Maistetut

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli 45%

Lasissa vaihteeksi kohtalaisen ikääntynyttä Highland Parkia italialaisen Samarolin ehtymättömistä varastoista. Tynnyristä ei ole tietoa, mutta kovasti tämä ex-bourbonilta tuoksahtaa.

Highland Park 21 yo 1992/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1992–2013, Cask No. 1245, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja omenainen, maltainen ja sitruunainen. Vahamaisuutta, suolaisuutta, aivan aavistus nuotiosavua. Varsin kuiva ja selväpiirteinen yleisilme. Päärynää, viinirypälettä, öljyisyyttä, yrttistä napakkuutta. Sitruksisuus on selvästi koko ajan vallalla. Vesilisä avaa mentholia ja heinää.

Maku: Todella sitruunainen ja mineraalinen, erittäin raikas ja suoraviivainen. Edelleen vahamaisuutta ja tiettyä kuivaa öljyisyyttä on runsain mitoin. Vihreää omenaa, raikasta päärynää, viinirypälettä. Pieni hunajainen vivahde. Nuotiosavunkin löytää kyllä hakemalla. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Suolaisuutta, pientä maltaisuutta. Jälkimaku on sitruunainen ja suolainen, eucalyptusmainen ja kirpeän mausteinen. Omena ja päärynä ovat edelleen hapokkaina mukana. Paahteisuutta, nuotiosavua, kevyttä öljyisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa vahaisuutta ja happoja.

Arvio: Sitruunaisen raikas Highland Park. Sarjassaan todella hyvä. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove 46%

Prinssi Charlesin Highgrove-hyväntekeväisyysjärjestön nimiin tehdyt Laphroaigin viralliset erikoispullotteet ovat aina olleet haluttua tavaraa.

Tässä on mielenkiintoista se, että kypsytyksen kestoksi mainitaan vähintään 12 vuotta, mutta tynnyröinti- ja pullotushetkien välissä on kuitenkin melkein 14 vuotta.

Ilmeisesti etikettipohja on vakioitu, jotta viskiä voidaan myydä samalla nimellä ja etskalla, vaikka tynnyrit vaihtuvat. Tätä kyseistä tynnyriä #5162 on kohtalaisesti myös kehuttu.

Laphroaig 13 yo 1999/2013 Highgrove

(46%, OB, 30.9.1999–7/2013, Matured for a minimum of 12 years, Cask No. 5162, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja sitruunalakritsia. Ruohoinen, omenainen ja vanilliinisokerinen. Muistuttaa jossain määrin vanhempaa virallista 15-vuotiasta, mutta on vielä hedelmäisempi. Runsaasti ananasta, banaania, kiiviä ja viinirypälettä. Tammea, maltaisuutta, antiseptisia aineita, hiukan salmiakkia. Vesilisä avaa raikkaita yrttejä, sitruunamelissaan ja mentholia.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa, reipas hedelmäisyys tukee. Savu on melko maltillinen, salmiakki ja lääkemäisyys kuitenkin maistuvat reippaina. Grillattua ananasta, vihreää omenaa, kiiviä, rypälemäisyyttä, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Pientä nokisuutta ja tammen karheutta. Vihreää teetä, heinäisyyttä, vaniljaisuutta. Jälkimaku on sitruksinen, nokinen ja varsin suolainen. Tammi käy paahteiseksi ja heinäisyys korostuu. Hedelmäisyys jää savun alle, piparminttua ja lääkemäisyyttä riittää. Pientä vaniljaisuutta on silti loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mentholin pintaan.

Arvio: Herkullinen, klassisella tavalla sitruunalakritsinen Laphroaig, jossa raikas hedelmäisyys on pääosassa. 89/100

Smögen 5 yo 2013/2018 Sherry Project 2:2, 61%

Vuorossa on tämän blogin ensikosketus ruotsalaiseen Smögen-viskiin. Etiketissä lukee isolla Sherry Quarters, eli kyseessä on ensimmäisen täytön ex-sherry-Quarter Caskeissa kypsynyt viski. Tisle on tehty vahvasti turpeistetusta Opticista.

Smögen 5 yo 2013/2018 Sherry Project 2:2

(61%, OB, 5/2013–12.5.2018, Sherry Quarters, Cask No. 36–45/2013, American White Oak, Heavily Peated Optic Malt, 1725 bts., 50 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen ja reippaan turvesavuinen. Varsin aktiivinen tammi tulee kaikesta läpi. Nuoren sherryviskin kerroksellisuus korostuu, viinisyys leijuu hiukan jyvämäisen rungon päällä. Mysliä, leipää, paahteisuutta. Vaahterasiirappia, vaniljaa, kermatoffeeta. Vesilisä paljastaa rikkisyyttä ja popcornia.

