Maistetut

Glenmorangie Traditional 100 Proof 57,2%

Scotch Malt Whisky Society toi aikanaan tynnyrivahvuiset viskit laajasti omien jäsentensä saataville, mutta Glenmorangiella on ollut suuri merkitys siinä, että tynnyrivahvaa alettiin myydä myös tavan tallaajille. Glenmorangie on kuitenkin ollut vuosikymmenien ajan Skotlannissa kaikkein myydyin mallasviski. (Ja myöhemmin se osti myös Scotch Malt Whisky Societyn.)

Tunnettu viskikirjailija Ian Buxton oli aikanaan Glenmorangien markkinointijohtajana ja on jossain kertonutkin siitä, miten älyttömänä ajatuksena tällaisten rakettibensojen myyntiä alalla aluksi pidettiin. Mutta vähitellen ne vakiintuivat.

Tämä koreasti pakattu Traditional 100 Proof on jonkinlainen posh-versio Glenmorangien varhaisemmasta 100 Proofista. Mountain Oak Casks voisi olla viittaus Missourin osavaltion Ozark-vuorilla sijaitseviin tammimetsiin, joissa Glenmorangiella on nykypäivänä ihan omatkin palstat.

Glenmorangie Traditional 100 Proof

(57,2%, OB, +/- 2002, Mountain Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa ja vaahtokarkkia. Todella pehmeä ja tomusokerinen ensivaikutelma. Nyt mennään tammen ehdoilla. Vanhan ajan vaniljajäätelö todella huokuu kaikesta. Kermatoffeeta, Marie-keksiä, hiukan kookosta. Pehmeää sitruksisuutta, kukkaisuutta, kypsää päärynää. Vesilisä avaa nallekarkkeja ja makeaa minttua.

Maku: Pehmeän tuoksun jälkeen varsin rujo vastaanotto. Erittäin voimakas ja tamminen ensipuraisu, maltaisuutta ja pippuria. Kypsää banaania, hiukan vaniljaa, raakaa päärynää. Muromaisuutta, ruohoisuutta, happamuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja erittäin pureva. Espressoa, kaakaojauhetta, paahteista tammea, chiliä. Jälkimaku on maltainen, erittäin tamminen ja pippurinen. Tiettyä liuotinmaisuutta, happamuutta, karvautta ja kovuutta. Maanläheiset ja hennosti turpeiset sävyt tulevat esiin. Mustaa teetä, tummaa suklaata, suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä helpottaa hiukan kitkeryyttä ja nostaa karkkisuutta esiin.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen tulee turpaan oikein kunnolla. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 10).

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory 59,7%

Lasissa on tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Ardmorea. Speksit ovat varsin tavanomaiset mutta vastaanotto oli aikanaan innostunut.

Ardmore 16 yo 1990/2007, Signatory

(59,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 26.2.1990–15.1.2007, Cask No. 30019, Bourbon Barrel, 199 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruunainen ja turvesavuinen. Vihreää omenaa, ruohoisuutta, mineraalisuutta. Cantaloupemelonia, tölkkipersikkaa, hunajaa, hiukan viikunahilloa. Maltaisuutta, rasvaisuutta ja vegetaalisuutta. Maanläheinen yleisilme, hiukan lyijyä ja maakellaria. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja runsaasti vaahtokarkkia.

Maku: Erittäin tykki! Rouhea yhdistelmä järeää turvesavua ja melko kuivaa mineraalisuutta. Sitruunaa, kitkeryyttä, pippuria, hapokkuutta, ruohoisuutta, melko tylyäkin mausteisuutta. Kokonaisuus on hiukan yksioikoinen ja tuntuu jyväisyydessään ikäistään nuoremmalta. Maltaisuutta, tammea, nahkaisuutta. Pientä vaniljaa ja hunajaa löytyy tasapainottamaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Jälkimaku on turvesavuinen ja melko kitkerä. Pähkinää, sinappia, nahkaisuutta, hapokkuutta. Tuoretta ruohoa, heinää, mineraalisuutta, limettiä, vihreää omenaa. Keskipitkä, kuivakka finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, mutta korostaa toisaalla pippuria ja jyväisyyttä.

Arvio: Voimakkaan mineraalinen ja melko kuiva Ardmore. Tiettyä paljautta tässä on, jyväisen karvaita ja pippurisia piirteitä loppuun asti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2016)

Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa pitkästä aikaa Port Elleniä. Tällä kertaa ollaan tutussa ja turvallisessa Gordon & MacPhailin CC-sarjassa. Edellinenkin maistamani Port Ellen oli sopivasti tästä samasta sarjasta – se tosin oli vuoden 1979 tisleitä, pistetty pulloon arviolta vuonna 1993.

