Maistetut

Tamnavulin Sherry Cask Edition 40%

Tamnavulinilta tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tällainen vähän korkeamman profiilin edullinen julkaisu, joka on huomioitu laajalti eri puolilla. Sherryviimeistelty viski vaikuttaa hintaluokassaan kieltämättä lupaavalta.

Viimeistely on pakkauksen mukaan ranskalaishenkisesti ”finessed” ja batch-numeron kanssa pelataan, vaikka kyse on edullisen pään kuluttajatuotteesta. Tai ehkä näitä tulee vielä muitakin batcheja, mene ja tiedä. Eniten tietysti kiinnostaa, mitä on pullon sisällä.

Tamnavulin Sherry Cask Edition

(40%, OB, +/- 2021, Batch No. 30502, American Oak Barrels and Finessed in Three Different Types of Sherry Cask, 70 cl)

Tuoksu: Tuoretta tammea ja erottuvaa maltaisuutta. Sherry tulee esiin rusinaisena ja hitusen suolaisena mutta ei kovin syvänä. Hapokkuutta, punaista viinimarjaa, vadelmaa. Vaniljaa, mausteisuutta ja teroitettua lyijykynää tulee tammen kyytipoikana. Maitokahvinen vivahde, toffeeta ja pähkinää. Yleisilme hyvin nuori.

Maku: Suklaata, sherryä ja tammea. Ensivaikutelma on pehmeä ja hedelmäisen makea, mutta tammi ja kitkerä mausteisuus ottavat nopeasti kiinni. Lyijykynää, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta, marjaisuutta. Suutuntuma on varsin pehmeä mutta runko hiukan ohut. Maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, rusinaa, vaniljaa, pientä leipämäisyyttä ja jyväisyyttä. Jälkimaku on kahvinen ja hiukan karvas, vaikka sherry ja hedelmät pysyvätkin hetken kyydissä. Pähkinää ja kitkerää sitruksisuutta, hiukan kanelia ja jyväistä maltaisuutta. Mysliä, rusinaa, kuivattuja marjoja. Finaali jää lopulta melko lyhyeksi.

Arvio: Nuoren oloinen sherryviski on lopulta ihan miellyttävä kokemus näissä puitteissa. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Mainio ponnahduslauta perusblendeistä ylöspäin”.

Laphroaig 15 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Maistelussa on Laphroaigin klassista 15-vuotiasta. Tämäkin pullote on Spirit S.p.A:n Italiaan maahantuomaa, joten 80-luvun lopusta puhutaan. Aiemmin talvella lasissa pyörähti saman aikakauden kymppivuotias, joka oli varsin hieno.

Tästä 15-vuotiaasta olen ennen tätä maistanut noin vuonna 2006 pullotetun yksilön ja vuonna 2015 julkaistun 200-vuotispullotteen. Hyviä olivat molemmat, joten tätäkin kohtaan on syntynyt odotuksia.

Laphroaig 15 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Spirit S.p.A. Genova Import, 70 cl)

Tuoksu: Makean turvesavuinen, ruohoinen ja sitruunainen. Imelää tammisuutta, herukkaisuutta ja vadelmaa. Hunajamelonia, omenaisuutta. Märkää kalliota, suolaisuutta, hiukan merilevää. Varsin pehmeä ja kevyt kokonaisuus, jonkin verran hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä. Tammessa bourbonsävyjä ja vaniljaa runsaasti.

Maku: Ruohoinen ja turvesavuinen. Savussa on hiilinen ja tuhkainen sävy. Edelleen hyvin makea kokonaisuus, hedelmäisyyttä riittää, omenaa ja sitruunaa etenkin. Pieni salmiakkinen vivahde. Tammi tulee selvästi läpi melko vaniljaisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Tiettyä nestesaippuaisuutta tästä löytyy myös, joitain pieniä sivuääniä. Jälkimaku on selvästi suolaisempi ja kirpeämpi. Kalkkisuutta ja merivettä, kitkerää ruohoisuutta ja heinää, vihreää teetä. Sitruunaisuus tulee selvemmin esiin, omena on vihreää ja kirpeää. Lopussa hiilisyyttä ja mustapippuria. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pehmeä ja luokkaa kevyempi Laphroaig. Maukas muttei mitenkään unohtumaton, jää aivan pykälän jälkeen aiemmin maistamistani 15-vuotiaista. Voi olla, että säilytyksessä on ollut jotain, koska sivuääni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland 64,2%

Maistelussa pitkästä aikaa taas erittäin vahvaa PC-tuotantoa Paderbornin ylpeydeltä. Nyt on kyseessä 2002 tislattu ja 2010 pullotettu yksilö ex-bourbonista.

