Maistetut

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured 50%

Maistelussa ex-punaviinitynnyreissä kypsytettyä nuorta Kilchomania. Menetelmä tynnyrikäsittelyyn on Shaving, Toasting & Re-Charring, siitä siis lyhenne STR. Sen pitäisi poistaa tynnyreistä räikeintä viinisyyttä ja hillitä samalla aktiivisinta tammisuutta. Tohtoroinnilta kuulostaa.

Kilchoman 2012/2019 STR Cask Matured

(50%, OB, 2012–2019, STR Cask Matured, Red Wine Casks, 14500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja bbq-kastiketta. Salmiakkia, tuhkaa, pippuria ja varsin reipasta tammisuutta. Hedelmäisyys on melko imelää, uuniomenaa ja grillattua banaania. Vadelmaa, kirsikkaa, greippiä. Pekonia ja beef jerkyä, aseöljyä ja likaisuutta. Hiukan sekava viinisyys. Vesilisä avaa mentholia ja korianteria.

Maku: Öljyinen, pippurinen, likainen ja voimakas. Paksu tuhkaisuus ja hiilisavu iskevät heti, tervaleijona ja suola perässä. Muhkea turvesavu ja vegetaalisuus, savumakkaraa ja pekonia riittää. Bbq-kastike ja viinisyys jäävät taustalle verrattuna tuoksuun. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin muhkea. Happoja, greippiä, etikkaisuutta, aktiivista tammea. Jälkimaku on pippurinen, tuhkainen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Tummaa suklaata, kirsikkaa, sekavia uuniomenaisia piirteitä, edelleen reipasta viinisyyttä. Vegetaalisuus ja lihaisuus pysyvät mukana, samoin tietty likaisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa paljasta tammea.

Arvio: Varsin tyly ja pippurinen Kilchoman. Tällaiset viskit pitäisi tehdä häikäilemättömästi, koska nyt viinisyys ei oikein löydä paikkaansa. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Highland Park Dragon Legend 43,1%

Maistossa vaihteeksi Highland Parkin perustavaraa, tällä kertaa Dragon Legend. Tätä keskihintaista NAS-valikoimaa HP:lla on jo vähintään riittävästi, joten vaikea hahmottaa, mihin kohtaan rangea tämä pullo oikeastaan osuu.

Highland Park Dragon Legend

(43,1%, OB, NAS, 2017, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen, kinuskinen ja jossain määrin vahamainen. Toffeeta, sitrusta, kanervaisuutta, hiukan luumua. Mineraalinen ja havuinen puoli on itse asiassa todella herkullinen. Maitosuklaata ja vaniljaa, tammisuutta, omenaa ja voita. Hiukan heinää ja ruohoisuutta. Vesilisä avaa vegetaalisuutta ja makeutta.

Maku: Mineraalinen ja napakka. Kanervainen, nuotiosavuinen ja toffeessaan tunnistettava Highland Park. Maltaisuudessa on pientä lenseyttä ja puuromaisuutta, mistä en niin piittaisi. Aktiivista tammea, suolaisuutta, omenaa. Suutuntuma on hiukan vetinen, vaikka öljy pitääkin tekstuuria hetken kasassa. Jokin metallinen sivuääni ja happamuus tässä häiritsee. Jälkimaku on nuotiosavuinen, kanervainen, tumman suklainen ja hiukan karvas. Havuisuutta, heinäisyyttä, mineraalisuutta, hapokasta omenaa. Suolaista pähkinätoffeeta, tammea, mausteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja outoa ruosteisuutta.

Arvio: Tuoksu on aivan odottamattoman hyvä, mutta maku latistaa tunnelman heti. Oudot sivuäänet ja nuoren viskin lenseys eivät vakuuta lainkaan. Mutta tuoksu on upea, siitä ei pääse mihinkään. 81/100

Octomore 08.1 Masterclass 59,3%

Maistelussa tällä kertaa jykevää Octomoren savuviskiä ex-bourbonista: tämä 08.1 Masterclass on ollut yksi viime aikojen parhaiten saatavilla olleita Octomore-pullotteita. Omat kohtaamiset näiden Bruichladdichin ”ylisavuisten” kanssa ovat jääneet viime vuosina suhteellisen vähiin.