Port Ellen 1980/1997, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1980–1997, Map Label, 70 cl)

Tuoksu: Todella sitruksinen ja merellinen. Nuotiosavua, yrttejä, anista. Heinäisyyttä, tuhkaisuutta, yrttejä ja jodia. Yllättävänkin hedelmäinen, runsaasti omenaa ja persikkaa. Hiukan mentholia, kuivaa tammea, pölyisyyttä, aavistus lääkemäisyyttä. Hyvin rauhallinen kokonaisuus.

Maku: Nuotiosavuinen, sitruksinen ja yrttinen. Selvästi enemmän potkua kuin tuoksussa. Anis korostuu edelleen. Merellisyyttä, suolaa ja jodia, hiukan lääkemäisyyttä, kamferia. Vihreää omenaa, pientä kitkeryyttä, tammisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Heinäisyys, ruohoisuus ja maltainen karheus ovat selvästi esillä, kun taas tuoksussa selvästi tuntunut hedelmäisyys jää hiukan taustalle. Jälkimaku on sitruksinen, edelleen varsin pehmeästi nuotiosavuinen ja hiukan lääkemäinen. Anista, pippuria, tammisuutta, heinäisyyttä, hapokkuutta. Melko voimakasta jodia, yrttisyyttä ja karheaa maltaisuutta. Merellisen suolaisia sävyjä riittää, mutta kokonaisuus jää hiukan yksipuoliseksi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tästä PE-yksilöstä jäi päällimmäiseksi mieleen anis. Kokonaisuus on selvästi ohuempi ja hiukan värittömämpi kuin edellä mainittu 1979-pullote. 85/100

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof Gold Cap 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Linkkaria. Miniatyyri on taskumattityyliä, samassa hengessä kuin taannoin maistelemani G&M:n Taliskerit.

Linkwood Pure Highland Malt 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, NAS, +/- 1970, Licenced Bottling, Golden Cap, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tummasävyinen ja marjaisa. Mustaviinimarjaa, mustikkaa, vadelmaa. Maltainen ja yrttinen, varsin roteva yleisilme. Huonekaluvahaa, hunajaa, hiukan korianteria. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, tummaa suklaata, hapokkuutta. Uuniomenaa, paahteista tammea. Vanhan liiton hieno kokonaisuus.

Maku: Todella mehukas yhdistelmä kuivaa tammisuutta, kiteistä hunajaisuutta ja rotevaa maltaisuutta. Paahteisuus ja yrttisyys toimivat hienosti, kuivat hedelmät ja nahkaisuus saavat tämän tuntumaan kokoaan suuremmalta. Toffeefudgea, rusinaa, pureskeltavaa hedelmäisyyttä. Omenaa, mustaviinimarjaa, appelsiinimarmeladia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hyvässä tasapainossa. Jälkimaku on tumman yrttinen, paahteinen ja varsin pippurinen. Mustaviinimarjaisuus tulee edelleen voimakkaasti esiin. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, tanniinisuutta. Yrttien keskellä korianteri näyttäytyy selvästi. Kaakaojauhetta, kuivaa tammea, hilloisuutta. Omenaa, pientä ruohoista kitkeryyttä. Tyylikäs, varsin pitkä finaali.

Arvio: Todella positiivinen yllätys. Ei taannoisen vanhan hääspesiaalin veroinen, mutta hieno silti. Tämän aikakauden viskeissä mustaviinimarja tuo aina tietyn hyvyyden lopullisesti pintaan. 88/100

Bowmore 12 yo Screen Printed Label 43%

Maistelussa tällä kertaa klassikoiden klassikko, Bowmoren vanha 12-vuotias ja nimenomaan Screen Printed Label -versio. Tästä viskistä löytyy tästäkin blogista jo 40-volttisen version arvio vuosien takaa, mutta nyt käsissä on 43-volttinen versio ja vieläpä muhkeasta litran pullosta.

Tämän aikakauden Bowmore on jakanut aina rajusti mielipiteitä, mutta itselleni nämä SPL-pullotteet ovat aina iskeneet kuin miljoona volttia. Arviotakin kannattaa lukea sillä silmällä. Kilpailevan näkemyksen saa vaikkapa Serge Valentinilta.

