Maistetut

Glen Scotia Double Cask 46%

Maistelussa on tällä viikolla Campbeltownin vähälle huomiolle jääneen Glen Scotian miniatyyrisetti, jossa on tislaamon kolme verraten uutta core rangen tuotetta.

Tällaisen entry level -viskin tislaamo lanseerasi vuonna 2015. Tietysti ikämerkintä on jätetty pois. Toimikoon tämä kuitenkin johdantona tislaamon nykytyyliin.

Glen Scotia Double Cask

(46%, OB, NAS, +/- 2016, 1st Fill Bourbon & Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Metallinen ja hyvin erikoinen, todella palanut. Tuoretta katajaa, raakaa lihaa, hapanta tummaa olutta. Märkää lehtikasaa, kypsiä omenia. Hiukan keksimäistä vivahdetta, vaniljaa, pientä puuromaisuutta. Toffeekarkkia, suolaa, hapokkuutta. Kuparipannua. Vesilisä tuo toffeefudgen vahvasti pintaan.

Maku: Siirappinen ja suolainen, viininen ja puuromainen. Paljon kaikkea, ei juhli tasapainollaan. Rusinaa, kypsää omenaa, edelleen palanutta puuta ja lihaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi karkailee. Kermatoffeeeta, vaniljaa. Jonkin verran pahvisia ja vegetaalisia piirteitä. Metallisuutta, happamuutta, erikoista eksoottista mausteisuutta. Jälkimaku on rusinainen, siirappinen ja lievästi erikoinen. Metallisuus ja palanut puu tuntuvat edelleen voimakkaina. Toffeeta, sitruksisuutta, pientä pippuria. Omenaa, persikkaa, puuroa, jotain likaisuutta ja rasvaisuutta loppuun asti. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo lähinnä kitkeryyttä.

Arvio: Varsin erikoinen viski kaikin puolin. Kummallisuuksien kerhoon kertaheitolla. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 80/100.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley 57,7%

Springbankin uusi Local Barley tuli vastaan Uisgessa. Olin sen jo etukäteen merkinnyt vihkoonkin, kun maistelin äskettäin tätä edeltäneen Local Barley 2017:n.

Sarja on ollut sen verran laadukas, että odotukset olivat jälleen korkealla. Käytetty ohralajike on ollut tällä kertaa Opticia.

Springbank 9 yo 2009/2018 Local Barley

(57,7%, OB, 7/2009–10/2018, 80% Bourbon & 20% Sherry Casks, 9700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hiukan mineraalinen. Maltaisuus tuntuu voimakkaana ja jossain määrin aamiaismuromaisena. Hunajaisuutta, briossia, tiettyä merellisyyttä ja bourbonhenkistä hedelmäisyyttä. Mandariinia, omenaa, yrttisyyttä. Myös rusinainen sherryisyys tulee taustalta esiin. Varsin miellyttävä kokonaisuus.

Maku: Rasvainen ja painava. Luumulikööriä, merellisyyttä, mineraalisuutta. Hiukan turvettakin tulee esiin. Melko täyteläinen suutuntuma kaikessa öljyssään, viskositeettia riittää. Tammi ja maltaisuus ovat sen verran paljaina esillä, että suussa tämä tuntuu tuoksuaan nuoremmalta. Jälkimaku on lopulta varsin makea, mineraalinen, hapokas ja ruohoinen. Edelleen luumua, omenaa, mandariinia ja tiettyä imelyyttä, jota likainen rasvaisuus haastaa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Pätevän öljyinen ja klassisen mineraalinen Springbank, mutta kaikilta osin nämä nuorekkaat elementit eivät silti täysin puhuttele. Näiden uusien Local Barley -julkaisujen ykkönen on edelleen se ykkönen. 86/100

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve 56,3%

Uisgessa löytyi Pikkulinnun tiskiltä viski, jota olen katsellut Puotilassa hyllyssä useiden vuosien ajan. Nyt tuli sellainen tunne, että se pitää maistaa.

Ardbeg 21 yo 1979/2001 Committee Reserve

(56,3%, OB, 1979–2001, Committee Reserve, 2500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän savuinen, tervalakritsinen, öljyinen ja upean lääkemäinen. Jodia, suolaa, kamferia. Mausteisuutta, hiukan paahdettua pähkinää, kahvisuutta, merellisyyttä, heinää, merilevää. Mielenkiintoinen marjaisuus taustalla, mustaherukan lehtiä ja yskänpastilleja. Pieni rommirusinaisuus tuo makeutta.

