Maistetut

Bowmore 17 yo Screen Printed Label 43%

Nyt vihdoin lasissa on Bowmoren 17-vuotias Screen Printed Label -aikakaudelta. Sarjan 12-vuotias oli itselleni suuri kotiinpaluu, 15-vuotias upea viski ja Cask Strength myös vaikuttava tapaus.

Odotukset leijuvat laventelina ilmassa, horisontti täynnä herukkaa. Katsotaan, mitä tämä lopulta pitää sisällään…

Bowmore 17 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1995, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, hedelmäinen ja miellyttävän sitruksinen. Mangoa, persikkaa, hunajamelonia, makeaa omenaa, appelsiinimehua. Kirpeä herukkaisuus tuo mukavaa särmää. Turpeisuus on hyvin kevyttä ja kuivaa, pysyttelee elegantista taustalla. Kuivakkaa tammisuutta, aavistus vaniljaa ja karamellista makeutta. Nam.

Maku: Mangoa, omenaa ja hunajaa, herukkaisuutta ja mineraalisuutta. Sitruksisuus liikkuu hienosti mandariinin makeuden ja sitruunan kirpeyden välillä. Leivosmaisuutta, vaniljaviineriä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin komeasti balanssissa. Kuiva tammisuus ja hento turvesavu ovat taustalla varmistamassa, että homma toimii. Kinuskinen makeus ja minttuinen yrttisyys maistuvat. Jälkimaku alkaa hedelmäisenä ja edelleen erittäin miellyttävänä. Turvesavu nousee vähitellen loppua kohden, samoin suolaisuus, mutta kokonaisuus säilyy tasapainoisena loppuun asti. Herukkaa, hunajaa, mangoa, hiukan tervaa. Lopussa tammi ja mausteetkin saavat tilaa. Oivallinen, vähintään keskipitkä finaali.

Arvio: Erittäin tasapainoinen ja hienostunut Bowmore. Verrokkina vierellä nautittu saman aikakauden Mariner on tätä selvästi salmiakkisempi ja tervaisempi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan aivan huippu”.

Glenfiddich Reserve Cask 40%

Reserve Cask on ex-sherryssä kypsynyt ja tislaamon Solera-systeemissä naitettu NAS-viski. Select Cask oli niin vaatimaton tapaus, ettei tällekään voi laittaa pahemmin odotuksia, vaikka kyseessä on pykälän verran arvokkaampi tuote.

Glenfiddich Reserve Cask

(40%, OB, NAS, +/- 2015, Cask Collection, Travel Retail Exclusive, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja makea. Tuoretta heinää, appelsiinimehua, punaista omenaa. Kovia toffeekaramelleja, hiukan yrttistä kirpeyttä. Geneerinen kokonaisuus, särmä on hiottu pois. Tuore tammisuus tulee kuitenkin läpi, samoin mieto pahvisuus. Weetabixia. Kevyttä olutmaista hapokkuutta löytyy.

Maku: Hedelmäinen ja maltainen. Kevyttä, tuoretta tammisuutta puskee joka suunnalta. Appelsiinia, omenaa, jotain leivosmaista, vaniljaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on varsin helppo, body melkeinpä vetinen. Mehumaisuus tulee kaikesta mieleen. Vain pientä omenaista hapokkuutta löytyy. Karamellimaista, siirappista makeutta myös. Jälkimaku jää välittömästi torsoksi, kun maltainen hapokkuus ja tamminen jäntevyys haihtuvat kieleltä. Lyhyessä finaalissa omenainen ja makean sitruksinen puoli kuivuvat kasaan hiukan teemäiseksi jäänteeksi, josta ei jää oikein mitään mieleen.

Arvio: Lentokenttäviskit olivat käsittääkseni joskus hyviä. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100.

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory 59,2%

Tänään maistelussa Signatoryn pullottama Miltonduff, jossa on vielä harvinaisen lujasti volttejakin. Näitä ei tule ihan joka päivä vastaan.

Miltonduff 21 yo 1978/1999, Signatory

(59,2%, Signatory Vintage, 23.1.1978–28.1.1999, Dumpy Bottle, Cask No. 1685, Sherry Cask, 535 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyistä puuta, tunkkaisuutta, homeista korkkia. Homeisuuden alla lymyää jykevä alkoholisuus ja finoa muistuttava sherryisyys. Homejuusto ja sienet ovat tässä niin häiritseviä, että kestää aikaa löytää välistä hedelmäisiä ja suklaisia sävyjä. Demerara-sokeria ja vahamaisuuttakin on. Vesilisä avaa mukavasti omenaa ja pehmeän ruohoisia piirteitä.

