Maistetut

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead 54,6%

Maistelussa on tällä kertaa suoraviivaista nuorta Glenburgieta, ihan uusia pullotteita Authentic Collectionista mutta tällä kertaa miniatyyrinä riisutuilla tiedoilla. Samaa tavaraa tämä tietääkseni silti on kuin siinä sarjassa.

Glenburgie-Glenlivet 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(54,6%, Cadenhead Authentic Collection, 2004–5/2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja kuivan päärynäinen. Oikein perinteinen tuoksu lajissaan, ei mitään ylimääräistä. Mineraalisuutta, heinää, hiukan omenaa. Hiukan pikaliimaa, kuivaa pahvilaatikkoa, tiukkaa alkoholisuutta. Kokonaisuutena varsin kuiva. Vesilisä avaa hedelmäkarkkista makeutta ja valkosuklaata.

Maku: Kuivaan ja osin kireään tuoksuun suhteutettuna varsin kermainen ja pehmeä ensituntuma. Päärynää, omenaa, hiukan tuoretta ananasta. Roimaa mausteisuutta, valkopippuria, anista. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mausteet potkivat huolella. Maltaisuutta riittää, samoin muromaisia sävyjä ja vihreää teetä. Jälkimaku on erittäin rapea, maltainen ja tiukan mausteinen. Päärynää löytyy, samoin vaniljaa ja omenapiirasta. Muroja, mysliä, hapokkuutta. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja valkopippurisena. Keskipitkä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, pieni makeus aukeaa ja kermaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Arvio: Ei herätä juuri mitään tunteita. Sinänsä melkeinpä virheetön viski lajissaan. 80/100

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 52,4%

That Boutique-y Whisky Company julkaisi ensimmäisen Port Charlottensa vuonna 2015. Sen jälkeen uusia editioita on tullut tähän mennessä vielä viisi lisää. Nyt maistelussa siis sarjan avausviski.

Port Charlotte Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(52,4%, That Boutique-y Whisky Company, NAS, 2015, 183 bts., 50 cl)

Tuoksu: Suolaisen lihaisa ja muhkean turvesavuinen. Rasvaista pekonia, bbq-kastiketta, hiukan hiiltä ja nuotion tuhkaa. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, aavistus hunajaa. Aamiaismuroja, maltaisuutta. Tervaa. Tammi on varsin aktiivista ja pippurisen napakkaa. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja palvikinkkua esiin.

Maku: Suola, sitruuna ja savu ovat hyvin esillä, mutta kokonaisuus on vetinen ja ponneton. Lihaisuus jää ohimenevän palvikinkun pyyhkäisyksi. Enemmän huomiota saa vastasahattu tammilankku, sahanpuru ja pieni pippurisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko Port Charlotteksi jopa heikko. Todella jyrkkä pudotus lupaavan tuoksun jälkeen. Maltaisuutta, muroja, hiukan vaniljaa. Jälkimaku liikkuu edelleen nuoren tammen ja hiukan tuhkaisen turvesavun ympärillä. Pippurisuus nostaa päätään. Sitruunaa, omenaa, runsaasti vaniljaa, pientä kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisällä esiin tulee rasvaisuutta ja kermaista lihaisuutta.

Arvio: Lupaavan tuoksun jälkeen maku pettää. Rasvaisen lihaisuuden sijaan onkin jotain muuta. Viski on kokonaisuutena vielä ihan kelvollinen, mutta tuoksu pyörii aivan eri pallokentällä makuun verrattuna. 82/100

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old 63,1%

Mallaswhiskyseuran talvipäiväseisauksen Highland Park -viskejä arvioineessa tastingissa yllätyspullona tuli eteen Ruotsin markkinoille pullotettu Bishop William The Old.

Ruotsalaiselle The Bishop’s Arms -pubiketjulle tehty erikoispullote oli tähän mennessä kohtaamistani Highland Parkin tuoreista single caskeista ehdottomasti kaikkein sherryisin – ja samalla rikkisin.

Highland Park 12 yo 2004/2017 Bishop William The Old

(63,1%, OB for Sweden, 2004-2017, Cask No. 6712, European Oak Sherry Butt, 492 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja varsin rikkinen. Luumua, rusinaa, toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Nyt on ruutia ja ylikypsää hedelmää vaikka muille jakaa. Erittäin voimakas kokonaisuus, jossa paksu suklaisuus pyörii hiukan metallisessa tummuudessa. Vesilisä availee tammea paremmin.