Octomore 08.1 Masterclass

(59,3%, OB, 2008–22.8.2017, 167 ppm, 1st Fill American Oak, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän nätti! Voimakas kamferi ja tyylikäs lääkemäisyys ovat kärjessä, terva ja kuivakka turvesavu heti siinä kannoilla. Runsaasti sitruunaisuutta ja merellisyyttä, hiukan vaniljaa ja tammista otetta. Mustapippuria, jodia, mineraalisuutta, hedelmäteetä. Vesilisä availee maitosuklaata ja hunajaa.

Maku: Nyt on savua. Makea ja paksu, hiilinen ja tamminen ensipuraisu. Tuoksun tyylikkyys on tiessään, kun pippuri ja turvesavu alkavat riehua. Sitruksisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä. Suutuntuma on lopulta varsin kuiva, kun tanniinit kiristävät suupieliä. Latistuu merkittävästi tuoksusta, ruohoisuus ja omena nousevat pintaan, samoin grillattu ananas. Tammi on aktiivista ja niskan päällä. Jälkimaku on todella turvesavuinen, vegetaalinen ja merellinen. Tammea, jodia, hiukan imelää lääkemäisyyttä. Pippuria, ruohoisuutta, yhä voimistuvaa tanniinisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tästä erittäin makean.

Arvio: Todella kutsuva tuoksu latistuu melko tavanomaiseksi savupommiksi. Paljon tässä on hyvääkin, mutta tuoksu antoi odottaa vielä paljon suurempaa ja vivahteikkaampaa viskiä. 85/100

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar 40,2%

Maistelussa tällä kertaa sherryistä Caol Ilaa Sansibarin valikoimasta. Voltit ovat päässeet alarajan tuntumaan, vaikka pullomäärä on suorastaan valtava. Ei olisi ihme, jos tätä olisi rakenneltu useammastakin tynnyrinjämästä, vaikka kyseessä on päällisin puolin yhden tynnyrin pullote (”Matured in a Sherry Butt”).

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar

(40,2%, Sansibar, Spirits Shop Selection, Samurai Label, 1997–2015, Sherry Butt, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maanläheinen, turpeinen ja nahkainen. Märkiä lehtiä, kosteaa rantakalliota, hiukan kuivaa sherryä. Lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita, mineraalisuutta, hiiltä. Jalohomeisuutta, kosteaa kellaria, umamia, kevyesti tupakkaisuutta. Yrttisyyttä, minttua, kamferia. Vettä ei uskalla lisätä, etteivät voltit valahda.

Maku: Nyt on erikoinen. Aivan kuin vanha sherryinen savuviski, joka olisi viettänyt liikaa aikaa lasipullossa auringossa. Hiilisyyttä, lakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä. Turvesavu on kuivaa ja pehmeää kuin iäkkäässä viskissä ikään. Suutuntuma on kummallisen ohut mutta makuja silti riittää. Omenaa, mineraalisuutta, sitruksisuutta ja happoja. Maanläheisyys ja tupakkaisuus pysyvät myös kyydissä mukana. Tammi on poissa lähes kokonaan, vaikka pientä mustapippuria esiintyykin. Jälkimaku on lakritsinen, hyvin miedosti turvesavuinen ja mineraalinen. Lääkemäisyyttä ja kuivakkaa sherryä riittää. Tupakkaisuutta, appelsiinia, kirpeää omenaa, nahkaisuutta. Tammikin tulee vähitellen esiin ja kuivahtaa. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin kapeaksi.

