Maistetut

Ardbeg Ardbog 52,1%

Vuoden 2013 Ardbeg Day -julkaisu kypsyi ex-bourbontynnyreissä ja ex-manzanillatynnyreissä. Olen tämän toki aiemminkin maistanut, mutta otetaan uusintaotto, jotta saadaan asianmukaiset merkinnät kirjoihin.

Ardbeg Ardbog

(52,1%, OB, NAS, 2013, Limited Edition, Ex-Bourbon Barrels & Manzanilla Sherry Butts, 13000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervainen ja makean turvesavuinen. Salmiakkia, kumia, kreosoottia. Yllättävän viininen, vaikka manzanilla itsessään on yleensä kuivaa kuin mikä, finon kaltaista. Rancio-fiilis on voimakas, löytyy pekonia ja savumakkaraa yhdistettynä sekahedelmäsoppaan. Sikaria ja tammea. Vesilisä korostaa mausteita, currya ja muita vahvoja piirteitä.

Maku: Karamellinen ja tervainen, turvesavuinen ja lakritsinen. Viinisyys hallitsee myös makupalettia, vaikka mukana on myös aktiivista nuorta tammea. Rasvaista savumakkaraa, pekonia, rusinaisuutta, ylikypsää luumua. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko aavistuksen ohuen oloinen. Sekahedelmiä, pähkinäisyyttä. Sikarisuutta, tupakkaisuutta, kumia. Hiukan sekava. Jälkimaku lähtee erittäin turvesavuisena ja pippurisena liikkeelle, vähitellen aktiivinen tammi, inkivääri ja muu mausteisuus nousevat pintaan. Pekonia, lakritsia, hapokkuutta, tupakkaisuutta, kumia, hiukan suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa voimakkaasti tammea ja mausteita.

Arvio: Runsas ja savuinen tapaus, joka on kuitenkin viinisyydessään hiukan sekava. Edelleen – sama fiilis tästä on ollut aiemminkin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 3). Whisky Magazine 88/100 (Sophie Donovan), 85/100 (Rob Allanson).

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra 48,9%

Dailuaine on Speysiden matalan profiilin toimijoita, sellainen tislaamo, jonka tuotantoa ei tule joka päivä vastaan. Nyt maistelussa Kintran pullottama 21-vuotias ex-bourbontynnyristä.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra

(48,9%, Kintra, 3/1993–6/2013, Cask No. 3131, Bourbon Barrel, 116 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja pullataikinaa. Vaniljaa, kanelia, sokeria, viljaisuutta. Ruohoisuutta. Imelä hedelmäisyys, tölkkiananasta ja kypsää banaania. Bourbonfiilis on todella voimakas, first fill jyllää oikein kunnolla. Painava öljyisyys ja tamminen purevuus ovat vahvasti läsnä. Vesilisä tuo nestesaippuaisia piirteitä.

Maku: Todella vaniljainen ja päärynäinen. Hedelmäsalaattia riittää vaikka muille jakaa: vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa, ananasta, banaania. Suutuntuma on intensiivisen öljyinen. Mausteisuutta, kanelia, pullataikinaa. Tammi antaa palaa oikein huolella, kääntyy vähän ruohoiseen ja karvaaseenkin suuntaan. Jälkimaku on kaiken tämän jälkeen yllättävänkin ruohoinen ja kevyt, vaikka öljyisyys ei heti katoakaan. Tammisuuden keskeltä nousee päärynää, vaniljaa, vesimelonia. Tammi antaa silti ikään kuin periksi, vaikka tanniinit hetken aikaa suipistavatkin suuta. Pieni pippurisuus ja karhea paahteisuus iskevät vielä lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruoho korostuu.

Arvio: Hedelmäinen ja öljyinen tapaus. Etenkin pullataikinainen tuoksu teki vaikutuksen. 85/100

Highland Park 22 yo 1990/2013, Dewar Rattray 58,1%

Maistelin pari viikkoa sitten 23-vuotiaan Dewar Rattrayn pullottaman Highland Parkin, joka paljastui varsin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Nyt maistelussa on samalta päivältä peräisin oleva sisartynnyri, joka on pullotettu melkein puolitoista vuotta aiemmin. Tämäkin on ex-sherrystä peräisin, ja oletettavasti kyseessä on ollut refill.

