Maistetut

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden 50%

Ruotsalaiset saivat tällaisen The Crazy Swede -työnimellä tunnetun Arranin, joka on paperilla lupaava: raskaasti turpeinen tisle, järeät Oloroso-sherrytynnyrit. Mikä voisi mennä pieleen? Systembolagetille tehty pullote on kuitenkin jossain määrin jakanut mielipiteitä. Kriitikoiden mielestä viski on kerroksellinen ja ohut. Ilmeisesti ikää viskillä on vähintään seitsemän vuotta.

Toisaalta pitää muistaa, että tämä on nykymittapuulla huokea erikoispullote, euroissa viidenkympin luokkaa. En odota mahdottomia, vaikka taannoinen Flickenschildin Arran-pullote vähän vastaavilla spekseillä olikin aivan mainio tapaus.

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden

(50%, OB for Sweden, NAS, 2021, Heavily Peated, Sherry Casks, 9500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja runsaan sherryinen välittömästi. Salmiakkinen ensikosketus. Tervaa ja suolaa, ruskeaa sokeria ja viikunahilloa. Kypsää kirsikkaa, kuningatarhilloa, saksanpähkinää. Hiukan kuivalihaa, savustuslastuja, tummaa suklaata. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja tuo makeaa persikkaa pintaan.

Maku: Pehmeän turvesavuinen, tumman suklainen ja suolaisen salmiakkinen ensipuraisu. Rusinaa, hilloisuutta, uuniomenaa. Hiukan kahvia. Makeampi ja pehmeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, joskin suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen eikä runko ole järin tymäkkä. Hapan tammisuus, bbq-kastike, tuhkaisuus ja suolaisuus keittyvät nätisti kokoon. Sherryn tuomat sävyt ovat täynnä hapokasta hedelmää, kuivattua aprikoosia, pähkinää ja kirpeää yrttisyyttä. Pientä levottomuutta, mutta kiinnostavalla tavalla. Jälkimaku on suolainen ja salmiakkinen, tammi käy erittäin happamaksi ja yrtit puskevat pintaan. Espressoa, paahdettuja pähkinöitä, mustapippuria. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kireää tammea. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta entisestään, mutta ei tuo oikein mitään uutta esiin.

Arvio: Onnistunut pullote omissa puitteissaan. Jälkimaku vain jättää toivomisen varaa. 85/100

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli 45%

Lasissa tällä kertaa mielenkiintoinen Glen Garioch Samarolilta. Toiset ovat olleet tästä innoissaan, toiset pettyneet.

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1990–4/2013, Cask No. 5874, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja ruohoinen, hiukan päärynäinen ja varsin raikas. Sitruunaa ja tölkkiananasta, vähän vaniljaa ja kermaa. Jännä hiilisyys ja pieni nokisuus puskee läpi. Märkää maata, kostunutta heinää. Pientä puuromaisuutta ja voita. Tammessa on hapan vire. Vesilisä tuo pientä saippuaisuutta pintaan.

Maku: Tuoksua vakuuttavampia välittömästi. Hieno mineraalisuus ja ruohoisuus tulee ensin esiin, mutta runsas sitruksisuus, mahtava suolaisuus ja nautinnollisen kuiva, vähän tervainen ja nokinen turvesavu nostavat tämän uudelle tasolle. Suutuntuma on melko kevyt ja runko jopa hento, mutta sitruksen ja hiilen yhteispeli on upeaa. Tammessa todella on hapan sävy, joka istuu hyvin kokonaisuuteen. Päärynä tuntuu kirpeältä ja pientä herukkaisuuttakin löytyy. Tietty maanläheisyyskin toimii. Kaikkineen tässä ei ole mitään häiritsevää eikä kokonaisuuteen kuulumatonta. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin nokinen. Hiilen, suolan ja ruohoisuuden keskellä tammessa on varsin nautinnollinen happamuus. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä korostaa tervaa ja anista.

Arvio: Tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Varauduin pettymäänkin. Äkkiseltään ihan perusviskin oloinen liemi nousee muutamalla hienolla elementillä kokonaan toiselle tasolle. 87/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 89/100.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram 48,7%

Maistossa mielenkiintoiselta vaikuttava mysteeripullote Speysidelta. Nämä Secret Speyside -viskit ovat välillä melkoisen miellyttäviäkin yllätyksiä. Kypsytysikää on tällä kertaa 26 vuotta, ja liemi on lillunut puncheon-kokoisessa sherrytynnyrissä.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram

(48,7%, The Daily Dram for Bresser & Timmer, 1994–2020, Sherry Puncheon, 70 cl)

Tuoksu: Ei vakuuta yhtään. Ruohoa, märkää pahvia, heinää, kosteaa lehtikasaa. Märkää sedimenttiä. Vähitellen löytyy sentään vaniljaa ja pientä marsipaania, aavistus minttuakin. Ohut kuin mikä, ei oikein mitään ryhtiä. Toffeeta, vähän rusinaa ja hiukan makeaa persikkaa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja sokeria esiin.

