Maistetut

Tobermory 10 yo 46,3%

Tobermory on Mullin saaren ainoa tislaamo, ja se tuottaa Tobermoryn lisäksi turpeistettua Ledaigia. Tobermory tarkoittaa kirjaimellisesti Marian lähdettä. Odotuksissa on siis raikas ja merellinen viski.

Tobermory 10 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen, lähes eltaantunut. Samalla kuivan valkoviinin kirkasta vaikutelmaa, mineraalisuutta ja suolaisuutta. Kumia, kynsilakanpoistoainetta, hikeä (talia), pahvia. Jyväisyyttä, leivosmaisuutta, kookosta. Ei kutsu maistamaan.

Maku: Kirpeä ja tuoksun luomia odotuksia selväpiirteisempi. Sitruunaa (sekä kuorta että mehua), suolaa, hapokasta maltaisuutta, paahtoleipää, corn flakes -muroja, mineraalisuutta, kuivaa valkoviiniä, kookoslastuja. Vihreää omenaa, kirpeää greippisyyttä. Suutuntuma on öljyinen mutta skaala kuiva ja terävällä tavalla kirkas. Jälkimaku nousee maltaisena, aseöljyisenä, kookoksisena, suolaisena. Loppua kohti hunajaisuus ja eräänlainen havuisuus tulevat hiukan esiin, mutta silti loppuvaikutelmaksi jää hapan maltaisuus ja kuivan hedelmäinen kirpeys.

Arvio: Sokerinen maltaisuus yhdistyy kuivaan suolaisuuteen. Hiukan omituinen viski. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 79/100 (per 4). Dramming 65/100. Whisky Magazine 76/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet).

Glenmorangie Companta 46%

Glenmorangie jatkaa Dr Bill Lumsdenin johdolla erikoisten kypsytysyhdistelmien kokeilemista. Companta on kypsynyt ex-punaviinitynnyreissä, joista puolet on peräisin Clos de Tartin tilalta (Grand Cru) Burgundista ja puolet Côtes du Rhônesta (jälkimmäiset aiemmin käytössä väkevöidyn viinin kypsytyksessä).

Glenmorangie Companta

(46%, OB, NAS, 2014, Private Edition, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan viininen. Tunkkainen, siirappinen, nahkakalustetta ja rusinakeittoa. Punaista uuniomenaa, ylikypsää luumua, jotain vähän lihaisaakin. Makeaa tammisuutta, kinuskia, kurkkupastillia (eucalyptusta). Kukkaisuutta (ruusuja). Viinisyys on vahvasti pinnassa, mutta oikein hyvällä tavalla.

Maku: Viininen ja mausteinen. Makean siirappinen mutta ryhdikäs mausteisuus pitävät paketin kasassa. Rusinaa, luumua, makeaa tammisuutta, musteisuutta. Body on melko kevyt, mutta makeus ja mausteet pelastavat suutuntuman. Punaviinimäisyys on melkein glögimäistä, osin pähkinäistäkin. Jälkimaku alkaa sangriamaisen makeana ja tuoreen tammisena, mutta kehittyy neilikkaiseen ja punaviinimäiseen suuntaan. Eucalyptusta, tanniineja, hentoa lakritsia, vähän suklaatakin. Erikoinen, herkullinen lopetus.

Arvio: Positiivinen yllättäjä, tasapainoinen punaviiniviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Dramming 85/100.

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition 40%

Cragganmoren Distillers Edition on viimeistelty ex-portviinitynnyreissä (port pipes, 650 litraa). Portviinifinistely on erittäin haastava mille tahansa viskille, joten mielenkiintoista nähdä, miten Cragganmore selviää.

Cragganmore 2000/2013 Distillers Edition

(40%, OB, 2000–2013, Batch No. CggD-6565, Port Wood Finish, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja tunkkainen. Appelsiinia, marsipaania, pistävää viinimäisyyttä. Hiukan eltaantunut vivahde, märkää pahvia ja hikistä villasukkaa. Aavistus nuotiosavua, nahkakalusteita, tupakanpurua. Paksua, punaista suksivoidetta, parafiiniä. Ei kovin kutsuva kokonaisuus.