Maku: Sherryinen ja todella rikkinen. Ruutia, ruosteisuutta. Nyt on hämmentävää tavaraa. Erittäin iso sherry, luumua ja suklaata tulee ovista ja ikkunoista. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeän mausteinen, vaikka voimakkuus pistää alkoholiakin pintaan oikein kunnolla. Jälkimaku on mausteinen ja edelleen erittäin rikkinen. Ei tämä huono ole, vaikka muovailuvahaakin puskee pintaan. Kanervaa, havuja, tupakkaa. Tummaa suklaata, Van Houtens -kaakaojauhetta, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo hieman lisää mausteita.

Arvio: Sherryisintä Highland Parkin single cask- tavaraa tähän mennessä. Valitettavasti rikki menee hiukan överiksi, se tuo pienen häiriöäänen mukaan. 86/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv 61,3%

Tämä Tanskan markkinoille pullotettu Vintersolhverv voitti lopulta Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin loppuäänestyksessä Norjaan pullotetun Vintersolsnu-pullotteen äänin 16-14.

Itse äänestin Norjaa, vaikka annoin omissa kirjoissani molemmille saman pistemäärän. Hienoja viskejä kumpikin.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolhverv

(61,3%, OB for Denmark, 2001-2017, Cask No. 386, European Oak Sherry Butt, 594 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, mausteita ja pehmeää sherryä. Voimakkaampi kuin Norjan versio, puhuttelee heti ryhdikkyydellään. Tislaamon klassista kanervahunajaa, toffeeta, nahkaa. Uljas sherryisyys kaikin puolin, hilloisuutta ja hedelmää, sopivasti kirpeyttä joukossa. Vesilisä tuo aseöljyä ja pientä rikkiä pintaan.

Maku: Suklainen ja makean sherryinen. Hyvä balanssi, vaikka voimaa on kuin pienessä kylässä. Mausteinen, kanelinen, viikunainen, nahkainen. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta ei aivan niin pehmeä kuin Norja-pullotteessa. Vadelmahilloa, ylikypsää hedelmää. Jälkimaku on tumman suklainen ja kuivakan tamminen. Rusinaa, kuivattua hedelmää, mausteita. Melko pitkä finaali. Vesilisä aukoo yrttejä.

Arvio: Kamppailee omissa papereissani tasaväkisesti Norja-pullotteen kanssa Highland Parkin talvipäivän pullotteiden parhaudesta. 89/100

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu 58,8%

Norjan markkinoille pullotettu Vintersolsnu nosti Mallaswhiskyseuran jo valmiiksi komean Highland Park -tastingin tasoa kotimaisen Sydäntalven ja Ruotsiin pullotetun Vintersolståndetin jälkeen. Tämä kamppaili oikeutetusti koko tastingin parhaan viskin tittelistä.

Highland Park 16 yo 2001/2017 Vintersolsnu

(58,8%, OB for Norway, 2001-2017, Cask No. 651, European Oak Sherry Butt, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, luumuinen ja suklainen. Selvästi muhkeampi kuin refill-pullotteet. Karamellinen, kanervahunajainen, varsin siirappinen ja tiivisrakenteinen. Yskänlääkemäinen imelä vivahde. Tasapainoinen ja tyylikäs. Vesilisä tuo hyvin kaakaojauhetta ja pehmeyttä vielä lisää pintaan.

Maku: Sherryinen ja suklainen. Luumua, rusinaa, raskasta rasvaisuutta, sävykästä mausteisuutta. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen, suorastaan silkkinen. Havuisuutta, pippuria, aktiivista tammea, mokkanahkaa. Jälkimaku on siirappinen, sherryinen ja suklaisen pehmeä. Hyvät mausteet, reippaan ryhdikäs tammi, pieni havuisuus ja yrttisyys tukena. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta esiin.

Arvio: Oivallinen ja suurimuotoinen sherryviski. Paranee koko ajan. 89/100

Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet 59,9%

Mallaswhiskyseuran Highland Park -tastingin talvipäivänseisauksen kunniaksi pullotetut pohjoismaiset viskit avattiin maistamalla tuttua Sydäntalvea, josta näkemykseni ei muuttunut mihinkään.

Sen jälkeen päästiin kiinni Ruotsiin tehtyyn Vintersolståndet-viskiin, joka mielestäni peittosi tuon Suomi-pullotteen selvästi kaikilla mittareilla, vaikka samantyyppisestä refill-kypsytetystä tavarasta on kyse.

