Maistetut

Highland Park 40 yo 48,3%

No niin, nyt lasissa on sitten vihdoin tämä Highland Parkin neljäkymppinen. Olen tätä tiirannut useamman vuoden, kunnes vihdoin koitti aika. Odotukset ovat tiivistyneet metallinhohtoiseksi teräksi tajuntaan.

Hetkellisesti tuntuu siltä kuin Highland Parkin peruskattaus olisi tämän jälkeen tässä, game over. On maistettu core range, valhallat, magnus-sarjat ja muut. Mutta sitten tajusin, että Highland Park 50 yo on vielä kokematta! Sitä en pysty edes ajattelemaan. Nyt keskitytään tähän.

Highland Park 40 yo

(48,3%, OB, +/- 2012, Refill Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, myskinen ja hienostunut. Puuvahaa, ikääntynyttä, kuivaa tammea. Kaakaojauhetta, antiikkinahkaa, mentholia ja melko reipasta aromikkuutta. Pieni turvesavun ailahdus. Rusinaisuutta, hiukan viikunaa, tummaa marjaisuutta, mustikkaa. Verraten paljon makeutta, toffeemaisena ja siirappisena. Vesilisä avaa saksanpähkinää ja piparminttua.

Maku: Hienostunut ja öljyinen, suklainen ja ulotteikas. Kaakaojauhe, siirappi, eucalyptus ja havuisuus tanssivat kielellä. Suklaisuus muodostaa suuhun kalvon, jonka läpi kaikki suodattuu: mentholisuus, kanervaisuus, kaneli, kovat toffeekarkit, herukkaisuus, mustikka, historia, maailma. Tammen kuivuus liikkuu äärirajoilla, mutta sherryinen ote pysyy elävänä kaikesta huolimatta. Antiikkinen nahkaisuus ja runsas yrttisyys tuntuvat vahvoina. Suutuntuma on kaikessa öljyssään herkkä. Jälkimaku vyöryy tumman suklaan ja taatelin kautta luumuiseksi ja rusinaiseksi. Sitruksisuutta, mineraalisuutta ja kepeää turvesavua nousee esiin. Kanervahunaja klassisessa muodossaan löytyy vasta finaalin huipennuksesta. Ihmeellistä, miten maltaisuuskin pysyy mukana. Finaali on erittäin pitkä ja ekspressiivinen. Hienoon ikäviskiin kuuluu tällainen ambivalentti luonne, viimeiseen pisaraan saakka nousee esiin eri makuja ja yhdistelmiä. Mykistävää. Vesilisä nostaa myskisyyttä ja tummaa salmiakkia pintaan. Huh.

Arvio: Ikääntyneen kuivuuden rajalla kulkeva jättiläisviski, joka paljastaa itsestään jatkuvasti uusia puolia. Huikea kohtaaminen. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 92/100. Whisky Magazine 95/100 (Dave Broom), 90/100 (Martine Nouet).

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead 56%

Cadenheadin hienoon Small Batch -sarjaan on poimittu poikkeuksellisesti ex-bourbonkypsytettyä Tamdhua. Mielenkiintoista maistaa, miten sherryjyristä tunnetun tislaamon viski taipuu tällaiseen puuhun.

Tamdhu-Glenlivet 22 yo 1991/2014, Cadenhead

(56%, Cadenhead Small Batch, 1991–6/2014, Bourbon Hogsheads, 522 bts., 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen, mausteinen, öljyinen ja iso. Upea havuisuus, eucalyptusta ja intensiivistä metsäisyyttä. Hiukan savuisuutta, joka tulee kauniisti esiin. Samaan aikaan tuoksusta löytyy vartalovoidetta ja kukkaisuutta, hedelmäistä runsautta ja raikkautta. Mineraalisuuttakin. Hieno! Vesilisä nostaa vahaisuutta.

Maku: Öljyinen, tamminen ja pistelevän mausteinen, suuri makupaletti. Persikkaa, päärynää, makeaa ja runsasta hedelmäisyyttä. Öljyisyys tekee tästä täyteläisen ja intensiivisen. Tammi on ehkä hiukan liiankin ärhäkkää. Teen karvautta ja raa’an banaanin happamuutta tulee esiin, se leikkaa persikkanektarimaista makeutta lujalla otteella. Pieni laventelikin löytyy, siitä pidän aina. Eucalyptuksen raikkautta ja mineraalisuutta. Jälkimaku leijuu savuisuuden äärellä, öljyisen hedelmäisyyden ja kurkkupastillin viileyden ympärillä. Eucalyptusta, piparminttua, havuisuutta. Kuivuus pitkästi ja komeasti. Vesilisä korostaa minttua mukavasti.

