Maistetut

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary 47,7%

Braes of Glenlivet eli Braeval on Speysiden tuntemattomimpia tislaamoita. Nyt käsissäni on kolmas tuolta tislaamolta koskaan kohtaamani viski, tällä kertaa The Whisky Mercenarylta. Jos tynnyriä pitäisi veikata, ex-bourbonilta tämä vaikuttaisi.

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary

(47,7%, The Whisky Mercenary, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kookosta, banaania, melonia ja kori muita hedelmiä. Vaniljaa valtavasti. Hiukan irkkuviskin maailmaa, mutta täyteläisempänä ja runsaampana. Vahamaisuutta, kovia toffeekarkkeja, mantelimassaa. Varsin makea, suorastaan karkkinen kokonaisuus. Herkullinen! Vesilisä tuo kurkkupastillit kehiin.

Maku: Hedelmäisyyden juhlaa. Banaania, melonia, kookosta, viinirypäleitä, kiiviä… Vaniljainen makeus on paksua ja runsasta. Samaan aikaan tammi ja napakat mausteet tuovat ryhtiä tähän. Minttua, ruohoisuutta. Suutuntuma on varsin runsas ja pehmeä. Jälkimaku alkaa mausteisella jalalla, mutta hedelmäisyys ei missään vaiheessa päästä otteestaan. Todella makea ja mehukas loppuun asti. Minttua ja inkivääriä, hedelmäkarkkeja, toffeeta, vahaa, jopa pieni savuinen ailahdus löytyy taustalta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Bourbonfiilis on voimakas loppuun asti. Melko pitkä ja hieno finaali. Vesilisä tekee tästä jo melkein liiankin äitelän.

Arvio: Todella miellyttävä tapaus, löi täysin ällikällä. Hedelmäisyyttä, tyyliä ja tasapainoa on vaikka muille jakaa. 88/100

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition 46%

Loch Gorm on Kilchomanin isku ex-sherrykypsytettyjen savuviskien sarjaan. Nämä ovat olleet rajua tavaraa alusta asti. Toivottavasti taso on pitänyt.

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition

(46%, OB, 7/2008–8/2015, Ex-Oloroso Sherry Butts & Ex-Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja nahkahanskaa, moottoriöljyä ja toffeeta. Makeaa sherryä, siirappia ja kumia. Tiettyä rasvaisuutta ja likaisuutta löytyy vaikka muille jakaa – herkullista sinänsä. Makeaa yskänlääkemäisyyttä, hiukan haavansidonta-aineita, nokea, tuhkaa. Nam. Vesilisä tekee tuoksusta hiukan sekavan, ei tuo oikein mitään lisää tähän.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Toisaalta tulee siirappisuutta ja imelää sherryä, toisaalta taas nokea ja tuhkaa, savua ja suolaisuutta. Kinuskikastiketta, lakritsia, suolaista salmiakkia. Yskänlääke on tummaa ja vahvaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja muhkea. Sitruksisuutta, savustettua lohta, jonkin verran kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku alkaa yskänlääkemäisenä, tumman salmiakkisena ja tervaisena. Hiilisavua, rusinaa, nahkaisuutta, kuivuvaa tammisuutta. Toffeeta, siirappia, suolapähkinää, sitruunaisuutta. Iso, suorastaan pompöösi finaali, joka jää tosin vain keskipitkäksi. Vesilisä tuo nuoria piirteitä esiin, tiettyä raakuutta ja tisleen läsnäoloa.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Loch Gorm on mennyt paljon eteenpäin viime aikoina. Tietyiltä osin makumaailma lähestyy jo hiukan Springbankin maisemia, mikä on ehdottomasti hyvä asia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig 18 yo 48% (2015)

Laphroaigin 18-vuotias on muuttunut vuosien varrella, ja olen yrittänyt seurailla, mitä tälle yhdelle suosikkiviskeistäni on tapahtumassa. Kun valitut tynnyrit ovat enää pelkästään Maker’s Markia, makeus on ainakin lisääntynyt armottoman savuisiin ja kuiviin vuosiin verrattuna.

Nyt maistelussa melko tuore pullote tätä nektaria. Viimeksi maistoin tätä Laphroaigin juhlatastingissa viime syksynä, ja silloin se kyllä toimi hyvin siinä kattauksessa. Tänään katse on hiukan ankarampi.

Laphroaig 18 yo

(48%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turvesavuinen, sitruksinen, merellinen ja varsin vaniljainen. Savu tuntuu keventyneen vuosien varrella, mutta edelleen tietty rasvaisuus (suolaista voita) ja öljyisyys (seesamiöljy) ovat mukana. Hiukan pekonia, lakritsia, toffeeta, sitruunaa, mangoa, omenaa. Nam. Vesilisä vapauttaa hiukan minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Hedelmäinen, melko savuinen, suolainen ja jopa yllättävän elegantti. Kermainen suutuntuma, jossa merellinen ja trooppisen hedelmäinen puoli kamppailevat. Mangoa, omenaa, appelsiinia. Suolaisuutta, käristettyä pekonia, voita, napakkaa tammisuutta. Sitruunalakritsi ja ruohoisuus muistuttavat 15-vuotiaasta pullotteesta. Jälkimaku lähtee heti pippuriselle puolelle, mutta mango ja omena säestävät sitä tyylikkäästi. Mieto turpeensavu pysyy hyvin mukana, samoin seesamiöljy ja vaniljaisuus. Suolainen voi on myös makupaletissa vahvana. Ruohoinen, toffeemainen, tamminen, varsin pitkä finaali. Vesilisällä suola korostuu entisestään.