Highland Park 15 yo 2001/2017 Vintersolståndet

(59,9%, OB for Sweden, 2001-2017, Cask No. 1674, Refill Butt, 552 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja muhkean mausteinen. Luumua, rusinaa, viikunainen ja nahkainen vivahde. Havuinen ja hiukan pureva vivahde. Kanelista omenaa, hiukan vaniljaa, kaakaojauhetta, ruskeaa sokeria. Täyteläisempi ja pehmeämpi kuin viereinen Sydäntalvi. Vesilisä availee hiukan kinuskia.

Maku: Pehmeä ja makean sherryinen. Tammi tuntuu silti varsin kuivana, kuten hyvään refilliin kuuluu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja mukavan aromaattinen. Luumua, rusinaa, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Mausteet ovat hyvin esillä. Jälkimaku on muhkean mausteinen, pippurinen ja reippaan tamminen. Suklaata, nahkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan raikkaan yrttisiä ja ruohoisia sävyjä.

Arvio: Nyt on hyvä, tästä pidän. Jälkimaku jää aavistuksen kapeaksi, muuten oltaisiin heittämällä mestaruussarjassa. On monella tapaa parempi esitys kuin Sydäntalvi, vaikka sekään ei mikään huono viski ole ollenkaan. 88/100

Highland Park Valknut 46,8%

Suomen Mallaswhiskyseuran suuren Highland Park -tastingin aiheena olivat Pohjoismaiden markkinoille tehdyt ja talvipäivänseisauksen mukaan nimetyt pullotteet. Lämmittelyviskinä maistettiin kuitenkin tuore Valknut-pullote Viking Legend -sarjasta, ennen kuin siirryttiin tynnyrivahvuisten pariin.

Pullo ja pakkaus ovat edelleen tanskalaisen Jim Lyngvildin viikinkimeininkiä. Alan kai vähitellen tottua näihin, koska enää ei ärsyttänyt ihan niin paljon, vaan pystyin keskittymään itse viskiin.

Highland Park Valknut

(46,8%, OB, NAS, 2018, The Viking Legend Series, Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Likainen ja reippaan turpeinen, pureva ja vegetaalinen. Maltainen, puuromainen ja hiukan lenseä. Suolaista sherryä, nahkaa, kirsikkaa, tammea. Kevyen suklainen, yrttinen, aavistuksen hapokas. Silti kaikilta osin hiukan ohuen ja nuoren oloinen. Vesilisä tuo tiettyä paljautta vielä lisää, jopa klooria.

Maku: Maltainen ja yllättävän räväkkä. Tiukan turvesavuinen ja raa’an vegetaalinen. Pippurinen ja mineraalinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiukan raaka. Paahteisuutta, saksanpähkinää, vain ohuesti hunajaa ja vaniljaa. Jälkimaku on suolainen ja kireä, maltainen ja yllättävänkin lääkemäinen. Sherry pysyy edelleen happamalla ja ohuella laidalla. Keskipitkä, pippurinen finaali. Vesilisä tekee maulle hyvää, toffee ja vanilja pääsevät esiin.

Arvio: Iso pettymys. Ei ollenkaan kelvoton viski, mutta edeltävä Valkyrie oli huimasti parempi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland 55,2%

Myrskyiseen syysiltaan sopii vahva Mortti ex-sherrytynnyristä. Pullottajana on Saksan ylpeys Malts of Scotland.

Mortlach 18 yo 1994/2012, Malts of Scotland

(55,2%, Malts of Scotland, 8/1994–11/2012, Cask No. MOS 12059, Sherry Hogshead, 235 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryä, märkiä lehtiä, tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaa. Siitakesieniä, paahtopaistia, pähkinää, kahvia. Kirsikkaa, tummaa suklaata, maakellaria, pölyistä tammea. Aprikoosia, viikunaa, yrttisyyttä. Hiukan hiilisyyttä ja paahdetta. Kompleksinen ja komea tuoksu. Vesilisä avaa hieman yllättäen savua ja lakritsia.

Maku: Makeampi ja sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen sienet ja paahtopaisti ovat pinnassa, umami maistuu. Rusinaa, luumua, viikunaa, tummaa suklaata, nahkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Hiukan siirappia, sitrusta, pähkinää ja kermaisuutta. Kuivahko tammi antaa hyvin tilaa hedelmäisyydelle. Jälkimaku avaa karamellisella nuotilla. Ruskeaa sokeria, kahvia, pähkinää, paahtopaistia, hiukan viinisyyttä ja edelleen niitä sieniä. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja kanelia. Paahteista tammea, savun ailahdus. Varsin pitkä ja pehmeästi kuivuva finaali. Vesilisä raikastaa yleisilmettä. Ruohoa ja yrttejä tulee esiin, hiukan mentholia ja carmolis-tippoja.

