta viskiä markkinoille.

Uusi tislaamo vei Old Pulteneyn tittelin Skotlannin mantereen pohjoisimpana tislaamona. Se oli yksi niistä knoppitiedoista, joilla Uisgessa pari vuotta sitten ratkaistiin Suomen viskitietäjän titteli.

Wolfburn 3 yo Hand Crafted

(46%, OB, NAS, 2016, ex-Islay quarter casks made from Spanish and American oak, 16000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, vaniljainen, jyväinen kokonaisuus. Nuoruus paistaa, tammi tuntuu aktiiviselta ja sävy on liimainen. Vegetaalinen turpeisuus tuntuu paksuna. Sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Melko yksioikoinen nenä, mutta tasapaino vaikuttaa ihan mukavalta siitä huolimatta. Vesilisä korostaa käsirasvaa.

Maku: Todella rasvainen suutuntuma. Vaniljainen ja rapea tammisuus korostuu, mutta mukana on myös tuhti turpeisuus. Napakka mausteisuus ja savu muodostavat mukavan vastinparin maltaisuudelle ja kaikelle rasvaisuudelle. Vihreän omenan lisäksi mukana on myös aivan pieni sherryvivahde. Valkopippuri tuntuu rapsakkana. Jälkimaku on mojovan sitruunainen. Inkivääriä, minttua, ruohoisuutta, öljyisyyttä ja varsin voimakasta turvesavua. Mineraalinen, tamminen ja terävä finaali, joka jää varsin lyhyeksi. Kaikesta huolimatta balanssi on kohdallaan. Vesilisällä tulee sitruunalakrisia ja ruohoisuutta oikein kunnolla mukaan.

Arvio: Erittäin myönteinen yllätys. Suutuntuma on upea ja tasapaino korkealla tasolla. Odotukseni Wolfburnia kohtaan nousivat juuri huimasti tulevia vuosia ajatellen. 83/100

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary 48%

Nyt kun Ardbeg ja Laphroaig on saatu alta pois, tuli Lagavulinin vuoro. Tislaamo aloitti 200-vuotisjuhlansa julkaisemalla kahdeksanvuotiaan viskin.

Mitä?

Moni hieraisi silmiään, kun näki uutisen juhlavuoden pullotteesta. Miksi kahdeksanvuotiasta? Jos Pinkie MacArthur on sitä mieltä, että 10-vuotias on vielä Baby Lagavulinia, miksi mennä vielä nuorempaan?

Lagavulinin juhlapulloon sisältyy kuitenkin tarina. Se on peräisin vuodelta 1886, jolloin viskikirjallisuuden perustajaisä Alfred Barnard vieraili tislaamolla. Barnard oli tuolloin saanut maistettavakseen kahdeksanvuotiasta Lagavulinia ja todennut näin: ”We tasted some eight years old before starting, which was Exceptionally fine.”

Näillä saatesanoilla on vaikea mennä vikaan. Nostan kyllä hattua, että Diageon suurtislaamo on kaikkien NAS-viskien aikakaudella voinut julkaista tällaisen viskin.

Lagavulin 8 yo 200th Anniversary

(48%, OB, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Haavansidonta-aineita, suolaisuutta, savua ja tervaa. Todella öljyinen, valtavan merellinen ja sitruksinen. Kuin astuisi venevajaan, verkot kuivuvat seinustalla, venebensa haisee. Merilevää, ostereita. Auringossa kuivuvia laiturinlankkuja, sahanpurua. Rice Crispies -muroja. Vesilisä tuo raikkautta ja kurkkupastillisuutta.

Maku: Savuinen ja sitruksinen, tekstuuriltaan kepeämpi kuin tuoksu vihjasi mutta silti voimakas ja mahtavan suolainen. Tammi tuntuu oikein kunnolla, ja vaikka pieni makeus hetkellisesti pilkistääkin, kokonaisuus on kuiva ja intensiivinen. Vegetaalinen, tuhkainen, musteinen. Tietty lääkemäisyys on edelleen mukana, mausteet pistävät suun kihelmöimään. Tässä ei ole mitään ylimääräistä. Jälkimaku jatkaa hienosti suolaisen, sitruksisen ja savuisen paletin työstämistä, tuhkaisuuden ja turpeisuuden rinnalle nousee mausteista öljyisyyttä, itämaisia sävyjä, inkivääriä ja chiliä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä suolavetisyyttä tulee vielä selvästi lisää.