Maku: Muhkea ja pistelevä turvesavu ottaa yhteen siirappisen sherryn kanssa. Tumman yrttinen ja lakritsinen savu puskee pippuria ja pientä karvautta, kun toisaalla paksu sherry rakentaa omia imeliä kerroksiaan. Tammi on aktiivista ja karheaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi hiukan karkailee. Luumua, rusinaa, suklaata, omenaa. Maltaisuus ja jyväisyys ovat sen verran paljaina pinnassa, ettei tätä ikäviskiksi voisi vahingossakaan luulla. Jälkimaku on turpeinen ja varsin tumma. Paahteisuutta, pippuria, karvautta, maltaisuutta ja jyvää. Tammi puree vahvasti, finaali jää melko lyhyeksi. Vesilisä tuo rasvaa pintaan.

Arvio: Hetkittäin todella lupaava, kun tuhti sherry ja vahva savu osuvat yksiin. Tasapaino kuitenkin hieman karkailee ja makupaletti jää osin sekavaksi. 83/100

Kilchoman Finland Small Batch No. 1, 46%

Aina hienoa, kun Suomeen saadaan eksklusiivinen viski loistavasta tislaamosta. Nyt maistelussa on Kilcholmanin tuore Suomi-pullote. Muistoihin tietysti nousevat omat kokemukseni tislaamolta. Se oli nimittäin mahtava reissu.

Kilchoman Finland Small Batch No. 1

(46%, OB, NAS, 2019, 80% Bourbon & 20% Oloroso Sherry Casks, 550 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen ja vegetaalinen. Öljyinen ja painava ensivaikutelma, runsaasti vaniljaa ja uuniomenaista makeutta. Mantelia, päärynää, hiukan banaania. Hiukan hiiltä ja tuhkaa, pieni lääkemäisyys. Tammi on reippaasti esillä, mausteisena ja melko makeana. Vesilisä avaa hiukan tervaista vivahdetta.

Maku: Hiilisavuinen ja öljyinen, vegetaalinen ja vaniljainen. Herkullinen salmiakki ja turvesavu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti varsin suuri, tätä voi melkein pureskella. Hyvää balanssi. Omenaa, päärynää, makeaa sitruunaisuutta. Suolavetisyyttä, jodia. Lääkemäisyys on vielä tuoksua selvemmin esillä, varsin purevana. Pippurisuutta ja tammista karheutta, mutta samalla myös hunajaa ja hiukan valkosuklaata. Jälkimaku on turvesavuinen ja tuhkainen, sitruksisen kitkerä. Tamminen makeus toimii kuitenkin hyvin yhteen öljyn ja pienen salmiakkisuuden kanssa. Lääkemäisyyttä, pippuria, omenaa, rypälemäisyyttä, banaania ja hiukan yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa suolaa ja merellisyyttä.

Arvio: Maukas Suomi-pullote. Hyvä runko ja balanssi, perusasiat kaikki oivallisesti kohdallaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Kokonaisuutena pehmeä, maukas ja tasapainoinen Kilchoman”.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland 56,5%

Nyt ollaan lempilajissani. Maistelussa tuhdin sherryinen Bowmore Pohjois-Saksan ylpeydeltä Malts of Scotlandilta.

Bowmore 1995/2011, Malts of Scotland

(56,5%, Malts of Scotland, Warehouse Range, 1995–2011, Cask No. 111, Sherry Hogshead, 189 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Salmiakkinen, sherryinen ja vastustamattoman savuinen. Tervaa ja turvesavua, lakritsia ja omenaa, hyvä suolaisuus ja napakka tammi. Kypsää luumua, rusinaa, suklaakastiketta. Mausteisuutta ja minttua, yrttisyyttä ja hiukan laventelia. Nahkaisuutta ja tallia. Nam. Vesilisä tuo käristynyttä paahtoleipää esiin.

Maku: Salmiakkinen, tervainen ja tuhdin savuinen. Muhkea sherry ja suklaisuus, mutta runko ei ole yhtä täyteläinen kuin vaikkapa Maltmen’s Selectionissa. Tervaleijonaa ja suolaisuutta kuitenkin riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Luumua, rusinaa, suklaisuutta, kypsää kirsikkaa, selvästi erottuvaa laventelia. Kahvia ja maapähkinää, minttua, inkivääriä, kahvista purevuutta. Jälkimaku on lakritsinen, tervainen ja savuinen. Suolaa, sherryä, luumua, rusinaa, hapokkuutta, pippuria. Kahvia. Laventeli nousee roimasti loppua kohden. Melko pitkä finaali. Vesilisä vapauttaa mineraalisia ja sitruksisia sävyjä runsaasti.