Arvio: Todella maukas Mortlach. Maku on hetkellisesti hiukan kovanyrkkinen, mutta niinhän kunnon Mortin kuuluukin olla. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

MacPhail’s 1959 & 1960, 40%

Kuninkaallisviskit ovat oikeastaan ihan oma lajityyppinsä, jossa etenkin Macallan on kunnostautunut vuosien saatossa. Nyt maistelussa on kuitenkin Gordon & MacPhailin vuonna 1986 pullottama MacPhail’s, jossa on viskiä vuosilta 1959 ja 1960. Tislaamosta ei ole tietoa.

Kyseessä on prinssi Andrew’n ja Sarah Fergusonin hääpäiväpullote, vaikka se kuulostaa jo heti vähän kornilta. Olennaisempaa on itse viski.

MacPhail’s 1959 & 1960

(40%, Gordon & MacPhail, 10/1959 & 2/1960, Bottled 1986, A special vatting to commemorate the marriage of H.R.H. Prince Andrew to Miss Sarah Ferguson on 23rd July 1986, Highland Malt Whisky, 75 cl)

Tuoksu: Yrttinen, suklainen ja rusinainen, herkkä ja upea. Omenaa, sitruksisuutta, taatelia, luumua. Piparmintun raikkautta, kuivaa tammea, pähkinöitä, tummaa kahvisuutta. Mehiläisvahaa, tikkunekkua, hienoa sikaria, seetriä, satulaa. Monitahoinen ja jatkuvasti uusiutuva tuoksu. Nam.

Maku: Yrttinen ja kahvinen yleisilme on tuoksusta tuttu, mutta suolaisuus nousee yllättävän selvästi esiin – hyvällä tavalla. Piparminttua, sitrusta, vahaa, rusinaa, viikunaa ja edelleen myös taatelia. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi on silti oivallinen. Hiukan pölyä, maakellaria ja nahkaa. Tammi on pinnassa mutta pysyy varsin kuivana. Kiteinen hunajaisuus, kuivatut hedelmät ja rommirusina muistuttavat sherrystä. Nautinnollinen kokonaisuus. Jälkimaku on kahvinen ja tumman yrttinen, suola voimistuu entisestään. Rusinaa, luumua, taatelia, nahkaa, lakritsia, pähkinää, intensiivistä tammea. Varsin pitkä ja elegantti finaali.

Arvio: Todella kaunis ja vaikuttavan moniulotteinen viski – näillä volteilla vielä. Suurta herkkua menneiltä vuosilta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100. Smoke On The Water, ”Pysäyttävän maukas viski”.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail 40%

Menneiden aikojen Caol Ilaa pienestä lasipullosta. Laskennallinen ikä on noin 14 vuotta ja voltit alarajalla.

Caol Ila 1988/2002, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1988–2002*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Nätti mineraalinen kokonaisuus, jossa sitruksisuus, hunaja ja kukkaisuus ovat paljon suuremmassa roolissa kuin turvesavu ja merellisyys. Kalkkia, liitutaulun liitua, kuivattuja sieniä, kevyesti tervaa. Hiiltä, paahteisuutta, kypsää sitruunaa, makeaa omenaa, vaniljaisuutta. Häivähdys mentholia. Hyvin kevyt.

Maku: Nyt on jotain sekaisin – tämä maistuu alkuun ihan 1980-luvun Bowmorelta. Hämmentävän voimakas laventeli. Turvesavukin on selvempää kuin tuoksussa. Mentholia, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on silti melko kevyt. Hiukan salmiakkia, hunajaista makeutta, hedelmäteetä. Kaiken yrttisyyden ja kuivan tammen keskellä on hiukan outoa kuparista imelyyttä. Jälkimaku on laventelinen, mentholinen ja jotenkin epäpuhdas. Hiiltä, rasvaa, kalkkia, sitruksisuutta, hunajaa, tervaa, pippuria. Savuisuus jää leijumaan kevyenä. Finaali on lopulta melko lyhyt.

Arvio: Epätasapainoinen esitys. Hetkittäin todella herkullinen, välillä yksinkertaisesti outo. Totta kai laventeli on savuviskissä aina myönteinen yllätys, mutta tässä sekin pisti ajatukset sekaisin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).