Maku: Savuinen, tervainen, mineraalinen ja erittäin runsas. Todella voimakas lääkemäisyys ja muhkea turpeisuus. Suutuntuma on melko öljyinen ja räjähtävän mausteinen. Viskositeetti on tapissa. Viinikumista makeutta, sitruunaisuutta, hiukan omenaa, kirpeitä yrttejä, salmiakkijauhetta. Taivaallinen kokonaisuus. Jälkimaku puskee yskänlääkettä ja tervaa kaikista tuuteista. Savua, lakritsia, hapokkuutta, pippuria. Jodia, suolaa, kirpeyttä, sitruksisuutta. Pitkä finaali on silkkaa nautiskelua.

Arvio: Erittäin hyvä vanhan liiton Ardbeg. Aiheuttaa tiettyä haikeutta, ehdottomasti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Lagavulin 21 yo 1991/2012, 52%

Maistoin Uisgessa Pikkulinnun tiskillä ystäväni kanssa rinnakkain vanhemman ja uudemman Lagavulinin 21-vuotiaan. Vanhemman 1985-pullotteen olen päässyt maistamaan parikin kertaa aiemmin, mutta tämä 1991-pullote oli tähän mennessä vain pitkällisen haaveilun kohde. Nyt maistoimme ne kummatkin rinnakkain.

Lagavulin 21 yo 1991/2012

(52%, OB, 1991–2012, First Fill Ex-Sherry European Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja mineraalinen. Komea savuisuus, merellisyys ja suolaisuus. Ei ollenkaan niin sherryinen kuin 1985-julkaisu, vaan liikkuu elegantin mausteisuuden rekisterissä. Pihkaa, öljyä, minttua, kamferia. Hiukan rusinaa, luumua, paahtunutta puuta, tupakkaisuutta. Erittäin tasapainoinen ja tyylikäs, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin verrokkinsa.

Maku: Savuinen, tervainen ja mineraalinen. Mahtava voima ja vääntö, pippuria ja vahaisuutta vaikka muille jakaa. Öljyinen ja painava suutuntuma, sherryinen hedelmäisyys soi lavealla rekisterillä. Tupakkaa, pähkinäistä karvautta, marjaisuutta, inkivääriä, luumua, kuivakkaa tammisuutta. Merellisyyttä, heinää, merilevää, poltettua sokeria, kuivaa lihaisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen, savuinen ja mineraalinen. Tervaa, salmiakkia, hapokkuutta. Merellisyyttä, hiukan bensaisuutta, merilevää. Tammi kuivuu pitkällisesti ja mausteisesti. Savumakkaraa, pippuria, kahvisuutta. Erittäin pitkä, uljas finaali.

Arvio: Kaikin puolin aivan loistava Lagavulin. Rehellisyyden nimessä ei kuitenkaan pärjää suuruudessa 1985-pullotteelle, vaan edustaa enemmänkin tyylikästä tasapainoisuutta ja laveaa rekisteriä. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s 47,1%

Markku Ristevirran suosituksesta Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3:n jälkeen Uisgessa piti maistaa vielä tämäkin.

Highland Park 40 yo 1967/2007, John Scott’s

(47,1%, John Scott’s, 1967–2007, Cask No. 6687, 168 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja runsas. Hunajaa, kanervaisuutta, herkkää vahaisuutta. Vanhan sherryn tummia, hiukan konjakkimaisia piirteitä. Puuvahaa, pihkaa, metisyyttä. Hyvin lähellä ikivanhojen Glenfarclasien tyyliä. Sikaria, yrttisyyttä, hilloisuutta, kahvia, karamellisuutta. Silti myös raikkaita estereitä, granaattiomenaa, passionhedelmää, rusinaa, luumua. Fantastinen kuiva tammi kannattelee kokonaisuutta.

Maku: Taivaallinen sherry! Kanervahunajaa, herkkää tammea, metisyyttä, kovia toffeekarkkeja. Täyteläinen, silkkisen pehmeä suutuntuma. Kaakaota, suklaata, kahvia, pippurisuutta, sikaria, tarte tatinia. Turvesavua taustalla, hiukan ruutisuutta. Todella tummaa sherryä, mutta kokonaisuus on silti upeasti auki. Jälkimaku on sherryinen ja suklainen, metinen ja kuivan tamminen. Luumuhilloa, karamellia, yrttisyyttä. Fantastinen. Rusinaa, hunajaa, pientä havuisuutta, pihkaa, turvesavua. Tammi kuivuu huikean nautittavasti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Loistelias Highland Park. Tämä oli lopulta itselleni Uisge 2019:n ehdoton tähtihetki. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3, 51%

Uisge 2015:n paras viski oli omalla kohdallani Macallan 14 yo 1989/2003 Exceptional Single Cask 5. Sen takia Uisge 2019:n ensimmäiseksi viskiksi olin merkinnyt itselleni ESC 3 -pullotteen Pikkulinnun tiskiltä.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3

(51%, OB, 20.11.1980–15.5.2002, Cask No. 17937, Sherry Butt, 858 bts., 50 cl)

Tuoksu: Uskomattoman runsas, suklainen ja vahainen. Makea, siirappinen ja toffeemainen. Tallista ja nahkaista maanläheisyyttä, hilloisia piirteitä, luumua. Crème brûlee, kermaisuus, kaakao ja vanilja soivat loistavasti yhteen. Kuitenkin tietty nahkaisuus ja pähkinäisyys pitää kokonaisuuden elävänä ja avoimena koko ajan.