Arvio: Todella herkullinen Bowmore, joka on saanut paljon irti sherrytynnyristä. Yllättävän mojovat laventelit ysäripullotteeksi – maistuu. 90/100

Glendronach 20 yo 1995, 43%

Maistelussa Glendronachin laajasta tuotannosta miniatyyrispesiaali, jota on ilmeisesti jaeltu Saksan markkinoille. Alhainen alkoholiprosentti kieltämättä epäilyttää, kun henkisenä vertailukohtana on tietysti tynnyrivahvoja single caskeja samalta aikakaudelta.

Glendronach 20 yo 1995

(43%, OB, 1995–2015*, Pedro Ximénez Cask Finish, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja luumuinen. Maitosuklaata, maltaisuutta, uuniomenaa, kanelia. Rusinaa, viikunaa, makeaa sitruksisuutta, tammea, hiukan kahvisuutta. Kinuskikastiketta, maapähkinävoita, siirappisuutta. Varsin imelä kaikkineen, PX on vahvasti esillä. Rikin ja ruudin ailahdus on mukana.

Maku: Suklainen, luumuhilloinen ja makea. Ei kuitenkaan aivan niin imelä kuin tuoksu antoi odottaa, koska tammi ja mausteet antavat kunnolla ryhtiä. Melko täyteläinen suutuntuma. Edelleen rusinaa, uuniomenaa, kinuskia ja luumua on vähintään riittävästi. Sitruksista kitkeryyttä ja pippurista kihelmöintiä. Nahkaisuutta ja hiukan tallisia sävyjä, kahvisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja paahteinen. Tietty leipämäinen sävy on mukana. Maltaisuutta, pippuria, kanelia, kahvia, kaakaojauhetta. Omenaa ja vaniljaa löytyy. Karhea ja saksanpähkinäinen loppuliuku. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Perushyvä PX-viritys. Ei loista millään osa-alueella, mutta maistuu. Eikä edes suuremmin kärsi alhaisista volteista. 86/100

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures 47,9%

Maistossa tällä kertaa spekseiltään oikein tyypillinen hedelmäinen Benkku ex-bourbonista. Kypsytystä on takana neljännesvuosisata, joten mistään ihan tusinaviskistä ei toki ole kyse.

BenRiach 25 yo 1990/2015, Liquid Treasures

(47,9%, Liquid Treasures, 1990–2015, Travel To Mars, Special Edition, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys tulee läpi kaikesta. Banaania, päärynää, omenaa, persikkaa, makeaa sitruksisuutta. Vaniljaa, tomusokeria, minttua. Maltaisuudessa on puuromainen vivahde, vaikka muuten kokonaisuus on varsin iskevä. Marjapiirakkaa, hapokkuutta. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja oudon metallinen. Tumma yrttisyys sekoittaa pakkaa, yllättävän suolaista ja likaista sivuääntä tulee joukkoon mukaan. Öljyisyyttä, pippuria, hapokkuutta. Maltaisuus on edelleen melko puuroisena mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän heittelee. Päärynää, banaania, akaasiahunajaa. Jälkimaku on tumman yrttinen ja likaisen öljyinen. Hedelmäisyys nousee pintaan, mutta paahteisuus ja tammi saavat siitä yliotteen, jota pippurisuus vielä tukee. Kypsää päärynää, marjaisuutta, hapanta sitruksisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa pintaan anista, maapähkinää ja minttua.

Arvio: Sekava esitys. Tuoksussa on hetkensä, mutta maku sinkoilee minne sattuu. Toki tätä mielikseen nauttii, mutta odotuksista jäätiin kauas. 83/100

Ledaig 7 yo 2005/2012, The Whisky Agency 52,1%

Tällaista nuorta Ledaigia pullotettiin saksalaiselle The Whisky Agencylle ja belgialaiselle The Nectarille kuluvan vuosikymmenen alkupuolella. Kovin maineikas pullo tämä ei ole, mutta kun Ledaig on kokenut viime vuosina uuden tulemisen, tämäkin on alkanut kiinnostaa.

Ledaig 7 yo 2005/2012, The Whisky Agency

(52,1%, The Whisky Agency, Joint Bottling with The Nectar, 2005–2012, Ex-Bourbon Hogshead, 289 bts., 70 cl)

Tuoksu: Aivan valtavasti kumia, tuhkaa ja yskänlääkettä. Todella voimakas ja suoraviivainen. Tiukkaa turvesavua, selväpiirteistä sitruunaa ja puhdasta merivettä. Juuri niin paljas kuin väri antoi odottaa. Asfalttia, palvikinkkua, mysliä, omenaa, vaniljaa. Vesilisä tuo pintaan anista, viinirypäleitä ja pienen tervaisuuden.