Arvio: Loistavan tuoksun jälkeen maku jää pykälän jälkeen, kunnes jälkimaku nousee taas sfääreihin. Kaikkineen oivallinen viski, vaikka ei silti täysin eeppinen. 89/100

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers 57,35%

Tämän on sanottu olevan Lagavulinia. Vaikea tietää ihan tarkalleen. Mielenkiintoista… Ei muuta kuin maistamaan.

Classic of Islay 2015, Jack Wiebers

(57,35%, Jack Wiebers, NAS, 2015, Cask No. 2802, 70 cl)

Tuoksu: Paksua turvesavua, autonrengasta, hikistä kumisaapasta. Osittain törkeä kokonaisuus. Maltaisuus pursuilee makeana, tunkkaisuus ja ummehtuneisuus korostuvat. Silti joukossa on paljon pikantteja yksityiskohtia, kuten makeaa kirsikkaa, oikein rasvaista pekonia ja omenahilloa palaneella paahtoleivällä. Siirappia, hunajaa, rancio-fiilistä. Robusti ja imelä. Vesilisä avaa ruohoisen ja yrttisen puolen mukavasti.

Maku: Tasapainoisempi kuin tuoksu antaa odottaa. Turvetta tukemassa on runsaasti salmiakkia, hiilisavua, tuhkaa, lääkemäisyyttä. Terävyyttä ja pippurisuutta löytyy. Toki mukana on edelleen se autonrengas, siirapilla valellut kumisaappaat ja uuniin unohtunut nyhtöpossu kolakastikkeessa. Imelyys on rajua. Suutuntuma on täyteläinen ja muhkea. Jälkimaku jää hiukan yksipuoliseksi, kun turvesavu ja tamminen pistävyys, yskänlääke ja salmiakkijauhe ampuvat piippunsa tyhjiksi. Vesilisä avaa suolaisuutta ja merellisyyttä, tuo kaivattua raikkautta mukaan.

Arvio: Odottamattoman törkeä ja iso viski. Melko nuoren oloinen, mutta asennetta löytyy. En yleensä innostu tunkkaisista viskeistä, mutta tässä sekin puoli pelittää varsin kiitettävästi. 87/100

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice 52,5%

Tällainen indie-Lappari pyörähti lasissa.

Laphroaig 19 yo 1990/2010, Mackillop’s Choice

(52,5%, Mackillop’s Choice, 29.10.1990–6/2010, Bourbon Cask, Cask No. 11725, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tervainen, salmiakkinen. Runsas limetti, melko imelä sitruksisuus. Tammisuus tuntuu hienostuneena ja varsin iäkkäänä. Yskänlääkemäinen vivahde. Lakritsia, omenaisuutta, hiukan vaniljaa. Varsin muhkea kokonaisuus. Vesilisä tuo paljon sitruksisuutta ja lakritsia.

Maku: Salmiakkijauhetta ja savua, pippurisuutta ja hiukan tervaa. Sitruunalakritsia. Tölkkiananasta ja siirappisuutta, omenaa ja päärynää. Vaniljaa, minttua, makeaa yrttisyyttä kaikkineen. Makeaa yskänlääkettä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runsas. Jälkimaku on paahteinen ja erittäin pippurinen, kireän tamminen ja savuinen. Terävä lääkemäisyys kiristyy loppua kohti. Omenainen ja yrttinen, varsin järeä. Finaali on keskipitkä ja vahva. Vesilisä korostaa omenaa ja mehumaisuutta.

Arvio: Vahva ja melko makea Laphroaig. 87/100

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail 43%

Scapan tuotantoa on näkynyt markkinoilla verraten vähän. Gordon & MacPhail on poikkeus, siltä on tullut näitä lisenssipullotteita melko säännöllisesti ulos. Jonkin olen joskus jopa maistanut.

Nyt käsissä on tämän vuosituhannen puolella tislattu Scapa, joka on viettänyt noin 11 vuoden ikänsä kokonaan ensimmäisen täytön ex-bourbonissa.

Scapa 2001/2012, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2001–2012, Licenced Bottling, 1st Fill Bourbon Barrels, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynää ja käsirasvaa. Itse asiassa suorastaan räjähtävä päärynä, täysin hallitseva tässä kokonaisuudessa. Hiukan vesimelonia ja kurkkua. Tammi tuntuu melko nuorekkaana, mutta pysyy silti aisoissa. Raikasta ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Mieto ja kevyt kokonaisuus.