Maku: Yhtä ohut kuin tuoksu, mutta tyyli on aivan toisenlainen. Todella mausteinen, kirpeän sitruksinen, jopa vähän hapan yleisilme. Mustaherukkaa, musteisuutta. Häiritsevän iso metallinen sivuääni, jota märkä pahvi edelleen säestää. Hedelmät kallistuvat ananaksen, aprikoosin ja kirpeän omenan suuntaan. Sherrytynnyri on ollut täysin lopussa, koska siitä on tullut mukana lähinnä puisevuus. Suutuntuma on todella ohut ja runko vaatimaton. Jälkimaku on mausteinen, minttuinen ja musteinen. Märkä pahvi ei jätä rauhaan. Tammi tulee nyt kunnolla läpi, karheana ja vaativana. Kirpeä marjaisuus, hapan sitruksisuus ja edelleen tietty kitkerä ruohoisuus pysyvät kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vähän anista ja muita yrttejä.

Arvio: Todella iso pettymys. Märkää pahvia ja metallisia sivuääniä. En viitsi lähteä edes arvailemaan, mistä tislaamosta tämä on peräisin. 79/100

Glenallachie 15 yo 46%

Paperilla tämä Glenallachien 15-vuotias perustuote näyttää hyvältä, kun etiketissäkin on Billy Walkerin nimi. Viimeistelyssä on käytetty PX-tynnyreitä ja pienempiä sherrytynskiä, jotka ovat olleet Walkerin leipälaji.

Mutta tästä pullotteesta ei ole juurikaan pidetty. Yritän silti maistella tämän ilman ennakkokäsityksiä, vaikka Walkerin tekemisten pitkäaikaisena fanina se ei tietenkään ihan täysin onnistu. Enkä nyt aivan innoissani ole ollut Glenallachien perustuotteistakaan.

Toisaalta viimeksi maistamani portviinikypsytetty single cask oli oivallinen, joten potentiaaliakin löytyy.

Glenallachie 15 yo

(46%, OB, 2021, Oloroso & PX Sherry Hogsheads & Puncheons, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja tuhdin sherryinen. Hillomaisuutta, etenkin mustaherukkaa ja vadelmaa. Kuivattua luumua, kanelia, uuniomenaa, rusinaa, makeaa appelsiinia. Nahkaa, maltaisuutta, paahdettua pähkinää, tummaa suklaata. Tammi tulee melko reippaasti läpi. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja minttua.

Maku: Yhdistelmä imelää kermaisuutta ja vähän kireää hapokkuutta. Rusinaa, luumuhilloa, kermatoffeeta, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, kuivattuja banaanilastuja, kanelia. Tasapaino vähän hakee. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko ohuehko. Maltaisuus ja reipas tammi saavat tämän tuntumaan ehkä vähän ikäistään nuoremmalta viskiltä. Jälkimaku on suorastaan kuiva, havuinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kanelia, kuivattuja luumuja ja pientä sitruksisuutta. Tammi tulee läpi varsin tanniinisena ja mausteisena. Espresson seassa pientä salmiakkisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan vähän erikoisen metallisen sivuäänen.

Arvio: Keskitason sherryttely. Nyt mukana ei ole enää rikkisyyttä, kuten ilmeisesti aiemmin on ollut. Silti jotain epätasapainoista ja vähän epäkypsääkin tässä on. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Kiva perus sherryttely, mutta ei mitenkään säväyttävä”.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing 62,1%

Lasiin pääsi tällä kertaa todella monelle viskikaupalle tehty erikoispullote Blair Atholin tislaamon tuotannosta. Volttipuoluehan tämän liemen riemumielin hyväksyy.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing

(62,1%, Douglas Laing, Old Particular for Dram 242, Jürgen’s Whiskyhuis, De Straffe Hoek, Wine 4 You, & Prima Vinum, 3/2009–8/2020, Cask No. DL 13994, Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja öljyinen, varsin ruohoinen ja omenainen. Hunajaa ja kermatoffeeta, jotain leivosmaista, vaniljakastiketta, hedelmäsiirappia. Painava kokonaisuus, rommirusinaa ja mausteisuutta, tammista sävykkyyttä. Sherry iskee hedelmäisestä kulmasta. Vesilisä tuo esiin herukkaa ja mandariinia.