Arvio: Yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja tinkimätön viski. Erottuu edukseen monista samantyyppisistä indie-pullotteista nimenomaan kuivan otteensa ansiosta. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Aberlour A’bunadh Batch #54, 60,7%

Aberlourin A’bunadh on edennyt jo 54. erään. Saavutus on merkittävä tällaiselle tuotteelle, jonka tiedän saaneen monen kokemattomamman silmät vetistelemään. Tässäkin erässä on voimaa yli 60 volttia, joten on oltava hiukan varovainen, kun petoa lähtee lähestymään.

Aberlour A’bunadh Batch #54

(60,7%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Runsas toffee. Maitosuklaata, siirappia, rusinaa. Taatelikakkua, kuivattuja hedelmiä. Maltaisuus ja reipas tammisuus tuntuvat sen verran, että tuoksu paljastaa tämän melko nuoreksi. Marjaisuutta löytyy myös, vadelmaa ja puolukkahilloa (!). Oloroson tallimaiset piirteet ovat paljolti piilossa. Vesilisä tuo kahvinpapuja ja lisää eloisuutta mausteisuuteen.

Maku: Erittäin runsas ja voimakas. Edelleen toffeemaiset ja maitosuklaiset, makeat piirteet ovat tämän erän pääosassa. Taatelikakku ja rusinat ja kuivatut hedelmät ovat myös korostuneesti esillä. Tammi on melko paljas ja tanniinit nappaavat lujasti kiinni. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, väkivahva ja mausteisen kihelmöivä. Sherryisyys on liikkuu marjaisella puolella. Jälkimaku alkaa varsin kahvisena ja paahteisena, tammi kuivahtaa mutta kermainen toffeemaisuus iskee sitä vastaan. Finaali kehittyy yllättävänkin hienoksi ja monimuotoiseksi. Marjaisuutta, kinuskia, siirappia, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisällä löytyy maitokahvi, kermaisuus korostuu entisestään.

Arvio: Voimakas, kermainen ja väkivahva, taattua A’bunadhia. Hyvää on, vaikka nuoruus välillä pilkahteleekin. 87/100

Bowmore 1979/1990, Samaroli 46%

Samarolin Flowers-sarja sisältää monia suuria viskiklassikoita muun muassa Bowmorelta ja Springbankilta. Tämä Bowikka ei tiettävästi ole ihan niitä sarjan kirkkaimpia tähtiä, mutta mielenkiintoinen viski kaikesta huolimatta.

Bowmore 1979/1990, Samaroli

(46%, Samaroli for Duthies, Flowers Series, 1979–1990, 480 bts., 75 cl)

Tuoksu: Eucalyptusta, minttuista raikkautta ja hedelmäisyyttä. Mentholia, havumetsää sateen jälkeen. Hiukan kuivaa turvesavua, mineraalisuutta. Sitruksisuutta, mangoa, monenlaista trooppista hedelmää. Pientä saippuaisuutta, jopa aavistus laventelia. Hiukan sulkeutunut, silti houkutteleva. Vesilisä avaa ruohoisuuden.

Maku: Huomattavasti suurempi makupaletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Sitruksisuutta ja turvesavua on oikein kunnolla. Maanläheisyyttä, turvetta, ruohoisuutta. Kirpeitä mausteita, mentholia, trooppista hedelmää, omenaa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta maku on erittäin suurimuotoinen ja ampuu täydellä arsenaalilla. Mineraalisuutta ja merellisyyttä löytyy, samoin kihelmöivää chiliä ja suolaista lakritsia. Jälkimaku kääntyy tumman tammisuuden puolelle, lakritsi ja suola saavat otteen. Vähitellen sitruunaisuus, hapokkuus, mausteet, eucalyptus ja hieno havuisuus tulevat mukaan. Kaunis ja melko pitkä finaali. Vesilisä irrottaa kirpeyttä ja happoisuutta.