Arvio: Hits the soft spot. Pidän tästä edelleen valtavasti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikka paljon on toki muuttunut. Nyt tämä on selvästi lähempänä 15-vuotiasta versiota kuin koskaan ennen. Mutta kompleksisuus ja napakka ote ovat tallella. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 90/100.

Glendronach 18 yo 1995/2014 for The Whisky Agency, Cask #4408, 52,2%

Käsissä jälleen kerran Glendronachin suuria sherryherkkuja, nyt paria vuotta nuorempaa kuin ne suurimmat, mutta lupaavalta tämäkin vaikuttaa.

The Whisky Agencya varten on valittu Puncheon-kokoluokan oloroso-sherrytynskä, josta on riittänyt peräti 740 pulloa. Nam.

Glendronach 18 yo 1995/2014 for The Whisky Agency

(52,2%, OB for The Whisky Agency, 1.11.1995–7/2014, Oloroso Sherry Puncheon, Cask No. 4408, 740 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, toffeemainen ja makea. Sikarinlehteä, mokkanahkaa, nahkanojatuolia. Korostunut hilloisuus, kuningatarhilloa enimmäkseen. Luumuhilloa ja hiukan viikunaa. Nyt ollaan todella selvästi siellä makean sherryn tontilla, aivan rikkisyyden rajamailla. Herkullista. Vesilisällä löytyy herkkä yrttisyys.

Maku: Suklaisuuden, kinuskikastikkeen ja makean sherryn ilotulitusta. Vain hiukan ohueksi jäävä runko ja imelyyteen painottuva profiili rokottavat juhlatunnelmaa. Suutuntuma on silti sangen täyteläinen ja mehevä, hiukan pippurinenkin. Hilloisuus on vahvana mukana edelleen, nyt mustaherukkaisena ja tumman luumuisena. Kermatoffee ja hunajaisuus korostavat makeutta. Jälkimaku kääntyy vähitellen kuivuvaan ja tammiseen suuntaan, mutta fiilis on hetkittäin kuin PX-kypsyneessä viskissä. Suklaa ei lopu koskaan. Kanelisuutta, makeaa hedelmäkakkua. Pippuria. Pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa tätä aivan loistavasti.

Arvio: Suklaan ja toffeen näytöstä alusta loppuun. Vain pieni ohuuden tuntu profiilissa jättää toivomisen varaa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).

Kilchoman Sanaig 46%

Sanaig lukeutuu nykyisellään Kilchomanin perustuotteisiin. Mukana on sekä ex-bourbontynnyreitä että ex-sherrytynnyreitä (50 % ja 50 %). Lopputulos on varsin nuorta viskiä, kypsytysiältään 4–5-vuotiasta.

Kilchoman Sanaig

(46%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turvesavuinen. Toffeeta ja hunajaa, omenapiirakkaa ja makeaa kermavaahtoa. Kilchomanin tuttu hiilisavu ei ole ihan yhtä terävä kuin mitä odotin, nyt ollaan enemmän pehmeän, vegetaalisen turpeisuuden puolella. Hiukan nokea ja salmiakkia. Vesilisä avaa hiukan yrttisyyttä.

Maku: Toffeeta ja sitruksisuutta, mukavasti makeaa hedelmäisyyttä ja savuista terävyyttä. Omenahilloa, limettiä. Salmiakkia, hiilisyyttä, lääkemäisiä ja jodisia piirteitä. Suutuntuma on melko öljyinen ja kihelmöivä, pippurisuutta löytyy. Tammisuus ja tietty vegetaalisuus saavat tämän tuntumaan melko nuorelta – mitä tämä varmasti onkin. Jälkimaku lähtee nokiseen ja hiukan tuhkaiseenkin suuntaan. Samaan aikaan sitruksisuus ja mausteisuus voimistuvat. Turvesavu pysyy hiilisellä tontilla loppuun asti. Varsin makea, keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy kurkkupastillinen puoli, mutta runko ohenee herkästi.

Arvio: Oivallinen, nuorekas ja helposti lähestyttävä Kilchoman. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

Glen Garioch 15 yo 43%

Glen Gariochin 15-vuotias on vuosien varrella jakanut mielipiteitä. Joku väittää, että siihen on päässyt Bowmoren laventelia mukaan. Jos näin on, viski iskee meikäläiseen kuin miljoona volttia.