Arvio: Hyvin erikoinen sherryinen Caol Ila. Mielenkiintoinen mutta aivan rajalla. Intuitio sanoo toistuvasti, että tämä on pilalla. Ei ehkä täysin, mutta jotain peruuttamatonta kummaa tälle on tapahtunut matkan varrella. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa andorralaiselle Cava Benito -viskikaupalle pullotettu Glendronach. Jälleen ollaan legendaarisen vuoden 1993 tuotannon äärellä, vaikka tammikuun 15. päivän sijaan maaliskuun puolella.

Tynnyrityyppi on yleispätevästi vain Sherry Butt. Tummalta näyttää. Vieressä verrokkina on saman vuoden nuorempi esitys, loistava Cask #26.

Glendronach 25 yo 1993/2018 Cask #659

(59,1%, OB for Cava Benito, 19.3.1993–2018, Cask No. 659, Sherry Butt, 556 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tumma ja syvä, balsamicoa ja soijakastiketta. Espressoa, luumuhilloa ja mustaherukkaa. Lihaisuus on mukana vahvana, savumakkaraa ja tallisuutta riittää. Sherryä, nahkaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, hehkuviiniä. Tämän rinnalla Cask #26 on makea ja osin jopa siirappinen, vaikka sävykkäämpikin samalla. Vesilisä tuo pientä toffeeta esiin.

Maku: Synkkä ja vaativa sherrypommi. Kahvi ja balsamico iskevät kiinni heti, makeutta ei ole enää nimeksikään. Pähkinää, kypsää ja karvasta luumua, lihaisuutta, nahkaa. Tallisuutta ja savulihaa, ranciohenkisyyttä ja paahtunutta puuta. Suutuntuma on täyteläinen ja mausteisen voimakas. Öljyinen ja mineraalinen yleisilme. Van Houtenin kaakaojauhetta, kellarimaisuutta. Jälkimaku on edelleen synkän sherryinen, lakritsinen ja soijamainen. Balsamicoa, mustaa oliivia, paahtunutta tammea, jopa hiilisyytä. Mineraalisuutta, espressoa, pähkinää. Pitkä ja syvä finaali. Vesilisä avaa makeita sävyjä ja toffeeta.

Arvio: Laadukas ja vaativa. Nyt ollaan tontilla, jossa pähkinät ja kahvi ottavat vallan eikä hedelmäisyyttä juuri löydy. Tämän rinnalla Cask #26 on pehmeä nautiskeluviski. 89/100

Glenfarclas 10 yo 40% (2000)

Maistelussa on tällä kertaa lasillinen vanhaa Glenfarclasin perussarjaa.

Glenfarclas 10 yo (2000)

(40%, OB, +/- 2000, old label, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, pähkinäinen ja pehmeän sherryinen. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, pähkinäsekoitusta. Tammi pilkistää myös taustalta, mutta jää mausteisuuden taakse. Jokseenkin tuhti yleisilme, vahamainen ja painavan öljyinen. Kevyttä kahvisuutta, paahtoleipää, tilkka paksua sitruslikööriä.

Maku: Maltainen ja öljyinen, toffeemainen ja miedon kahvinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä pähkinäistä karvautta ja sherryistä pehmeyttä. Tammi on kuivaa kuin iäkkäämmässä viskissä konsanaan, mutta vahamaisuus pitää paketin kasassa. Suutuntuma on miellyttävän öljyinen ja pehmeä. Tummia sävyjä, lakritsia ja marjaisuutta, kuivattuja hedelmiä, suklaata ja hiukan sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen ja edelleen varsin maltainen. Suklaisuutta ja kahvia riittää, samoin kuivattuja hedelmiä. Tammi käy vähitellen karvaammaksi, marjaisuus ja sitruksisuus kiristyvät. Keskipitkä finaali.

Arvio: Yllättävänkin tanakka ja kypsän oloinen kymppivuotias. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläisen sherryinen Glenfarclas”.