Port Charlotte 2002/2010, Malts of Scotland

(64,2%, Malts of Scotland, 8.11.2002–9/2010, Cask No. 1172, 306 bts., Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas, savuinen ja lihaisa. Todella suolainen ja reippaan salmiakkinen, tervainen ja hiukan likainen. Suolavetistä ja sitruunaista otetta, omenaista makeutta. Rasvaa, asfalttia, märkää köyttä, merilevää, yrttisyyttä. Oikein klassinen jättivahva PC-tapaus. Vesilisä availee appelsiinia ja inkivääriä.

Maku: Öljyinen, todella painava ja yllättävänkin makea. Omenaa, sitruunaa, tölkkiananasta, hunajaisuutta, sen jälkeen tuhdisti heti turvesavua ja suolavettä. Lihaisuus ja terva ovat myös näyttävästi mukana. Suolaista salmiakkia, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Heinäinen ja ruohoinen sivujuonne. Suutuntuma on täyteläinen ja vakuuttava, turvesavu ja suolaisuus hallitsevat. Jälkimaku pyörii edelleen lihaisuuden ja turvesavun, sitruunan ja hunajaisen hedelmäisyyden ympärillä. Hedelmäteetä, hapokkuutta, mineraalisuutta, heinää. Öljyisyyttä, likaisuutta, tervaa. Tammi tulee vihdoin selvästi läpi, pistävänä ja hiukan kireänä. Melko lyhyeksi jäävä jälkimaku on tämän viskin heikoin lenkki. Vesilisä korostaa makeutta ja karkkisuutta.

Arvio: Vakuuttava ja vahva Port Charlotte. Jälkimaussa vasta hiukan notkahtaa. Ei yllä lopulta aivan parhaiden tämän aikakauden PC-esitysten tasolle, vaikka onnistunut pullote onkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa Benromachin tislaamon sherryinen erikoispullote. Jotenkin olen kovasti pitänyt näistä Gordon & MacPhailin aikakauden uusista Benromacheista, ja tällaisessa sherrypommissa on nyt muutenkin speksi ihan pätevästi kohdallaan, vaikka ikää on näin vähän.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40

(59,1%, OB, 2011–2.10.2019, Exclusive Single Cask Distillery Exclusive, Cask No. 40, First Fill Sherry Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, intensiivinen ja hiukan savuinen. Chorizomakkaraa ja savustettua lihaa. Salmiakkia, lakritsia, yrttisyyttä. Voimakas tammisuus ja mausteisuus. Sherryssä on tallimaista nahkaa ja runsaan hedelmäistä makeutta. Siirappia, tummaa suklaata. Nam. Vesilisä avaa vähän ruutia ja happoja.

Maku: Sherryinen, runsaan salmiakkinen ja yrttinen. Savumakkaraa, ylipäänsä turvesavua ja pientä tervaisuutta. Luumua, suklaisuutta, uuniomenaa, paahteisuutta. Tammi tulee melko kireänä läpi, siitä huomaa tämän nuoruuden, vaikka nautinnollinen sherrypommitus peittää pääosan. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painava. Mustapippuria, saksanpähkinää, kahvisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on sherryisen runsas ja salmiakkinen, luumuinen ja suklainen. Mausteisuus jatkuu hiukan kireänä ja kahvisuuden rinnalle tulee pientä kitkeryyttä. Pientä turvesavua, pippuria, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta pintaan.

Arvio: Erittäin muhkea ja sherryinen yksilö, laadukas nuori Benromach. Pieni savuisuus toimii loistavasti, mutta jälkimaku jättää vielä hiukan toivomisen varaa. 88/100

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail 55,3%

Maistossa pitkästä aikaa tuhtia, alle kymppivuotiasta Caol Ilaa GM:n valikoimista. Kovin suuret odotukset eivät ole, koska tässä sarjassa on vaikea erityisemmin loistaa. Tosin floppejakaan ei ole juuri näkynyt.

Caol Ila 1995/2004, Gordon & MacPhail

(55,3%, Gordon & MacPhail Reserve, 1995–2004, Cask No. 10619, 281 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja vaniljainen, lääkemäinen ja mineraalinen. Runsaasti tuhkaa ja hiilisyyttä. Hapokas, kuminen ja hiukan paahteinen. Nuoren savuviskin kypsymättömyys mukana. Omenaa, päärynää, sitruunaa, karkkista makeutta. Tammi tulee raakana läpi. Vesilisä availee hunajaisia ja herukkaisia piirteitä.