Maku: Selvästi tuoksua parempi. Viinimäisyys on pinnassa, marjamehumaisena ja pistävänä. Appelsiinia, mustikkakeittoa, tuoretta vadelmaa. Ässä-mix-karkkeja, siirappista makeutta, toisaalla tiettyä hedelmäistä kitkeryyttä. Maltaisuus on hapanta mutta ei niin päällekäyvää kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko vetinen, mutta tunkkaisuus jatkuu. Jälkimaku on kanervainen, hunajainen, miedosti nuotiosavuinen, karkkimainen, vahamainen, esanssinen ja melko ohut. Ei juuri kehity.

Arvio: Epätasapainoinen karkkiviski. Maussa on silti myös jotain miellyttävää. 80/100

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing 60th Anniversary 55,6%

Vuonna 1949 aloittanut Douglas Laing juhlisti 60. toimintavuottaan Port Ellen -pullotteella. Ja aina kun on Port Ellen käsissä, odotukset ovat tapissa. Ei muuta kuin maistamaan.

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing ’60th Anniversary’

(55,6%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 1979–2009, 60th Anniversary, Refill Hogshead, 234 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen, turpeensavuinen ja raikas. Ruohoa, apilankukkaa, timoteitä. Mineraalinen, kivennäisvettä ja rieslingiä. Sitruunamehua, aprikoosia, vihreää omenaa. Hunajaa, hiukan suolaisuutta (sormisuolaa), yrttisyyttä (provençal). Hieno ja kutsuva. Vesilisä tuo makeutta, menthol-pastilleja ja tammea.

Maku: Ruohoinen, tuoreen heinäinen ja ryhdikkään maltainen. Sitruunainen ja turpeinen, pistävän pippurinen ja mausteinen. Savu pilkistää välistä. Tuore hedelmäisyys on sulkeutuneempaa kuin tuoksussa, heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko rasvainen. Omenaa, yrttisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku nousee maltaisena, aamiaismuromaisena ja sitruunaisena. Paljon tammea, mausteita ja voimakas pippuri, vähitellen myös hunajainen makeus. Vesilisällä robusti tammisuus nousee, samoin paahteisuus ja musta tee.

Arvio: Ruohoinen ja hedelmäinen PE. Kestää hyvin vettä muttei nouse aivan kärkeen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch 55,2%

Ardmore on itäisen Ylämaan suuri tuntematon, Teacher’s-sekoiteviskin koti. Tämä Cadenheadin pullote on kypsynyt 16 vuotta ex-bourbonissa.

Ardmore 16 yo 1996/2013, Cadenhead Small Batch

(55,2%, Cadenhead, Small Batch Release, 1996–2013, Bourbon Hogshead, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja maltainen, suorastaan jyväinen. Kirkas profiili, hunajaa ja turpeensavua. Savu ei lyö yli, vaan lepää taustalla. Aamiaismuroja, kookosmaitoa, vartalovoidetta, jotain puhdistusainetta, metallisuutta, ruutia. Mineraalisuutta, pistäviä mausteita. Lisätty vesi vapauttaa rasvaisia komponentteja, kukkaisuutta (voikukkaa) ja vähän lempeämpiä mausteita ja yrttejä (vanilliinisokeria, sitruunamelissaa).

Maku: Sitruunankuorta, suolaisuutta, vahvaa maltaisuutta. Rasvainen suutuntuma, bourbonkypsytyksen mausteisuus ja glyserolisuus tuovat potkua, samoin turpeensavu. Aamiaismurot seuraavat tuoksusta, nyt mukana on myös puuroa ja jotain leivosmaista (vaniljaviineriä). Hunajaa, sitruunamelissaa, anista. Jyväinen viljaisuus. Jälkimaku on hunajainen, turpeinen, hiukan lyijyinen, savuinen, mineraalinen, ruutinen, melko pitkä. Vesilisä tuo makuun voikukkaa, nestesaippuaa, minttua. Vettä voi lisätä runsaasti, viski kestää hyvin.

Arvio: Melkoinen rasvapaukku. Ei oikein tasapainossa, vaikka ulotteikas onkin. 83/100

Bowmore 16 yo 1991/2007 Port Matured 53,1%

Portviinikypsytys on mielestäni yksi vaarallisimpia. Joskus pienelläkin finistelyllä port lyö yli, ja silloin sitä ei kestä kukaan. On aika kokeilla, miten Bowmoren vuonna 1991 tislattu pullote onnistuu vaikeassa lajissa.