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810, 58,5%

Lasissa vaihteeksi teini-ikäistä BenRiachia tuoreesta tammesta Belgian markkinoille. Benkun tislaamopullotteilla on ollut ainakin omalla kohdallani hyvä onnistumisprosentti näissä virgin oakeissa, koska laji on keskimäärin vaikea. Tämä Cask #2532 vuodelta 1980 on jäänyt erityisesti mieleen.

BenRiach 14 yo 1999/2014 Cask #2810

(58,5%, OB for Premium Spirits Belgium, 1999–1/2014, Cask No. 2810, Virgin Oak Hogshead, 243 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti marsipaania ja vaniljakastiketta. Juuri avattu pussi viinikumikarkkeja. Tuore tammi on erittäin vahvasti läsnä, hiukan liimamaisena ja hyvin aktiivisena. Persikkaa, ananasta, tölkkipäärynää, siirappista hedelmäsalaattia. Öljyinen ja painava kokonaisuus. Vesilisä tuo Vihreät kuulat esiin.

Maku: Alkuun yllättävän… viininen. Makeaa jälkiruokaviiniä, persikkaista ja omenaista hedelmäisyyttä, siirappia ja öljyisyyttä. Suutuntuma on pehmeän öljyinen ja runko keskitäyteläinen, yllättävänkin nätisti balanssissa. Mantelia, vaniljajäätelöä, pippuria, erittäin voimakkaita tuoreen tammen aromeja. Viinikumikarkkista ja hunajaista makeutta, hedelmäsalaattia ja aavistus glyserolia. Jälkimaku on todella tamminen ja liimapuumainen. Karvasmantelilikööriä, hapokkuutta, lakritsia. Käy todella tummasävyiseksi. Paahtunutta puuta, mustapippuria, hiiltä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Arvio: Vaativa viski, jossa on paljon hyvää. Jälkimaku käy erittäin lopulta synkäksi. Erottuu kuitenkin joukosta ja jää mieleen. Laatu on kohdallaan. 86/100

Ben Bracken 12 yo 40%

Ben Bracken on Lidliä varten pullotettua Speyside-viskiä. Maistoin taannoin tästä uuden 8-vuotiaan version, mutta nyt lasissa pykälää vanhempaa pullotuserää neljä vuotta iäkkäämmästä viskistä.

Tästä on myös blendiversio olemassa, mutta nyt kyseessä on sentään single malt. Ilmeisesti tavara on siis peräisin Tamnavulinin tislaamosta.

Ben Bracken 12 yo

(40%, Wallace & Young for Lidl, +/- 2015, Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja päärynäinen. Kedon kukkia, timotei-heinää, voikukkaa, apilaa. Hyvin kepeä ja varsin raikas tuoksu, jossa maltaisuus tulee melko pistävästi läpi. Tammi tuntuu aktiivisena myös. Käsirasvaa, hiukan minttua. Aavistus vaniljajäätelöä. Varsin kapea tuoksujen spektri, tuntuu nuorelta viskiltä.

Maku: Päärynäinen ja maltainen, varsin kevyt ja ohut viski. Ei silti mitään suoranaisen epämiellyttävää tai lenseää, ainoastaan kapeaa ja yksinkertaista. Jyväisyyttä, aamupuuroa, vastasahattua tammilankkua. Suutuntuma on kevyt ja tekstuuri hyvin huokoinen. Laimeaa omenamehua, ruohoisia ja heinäisiä piirteitä, aavistus sitruksisuutta ja viinirypäleitä. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, mutta pieni metallinen vivahde pyrkii pintaan ja hedelmät kitkeröivät. Raakaa päärynää, tanniineja, karvasta sitruksisuutta. Jyväisyyttä ja mysliä, sahanpurua, ruohoisuutta. Melko lyhyt ja kovasti yksinkertainen finaali.