Highland Park 22 yo 1990/2013, Dewar Rattray

(58,1%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 3.12.1990–17.4.2013, Cask No. 577, Sherry Butt, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kanervainen. Hyvin mietoa turpeisuutta taustalla, kevyt nuotiosavu. Enemmän ollaan hunajan, paahdettujen manteleiden ja makean sitruksisuuden kanssa tekemisissä. Pieni ruohoisuus ja marjaisuus ovat mukana myös. Kuivempi ja kirkkaampi kuin #508. Vesilisä avaa yllättävän rikkisyyden, joka saapuu kananmunan ja poltetun tulitikun voimalla.

Maku: Todella vahva yhdistelmä napakkaa mausteisuutta ja makeaa hunajaisuutta saapuu välittömästi. Havuisuus ja pihkaisuus ovat vahvasti esillä. Karamellisuutta, kinuskia, viikunaa, rusinaisuutta. Herkullinen makea sherryisyys. Suutuntuma on öljyinen ja painava, kuten voi odottaakin. Tiettyä marjaisuutta ja hilloisuutta löytyy myös. Tammi on kuivasta otteestaan huolimatta pinnassa. Jälkimaku on todella mineraalinen ja suolainen. Tanniinit löytyvät, paahteisuus ja saksanpähkinä nousevat esiin. Havuisuutta, happoisuutta, kanelia, rusinaa, ruohoisuutta, pihkaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo kermatoffeeta esiin ja availee makeaa hedelmäisyyttä.

Arvio: Mineraalisempi ja fokusoituneempi kuin muhkea #508. Pieni rikkisyys tuoksussa ja maun kapeus jättävät tämän silti aavistuksen sisartynnyrin taakse, jos pitäisi valintoja tehdä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Glencadam 12 yo Portwood Finish 46%

Maistelussa nimensä mukaisesti rajoitetumpi erä portviiniviimeisteltyä Glencadamia.

Glencadam 12 yo Portwood Finish

(46%, OB, Bottled 23.5.2010, Limited Edition, Port Pipe Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan kypsymättömän oloinen. Maltaisuutta, nahkakenkää, hikisyyttä. Viinisyys leijuu korostuneena pinnassa. Punaista omenaa, raakaa banaania, aprikoosia. Tammisuus tuntuu aktiivisena ja purevana. Vaniljaa, marjaisuutta (mansikkaa). Vesilisä availee pehmeän kermaisia ja toffeemaisia sävyjä.

Maku: Yllättävän voimakas ja mausteinen ensivaikutelma. Portviini on liimattu päälle, tanniinit laulavat ja tammi hakkaa tahtia. Maltaisuus on todella korostunutta, pieni pahvinen vivahde on mukana. Suutuntuma on melko kevyt mutta mausteet pitävät homman kasassa. Marjaisuutta, aprikoosia, kirpeää omenaa, hiukan rusinaa. Jokin liimamainen vivahde. Jälkimaku alkaa yllättävän vaniljaisena ja kermaisena, vaikka viinisyys onkin vahvasti mukana edelleen. Omenaa, aprikoosia, mausteisuutta. Tammi pysyy varsin aktiivisesti läsnä eikä suostu kuivumaan kunnolla. Finaali jää melko vaatimattomaksi. Vesilisä avaa makeutta, karamellia etenkin.

Arvio: Kovin hyvin ei ole nyt portviiniviimeistely kohdallaan. Kypsymättömän oloinen tapaus, ei oikein sytytä. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 67/100 (Dave Broom), 80/100 (Dominic Roskrow).

Glenmorangie Sherry Wood Finish 43%

Maistelussa vähän vanhemman sarjan Glenmorangie, Wood Finish -sarjan kuuluva ja muoviseen pulloon pakattu miniatyyri. Tällä kertaa ilman ikämerkintää.

Glenmorangie Sherry Wood Finish

(43%, OB, NAS, +/- 2003, 5 cl miniature)

Tuoksu: Öljyinen ja paksu, lyö suorastaan ällikällä. Erittäin runsas ja täyteläinen. Maltaisuus, appelsiininen hedelmäisyys ja tyylikäs tammisuus ovat hyvässä tasapainossa. Puuvahaa, yrttisyyttä, hedelmäkarkkia, kovaa toffeeta. Maitosuklaisuutta ja pientä siirappia, rusinaa ja viikunaa. Sherryä riittää yllättävänkin paljon.