Maku: Kermainen ja painava, suklainen ja runsas. Sulaa suuhun. Luumua, rusinaa, kaakaota, kahvia, hedelmäkakkua, nahkaisuutta ja tallisia sävyjä. Hilloisuutta, mustikkamarmeladia. Suutuntuma on upean silkkinen ja täyteläinen. Jälkimaku on erittäin runsas ja vaikuttava. Sherryä, suklaata, öljyä, minttua, yrttejä. Tammi kuivuu nautinnollisesti, eucalyptus nousee taustalta. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Mahtava Macallan. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks 40%

Maistelussa vihdoinkin aiempaa Glendronachin perussarjaa, oletettavasti ajalta hiukan ennen vuosituhannen vaihdetta. Miniatyyrin on Yhdysvaltoihin jaellut aikanaan Hiram Walker.

Uuden ajan Glendronach-julkaisuista olen toki pitänyt 15-vuotiaasta Revivalista, mutta parhaimmillaan GD on oman kokemukseni mukaan muutaman vuoden vanhempana.

Glendronach 15 yo 100% Matured in Sherry Casks

(40%, OB, +/- 1999, USA Import by Hiram Walker, Batch No. LQ0029, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakkaan hedelmäinen ja sherryinen. Appelsiinia, punaista omenaa, raakaa luumua, päärynää, banaania. Hapokas oloroso, melko paljas tammisuus. Kahvia, saksanpähkinää, mausteista. Hiukan nahkaisia ja kellarimaisia vivahteita. Vadelmahilloa, mustikkaa, aavistus mustaherukkaa. Melko tuhti kokonaisuus.

Maku: Maukas ja erittäin kermainen. Pehmeä sherry ja uskomattoman erottuva tupakkaisuus. Appelsiini ja omena ovat edelleen vahvasti esillä, samoin kahvi ja nahkaisuus. Tammi tuntuu melko raakana muttei silti mitenkään aktiivisena. Suutuntuma on melko täyteläinen, alhaisista volteista huolimatta. Hilloiset piirteet maistuvat selvästi, mustikka ja vadelma etenkin. Jälkimaku nostattaa sherryn nahkaisuutta ja luumuhilloa selvemmin esiin. Lakritsia, tummaa yrttisyyttä, tupakkaa, saksanpähkinän pientä karvautta. Mehukas hilloisuus nousee vielä lopuksi. Tammi pysyttelee taustalla. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin pätevä ja nykymittapuulla jopa omalaatuinen Glendronach. Ei silti erityisesti loista millään osa-alueella, vaikka kermainen kokonaisuus maukas onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 76/100.

The Macallan 1989/2014, Anam na h-Alba 54,4%

Maistelussa kultaisen aikakauden Macallania indie-valikoimista. Tämä erittäin pienen erän jälkeensä jättäneen sherry hogsheadin on pullottanut saksalainen Anam na h-Alba.

The Macallan 1989/2014, Anam na h-Alba

(54,4%, Anam na h-Alba, The Soul of Scotland, 6/1989–3/2014, Sherry Hogshead, 78 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsasta sherryä, muhkeaa suklaata ja painavaa hedelmäisyyttä. Nahkaa, tallia, maakellaria, maitosuklaata, tyylikkäitä tammisia nuotteja. Luumuhilloa, rusinaa, uuniomenaa, crème brûleetä, kinuskia. Upea kermaisuus, kaakaota, vaniljaa. Hieno kaikin puolin. Vesilisä avaa minttua ja hiukan palanutta puuta.

Maku: Kermaisen täyteläinen suutuntuma, tämä sulaa suuhun välittömästi. Aivan mahtava yhdistelmä suklaata, luumua, uuniomenaa, pientä pähkinäistä karvautta, makeaa kinuskia. Tammi toimii hienosti ja tuo syvyyttä. Yrttejä, kanelia, kaakaojauhetta, kahvia, minttua, hedelmäkakkua. Jälkimaku laskeutuu tammen läpi suklaan ja hedelmän äärelle. Mausteisuutta, maitosuklaata, kinuskia, pähkinää, luumuhilloa. Uuniomena ja crème brûlee maistuvat vahvasti. Nahkaisuutta, yrttejä, jalohomeisia piirteitä. Minttua, kanelia, hieman ruohoisuutta. Erittäin pitkä ja painava finaali. Upea. Vesilisä vapauttaa eucalyptusta ja piparminttua.