Maku: Terävä ja kuivakan sherryinen maku on eri lajia kuin tuoksu. Suolakiveä, finomaisuutta. Kitkeryyttä, Campari-henkisyyttä, appelsiininkuorta. Puisevuutta ja pippurisuutta. Korkkimattoa. Hyvin erikoinen kokonaisuus, kun suutuntumakin on kuiva, suolainen ja kihelmöivän mausteinen. Jälkimaku alkaa todella pippurisena ja voimakkaana, mutta tumma suklaisuus nousee mukavasti esiin taustalta. Vahvaa mustaa teetä, lujaa tammisuutta, hapokkuutta. Suolaisuus vielä korostuu loppua kohti. Hedelmäisyys kulkee pienenä sivujuonteena, appelsiini lähinnä. Finaali on pitkä ja kompleksinen. Vesilisä keventää pippuria ja tuo tuoretta ruohoa pintaan.

Arvio: Hyvin erikoislaatuinen viski. Homeisen tuoksun ja suolaisen maun ristisiitos. Ei varsinaisesti ihan minun juttuni. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 4).

Glenkinchie 1995/2009 Distillers Edition 43%

Perustavaran ohessa Glenkinchiellä on tämä Distillers Edition. Viski on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on viimeistelty Amontillado-sherrytynnyreissä.

Glenkinchien perustuote ei sovi omaan makupalettiini ollenkaan. Ei, vaikka olen tislaamollakin vieraillut. Toivottavasti tämä DE olisi edes pykälän parempaa…

Glenkinchie 1995/2009 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2009, Batch G/282-7-D, Double Matured in Amontillado Cask-Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen ja hiukan päälleliimatulla tavalla makea. Tietty kerroksellisuus tuntuu häiritsevältä. Vaniljaisen ja varsin bourbonhenkisen tuoksun päällä leijuu imelää rusinaisuutta ja makeaa omenaisuutta. Nektariinia, appelsiinia, hedelmäteetä, hiukan minttua. Epäkypsä vaikutelma.

Maku: Hyvin makea hedelmäisyys kohtaa maltaisen hapokkuuden ja teemäisen kitkeryyden. Karvasta appelsiinia, käynyttä omenaisuutta. Tammi on ylikorostunutta, tanniinit iskevät lujaa kiinni. Maltaisuudessa on pahvinen vivahde, ruohoisuutta ja heinäisyyttä riittää. Rusinainen ja vaniljasta huolimatta lenseä makumaailma. Suutuntuma on melko kermainen, joskin pippurisuus alkaa potkia yllättävänkin kovaa. Jälkimaku alkaa varsin mausteisena ja tammisuudessaan puisevana. Banaanimaista makeutta, melkein sahdin kaltaista. Kanelia, murokeksimäisyyttä, edelleen hiukan pahvia. Keskipitkä ja varsin kireä finaali kaikkineen.

Arvio: Ei mikään suuri elämys. Viskinä tavallaan sitä, mitä odotinkin. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 9).

Ben Nevis 10 yo 46%

Japanilaisten omistaman Ben Nevisin perusvalikoima on kapea: tämä viski ja yksi turpeistettu replica. Olen tislaamolla käynyt ja tämänkin viskin nauttinut monta kertaa, mutta kun merkintä puuttui blogista, oli aika jälleen maistaa.

Ben Nevis 10 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Paksu sokerinen maltaisuus ja runsas suklaisuus ovat pääosassa. Ylikypsää luumua, jotain käynyttä. Varsin roteva tuoksu, jossa nyanssit ovat hiukan piilossa. Kuumaliimaa, nuorta tammisuutta, epäkypsiä elementtejä. Rusinavelliä, piimäkakkua. Vesilisä avaa hyvin yrttisiä ja ruohoisia piirteitä.

Maku: Taso nousee tuoksusta selvästi, maussa on selvästi enemmän ulottuvuuksia ja kiinnostavuutta. Suklaisuus maistuu välittömästi. Mukana on jouluisia sävyjä – kanelisuutta, vähän neilikkaa, piparkakkua. Paksu maltaisuus korostuu myös maussa, mutta kokonaisuus on kypsempi kuin tuoksu antoi odottaa. Luonnonkumia, sherryisyyttä, hiukan kitkeryyttä. Suutuntuma on jopa melko täyteläinen. Jälkimaku tummuu selvästi, tanniinisuus ja mausteet korostuvat runsaina. Mallassokeri ja suklaisuus kulkevat mukana loppuun asti. Aivan finaalin lopusta tulee yllättävän suolainen. Vesilisä irrottaa ruohoisia ja heinäisiä sävyjä.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen maku yllättää runsaudellaan. Ei oikeastaan hassumpi viski, ainoastaan melko yksinkertainen. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 3).

Bowmore Darkest 43%

Bowmoren sherryviimeistelty Darkest oli vuoteen 2007 saakka ikämerkitsemätön. Epävirallisten tietojen mukaan viski oli kypsynyt ensin noin 12 vuotta ex-bourbonissa, ennen kuin se oli siirretty ex-sherryyn noin kahden vuoden ajaksi.