Bowmore 12 yo Screen Printed Label

(43%, OB, +/- 1999, 100 cl)

Tuoksu: On tämä vain täysin mahtava heti ensinuuhkaisusta. Laventelia, salmiakkia, tervaa ja juuri sopiva annos nuotiosavua. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Tervaleijonaa, runsasta hedelmäisyyttä, aprikoosihilloa, omenasosetta, mangoa. Tammi ja maltaisuus ovat integroituneet tyylikkäästi. Nam.

Maku: Laventelin, tervan ja salmiakin yhdistelmä alkaa heti potkia. Hedelmäinen makeus ja pehmeän suolainen savuisuus toimivat mahtavasti yhteen. Nuotiosavu on tuoksua selvemmin esillä. Kokonaisuus räiskyy samalla tavalla joka suuntaan kuin 40-volttinenkin versio, kun herukkaisuus, sitruksisuus, hedelmäkarkkisuus, hunajaisuus, suolaisuus, tammi ja maltaisuus hakevat jatkuvasti uutta kulmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja näissäkin volteissa ponnekas. Jälkimaku on täyttä Tervaleijonaa ja laventelia. Suolainen salmiakki ja tervaisuus jatkavat nuotiosavun kanssa kohti lopun hedelmäistä ilotulitusta. Keltaista luumua, kukkaisuutta, hunajaista makeutta ja pientä tuhkaisuutta. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Tämä viski on klassikon asemansa ansainnut. Vihaajien mielestä saippuainen ja pilalla, meidän muiden mielestä jumalainen kokonaisuus. Mitään ratkaisevaa eroa tässä 43-volttisessa versiossa ei äkkiseltään löydy 40-volttiseen verrattuna. Upeita molemmat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Herkkua!”

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa jälleen yksi brittihovin hääspesiaali Gordon & MacPhaililta. Tämä voisi olla peräti Macallania, mutta paha mennä vahvistamaan.

Pride of Strathspey 1959 & 1960, Gordon & MacPhail

(40%, 1959 & 1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, 5 cl miniature)

Tuoksu: Upea sherryisyys kohtaa runsaan hedelmäisyyden ja nautinnollisella tavalla kuivan tammisuuden. Rusinaa, luumua ja suklaisuutta, taatelia ja hiukan viikunaa. Kuivattua aprikoosia. Kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Akaasiahunajaa, metisyyttä, mausteisuutta. Eeppinen pähkinäisyys kruunaa kaiken.

Maku: Loistelias sherryviski, ei voi muuta sanoa. Aivan mahtava tasapaino hedelmäisyyden, sherryn ja tammisuuden välillä. Rusinaa, luumua, taatelia ja kuivattuja hedelmiä, toffeeta ja hunajaa. Hiukan pähkinäistä karvautta taittamassa makeutta, kuivaa tammea ja kaakaojauhetta. Kahvisuutta ja maltaisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja huikeassa balanssissa. Pieni lakritsi ja kirpeä marjaisuus nostavat tämän vielä omalle tasolleen. Jälkimaku on silkkaa parhautta, sherryisyys ja hedelmäisyys jatkavat vuoropuheluaan kuivan tammen säestyksellä. Rusinaa, tummaa suklaata, lakritsia, suolaisuutta, mausteisuutta. Pähkinäisyys ja kahvisuus pysyvät mukana toffeen kanssa. Pitkä ja todella nautinnollinen finaali.

Arvio: Uskomattoman hieno viski. Paras omalle kohdalleni sattunut yksilö näistä G&M:n upeista hääspesiaaleista. Olin jo myyty taannoisen Linkwoodin ääressä, mutta tämä menee vielä askeleen pidemmälle. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upean herkullinen viski!”

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun 48,1%

Maistelussa tällä kertaa kasari-Benkku Liquid Sunin valikoimista. Viski on kypsynyt neljännesvuosisadan ex-bourbonissa.

BenRiach 25 yo 1985/2010, Liquid Sun

(48,1%, Liquid Sun, 1985–2010, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikas ja hedelmäinen, mutta lievästi väritön. Omenaa, päärynää, banaania, mangoa. Hunajaa ja vaniljaa, tammen mausteisuutta. Hiukan minttua. Heinäisyyttä, mietoa yrttisyyttä, ananasmehua. Maltaisuutta, hedelmäsokeria. Vesilisä availee käsirasvaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen ja selvästi tuoksua ryhdikkäämpi. Runsaan hedelmäsalaatin rinnalla on vahaisuutta, öljyisyyttä ja reipasta potkuakin. Ananasta, omenaa, päärynää, sitruksisuutta, viinirypäleitä, trooppista hedelmäisyyttä. Tammi tulee läpi tiukkana ja jopa pippurisena. Suutuntuma on melko öljyinen ja napakka. Vaniljaisuutta, glyserolia – tämä voisi mennä sokkona irkkuviskistä. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen ja kirpeä. Tammi puskee pippuria ja hedelmäisyys kitkeröityy. Heinäisyys ja yrttisyys tulevat vähitellen kunnolla esiin, hunajaisuutta ja vaniljaa nousee sitä tasapainottamaan. Keskipitkä finaali jää kuitenkin lopulta melko kalpeaksi. Vesilisä nostaa esiin karheaa maltaisuutta ja suolaisuutta.