Arvio: Äärimmäisen simppeli perusviski. Tuoksu on jopa hiukan kutsuva ja maussa on hetkensä, mutta kokonaisuus lässähtää viimeistään jälkimaussa. Tätä on tietenkin arvioitava myös hintaluokassaan, koska nyt ollaan syväkyykyssä talousviskien äärellä. 73/100

Laphroaig 25 yo 2016 Edition 48,6%

Maistelussa vaihteeksi Laphroaigin 25-vuotias. Vuosikerta saisi lukea kyllä selvästi etiketissä, koska tuntuu tyhmältä googlata, mikä on LL0033. Se nyt on sitten tosiaan 2016.

Modernin aikakauden suosikkini kaksvitosten sarjasta on edelleen mustaetikettinen 2014-julkaisu, vaikka tuoreempi 2017-pullote oli sekin kerrassaan mainio. Menneen vuosikymmenen alkupuolella ehti tulla vastaan muutama vähän vaatimattomampikin esitys.

Laphroaig 25 yo 2016 Edition

(48,6%, OB, 2016, Batch No. LL0033, Oloroso Sherry & American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen, mineraalinen ja turvesavuinen. Lääkemäisyyttä, vahvaa suolaisuutta ja merilevää, tiettyä kalkkisuutta ja kuivaa otetta. Hiiltä ja jodia. Sitruunaa, hapokasta vihreää omenaa, trooppista hedelmää, viinikumikarkkia. Pieni lihaisuus on mukana. Vesilisä avaa minttua ja raikkautta.

Maku: Merellinen, lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Ruohoisuutta ja kitkeryyttä, vihreää teetä ja tuhkaa. Mineraalisuus ja jodi ovat tässä julkaisussa varsin hallitsevia. Sitruunaisuus ja omena jäävät taka-alalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeydessäänkin varsin hapokas. Tummaa yrttiä, salmiakkia, pientä pippuria. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin tamminen. Vanilja puskee pintaan, samoin pippuri. Suolaisuutta ja mineraalisuutta silti riittää, samoin vihreää teetä ja ruohoisuutta. Sitruunaisuutta ja omenaa saa melkein hakemalla hakea. Melko pitkä finaali makeutuu lopuksi. Vesilisä pitää kitkeryyden pinnassa ja korostaa Laphroaigille tyypillistä villaista karheutta.

Arvio: Aivan laadukas viski, mutta profiili on melko kitkerä ja mineraalisuus saa vallan. Sitruksinen syvyys on toki iän tuoma etu. 88/100

Bowmore 16 yo 2000/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasiin löytyi ex-bourbonissa kypsynyttä Bowmorea Cooper’s Choicelta.

Bowmore 16 yo 2000/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 12/2000–2017, Cask No. 223, Bourbon Cask, 320 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen ja suolainen, parafiininen ja pehmeän turvesavuinen. Raikasta sitruksisuutta ja viherherukkaisuutta, mineraalisuutta. Modernin Bowmoren peruselementit ovat puhtaina läsnä. Mantelia, aktiivista tammea, vaniljajäätelöä, kermavaahtoa. Vesilisä korostaa makeutta ja akaasiahunajaa.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, pehmeä ja miedon turvesavuinen. Mineraalisuus ja merellisyys ovat hyvässä balanssissa sitruunan ja kermaisuuden kanssa. Tammi tuntuu aktiivisena ja vaniljaisena. Öljyä ja parafiinia riittää. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko napakka. Paahteisuutta ja tuhkaisuutta nousee esiin, pippuria ja bensaisuutta. Jälkimaku on suolainen ja turvesavuinen, kaikkineen varsin öljyinen ja merellinen edelleen. Sitruunaa, viherherukkaa, mineraalisuutta. Tammi pysyy aktiivisena pinnassa pippurisena ja varsin napakkana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo paahteisuutta ja pähkinäisyyttä pintaan.

Arvio: Oivallinen moderni Bowmore. Hyvin suolainen ja kirkas profiili. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.