Maku: Päärynä hallitsee myös makupalettia. Tammisuus on osin rosoista, tiettyä liimamaisuuttakin on mukana. Kevyttä vaniljaa. Omenaa, vesimelonia, trooppista hedelmää. Suutuntuma on hyvin kevyt ja osin jopa vetinen. Tässä on varsin vähän mitään, mistä ottaa kiinni. Jälkimaussa vihreä tee ja katkeruus tulevat esiin, tammi puree melko äkäisesti kiinni. Minttua, vihreää omenaa. Mausteisuutta ja paahteisuutta löytyy jonkin verran, mutta kovin lyhyeksi ja vaatimattomaksi finaali jää. Silti tässä kokonaisuudessa on jotain hyvin miellyttävääkin. Todella helppo tapaus.

Arvio: Päärynäpommi, joka jää lopulta melko vetiseksi. Perusmaku on silti ihan nätti. 80/100

Caol Ila Moch 43%

Moch on Caol Ilan NAS-osaston entry-level-viski. Kuulemma vähän kevyempi ja helposti lähestyttävämpi kuin 12-vuotias. Mutta… jos se 12-vuotias on jonkun mielestä raskas ja vaikeasti lähestyttävä… No joo, maistetaan.

Caol Ila Moch

(43%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nokinen ja lihaisalla tavalla rasvainen. Turvesavua riittää, samoin haudutettuja uunijuureksia, juuri näitä nuoren savuviskin elementtejä. Mielenkiintoinen kirpeä hapokkuus kuitenkin lisää kiinnostavuutta. Hedelmäisyyttä tulee läpi kitsaasti, lähinnä sitruksisuutta ja omenaa. Mineraalisuutta, merellisyyttä.

Maku: Nuorekas turvesavuisuus kohtaa nokisuuden ja rasvaisuuden. Sitruksisuus joutuu melko lujan hapokkuuden ja tammisen kireyden puristukseen. Suolaisuus puskee vahvasti pintaan. Myös pientä salmiakkia ja tervaa löytyy. Suutuntuma jää aavistuksen ohueksi. Hedelmäisyys jää sitruunaisuuden varaan. Jälkimaku alkaa todella paahteisena, uunijuurekset ovat tummuneet raskaasti. Myös salmiakkijauhe ja tervapastilli korostuvat. Sitruksisuus ja mineraalisuus nostavat päätään loppua kohti, samoin raskas nokisuus ja tamminen purevuus. Finaalin mitta ja syvyys jättävät kuitenkin melkoisesti toivomisen varaa.

Arvio: Melko tavanomainen ja osin ohut savuviski, jossa on toki ihan asiallista terää. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 82/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6). Whisky Magazine 75/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet).

BenRiach 17 yo Septendecim 46%

Maistelussa vanha tuttu, BenRiachin turpeinen Septendecim. Jostain syystä tästä on jäänyt laittamatta blogiin merkintä, joten korjataan asia.

BenRiach 17 yo Septendecim

(46%, OB, +/- 2015, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa ja sitruksinen yhtä aikaa. Varsin raikas, vaikka hiilinen turvesavu puskee päälle. Pekonia, reippaasti omenaa, jotain hiukan eltaantunutta rasvaa, ryhdikästä hedelmäisyyttä, savumakkaraa, eucalyptusta. Hiukan sekavan oloinen tapaus, jossa bourbonsävyt hakevat paikkaansa savun keskellä. Vesilisä vapauttaa paljon ruohoisuutta ja kevyttä yrttisyyttä.

Maku: Sitruksinen ja mineraalinen, samaan aikaan rasvainen ja savumakkarainen. Turvesavua tulee melko hiilisellä tavalla. Mukana on sentään myös omenaa ja vaniljaa. Kurkkupastillisuutta, eucalyptusta. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, hetkellisesti jopa ohut. Jälkimaku on vaniljainen, mineraalinen, lihaisa, omenainen. Melko sekava kokonaisuus edelleen. Finaali yltää enintään keskipitkäksi. Vesilisä tuo hiukan minttua ja tuoretta ruohoisuutta.

Arvio: Melko ruohoinen ja sekava, ex-bourbonista ei saada ihan valtavasti sävyjä irti. Jää jotenkin ohueksi kaikessa hiilisyydessäänkin. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 7). Dramming 68/100.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE on tällä kertaa noin kymmenvuotiasta. Näiden taso on vaihdellut vuosien varrella sen verran paljon, etten osaa odottaa oikein mitään. Maistamalla se selviää.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2005–2015, Batch TD-S: 5RD, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsiä sekahedelmiä, salmiakkia, turvesavua. Lääkemäinen ja suolainen puoli on vahvasti pinnassa. Salmiakkijauhetta, mineraalisuutta. Samaan aikaan runsaasti rasvaista savumakkaraa ja pekonia, luumuhilloa, imelää BBQ-kastiketta. Tuntuu tutulta aiempiin verrattuna. Vesilisä tuo hammastahnamaista piparminttua ja kirpeää omenaa.