Arvio: On tämä sentään hieno viski. Pidän paljon. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Ledaig 18 yo Batch #2, 46,3%

Tobermory julkaisee satunnaisesti näitä vähän iäkkäämpiäkin Ledaig-tislaamopullotteita. Nyt käsissä kotimaan alkoholiliikkeeseenkin saapunut 18-vuotias.

Ledaig 18 yo Batch #2

(46,3%, OB, 2015, Small Batch Spanish Sherry Wood Finish, Batch #2, 70 cl)

Tuoksu: Pekonia, turvesavua ja ylikypsää hedelmää. Paistirasvaa, likaisuutta, hunajaisuutta, kinuskia. Erikoinen yhdistelmä, kun sherryssä on kuivakka ja aavistuksen pisteliäskin ulottuvuus. Suolaisuutta riittää. Rasvaista savumakkaraa, rusinaa, luumuhilloa, hiukan maitosuklaata. Vesilisä tuo ruohoisuuden mukaan.

Maku: Turpeisuuden ja tammisuuden imelyys, sherryn kuivakka pisteliäisyys ja pekoninen rasvaisuus muodostavat mieleenpainuvan kokonaisuuden. Suolaisuutta riittää mutta niin riittää myös hunajaista, kinuskista makeutta. Turvesavu tuntuu vegetaalisen alkupuraisun jälkeen varsin kuivana. Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Hedelmäisyys on erittäin runsasta, aprikoosia ja persikkaa ja omenaa riittää. Samoin riittää ylikypsää luumua ja muuta rancio-meininkiä. Jälkimaku on kuivan savuinen, makean hedelmäinen, suolainen, mausteinen ja edelleen sangen pekoninen, jopa hiiltynyt. Melko pitkä, maukas finaali. Vesilisällä mausteisiin tulee eloa, tammi aktivoituu.

Arvio: Myönteinen yllätys. Vastakohtien viski on saatu erinomaiseen balanssiin. Tässä on todella paljon kaikkea, mistä ottaa kiinni. 88/100

Glendronach 20 yo 1994/2014 Cask #3201, 56,2%

Glendronachin Batch 11 vuonna 2014 tarjosi useita helmiä. Nyt käsissä tynnyrin 3201 sisältöä. Kyllä 20 vuotta PX-tynnyrissä tekee viskille hämmästyttäviä asioita. Värikin on tummaa kuin mikä.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(56,2%, OB, 7.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3201, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 475 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumua, viikunaa, rusinaa ja suklaata. Jälleen ihan parasta Glendronach-tuoksua. Sherryvaikutus on huumaava, täyteläinen ja tasapainoinen. Makeus on huipussaan, tallimaisuutta tästä ei löydy, joskin pieni nahkaisuus sentään. Kirsikkaa, taatelia, hehkuviiniä. Pieni viljainen vivahde. Vesilisä avaa sitrusta selvästi.

Maku: Makean sherryinen, luumuinen ja viikunainen. Kinuskia, maitosuklaata. Kirpeä kirsikkaisuus ja sitruksisuus taittavat hienosti muuten vallitsevaa makeutta. Hiukan punaista omenaakin löytyy. Suutuntuma on täyteläinen, suklainen ja muhkea. Maltainen ja mausteinen puoli tuovat edelleen viljaista, kuivan viinistä ja tanniinista sävyä esiin. Jälkimaku kuivahtaa hiukan ja jää aavistuksen odottamaani kapeammaksi, vaikka makean sherryinen ja suklainen muhkeus pysyykin melko pitkään kyydissä. Rusinaa, saksanpähkinää, kirsikkaa, uuniomenaa. Omenainen kirpeys nousee lopussa selvästi. Vesilisällä limetti ja minttu tulevat esiin.

Arvio: Hieno sherryttely, jälleen kerran. Vain pieni kapea-alaisuus ja jälkimaun notkahdus jättää tämän alle ysikymppiseksi, vaikka tekisi fanitussyistä mieli hehkuttaa tätä enemmänkin. Jonain päivänä tällaisia viskejä ei vain enää tule. 89/100

Writer’s Tears 40%

Maistelussa kirjoittajan kyyneleitä. Kuulemma yhtään kirjailijaa ei vahingoitettu, kun tätä pullotettiin.