Glen Garioch 15 yo

(43%, OB, +/- 2007, 100 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä hiukan puuroista maltaisuutta ja lakritsista särmikkyyttä. Salmiakki ja aavistus laventelia leijuvat ilmassa. Siirappista makeutta, makean sherryisiä sävyjä, rusinaa – kaikki toki varsin kepeässä muodossa. Appelsiinia, punaista omenaa. Tuoretta heinää ja ruohoisuutta. Roteva ja ryhdikäs.

Maku: Keskitäyteläinen ja korostuneen maltainen. Jää hiukan jälkeen kovia odotuksia nostaneesta tuoksusta. Silti hyvä kokonaisuus ylikypsiä hedelmiä, rusinaisuutta, siirappia, lakritsia, havuisuutta. Mukavasti yrttisyyttä ja mausteista napakkuutta. Mallassokeria, ruohoisuutta. Tammi on varsin tanniinisena läsnä. Jälkimaku vetää edelleen maltaisuus edellä, mutta mukavasti siinäkin sherryisyys, hedelmäisyys ja tammisuus taittavat peistä. Tanniinisuutta, mausteisuutta, kovia toffeekarkkeja, hiukan lakritsia ja aivan aavistus laventelia. Heinäisyyttä, tiettyä muromaista karheutta. Keskipitkä finaali, mukavasti balanssissa.

Arvio: Maukas ja ryhdikäs viski. Suurempi laventeli on jäänyt aiempiin editioihin, mutta siitä huolimatta makuprofiilissa on jotain, mikä puhuttelee. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 1).

An Cnoc Peatlands 46%

Uuden ajan AnCnoc on turpeistettua. Näitä on nyt tullut markkinoille useampia (tarkalleen ottaen kyseiseen Peaty Rangeen kuuluu kuusi viskiä), mutta tämä on ensimmäinen, jonka itse onnistun maistamaan.

An Cnoc Peatlands

(46%, OB, NAS, 2014, Peated 9 ppm, 6600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turpeinen. Nuoren savuviskin elementit ovat läsnä, tietty imelyys ja vaniljaisuus ja tammi yhdistettynä melko pistävään, ohutkärkiseen turvesavuun. Poltettua tulitikkua, runsaasti parafiinia. Toffeefudgea, hiukan kitkerää appelsiinia, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa ketjurasvaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäinen imelyys, turvesavu ja suolaisuus ovat pinnassa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja paksu. Mineraalisuus tulee yllättävänä tässä, samoin nokinen ja osin kuiva savu. Hiiltynyt vaikutelma. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolakivimäisyyttä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Jälkimaku on turvesavussaan jo tuhkainen, hiiltyminen menee oikeastaan ihan päätyyn asti. Samaan aikaan toffeefudge ja imelät komponentit ovat entistä hallitsevampia. Makeaa omenaa, makeaa rasvaisuutta, rikkiä. Ruohoisia ja heinäisiä piirteitä. Keskipitkä finaali pysyy hyvin balanssissa loppuun asti. Vesilisällä saa esiin mukavasti kurkkupastillia.

Arvio: Myönteinen yllätys, joka nokittaa tasapainossa sen, minkä ulottuvuuksissa menettää. Ilmoitettuun ppm-lukemaan suhteutettuna turvesavu on isosti pinnassa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 87/100 (Chris Goodrum), 86/100 (Joel Harrison).

Talisker Neist Point 45,8%

Talisker on lähtenyt NAS-puolella premium-segmenttiin tällaisella tuotteella. Tynnyreinä on käytetty pääosin amerikkalaista tammea (refill). Ensimmäinen ajatus on, että loistavaa 25-vuotiasta ollaan jollain aikavälillä korvaamassa tällaisella viskillä.

Talisker Neist Point

(45,8%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja appelsiinimehua, suolaisuutta ja mineraalisuutta. Mukava merellisyys kaikkineen, märkää köyttä ja laituria. Erikoinen, pidättynyt hedelmäisyys, jossa makeus on selvästi tuloillaan koko ajan. Sitruksisuutta, mangoa, aprikoosia. Hiukan vaniljaa mukana. Vesilisällä irtoaa ruohoisuutta ja yrttejä.

Maku: Appelsiini on edelleen kärjessä, sen perään iskevät turvesavu ja pippurisuus. Mustapippuri on tosiaan hyvin mukana kuvassa, samoin suola ja mineraalisuus. Merellinen ote on herkullinen, mutta hedelmäisyys ja turpeisuus hiukan sekoittavat pakkaa. Sitruksinen ja aprikoosinen makeus ei ole oikein balanssissa. Tammi tuntuu aktiiviselta ja vaniljaa pukkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin rapsakka mausteisuudessaan. Jälkimaku on hetkellisesti mahtavan kuiva, pippurinen ja napakan savuinen, muistuttaa uusia 25-vuotiaita, mutta sen jälkeen jäädään makean hedelmäisyyden ja tammen varaan. Hunajaa esiintyy. Keskipitkä finaali. Vesilisällä saa esiin varsin reippaasti minttua.

Arvio: Ihan mukava Talisker, mutta hedelmäinen makeus ja tammi vähän kaahaavat. 86/100