Maku: Salmiakki ja hiilisyys korostuvat maussa, turvesavu on varsin pistävää ja tammisuus tuntuu yllättävän reippaana ja nuorekkaana. Ylikypsiä sekahedelmiä, kuivattuja luumuja, lihaisaa rasvaisuutta, pekonia ja muuta oheistarviketta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko rasvainen. Pientä suklaisuutta, omenahilloa, siirappia. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja räiskyvänä, kunnes tammi nappaa kiinni. Mustapippuri tuntuu vahvana. Tanniinit kuivattavat suuta melko nopeasti ja reippaasti. Savumakkara, lääkemäisyys, salmiakkijauhe ja mineraalisuus tuntuvat melko pitkään. Kelvollinen, vähintään keskipitkä finaali, jossa pippurisuus pysyy mukana hamaan loppuun asti. Vesilisä keventää ilmettä roimasti ja tuo kurkkupastillin raikkautta mukaan.

Arvio: Jälleen ihan maistuva DE, mutta sekavuus ja tasapaino-ongelmat tuntuvat jossain määrin reippaina. 85/100

Green Spot 40%

Yellow Spot ei taannoin järisyttänyt maata jalkojeni alla, vaikka siitä periaatteessa ihan pidinkin – noin niin kuin irkkuviskien asteikolla. Nyt kourassa on pykälää kireämpi kaveri, Green Spot.

Green Spot

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskia, hapokasta maltaisuutta. Jokin makrillimainen eltaantuneisuus on mukana, käynyttä omenamehumaisuutta. Banaanikakkua, siirappisuutta, kanelia. Paksua vaniljakastiketta. Tuoretta ruohoa. Melko roteva tuoksu kaikkineen, mutta läpi tunkee melkoisia outouksia.

Maku: Makea banaanikakku kohtaa ummehtuneen maltaisuuden. Yllättävän paksun ja kermaisen oloinen runko, suutuntumassa on tiettyä öljyisyyttä runsaasti. Omenamehua, makeaa appelsiinia, hiivaleipää, hiukan pahvisuutta. Vaniljakastiketta, mausteisuutta, kanelia, rusinaisuutta. Jälkimaussa tammisuus tulee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, oikein nuorekkaalla ja hiukan liimamaisella kulmalla. Hapanta appelsiinimehua, tölkkipersikkaa siirapissa, outoja yhdistelmiä. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Maltainen, nuori ja hapan viski. Ei puhuttele. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5).

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair 46%

Laphroaigin mahtava 200-vuotisjuhlavuosi ei todellakaan lopu tislaamon omiin tuotteisiin. The Whisky Fair julkaisi tällaisen sherry-Laphroaigin kevään 2015 festareidensa yhteydessä. Sen verran houkuttelevalta näyttää, että odotukset nousivat juuri tappiin.

Laphroaig 16 yo 1998/2015, The Whisky Fair

(46%, The Whisky Fair, 1998–2015, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiukan likainen, osin suorastaan bensainen. Herkullista! Merellisyys ja suolaisuus tuntuvat voimakkaina, kostea hamppuköysi ja märät laiturilankut. Mineraalisuutta, kuivankarheaa lääkemäisyyttä, jodia. Sherryisyys pyörii enemmän joulukakussa kuin pommiosastolla. Hiilisyyttä ja nokisuutta löytyy myös. Rommirusina-toffeefudgea. Oivallinen tuoksu. Vesilisä kuivattaa tätä selvästi.

Maku: Maukas ja tasapainoinen. Herkullinen yhdistelmä rusinaista maustekakkua ja nokista turpeensavua, hunajaisuutta ja suolaisuutta, tuhtia lääkemäisyyttä ja kirpeää omenaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin jopa helppo, niin sanottu dokabiliteetti on korkealla. Toffeeta ja karamellia riittää. Mausteisuudessa pippurisuus korostuu. Jälkimaku puskee mustapippuria ja lääkettä oikein kunnolla, myös tammisuus näyttää hampaansa. Finaali kääntyy mineraalisuudessaan aluksi hyvin kuivaksi ja osin yksiulotteiseksi, mutta vähitellen hunaja löytyy jälleen savun keskeltä. Melko pitkä lopetus. Vesilisä keventää ja tuo sitrusta mukaan. Sitruunalakritsia, tarkemmin sanottuna.

Arvio: Onnistunut, kevyt ja mukava sherryttely. Jonkinlaista kompleksisuutta jää silti kaipaamaan, nyt kokonaisuus on jopa turhankin helppo. Mutta juotavuus on täydellisesti kohdallaan. 89/100