Kyseessä on tiettävästi single maltin ja pot stillin varaan rakennettu sekoite.

Writer’s Tears

(40%, OB, +/- 2015, Irish pot still blend, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen ja paksun vahamainen. Sulatettua voita ja puuvahaa. Appelsiininkuorta, rapsakkaa sitruksisuutta, maltaisuutta, mantelimassaa. Yllättävän stydi kokonaisuus, kissanpissa jää tässä kauas taustalle. Minttuakin löytyy. Toki tietty pistävä kitkeryys paljastaa tämän irkkuviskiksi.

Maku: Kastikemaista rasvaisuutta, seesamiöljyä, voita ja vahaa. Maku myötäilee hyvin tuoksun profiilia, runko on jämäkkä ja tekstuuri tiivis. Öljyisyyden keskellä karvas appelsiini ja raaka banaani ja muut irlantilaisen viskin perushedelmät jylläävät. Hunajaisuutta riittää, mutta vanilja ja mallassokeri jäävät vähän taustalle. Jälkimaku menee hetkellisesti katkeran puolelle, tammisuus saa vallan ja sitruksisuus iskee kirpeydellä. Manteli ja maapähkinä ovat finaalissa mukana, samoin edelleen kaikki öljy ja rasva. Sen ansiosta loppuliuku on melkein keskipitkää mittaluokkaa.

Arvio: Jykevärunkoinen irkku, ei ihan tyypillisintä viskiä vihreältä saarelta. Myönteinen yllätys, vaikka odotukset eivät toki olleet järin korkealla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 001, 48%

Laphroaigin Brodir-sarjaa (”Brother”) on myyty lähinnä ruotsinlaivoilla. Aiemmassa oli ikämerkintä 13 yo, tämä on enää NAS. Ja tällä kertaa ex-bourbonin jatkeena on viimeistely Ruby-portviinitynskissä.

Korkeaa hintaa perustellaan ainakin osittain tuotteen Batch-merkinnällä. Mahdotonta on kuitenkaan sanoa, miten isosta erästä on kyse.

Laphroaig Brodir Port Wood Finish Batch 001

(48%, OB, NAS, 2014, Travel Retail Exclusive, Batch 001, Ex-Bourbon Barrels & Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Makean viininen ja turpeinen, suorastaan imelä. Savua, hiiltä, hiukan nokisuutta. Portviini tuntuu jokseenkin kerrostuneelta ja irralliselta, vaniljainen puoli paistaa läpi. Tammessa on nuorekas ilme, mausteita ja imelyyttä. Hiukan kumisaapasta, viinimarjoja, Polka-karkkeja, lakritsia. Vesilisä tuo kurkkupastillia ja tiettyä ruohoisuutta esiin.

Maku: Imelän viininen ja rapsakan turvesavuinen. Profiili on erikoisen ohut ja tekstuuri ponneton, viskositeettia jää kaipaamaan. Marjaisuuden ja hehkuviinimäisyyden rinnalla on tanniineja, raffia tammisuutta ja mausteita. Portviini ei tunnu vieläkään integroituneen kunnolla. Salmiakkia, sisupastilleja. Hunajaista ja vaniljaista makeuttakin riittää. Jälkimaku alkaa mausteiden, salmiakin ja tumman suklaan vyöryllä, joka on tämän parasta antia. Valitettavasti finaali jää melko lyhyeksi. Se vain haipuu turvesavun, viinin, tammen ja marjaisuuden kautta pois. Vesilisällä paahteisuus ja Pastirol-karkit näyttäytyvät, mutta runko tässä ohenee vedellä todella herkästi.

Arvio: Pieni pettymys, osin ponneton ja kerrostunut. Jää todella kauas portviiniviimeistellystä Cairdeas-pullosta. 83/100

Tomatin Cù Bòcan Virgin Oak Edition 46%

Tomatinin kevyesti turpeistettu Cù Bòcan -sarja täydentyi virgin oak -versiolla alkuvuodesta 2015. Sarjan edellinen julkaisu, täysin sherryssä kypsynyt, oli omalle kohdalleni pettymys. En toisaalta pitänyt siitä alkuperäisestäkään. Täytyy toivoa, että tämä olisi vaikka vain pykälänkin parempaa.