Nykymallinen Bowmore 15 yo Darkest ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta tästä muistan pitäneeni. Nyt on aika ottaa tuote lähempään tarkasteluun, vuosien jälkeen.

Bowmore Darkest

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa suklaisuutta ja ylikypsää luumua. Varsin rouhea paahteisuus mukana, kahvisuutta ja paahtoleipää. Tervaisuus ja salmiakkisuus jäävät taka-alalle, samoin turvesavu, kun ylikypsät hedelmät ja lihaisuus tunkevat esiin. Aivan pieni laventeli näyttäytyy. Aukeaa lasissa mukavasti.

Maku: Luumua ja suklaata riittää. Tervaleijonaa, savuisuutta, hiukan suolaisuuttakin. Ylikypsä hedelmäinen makeus tuntuu voimakkaana, rancio-fiilistä riittää. Suutuntuma jää kuitenkin keskitäyteläiseksi ja osin jopa puolikuivaksi, mistään sherrypommista ei ole kyse. Hiukan kahvisuutta ja yrttisyyttä mausta löytyy, samoin aavistus laventelia. Jälkimaku kuivuu heti alussa selvästi, tammisuus näyttäytyy ja turvesavuun tulee pientä pistävyyttä. Tervaleijona ja tumma suklaa maistuvat reippaina, samoin ruohoisuuteen taittuva yrttisyys. Hiukan saksanpähkinää ja kahvisuutta. Laventeli on oikeastaan parhaimmillaan keskipitkänä jatkuvassa finaalissa.

Arvio: Maistuva sherryinen Bowmore, jossa saisi olla omaan makuuni vielä hiukan lisää täyteläisyyttä. Rinnakkaismaistelussa Bowmore 16 yo 1990/2006 Sherry Matured päihittää tämän tuoksussa ja voimassa, mutta tasapainossa ja miellyttävyydessä Darkest osuu paremmin omaan makuhermooni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Maukas, makean herkullinen ja runsaan hedelmäinen Bowmore”.

Glen Ord 25 yo 1978/2004, 58,3%

Glen Ord on julkaissut muutaman hienon ikäviskin, joista tämä on tiettäväksi yksi parhaista. Aiemmin maistamani 30-vuotias oli aivan loistava.

Glen Ord 25 yo 1978/2004

(58,3%, OB, 1978–2004, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja ruohoinen, maltainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen, fariinisokerinen makeus, joka yhdistyy minttuiseen raikkauteen. Sokeroituja sekahedelmiä, mustan teen happamuutta, hunajaisuutta, tummaa paahteisuutta. Mielenkiintoisia vastinpareja runsasti. Hieno nenä! Vesilisä vapauttaa metallista sävyä, säilyketölkin kantta muistuttavaa.

Maku: Todella öljyinen ja suuri avaus. Minttua, sokeroituja hedelmiä, sitruksisuutta, mineraalisuutta. Myötäilee hienosti tuoksua, voimaa on valtavasti. Suutuntuma on paksu ja tekstuuri hyvin tiheä – viskositeetissa löytyy. Hapokas maltaisuus ja metinen makeus saavat peräänsä pippurisuutta ja hiukan karvautta. Erinomainen balanssi, tammi pysyy kauniisti taustalla. Jälkimaku alkaa teemäisen happamana ja samalla makean sitruksisena. Siirappinen ja toffeefudgemainen makeus nousee selvästi finaalissa, josta ei voimaa ja ulottuvuuksia puutu. Loppu on komea ja kihelmöivän mausteinen. Vesilisä tuo raikasta, vihreää omenaa esiin.

Arvio: Tällaiset viskit jaksavat aina puhutella. Voimaa ja herkkyyttä juuri sopivassa suhteessa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 6).

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6, 54,9%

Tempest ehti vuonna 2015 jo kuudenteen erään, ja sen kunniaksi päätin laskea lasiin sekä tämän kutosbatchin että aiemman vitosbatchin. Nyt nähdään, mihin tuote on kehittynyt alkuaikojen voimakkaan lihaisista ja kaikkineen todella hienoista viskeistä. (Tällä hetkellä sarjan huippuna pidän Batch #2:ta.)

Bowmore 10 yo Tempest Batch #6

(54,9%, OB, 2015, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Makea, miltei siirappinen hedelmäisyys on selvin ero edelliseen batchiin. Kokonaisuus on melko sulkeutunut, mutta alkuaikojen Tempesteistä tuttu lihaisuus löytyy jälleen, joskin vaimeana. Herukkaisuutta ja turpeisuutta, suolavetisyyttä ja sitruksisuutta. Ruohoisuutta myös. Kovin makea. Vesilisä tuo metisyyttä.