Maku: Painavan öljyinen mutta silti raikkaan hedelmäinen ja makean sherryinen makumaailma. Mukavasti balanssissa. Maltaisuutta, mandariinia, viikunaa, rusinaa. Suklaisuus toimii, samoin toffee ja hedelmäkarkit. Suutuntuma on öljyinen ja viskositeettia riittää. Yrttisyyttä, mausteita. Tammi tuntuu ehkä pykälän raaemmalta kuin tuoksussa. Jälkimaku pysyy vahvasti siirappisessa ja toffeemaisessa maisemassa, kunnes tammi alkaa vähitellen kuivahtaa. Pientä kitkeryyttä, tummaa suklaata, espressoa, pähkinää. Yrttisyys kantaa, mukaan tulee paahteisia sävyjä ja kuivan tammen vivahteita. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kaikin puolin myönteinen yllätys, öljyinen ja runsas viski. Sarjassaan mainio. 84/100

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory 48,6%

Kuulostaako Glenisla tutulta? Ei ihme, jos ei ole tullut vastaan. Glen Keithin turvesavuista tuotantoa on pullotettu kahdella nimellä, jotka ovat Glenisla ja Craigduff.

Yhden Glenislan olen aikoinaan päässyt maistamaan, Craigduffia en ole nähnyt koskaan. Ollaan siis jännän äärellä.

Glenisla 28 yo 1977/2006, Signatory

(48,6%, Signatory, 7.7.1977–10.3.2006, Cask No. 19598, Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ikääntyneen hedelmäinen, vaniljainen ja miedon turpeinen. Turve tuntuu enemmän kosteana kuin varsinaisen savuisena. Kuivaa tammea, mausteita, minttua, kurkkupastillista raikkautta. Varsin nätti tuoksu, mutta aavistuksen ohut ja ujo. Omenaa, apilaa, kukkaisuutta. Vesilisä tuo hienosti mausteet ja vaniljan esiin.

Maku: Alkuun todella öljyinen, mutta runko paljastuu nopeasti erittäin kevyeksi. Balanssi on haastava. Ensin on runsaasti hedelmäistä siirappisuutta, sen jälkeen tammi puraisee kiinni ja kuivattaa kaiken hyvin happamaksi. Tölkkipäärynän ja hedelmäsalaatin jälkeen löytyy enää maltaisuutta, vihreää teetä, hapokkuutta, mietoa ja kosteaa turpeisuutta. Pippurisuutta riittää. Jälkimaku on tammen yliohjautuvuuden takia hiukan huterissa kantimissa. Happamuutta, maltaisuutta, pippurisuutta, ruohoisuutta, kitkerää appelsiinia, hiukan salmiakkia, edelleen sitä vaimeaa turvetta. Silti finaali on melko pitkä. Vesilisä antaa hedelmille lisää tilaa, mikä tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Vaikea viski, joka ei oikein edes palkitse. Tuoksussa on hetkensä, mutta muuten balanssi on hiukan hukassa. 83/100

BenRiach 25 yo 1990/2015 Cask #4936, 50,4%

Maistelussa 25-vuotias BenRiach ex-bourbontynnyristä, vaihteeksi ilman viimeistelyitä tai muita kikkoja.

BenRiach 25 yo 1990/2015

(50,4%, OB, 25.4.1990–6/2015, Batch No. 12, Cask No. 4936, Bourbon Barrel, 196 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean hedelmäinen. Persikkaa, päärynää, banaania, makeaa nektaria ja öljyisyyttä. Hunajaa, varsin aktiivista tammisuutta, mausteisuutta. Ruohoisuutta, ihan pieni happamuus taustalla. Vaniljainen imelyys on kyllä ihan suoraan bourbontynnyristä. Varsin suoraviivainen. Vesilisä saa irkkuviskin fiiliksen vahvasti pintaan.