Tomatin Cù Bòcan Virgin Oak Edition

(46%, OB, NAS, 2015, First Fill Virgin Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, vaniljainen ja makean tamminen. Turpeisuutta ei tunnu nenässä juuri nimeksikään. Makeaa päärynää, Vihreitä kuulia, viinikumikarkkeja. Pieni savun häivähdys taustalla, muhkea makeus vain peittää kaiken alleen. Maltaisuus tuntuu melko imelänä. Vesilisä vapauttaa saunapalvia ja hiukan savua.

Maku: Päärynäinen ja karkkimainen, huomattavan imelä mutta kääntyy vähitellen kitkeräksi. Ruohoisuus on edelleen pinnassa. Suutuntuma on pehmeän kermainen ja tekstuuri melko jämäkkä. Viinikumikarkkia, vanilliinisokeria, jotain keinotekoista makeutusainetta. Vähitellen esiin tulee appelsiininkuorta, maltaisuutta, happaman oluen kitkerää vaahtoa, tammea ja mausteisuutta. Jälkimaku jyrää päärynällä ja aktiivisella tammella. Erittäin napakka mausteisuus hyökyy päälle, tanniinit purevat oikein kunnolla. Paahtoleipää, appelsiinimarmeladia, Vihreitä kuulia. Savun ailahdus. Keskipitkä finaali pysyy ällistyttävästi balanssissa. Vesilisä tuo pintaan mustaherukkaa – tai tarkalleen ottaen niitä tummia viinikumikarkkeja.

Arvio: Cù Bòcan -sarjan paras esitys. Siitä huolimatta nuoruus paistaa läpi. Aktiivisella tammella peitetään paljon. 81/100

The Dalmore 10 yo 2003, 46%

Dalmorelta on tullut myös tällaisia nuorehkoja vintage-pullotteita. Tämä yksilö on hiukan käänteisesti kypsynyt, ensin ex-sherryssä, sitten viimeistelty ex-bourbonissa.

Jälleen tunnen tiettyä ärtymystä puuteknologiaa kohtaan, mutta Richard Patersonin tekemiset kiinnostavat silti. Joten ei muuta kuin maistamaan.

The Dalmore 10 yo 2003

(46%, OB, 2003–2014*, Oloroso & Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Yliampuva sherryisyys, tunkkaisuutta ja kosteaa jalkinetta. Rusinasoppaa ja taatelikakkua, piimää ja jogurttia. Pistävää tammisuutta kaiken keskellä. Vaniljaa, kermatoffeeta. Toskaomenaa, kinuskikastiketta. Räikeän makea ja hetkittäin myös pehmeän kanelinen. Sekava kaikkineen. Vesilisä tuo tähän yllättävän paljon ihan silkkaa suolaisuutta.

Maku: Sulaa kermatoffeeta. Aluksi iskee äärettömän kermainen ja paksu suutuntuma. Kinuskikastikkeen alta pistää esiin aktiivista tammea, purevia mausteita ja vaniljaisia sävyjä. Makeuden keskellä kyllä tajuaa, että melko nuoresta viskistä on kyse. Maltaisuutta ja tunkkaisen sherryisiä piirteitä todella riittää. Kaikkineen tässä tuntuu aktiivista tammea enemmän kuin mitä yleensä sherryn kautta irtoaa, ehkä se on sitä ex-bourbonista tullutta viritystä. Jälkimaku ajaa sisään kovaotteiset mausteet ja tietyn kitkeryyden, joka nousee kaiken makeuden alta. Tammea, mausteita, kireää luumuisuutta. Keskipitkä finaali kitkeröityy pahemman kerran. Vesilisä parantaa jälkimakua, tasapainottaa yliohjautuvaa mausteisuutta ja tuo esiin mukavasti mineraalisuutta.

Arvio: Varsin sekava viritelmä. Hetkellisesti homma tuntuu toimivan ihan mielenkiintoisesti, mutta viimeistään jälkimaussa pakka hajoaa käsiin. 80/100