Port Charlotte PC5 ’Evolution’ 63,5%

Pidimme viskiä harrastavan ystäväni kanssa pitkään rakennetun Port Charlotte -tastingin, joka keskittyi PC-sarjaan. Maisteltavaksi pääsivät PC5, PC7, PC9, PC10 ja PC12.

Niistä itselleni ainoa täysin uusi oli tämä PC5, vaikka myös PC9:stä olivat kunnon nuotit jääneet aikanaan kirjaamatta ylös. Näiden myötä tulin nyt ajatuksella maistaneeksi koko PC-sarjan. Laatu on kyllä huikean korkealla suhteessa viskien ikään.

Mielenkiintoista oli myös havaita, miten erilaisia nämä ovat keskenään. Yleensä perusmakuna on turpeinen ja rasvainen lihaisuus, joka yhdistyy sitruksisen hapokkaaseen salmiakkiin. Kuitenkin eroja löytyy rinnakkain maisteltuna varsin paljon.

Tämä PC5 on selvästi sarjan mineraalisimmasta ja sitruksisimmasta päästä.

Port Charlotte PC5 ’Evolution’

(63,5%, OB, 2001–2006, Bourbon Casks, 6038 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun turvesavuinen ja hedelmäinen. Punaista omenaa, keltaista luumua, sitruksista hapokkuutta. Lihaisuus tulee voimalla läpi, nyhtöpossua kolakastikkeessa löytyy. Tuhkaisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo eucalyptusta, raikkautta.

Maku: Todella hedelmäinen ja öljyinen, voimakas ja muhkean savuinen. Lihaisuutta, mineraalisuutta, tuhkaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Pippurisuutta, hapokkuutta, ruohoista purevuutta. Jälkimaku on omenainen, sitruunainen ja varsin tuhkainen. Kuivalihaa, rasvaa, voita, nokisuutta, likaista turpeisuutta. Hiukan lyhyeksi jäävä finaali. Vesilisä tarjoilee minttua ja sitruunalakritsia.

Arvio: Mineraalinen ja varsin tiukka Port Charlotte. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Talisker 18 yo 45,8% (2017)

Taliskerin 18-vuotias on edelleen viskimaailman klassikoita, mutta jostain syystä se on itselläni jäänyt aina hiukan väliinputoajan asemaan. Taliskerin kymppivuotias on ollut paremmin saatavilla ja toisessa päässä 25-vuotiaan ylivoima taas suhteettoman suuri.

Huomasin kuitenkin, että aiemmalla etiketillä varustetun 18-vuotiaan maistosta on ehtinyt vierähtää runsaasti vuosia. Tuli uudelleenkohtaamisen aika, tällä kertaa varsin tuoreen erän kanssa.

Talisker 18 yo (2017)

(45,8%, OB, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, hunajainen, pehmeän turvesavuinen. Mentholia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta. Hiukan pähkinää ja tuhkaa, vaniljaa ja oliiviöljyä. Omenaviineriä, kirpeällä vivahteella. Pieni tervaisuus on tyylikkäästi mukana. Vesilisä availee kamferia ja laventelisuutta.

Maku: Mentholinen ja sitruksinen, kihelmöivän pippurinen ja runsaan hedelmäinen. Yllättävän laaja ja vaikuttava makupaletti, koko spektri kamferista tervan ja turvesavun kautta hunajaan ja maltaisuuteen. Tietty karvaus ja hapan sitruksisuus erottaa tämän kuitenkin 25-vuotiaista. Suutuntuma on öljyinen ja pehmeän täyteläinen. Suolaa, inkivääriä, aavistus tuhkaa ja lihaisuutta. Jälkimaku on muhkean pippurinen. Turvesavuisuus voimistuu, samoin inkivääri, terva ja hiilisyys. Hunaja kääntyy toffeemaiseen suuntaan. Omenaa, sitruunaa, persikkaa, karvautta, mentholia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo piparminttua ja  pientä suuveden vivahdetta.

Arvio: Luokkansa laatuviski, tällä kertaa paljon mentholisempana ja turvesavuisempana kuin muistinkaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja tasapainoinen Talisker”.

Jura Tastival 2016, 51%

Juran festaripullote 2016 on viimeistelty peräti kolmessa eri sherrytynnyrityypissä. Valinnat olivat Palomino Fino, Amoroso ja Apostoles Oloroso. Melkoinen kimara yhteen vattaukseen, pakko myöntää.