Maku: Iso ja painava saman tien, kermainen ja hedelmäsiirappinen. Hunaja ja tammi taistelevat kovalla voimalla, sherry puskee sekä ylikypsää hedelmää että tiettyä suolaisuutta. Ruohoisuus ja mausteet iskevät kiinni. Kirpeää omenaa, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko järeä. Sherryn mukana tulee hiukan muovailuvahaa ja jotain vähän lenseää. Leivosmaisuus on todella kosteaa ja vähän hapantakin. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean hedelmän, imelän hunajan ja leivosmaisen happamuuden ympärillä. Kirpeää tammea, mausteita. Varsin pitkä finaali. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Arvio: Erittäin muhkea ja varsin monipuolinen Blair Athol. Kyllä maistuu näin kesäaikaan. 85/100

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library 52,2%

Mielenkiintoisen oloinen Caperdonich tällä kertaa lasissa. Olen kolunnut aiemmin lähinnä vuosikertaa 1992, ja nyt nokan edessä on kaksi vuotta myöhemmin tislattua tavaraa. Näissä on oma viehätyksensä.

Caperdonich 18 yo 1994/2012, Liquid Library

(52,2%, The Whisky Agency, Liquid Library, 1994–2012, Refill Hogshead, 312 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja sitruunaa, ruohoisuutta ja kukkaisuutta. Hyvä hunajainen hedelmäisyys, mangoa ja kypsää persikkaa etenkin tulee läpi. Keltaista luumua, hunajamelonia. Maltaisuutta ja heinää, tiettyä rotevuutta ja öljyisyyttä. Paahteisuutta ja napakkaa tammea. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja viinikumia esiin.

Maku: Vahamaisuus ja paahteisuus toimivat hienosti yhteen. Pientä hiilisyyttä jopa. Mehiläisvahaa, toffeeta, hunajamelonia, nautinnollisen kirpeää sitruunaa. Hedelmätarjotin on muutenkin runsas, mangosta kypsään omenaan ja hedelmäsalaattiin. Vaniljaa, minttua, mausteisuutta. Tammi on melko tuoreena pinnassa, mutta tukee hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen. Maltaisuutta, kuivattuja banaanilastuja, hapokkuutta. Jälkimaku pyörii edelleen oivallisesti vahan ja hedelmien ympärillä. Paahteisuus tummuu lisää ja tuo yrttejä esiin. Sitruuna ja minttu saavat seurakseen hiukan pippuria. Oliiviöljyä, napakkaa tammea, toffeeta, mysliä, hunajaa. Melko pitkä ja hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä availee hedelmiin lisää sävyjä ja lisää kermaisuutta.

Arvio: Ihan parhaita maistamiani Caperdonichin viskejä. Mehiläisvaha ja hedelmät pelaavat upeasti yhteen. 86/100

Macduff 9 yo 2012/2021, Asta Morris 57,7%

Maistelussa nuorta Macduffia Asta Morrisille. Nyt on taas nuorta viskiä ja kovaa sherrykäsittelyä, vähän niin kuin äskeisessä 9-vuotiaassa Glenburgiessa.

Näissä Bert Bruyneelin valitsemissa tynnyreissä on aina jotain omaperäistä ja koukuttavaa, joten vaikka Macduff ei ehkä tislaamona herätä suuria intohimoja (Glen Deveron, anyone?), silti tämäkin lesti vetää puoleensa.

Macduff 9 yo 2012/2021, Asta Morris

(57,7%, Asta Morris, 2012–2021, Cask No. AM 019, Ex-Sherry, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin makea sherrytuoksu, ehkä enemmän siellä terävässä päässä. Kermatoffeeta, siirappia, rusinaa, jotain vähän hapanta. Lakritsia, anista, yrttejä ylipäänsä. Uuniomenaa, kirpeää sitrusta, paahdettua pähkinää, paahtoleipää, ruohoisuutta. Voimaa riittää. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja avaa viinikumia.

Maku: Lakritsinen ja jykevän yrttinen. Omalaatuinen sherrypommi, tumman kahvisella ja terävän hapokkaalla kierteellä. Ei ihan tavallista Macduffia tosiaan. Uuniomena ja sitrus ovat vahvasti läsnä alusta saakka, jotain vähän raakaakin hedelmää näyttäytyy taustalla. Tammi tuntuu melko tuoreena ja tietty jyväinen puraisu tässä on, vaikka sherry toimiikin hienosti ja tuo luonnetta. Suutuntuma on öljyisen painava ja melkein pureskeltava, runkoakin riittää. Mausteisuus pyörii kanelin ympärillä. Jälkimaku on erittäin lakritsinen ja espressomainen, tumman yrttinen ja varsin hapan. Tammi kuivahtaa vauhdilla ja hedelmäisyys menee kirpeän puolelle. Yrtit ja mausteet säestävät keskipitkää finaali. Vesilisä tuo ruskeaa sokeria, kermalikööriä ja jonkinlaista hedelmäpiirakkaa esiin.