Maku: Tuhdin turvesavuinen ja suolainen. Vaniljaisuudessaan ja öljyisessä painavuudessaan tyypillistä nuorehkoa Caol Ilaa. Sitruunaisuus ja omenaisuus ovat hyvin esillä. Tuhkaisuus, hiilisyys ja tietty likaisuus tulevat kaikesta läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kumi on sitkeästi mukana, heinää ja mineraalisuutta. Jälkimaku on edelleen turvesavun ja tuhkaisuuden valtaama. Suolaisuutta, tammea, sitruunaa. Todella kova kitkeryys ja jyväisyys tulevat nopeasti esiin, pistävä tammisuus ja raaka päärynä korostuvat. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja saa tämän tuntumaan todella nuorelta ja raa’alta.

Arvio: Melko tyypillinen Caol Ila ikäisekseen, mutta kitkeryys vähän häiriköi lopuksi. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Bruichladdich 17 yo XVII, 46%

Maistelussa vaihteeksi yli kymmenen vuoden takaista Bruichladdichia hyvin pienestä pullosta. Sopivaa nautittavaa helteiseen kesäpäivään.

Bruichladdich 17 yo XVII

(46%, OB, +/- 2007, Bourbon Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Aprikoosinen, maltainen ja vaniljaisen tamminen. Sitruunaa, vihreää omenaa, päärynää, hunajamelonia, mausteisuutta. Mukava suolainen vivahde kaiken heinäisyyden seassa. Pieni pähkinäisyys ja maitosuklaa pyörivät ympärillä. Jyväisyyttä ja paahtoleipää. Vesilisä tuo lisää paahteisuutta ja yrttejä esiin.

Maku: Maltainen ja napakka. Kirpeä sitruksisuus ja terävä tammi säväyttävät heti. Öljyisyyttä, mausteisuutta, hapokkuutta. Hedelmistä banaani nousee vaniljaisuuden rinnalle selvästi, mutta omenaisuutta ja viinirypäleitäkin löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä ojennuksessa. Paahtoleipämäisyys ja pähkinäisyys korostuvat edelleen, samoin tietty heinäisyyden ja suolaisuuden tyylikäs rinnakkaiselo. Pientä kermaista ja hunajaista makeutta myös. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin karhea. Pähkinää, öljyä, sitruunaa, raakaa päärynää, pientä katkeruutta. Aprikoosia, limettiä, hapokkuutta. Lopussa vanilja ja hunaja tulevat vielä esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maltaista makeutta.

Arvio: Oikein maukas Bruikka, vaikka onkin ihan perussarjaa. Myönteinen yllätys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo 63,6%

Lempo on järjestyksessään kuudes Suomeen pullotettu Highland Park. Viski on peräisin ykköstäytön hogshead-kokoisesta sherrytynnyristä, josta on riittänyt 292 pulloa tänne pohjolan perukoille.

Aiemmat Suomi-pullotteet ovat olleet siis SMWS & VYS, Suomi 100, Sydäntalvi, Routa ja Sisu. Varmaan kaikki ovat olleet yllättyneitä siitä, että näiden HP:n maakohtaisten single caskien vyöry on jatkunut jo viisi vuotta eikä loppua näy. Ja ihan hyviä tuotteita ne ovat keskimäärin olleetkin.

Highland Park 12 yo 2007/2020 Lempo

(63,6%, OB for Viskien Ystävien Seura, 2007–2020, Cask No. 4638. 1st Fill European Oak Sherry Hogshead, 292 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas sherry on pinnassa, tummaa suklaata ja kahvisuutta. Luumua, rusinaa, nahkaista tammisuutta. Kermatoffeeta, hunajaa. Mausteisuus on runsasta ja pistävää, sitruksisuutta ja omenaa löytyy. Kanervahunajaa, pientä turvesavua, havuisuutta, yrttisyyttä. Vesilisä availee lakritsia ja makeutta.

Maku: Iskee välittömästi ja voimalla. Tummaa suklaata, tammea, mausteisuutta. Paahteisuutta, yrttistä karvautta, kanervaisuutta ja synkkää turvesavua. Hiilisyyttä ja jotain hiukan palanutta, tummaa lääkemäisyyttä, salmiakkilakritsia. Sherry maistuu varsin kuivana, vaikka rusinaa ja luumua löytyykin. Siirappisuus ja toffee häivähtävät hetken. Suutuntuma on täyteläinen mutta tasapaino tuntuu huojuvan. Jälkimaku on täynnä tummaa yrttisyyttä, hapanta liköörisyyttä ja havuja. Kanervaisuus ja savu nousevat tyylikkäästi esiin, samoin mausteinen tammi. Tumma suklaa, kahvi ja hapot säestävät. Kaakaojauhetta, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo siirappista makeutta pintaan ja korostaa tiettyä lakritsista makeutta.