Olen yhden tällaisen Tastival-pullotteen maistanut aiemmin, tätä edeltäneen 2015-julkaisun. Sekin oli tynnyröinniltään vähintään haastava mutta lopulta oikein nautittava viski. Ja asettaa tällekin pieniä paineita.

Jura Tastival 2016

(51%, OB, 2016, Triple Sherry Finish ’Palomino Fino, Amoroso, Apostoles Oloroso Casks’, 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja luumuinen, tuhdin maltainen ja hilloinen. Mielenkiintoinen yhdistelmä siirappista imelyyttä ja merellistä suolaisuutta. Kosteaa turpeisuutta, vegetaalisuutta, märkää tuhkaa. Rusinaa ja taatelia, ylikypsää sekahedelmää. Haastava, herättää ristiriitaisia tunteita. Vesilisä tuo esiin mokkanahkaa ja pähkinää.

Maku: Todella hapokas ja metallisen iskevä, vaikka runko ei ole järin runsas. Viinisyys ja sherryinen makujen kimara painaa päälle, mutta samalla tulee myös märkiä lehtiä, kosteaa turvetta, merivettä ja epälukuisa joukko sekavan lihaisia piirteitä. Rusinaa, luumua, taatelia, kypsää appelsiinia, uuniomenaa. Suutuntuma on varsin öljyinen mutta ei aivan balanssissa. Makeaa maltaisuutta, outoja sinappisia sivuääniä. Jälkimaku palaa selvemmin sherryisiin, siirappisiin ja suklaisiin sävyihin. Tammi näyttäytyy lopulta kunnolla. Turpeisuus, nahkaisuus ja rusinaisuus jatkavat kulkuaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo suklaan pintaan mutta sekoittaa mausteisuutta.

Arvio: Varsin kompleksinen Jura, ampuu joka suuntaan. Ei osu täysin omaan preferenssiini, hiukan on liikaa yleistä sekalaisuutta. Toisaalta tässä kyllä riittää tutkittavaa todella paljon, sitäkään ei voi jättää huomioimatta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Magazine 92/100 (Chris Goodrum), 89/100 (Joel Harrison).

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’ 59,8%

Port Charlotten PC-sarjan numero kymppi on peräisin amerikkalaisesta tammesta. Gaelinkielinen liikanimi tarkoittaa tällä kertaa ”halki sukupolvien”. Maistiaisesta menee kiitos ja kumarrus Kertomuksia savuista -blogin Veskulle.

Port Charlotte PC10 ’Tro Na Linntean’

(59,8%, OB, 2002–28.8.2012, American Oak Casks, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ollaan heti Port Charlotten kovassa ytimessä, paksun lihaisassa turvesavussa ilman lääkemäisyyttä. Rosvopaistia ja nuotion tuhkaa, paistirasvaa, hiiltynyttä puuta, bbq-kastiketta, lakritsia. Karamellisoituneita uunivihanneksia, siirappia, öljyisyyttä. Tammi on varsin aktiivista. Vesilisä avaa hiukan hunajaa ja minttua.

Maku: Painava ja lihaisa, muhkean turvesavuinen ja varsin pippurinen. Paistirasvaa, bbq-kastiketta, siirappia, kuivaa luumua, lakritsia. Edelleen tietty tuhkaisuus ja nokisuus painavat päälle, tammi puree yllättävänkin reippaasti ja pippuri kihelmöi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja voimakas. Omenaa, sitruksisuutta, salmiakkia, tervaa, merellisyyttä, hiukan minttua. Jälkimaku puhaltaa melko reippaalla savulla ja tuhkaisuudella, kunnes paistirasva ja hunajainen lihaisuus pääsevät taas valloilleen. Pippuri ja terva pitävät lujasti otteessaan, tammi kihelmöi ja tietty suolainen sitruksisuus tuo hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo maakellaria ja rosoista maltaisuutta paremmin esiin.

Arvio: Erinomaisen maukas Port Charlotte. Hiukan kovempi kuin PC8, mutta on tässä kyllä aseistariisuvaa voimaa, joka ei jätä kylmäksi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden 59,7%

Highland Parkin single caskit ovat olleet Suomea varten varsin herkullisia kaikki, vaikka pieniä eroja onkin ollut. Nyt maisteluun pääsi Ruotsiin pari vuotta sitten pullotettu yksilö.