Arvio: Todella mahtava Macallan. Tällaisia ei tule liian usein elämässä vastaan. Kyllä näistä tällaisista viskeistä voi vähitellen käsittää, millaiselle pohjalle Macallan on menestyksensä luonut. 91/100

Caol Ila 25 yo 1982/2007, James MacArthur 55,5%

Maistelussa varsin tuhti Caol Ila James MacArthurilta. Pullotus on kahdentoista vuoden takaa.

Caol Ila 25 yo 1982/2007, James MacArthur

(55,5%, James MacArthur’s Old Masters Special Reserve, 2/1982–3/2007, Cask No. 731, 213 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, nuotiosavuinen ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, tuhkaa, minttua, vihreää omenaa, limettiä. Vaniljaista ja mehiläisvahaista makeutta. Mielenkiintoinen havuisuus ja pihkaisuus. Hiukan mustaa oliivia ja märkää rantahiekkaa. Hieno on. Vesilisä avaa vielä vihersmoothien sävyjä ja maltaisuutta.

Maku: Savuinen ja hedelmäinen, tuoksua selvästi paksumpi ja makeampi yleisilme. Pippuria, nokisavua, tuhkaa. Minttua, kamferia, hiukan eucalyptusta. Napakkaa lääkemäisyyttä, joka yhdistyy hienosti toffeeseen ja hedelmäsiirappiin. Suutuntuma on melko täyteläinen, nautittavan öljyinen ja mausteisen kihelmöivä. Omenaa, hiukan ananasta, vadelmaa, mansikkaa, vaniljaa. Jälkimaku on pippurinen ja tamminen, erittäin järeä. Nuotiosavua, tuhkaa, nokea. Ruohoisuutta, vihreää omenaa, limettiä, minttua ja eucalyptusta. Pihkaisuutta, happamuutta. Pitkä finaali. Vesilisä tuo esiin kiinankaalia ja lehtisalaattia, erikoisia vihannesmaisia piirteitä.

Arvio: Todella maukas Caol Ila, mutta maussa ihan viimeinen silaus silti puuttuu. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Springbank 10 yo 2007/2017 Local Barley 57,3%

Springbankin kolmas uusi Local Barley -julkaisu kypsyi 70-prosenttisesti ex-bourbonissa ja 30-prosenttisesti ex-sherryssä.

Kaksi aiempaa esitystä tästä sarjasta ovat olleet omaan makuuni oivallisia. Ykkösosassa viehätti mineraalisuus ja tasapaino, kakkososassa tietty paljaus ja roima hedelmäisyys. Ykkönen oli pykälän parempi, mutta pystyykö tämä haastamaan sen?

Springbank 10 yo 2007/2017 Local Barley

(57,3%, OB, 6/2007–11/2017, Local Barley, 70% Bourbon & 30% Sherry Casks, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja hiukan ummehtunut. Sherrytynnyrin vaikutus todella tuntuu, nahkaisena ja maltaisen tunkkaisena. Paksua sitruksisuutta, mehiläisvahaa, savun ailaus. Missä mineraalisuus? Märkää rantahiekkaa, mokkanahkaa, öljyä, hapanta pähkinäisyyttä. Vesilisä avaa hienosti minttua ja vaniljaa.

Maku: Paksun rasvainen, varsin sherryinen ja sitruksinen. Mineraalisuuskin löytyy viimein. Edelleen tietty maltainen puuromaisuus hallitsee yleisilmettä, vaikka vaniljaa ja hedelmäisyyttä irtoaakin. Hiukan märkää turvetta, vegetaalisia piirteitä ja jännittävä kumina. Suutuntuma on täyteläinen ja painava, kermainenkin. Jälkimaku on varsin makea, pähkinäinen ja suklainen, kostean turpeinen ja tunkkainen. Mineraalisuus ei oikein pääse loistamaan. Suolaista puuromaisuutta, nahkaisia nuotteja, mehiläisvahaa, likaisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä terävöittää mineraalisuutta, avaa yrttejä ja parantaa suutuntumaa muutenkin.

Arvio: Vaatimattoman tuoksun jälkeen maku toimii paremmin. Ei silti kokonaisuutena oikein kolahda. Vesilisä kuitenkin tekee tälle todella hyvää, ja vettä lisäämällä saa avattua paljon sellaista, mikä jää muuten tunkkaisuuden taakse. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100.