Maku: Öljyisen hedelmäinen ja makean tamminen. Persikka, banaani, tölkkiananas, kaikki hedelmäiset komponentit ovat läsnä. Hiukan karvas tammisuus leikkaa yllättäen vaniljaa ja hunajaa, mukaan tulee karvautta ja pippuria. Suutuntuma on kaikesta öljystä huolimatta ”vain” keskitäyteläinen. Vaahterasiirappia, maltaisuutta. Jälkimaku kääntyy paahteisempaan suuntaan, tammi kuivuu reippaasti eikä imelä hedelmäisyys enää hallitse. Enää löytyy vain hiukan kiiviä ja vihreää viinirypälettä. Mustaa teetä, lakritsia, heinäisyyttä. Pippuri, tanniinit ja ruohoisuus ovat mukana melko pitkän finaalin loppuun. Vesilisä tuo vaniljan esiin todella voimakkaasti.

Arvio: Hiukan yksioikoinen ja maun puolesta osin vähän tympeäkin viski. Odotukset olivat valtavasti korkeammalla. Ei kelvoton esitys, mutta ulottuvuudet jäävät vähiin. 83/100

Bunnahabhain 25 yo 46,3%

Bunnahabhainin 25-vuotias oli pari vuotta sitten vielä ikäänsä nähden hyvin edullinen Islay-tuote. Sitten yhtäkkiä puulaatikkoon pakatun version hinta suurin piirtein tuplaantui maailmalla. Hämmentävää, kun vastaavaa ilmiötä ei ole tapahtunut Caol Ilan 25-vuotiaan kohdalla.

Olen tätä Bunnan kaksvitosta toki aiemminkin maistanut, mutta nyt tuli aika kirjata nuotit vielä ylös.

Bunnahabhain 25 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, Wooden Box, 70 cl)

Tuoksu: Luonnonkumia, rasvaista maitosuklaata. Jännittävä mineraalisuus, voimakas rikkisyys. Kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa. Huomattava sherryvaikutus, joka tuntuu ummehtuneen marjaisana ja hiukan päälleliimattuna. Pientä lihaisuutta, kassleria ja savumakkaraa. Vesilisä avaa lisää poltettuja tulitikkuja.

Maku: Mineraalinen, kuivalla tavalla lihaisa ja mausteinen. Varsin rikkinen, se seuraa myös maussa mukana. Sherryisyys ei ole aivan niin totaalista kuin tuoksussa, mausta löytyy enemmänkin sävyjä. Suklaisuutta, kumia, marjaisuutta, uuniomenaa. Suutuntuma on silti varsin kevyt, vaikka profiili on näinkin runsas. Reipasta maltaisuutta ja kuivakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku on maltainen ja mineraalinen, heinäinen ja edelleen hiukan lihaisa. Kumia, sherryä, rikkiä. Omenaisia, kanelisia ja mausteisia sävyjä nousee runsaasti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo runsaasti toffeeta ja siirappisuutta mukaan.

Arvio: Varsin kevyellä rungolla varustettu hedelmäinen ja mineraalinen sherryviski, jossa on hiukan liikaa rikkisyyttä omaan makuuni. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 83/100 (Rob Allanson).

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna 43%

Blair Atholin viralliset julkaisut ovat olleet tiukassa, mutta tämä pysyi pitkään markkinoilla. Olen maistanut tätä viimeksi keväällä 2012, joten mielenkiintoista palata uudelleen tämän ääreen.

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeeta ja karamellia, varsin rasvainen vaikutelma. Kermaisuutta, pekaanipähkinää, reilusti maltaisuutta. Yllättävän muhkea näissä volteissa. Nahkasohvaa, sherryisyyttä, luumuja, maitosuklaata, kanelia, neilikkaa, makeaa sitrusta. Likaisuudessa on pieni turpeinen ailahdus mukana.

Maku: Makeaa sherryä, maitosuklaata, toffeefudgea, maltaisuutta, kaikkineen runsasta mausteisuutta ja makujen vyöryä. Pähkinäisyys ja karamelli ovat edelleen isosti kehissä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko yllättävänkin painava. Makeaa sitruksisuutta, uuniomenaa, luumua, kuivattuja hedelmiä. Tietty likaisuus tässä on mukana myös. Jälkimaku liikkuu suklaan suhteen tummemmaksi, mukaan tulee myös lakritsin ja kahvin sävyjä. Kovia toffeekarkkeja, mausteisuutta, edelleen sitä pekaanipähkinää, hiukan rusinaa. Tammi pysyy varsin pehmeänä, maltaisuus on edelleen pinnassa. Keskipitkä finaali, kuivuu nätisti.

Arvio: Oikein maukas perusviski. Hiukan isompi viski kuin mitä muistin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 12).