Bowmore 16 yo 1991/2007 Port Matured

(53,1%, OB, 1991–2007, Port matured, 18000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, viininen ja lehtisavuinen. Makeaa viinisyyttä, siirappia, mausteita (kanelia), lakritsia, hiukan tervaa, märkää maa-ainesta, turvetta, tallia. Maltaisuutta, luumua, rusinoita. Iso ja komea tuoksu. Vesilisä korostaa lakritsia ja tuo esiin hieman lihaisuutta.

Maku: Viinimäisyydessään suuri kokonaisuus. Portviinisyys maistuu makeana, siirappisena ja suorastaan sherryisenä, ei ollenkaan kuivana tai tukkoisena. Luumuja, rusinoita, suklaata, paljon lakritsia. Runsas makupaletti lepää hienosti keskivahvan bodyn varassa, balanssi on kohdallaan. Jälkimaku alkaa suklaisena, maltaisena ja aavistuksen kitkeränä. Yllättäen tammi ei mitenkään hallitse. Hunajaisuus ja glögimäisyys, pähkinä ja rusinat nousevat lopuksi. Vesilisä vapauttaa turpeista lihaisuutta, anista ja ufo-karkkeja (!).

Arvio: Tässä on jotain, mitä ihailen. Portviinikypsytys on onnistunut loistavasti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 79/100 (Dave Broom), 75/100 (Martine Nouet). Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena voimakas Bowmore”.

Balblair 1989/2013, 46%

Balblairin hedelmäiset viskit eivät ole koskaan oikein auenneet minulle. Näistä vuoden 1989 refill-bourbontynnyreistä on julkaistu jo kolme pullotuserää.

Balblair 1989/2013

(46%, OB, 1989/2013, 3rd release, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja ruohoinen. Apilankukkaa, akaasiahunajaa, aloe veraa. Appelsiinia, omenaa, kiiviä, vesimelonia, vaniljaista makeutta, kookoskermaa. Runsas ja maukas kokonaisvaikutelma, vaikka ei erityisen poikkeava. Raikkauden ja voiman sekä kirpeyden ja tukevuuden välillä vallitsee hienostunut tasapaino.

Maku: Tammisuus on pinnassa, mutta hedelmät säestävät hienosti: appelsiinia, vesimelonia, omenaa, persikkaa, kiiviä. Hunajaista makeutta, eucalyptuksen raikkautta, aromista maltaisuutta. Mausteinen ja hiukan pisteliäs kokonaisuus, silti vaniljainen ja hetkellisesti pehmeän kookoksinen. Kehittyy hyvin, balanssi on oivallinen, body ryhdikäs ja suutuntuma mukavan intensiivinen. Jälkimaku alkaa maltaisena ja hiukan vanerisena, mutta tammi, mausteet, minttu, inkivääri, apilaisuus ja sitruksisuus jatkavat kulkuaan pitkään.

Arvio: Tasapainoinen viski, puhtaasti bourbonkypsytettyjen korkeampaa keskitasoa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor 84/100 (per 1).

Oban 1998/2013 Distillers Edition 43%

Obanin Distillers Editionissa on niin mielenkiintoinen viimeistely, että Obaniin muuten melko välinpitämättömästi suhtautuvana kiinnostun silti saman tien. Se on viettänyt ex-bourbonin jälkeen noin kaksi vuotta Montilla Fino -sherrytynnyreissä.

Fino on siis sitä kuivaa sherryä, tosimiesten juomaa. Pidän kovasti, kuumana päivänä, oliivien kanssa. Mutta nyt maistetaan viskiä.

Oban 1998/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2013, Batch No. OD 162.FX, Montilla Fino Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hajustemainen ja hiukan erikoinen ensivaikutelma. Maltainen toki, hunajaa myös, mutta laventeli ja muu kukkaisuus (tulppaaneja) puskee läpi vahvasti. Suolaisuutta, saippuaa, mandariinia, hiivaisuutta, vappusimaa, rusinoita, sitruunankuorta. Keväinen tunnelma. Tammea, kuivan sherryisiä nuotteja.