Maku: Lihaisa, turpeinen ja lääkemäinen. Paljas ja suolainen yleisilme jatkuu saumattomasti tuoksusta. Palvikinkkua, käristettyä pekonia, kypsää omenaa, grillattua ananasta, sitruunaa, ruohoisuutta, minttua. Suutuntuma on melko öljyinen. Kirkas yskänlääke ja kumisuus pysyvät mukana, samoin tietty tuhkaisuus. Jälkimaku on edelleen todella lääkemäinen, mutta nyt pippuri alkaa kihelmöidä ja turvesavu saada tummempia sävyjä. Suolaa, tuhkaisuutta, limettiä, lihaisuutta. Tammi tulee mukaan kuvaan ja kokonaisuus kuivuu reippaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäistä makeutta, nektariinia ja päärynää.

Arvio: Suoraviivainen ja varsin herkullinen nuori Ledaig. Ei minkäänlaista kikkailua. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail 59,9%

Edellinen maistamani Old Pulteney Gordon & MacPhaililta oli aivan erinomainen, mutta pullote oli harvinaisuus vuosien takaa. Nyt maistelussa on nuorta sherrykypsytettyä samalta pullottajalta, tislattu 1993 ja pullotettu siitä runsaat kolmetoista vuotta myöhemmin.

Kokemukseni tämän tislaamon indie-pullotteista on edelleen vähäinen, joten todella mielelläni tämän maistan. Värikin on lupaavan tumma.

Old Pulteney 13 yo 1993/2007, Gordon & MacPhail

(59,9%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 25.10.1993–16.5.2007, Cask No. 2402, 1st Fill Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa sherryä, vanhaa armanjakkia ja kuivaa multaisuutta. Siirappinen ja marsipaaninen imelyys kohtaa melko nahkaisen ja karhean tammen. En tunnistaisi sokkona tätä Pulteneyksi. Suklaata, rusinaa, luumuhilloa, kypsiä kirsikoita. Öljyinen ja mausteinen vivahde. Vesilisä tuo kermatoffeeta ja vaniljaa heti.

Maku: Tuhti ja makean siirappinen sherry hyökyy heti päälle. Ykköstäytön totaalinen läsnäolo peittää paljon alleen, mutta suklaata, rusinaa, luumua ja muita herkkuja riittää. Jännä suolainen ja maltainen ulottuvuus maistuu kyllä jo Pulteneylta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jopa melko herkkä, kestää tällaisen sherryn juuri ja juuri. Tammea, maltaisuutta, nahkaisuutta, tallia, yrttilikööriä, pippuria, chiliä. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, mutta pippuri ja suolaisuus ottavat nopeasti pääroolin. Tammea, maltaisuutta, lakritsia, yrttejä, hapokkuutta, paahteisuutta, edelleen tallia ja kuivaa multaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä pehmentää, avaa kermaisuutta ja vaniljaa.

Arvio: Julman sherryinen käsittely Pultikalle. Hiukan ehkä hakee, mutta herkkua on. 87/100

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal 50,3%

Lasissa on tällä kertaa hieno vanha Longmorn Silver Sealilta. Tämän sarjan pullotteiden etiketit ovat kyllä aina yhtä pysäyttäviä kaikessa barokkisuudessaan. Informaatiota niissä toki saisi olla hitusen enemmän, kun tästäkään ei ole edes kypsytys tiedossa.

Longmorn 30 yo 1981/2012, Silver Seal

(50,3%, Silver Seal, Special Bottling, 1981–2012, 205 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja ruohoinen, heinäinen ja hiukan suolainen. Sitruksinen, mangomainen ja omenainen, varsin raikas ja hiukan kukkainen. Maltaisuus on reippaasti pinnassa mutta varsin napakkana. Tammi tuntuu myös, mutta ote on kuiva ja mausteinen. Vaniljaa ja hapokkuutta. Vesilisä tuo pintaan teetä ja hunajaa.

Maku: Vahaa, maltaisuutta ja öljyisyyttä on vaikka muille jakaa. Refill-bourbonista tuttua mausteisuutta, hapokkuutta ja kuivaa tammea. Vahamainen hedelmäisyys ja tisleen painavuus muistuttavat Clynelishiä, mutta suolaisuus ja tammen ote tekevät tästä omaperäisen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti korkealla. Toffeeta, omenaa, appelsiinia, liköörimäistä makeutta. Jälkimaku on hedelmäinen, runsas ja tamminen. Vahamainen ja öljyinen tunnelma jatkuu, heinäinen ja ruohoinen sävy on pinnassa. Maltaisuutta, kuivakakkua, maitokahvia, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkeja ja siirappia.

Arvio: Todella herkullinen Longmorn. Jos pitäisi arvauksia tehdä, tämä voisi olla peräisin hyvästä refill-bourbontynnyristä. Toimii. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.