Arvio: Erittäin voimakas ja tummasävyinen Highland Park. Mielikuvissani hyvin lähellä Routaa, vaikka en niitä nyt vierekkäin maistanutkaan. Tämä jatkaa edelleen Highland Parkin Suomi-pullotteiden laadukasta sarjaa, vaikka ei nyt suuresti muista vastaavista single caskeista erotukaan. 86/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe 56,6%

Vuoden ensimmäinen Glendronach tässä blogissa on vaihteeksi nuorempaa tuotantoa, 11-vuotias olorososta pullotettu hollantilaiselle The Old Pipe -viskikaupalle.

Glendronach on perinteisesti parhaimmillaan kahdenkymmenen ikävuoden kahta puolen, mutta joskus näissä nuorikoissakin on tullut vastaan oivallisia yksilöitä. Se ei selviä kuin maistamalla.

Glendronach 11 yo 2003/2015 Cask #5552 for The Old Pipe

(56,6%, OB for The Old Pipe, 16.9.2003–2/2015, Cask No. 5552, Oloroso Sherry Butt, 638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, aprikoosinen ja hiukan ohuen oloinen. Maitosuklaata, hunajaa, kermaisuutta, toffeeta. Kevyttä marjaisuutta, maitokahvia, uuniomenaa, persikkaa. Hiukan pölyisyyttä ja maakellaria, maltaisuutta ja muromaisuutta. Kokonaisuutena lievästi valju. Vesilisä availee minttua ja limettiä.

Maku: Sherryinen, maitosuklainen ja liköörimäinen. Runsaasti maltaisuutta ja pehmeää hedelmäisyyttä, kypsiä päärynöitä ja uuniomenaa, tölkkipersikkaa ja kuivattuja aprikooseja. Tammi tuntuu melko aktiivisena ja puskee pippuria pintaan. Hiukan raparperia ja marjaisaa hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiukan levoton. Pähkinäisyyttä ja muromaisuutta, öljyistä painavuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja kahvinen, edelleen varsin hedelmäinen mutta yhä karvaampi. Öljyisyyttä, pippuria, maltaisuutta, happamuutta. Pientä tallisuutta ja ruohoisuutta tulee esiin vähitellen, nahkaisuus ja kitkerä tammi saavat valtaa. Suklaisuutta, minttua, hiukan hunajaa lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja pehmentää tammen kovaa otetta.

Arvio: Sekavan hedelmäinen ja levoton viski, ei oikein Glendronachia omaan makuuni. 84/100

Laphroaig 10 yo Italian Import 43% (late 80’s)

Spirit S.p.A. toimi Laphroaigin maahantuojana Italian Genovassa 80-luvun loppupuolella, tarkempien tietojen mukaan vuosina 1985–1988. Siitä voisi päätellä, että tämä kymppivuotias olisi tislattu hieman 70-luvun puolenvälin jälkeen. Toki hiukan vanhempaakin viskiä voi aina olla joukossa mukana.

Laphroaig 10 yo Italian Import

(43%, OB, +/- 1987, Importato da Spirit S.p.A. Genova, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja lääkemäinen, mineraalisen seestynyt. Merellisyyttä, jäähtynyttä nuotiota, merilevää, parafiinia. Sitruunaa, papaijaa, mangoa, hiukan hunajaisuutta. Toffeeta, öljyisyyttä, tammista makeutta. Hiukan ruohoisuutta, paahteisuutta, sitruunalakritsia. Hieno on.

Maku: Sitruunalakritsinen, turvesavuinen ja yllättävänkin tuhti. Öljyinen ja lääkemäinen paletti ei olekaan niin herkkä kuin tuoksu antoi odottaa. Trooppiset hedelmät ovat yhä läsnä, mutta kokonaisuus kääntyy tummaksi ja yrttisen purevaksi. Yrttilikööriä, paahteisuutta, jotain hiukan palanuttakin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, pientä kitkeryyttä. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja lääkemäinen, mutta tietty jyväinen kitkeryys saa tämän tuntumaan jopa ikäistään nuoremmalta. Sitruunaa, omenaa, hapokkuutta, vahamaisuutta, mineraalisuutta ja jodia. Merisuolaa ja tammista paahteisuutta. Tuhkaisuutta, varsin aktiivista tammea, mustapippuria, marjaista kirpeyttä. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja monella tapaa nykypullotetta jännittävämpi Laphroaigin peruskymppi. Pakko kuitenkin myöntää, että odotin vielä hiukan enemmän, kun tuoksu oli heti niin hieno. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.