Arvio: Pieni pettymys lopulta. Yleisilme on kauttaaltaan hiukan väritön. Muistuttaa etäisesti irkkuviskiä, mutta ei kunnolla sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve 40% (1980’s)

Maistelussa vanha konjakkipulloversio Balvenien klassikkoviskistä. Pullotuskoko on hobittiluokkaa. Olen tästä myöhempänäkin versiona ihan pitänyt.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve

(40%, OB, 1980’s, 20 cl)

Tuoksu: Runsaan maltainen. Rouheuden alta pilkistää tuttu hunajaisuus. Puuromaisuutta, mysliä, pähkinäisyyttä ja pientä karvautta. Appelsiinia, sitruksista hapokkuutta, mausteisuutta. Ei kovin erilainen verrattuna muistikuviini myöhemmästä editiosta. Tammea, heinäisyyttä, nahkaisuutta, pientä vaniljaa.

Maku: Maukas, metinen ja kiteisen hunajainen. Appelsiini ja hunajaisuus ovat hyvässä vuoropuhelussa tammen ja maltaisuuden kanssa. Tammi pysyy kuivana koko ajan, ja tietty pirskahteleva raikkaus on pinnassa. Vahaisuutta, vaniljaa, hiukan heinäisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa, profiili tuntuu kaikin puolin tutulta. Mausteisuutta, omenaa, päärynää, tiettyä hedelmäkarkkisuutta. Jälkimaku on sitruksisen hapokas ja tammisen paahteinen, mutta edelleen hunajaisuus toimii hyvin. Heinäisyyttä, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta. Vihreää teetä, maltaisuutta, mysliä. Vanilja tulee kauniisti esiin. Hedelmäsiirappia, anista. Lopuksi tulee pintaan nättiä suolaisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Oikein maukas ja tyylikäs viski menneiltä vuosilta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore De Luxe 43%

Tällä kertaa vuorossa mielenkiintoista vanhaa Bowmoren perussarjaa, ilman ikämerkintää. Aiemmin maistamani vanha 12-vuotias oli kyllä erinomaisen hieno viski, joten odotukset ovat tätäkin kohtaan korkealla.

Bowmore De Luxe

(43%, OB, NAS, early 1980’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Trooppisen hedelmäinen, kukkainen ja raikas. Kevyt turpeisuus tuo tähän mukavasti särmää. Myös maltaisuus on selvästi esillä. Mangoa, papaijaa, banaania, herukkaa, vihreää omenaa. Kuparisuutta, kevyen tammista paahdetta ja tiettyä likaisuuttakin tästä löytyy, kosteaa lehtikasaa ja pientä ummehtuneisuutta.

Maku: Kevyen hedelmäinen, rouhean maltainen ja todella kirpeän marjainen profiili. Mustaherukkaa, raakaa banaania, viherherukkaa, omenaa, hapokkuutta. Mangomainen ja banaaninen makeus kuitenkin pysyy kyydissä mukana, samoin pehmeä turvesavu. Suutuntuma on hiukan kevyempi kuin aiemmassa vanhassa 12-vuotiaassa eikä sävykkyys ole aivan samalla tasolla muutenkaan. Farmisuutta, maanläheisiä piirteitä ja tiettyä likaisuutta löytyy. Jälkimaku on pippurinen, edelleen todella kirpeä ja marjainen, herukkainen ja sitruksisen hapokas. Likaisuutta, pehmeää turvesavua ja yhä tummemmaksi käyvää hedelmäisyyttä. Tammi ja rouhea maltaisuus tulevat melko terävästi läpi, mutta pieni maitosuklaisuus pehmentää lopuksi. Finaali jää kuitenkin kohtalaisen lyhyeksi.

Arvio: Todella mielenkiintoinen ja hetkellisesti hyvin maukas esitys. Kepeydessään jää silti pykälän verran vanhan 12-vuotiaan syvyydestä ja särmästä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kevyt, raikas ja nuorekas, oman aikansa ’perusmalt'”.