Arvio: Erittäin lihaksikas ja tymäkkä Macduff. Laatuviski. Pysyy hiukan paremmin kasassa kuin äskettäin maistamani Glenburgie eikä kadota tislaamon omaa luonnetta. 84/100

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail 43%

The Beast of Dufftown on aina omanlaisensa viskielämys. Gordon & MacPhail on puskenut markkinoille tällaista neljännesvuosisataista Morttia lisenssillä vuosikaudet. Nyt käsiin osunut versio lienee jostain vuoden 2014 kieppeiltä.

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja voita, rasvaa ja lihaisuutta. Erittäin lihaksikas. Hyvät yrtit, vastaleikattua nurmikkoa, hedelmäkakkua, tikkunekkua. Punaisia marjoja, hunajaa, appelsiininkuorta, kirsikkaa, vähän viikunaa. Paahteisuutta ja maltaisuutta riittää, jopa pieneen puuromaisuuteen saakka.

Maku: Pehmeän maltainen, metinen ja yrttinen. Kevyempi ja sävykkäämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Hunaja on pinnassa, samoin tammi ja yrtit. Punainen marjaisuus tulee vadelman ja mansikan komennossa esiin. Hyvä yhdistelmä rasvaista suolaisuutta ja sokerisia sävyjä, tikkunekkua ja toffeefudgea. Suutuntuma on näillä volteilla varsin kepeä, vaikka rungon painon kyllä tuntee. Tammi on mausteisena todella vahvasti läsnä. Sitruksista kirpeyttä, heinäisyyttä, paahdetta. Jälkimaku on todella hunajainen ja marjaisa, toffee ja suolaisuus ottavat hyvin yhteen. Tammi kuivuu hienosti, metisyys ja mausteet pääsevät komeasti esiin. Hedelmäisyys, maltaisuus ja kirpeä yrttisyys saavat seurakseen melkoisen paahteisuuden. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen ja tyylikäs Mortlach. Pidän paljon, vaikka voltteja olisi saanut olla vähän enemmän, jotta maku olisi noussut tuoksun kanssa samalle jykevyyden tasolle. 86/100

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris 52%

Glenburgie ei tislaamona herätä yleisesti suuria tunteita, mutta itse muistelen suurella lämmöllä etenkin yhtä Signatoryn pullotetta, joka meni belgialaiselle Asta Morrisille. Asta Morris on omissakin valikoimissaan julkaissut jo ainakin kahdeksan Glenburgie-pullotetta. Nyt maistossa niistä yksi, tämäkin hyvin nuori ja ex-sherrystä.

Glenburgie 9 yo 2008/2017, Asta Morris

(52%, Asta Morris for Whiskypedia in Lichtervelde Belgium, 2008–2017, Cask No. AM 096, Sherry Butt, 120 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti ja suorastaan lihaisa, rasvainen ja hiilinen tapaus. Ei muistuta edes etäisesti mitään maistamaani Glenburgieta. Tämä menee sekavuudessaan omiin sfääreihinsä, on rusinaa, suklaata, tervaa, suolaisuutta, luumua, salmiakkia ja ties mitä. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja makeaa viinisyyttä.

Maku: Salmiakkinen ja suklainen ote heti alkuun. Sherry tulee voimalla päälle, mutta suolaisuus ja lihaisuus sekoittavat pakkaa. Erikoinen eläin! Ei kaukana savuviskistä, niin roisi on hiilen ja paahteen osuus. Rasvaisuutta ja öljyistä likaisuutta. Mineraalisuutta, hedelmäteetä, luumua, omenaa, jotain hiukan metallista. Suutuntuma on melko kevyt mutta öljy kantaa. Kuivattuja hedelmiä, tuoretta tammea, reippaasti pippuria. Hiukan yksiulotteinen mutta voimallinen omassa jutussaan. Jälkimaku on edelleen todella hiilinen ja salmiakkinen, suolainen ja voimakas. Suklaisuus, omena ja luumu tulevat esiin kaiken paahteisuuden ja pippurin takaa. Keskipitkä finaali jää ohueksi. Vesilisä tuo roimasti kermatoffeeta ja siirappia pintaan.

Arvio: Hyvin erikoinen eläin. Hiiltä ja rasvaa oikein kunnolla, vaikka viski on nuori. Tavallaan ihan kiinnostava ja robusti kokonaisuus, mutta Glenburgien tislaamoa en olisi tämän maskin takaa tunnistanut ikipäivänä. 83/100