Maku: Kermainen ja makea kokonaisuus toimii siirappisen tölkkihedelmän ja pippurisen tammisuuden varassa. Voimaa on runsaasti, turpeisuus on lujaa. Tammen vaniljaisuus ja makeus ovat jo melko äärimmäisiä. Suutuntuma on kermainen mutta runko tuntuu silti melko hauraalta. Pieni lihaisuus löytyy, mutta jää suolavetisen ja savuisen vyörytyksen jalkoihin. Jälkimaku alkaa erittäin suolaisena, kunnes vaniljainen makeus ja tammen tanniinit alkavat imeä kiinni. Tölkkiananasta, hapanta teemäisyyttä, paahtoleipää, jotain kitkerää puumaisuutta. Keskipitkä finaali ohenee reippaasti. Vesilisä korostaa sitruunaa.

Arvio: Makeampi verrattuna Batch #5:een. Pettymys tämäkin on. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5, 55,9%

Bowmore on julkaissut Tempestiä nykyisellään jo vuosittain. Tuote on ollut sen verran vakaa ja vakuuttava, etten pane vastaan.

Laitoin vierekkäisiin laseihin sekä tämän vitosbatchin että kutosbatchin. Päätin ottaa selvää, missä mennään.

Bowmore 10 yo Tempest Batch #5

(55,9%, OB, 2014, First Fill Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen, kevyen savuinen, sitruksinen ja tuoreen tamminen. Vastasahattua lankkua, sahanpurua. Makeaa vaniljaisuutta, imelää ananasta. Ei paljon eroa White Sandsista ja muista vastaavista. Merellisyyttä, suolaisuutta, hentoa yrttisyyttä. Missä voima, missä liha? Vesilisä tuo makeaa hedelmää esiin.

Maku: Erittäin tamminen ja kireä. Herukkaisuuden perässä tulee valtava lataus pippurisuutta ja chiliä, mutta ei oikein mitään syvyyttä sen kanssa. Turpeisuus on jyrkkää, suolaisuus tuntuu lujana. Sitruksisuus on varsin hapanta. Suutuntumassa on mukavasti ryhtiä, mutta jokin tässä ei täysin toimi. Makeaa, kovaa tammisuutta on liikaa. Jälkimaku vyöryttää edelleen pippurisuutta ja imelää tammisuutta, jossa tanniinisuus alkaa nousta kovasti. Yrttisessä päässä on minttua, eucalyptusta ja mentholia, mutta suolavetinen ja happaman sitruksinen puoli hallitsee tässä aivan liikaa. Finaali on melko pitkä, mutta jää yksipuoliseksi. Vesilisä tarjoilee lisää ruohoisuutta, mutta ei avaa oikein mitään mielenkiintoista mukaan.

Arvio: Selvä pettymys. Lihaisuus on poissa, tilalla on makeaa, yliohjautuvaa tammea. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray 43%

Iäkästä Bunnahabhainia 1970-luvun alkupuolelta on aina juhlallista päästä maistamaan. Dewar Rattrayn 37-vuotias Bunna on kypsynyt täysin ex-bourbonissa.

Bunnahabhain 37 yo 1974/2012, Dewar Rattray

(43%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 6.6.1974–22.2.2012, Cask No. 5673, Bourbon Hogshead, 256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja suolaisuutta, hunajaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Kiteistä sokerisuutta, hunajamelonia, aprikoosihilloa. Mineraalisuus ja eucalyptus tuovat mukavaa särmää, samoin ikääntyneen ja kuivan oloinen tammisuus, jonka mausteisuus tuntuu napakkana. Minttua, jälkiruokaviinimäisyyttä. Herkullinen kokonaisuus. Vesilisä tuo pintaan lisää merellisyyttä ja suolaa.

Maku: Ryhdikäs ja napakka maku, joka alkaa mehiläisvahaisella ja hunajaisella otteella ja varsin runsaalla, kihelmöivällä mausteisuudella. Väsynyt tämä ei ole yhtään. Mineraalisuutta, minttua, eucalyptusta. Sitruksisuutta, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, apilaa, ruohoisuutta. Suutuntuma on melko vahamainen. Hapokas maltaisuuskin on läsnä. Jälkimaku alkaa tammisena ja sokerisena, kirpeänä ja mausteisena. Appelsiinia, vihreää teetä, hapokkuutta, paahteisuutta. Valkoviinimäisyyttä (Grüner Veltliner). Suolaisuus nousee voimakkaasti loppua kohti, toisaalta myös hunajaisuus pitää hyvin pintansa. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä korostaa ruohoisuutta, apilaisuutta ja tiettyä happamia piirteitä.

Arvio: Vahamainen makeus ja mineraalinen napakkuus ovat hienossa balanssissa. Todella hyvää. 90/100