Maku: Voimakkaan tamminen aluksi, tuore tammi on maussa pitkään päällimmäisenä. Sen jälkeen tulevat maltaiset sävyt, vahva suolaisuus, sitruunankuori ja kuivakka sherryisyys. Hapan yleisilme, mutta kirpeydessä on myös jotain kiehtovaa. Kaakaota, hiivaa, hiukan salmiakkia, taustalla hentoa turpeensavua. Suutuntuma on melko rasvainen, vaikka maku on suolainen ja mineraalinen. Suolavesi seuraa jälkimakuun, joka on edelleen tamminen mutta ei enää niin tanniininen. Rusinoita, mandariinia, sitruunaa, saippuaa.

Arvio: Suolainen ja merellinen viski, jonka sherryviimeistely on omaperäinen ja maistuva. 85/100

Bowmore 30 yo Sea Dragon 43%

Bowmoren 30-vuotias, lisänimeltään Sea Dragon, on ollut unelmissani jo pitkään. Sen tynnyrit ovat kypsyneet Bowmoren Vault No. 1:ssä, joka on Skotlannin vanhin viskivarasto. Nyt viimein on aika syventyä tuon legendaarisen nesteen äärelle.

Bowmore 30 yo Sea Dragon

(43%, OB, 70 cl)

Tuoksu: Syvä ja herukkainen. Savu on hienosti integroitunut. Tupakkaisuutta, etäistä turpeensavua, itämaisia mausteita, mustaherukkaa, paahtuneisuutta, tammea, katajanmarjaa, sitrusta, suolaisuutta, tuoretta puuta, makeutta. Hieno ja elävä paletti, valtava skaala. Hiljaiseksi vetää.

Maku: Erittäin intensiivinen ja suuri viski. Wow. Herukkaisuus on pääosassa, mustaherukka ja boysenmarja ja muut, täydellisessä tasapainossa makeahkon tammen ja kuivakan turpeensavun kanssa. Maltaisuus nousee mielenkiintoisesti keskivaiheilla, hapokkaana ja sitruksisen ryhdikkäänä. Sivusta ilmaantuu jopa aromikasta humalaisuutta. Löytyy tervaa ja lakritsia, tupakkaisuutta, suolaa, sitruunaa, tammea, eucalyptuspastilleja, havuisuutta, nahkaisuutta. Body on keskitäyteläinen ja tekstuuri tiivis. Jälkimaku alkaa piparminttuisena (hammastahnaa) ja sitruksisena, kunnes tulee ilotulitus: marjoja, tammea, pippuria, hunajaa, ikuisesti.

Arvio: Kaikkien mainesanojensa veroinen viskiklassikko. Huikea elämys. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 91/100.

Lagavulin 1997/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition on aina liikkunut vaarallisilla vesillä: savuviskin yhdistäminen PX-tynnyrin makeuteen ei ole mikään helppo juttu. Usein se on kuitenkin onnistunut tavoitteessaan.

Tutkitaanpa, miten vuoden 2013 pullote pärjää.

Lagavulin 1997/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1997–2013, Batch No. lgv. 4/502, Double Matured, 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen ja hiilisavuinen. Yllättävän kuiva. Vähitellen löytyy palanutta sokeria, uuniomenoita, maitosuklaata, maapähkinöitä. Turvetta, kalkkia, jodia. Sammutettua nuotiota, poltettuja tulitikkuja. Huomattavan huokoinen tuoksu, makeus on ohuempi kuin aiemmissa versioissa. Missä täyteläisyys?

Maku: Hiilisavua ja hiukan kitkerää kahvia. Salmiakkijauhetta, hiukan tervaa, turvetta. Poikkeuksellisen kevyt body Lagavulinille, makeuttakin saa PX:stä huolimatta hakea. Tiettyä karkeutta tässä on, vaikka siirappia ja hunajaa alkaakin löytyä vähitellen. Kumimaista kitkeryyttä ja paahtunutta karvautta on niiden rinnalla. Tasapaino on kateissa, vaikka yleisilme on toki ihan laadukas. Jälkimaku on tervainen, makean tamminen, salmiakkijauheinen, suolainen, loppua kohden hapan, melko pitkä.

Arvio: Kuivempi ja tekstuuriltaan huokoisempi kuin aiemmat maistamani pullotukset. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.