Highland Park 14 yo 2002/2016 Sweden

(59,7%, OB for Sweden, 2002–2016, Cask No. 2121, 1st Fill American Oak Sherry Butt, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella suklainen ja hiukan myskinen. Kaakaojauhetta, lihaisuutta, maakellaria. Nuotiosavua, toffeeta. Sitruksinen särmä, mineraalisuutta ja havuisuutta. Maltaisuutta, kanervahunajaa, nahkasatulaa, tallia. Komea ja hilloinen. Vesilisä tuo toffeeta ja kinuskikastiketta pintaan.

Maku: Tumman suklainen ja nahkainen, multainen ja paksu. Komea kanervahunaja, tervaa, salmiakkia, suolaisuutta, hilloisuutta. Maltaisuus on rouheaa, suutuntuma paksu ja täyteläinen. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, luumuhilloa, yrttilikööriä. Jälkimaku on edelleen tumman suklainen ja luumuinen. Salmiakkia, tervaa, pippuria, rusinaisuutta, tammea. Lihaisuutta ja maakellaria. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa maltaisuuden ja lakritsin vielä paremmin auki.

Arvio: Aivan oivallinen Highland Park. Ikäistään jopa pykälän verran iäkkäämmän oloinen. Äkkiseltään tuntuu olevan Suomi-pullotteista lähimpänä Sisua. 87/100

Laphroaig Triple Wood 48% (2017)

Lapparin kolmipuu on edelleen kehissä. On kulunut vuosikausia, kun olen viimeksi tätä maistanut, ja vielä kauemmin siitä, kun olen tämän viimeksi arvioinut. Mielenkiintoista maistaa, millainen Triple Wood on tänä päivänä. Vuoden 2011 editiosta en aikanaan aivan valtavasti syttynyt, se pitää kyllä myöntää.

Laphroaig Triple Wood (2017)

(48%, OB, NAS, Bottled 2017, Batch No. L7207MB1, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä ja tuttua Laphroaigin makeutta. Ja sitä märkää villaisuutta, takan ääressä kuivuvaa villatakkia. Runsaasti vaniljaa. Makeaa omenaisuutta, hedelmäsiirappia, hunajaa, maltaisuutta, tuoretta tammea, hedelmäteetä. Vesilisä korostaa imelyyttä ja yskänlääkemäisyyttä.

Maku: Makea ja turpeinen. Vanilja on voimakkaasti pinnassa, samoin tietty hedelmäisyys ja siirappi. Lääkemäisyys on kesympää kuin tuoksu antoi odottaa, mutta pippuria tammen keskeltä kuitenkin irtoaa. Turvesavu on tuhkaista ja villaista laatua. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hunajaa, metisyyttä, makeaa sitruksisuutta. Jälkimaku on makean teemäinen, paahteinen, nokinen ja hiukan kitkeröityvä. Turvesavu tuntuu edelleen paksuna, makeutta puskee kaikista koloista. Tammea, rusinaisuutta, hapokkuutta. Finaali on lopulta keskipitkä. Vesilisä tuo pintaan lisää nokisuutta ja tiettyä rasvaisuutta.

Arvio: Laatu on pitänyt. Entry level -osastoa hiukan isommilla volteilla. Oikein pätevä kalibrointiviski lajissaan. 83/100

Jura 20 yo ’One and All’ 51%

Juralta tuli taannoin tällainen erikoisjulkaisu, jossa on varsin kovat vattaukset. Aika harvoin on tullut viime vuosina Juraa maisteltua, joten mielenkiinnolla tämän kohtaan.

Jura 20 yo ’One and All’

(51%, OB, 2017, Ex-Bourbon, Sherry, Cabernet, Pinot Noir Casks, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: No nyt on viiniä. Useita viinejä. Muhkea, ylikypsä hedelmäisyys hallitsee. Uuniomenaa, aprikoosia, banaania, keltaista luumua, vaniljaa, toffeeta. Hedelmäsiirappia. Tarte tatinia. Jälkiruokaviinin keskellä on runsas maltaisuus. Hilloisuutta, fariinisokeria, rusinaa. Vesilisä tuo hiukan maakellaria pintaan.

Maku: Todella viininen. Luumua, rusinaa, kypsää banaania, aprikoosia. Karpaloa ja hilloisuutta. Vanilja, hunaja, toffee ja vaahterasiirappi vyöryvät päälle varsin raskaasti. Vain maltaisuus muistuttaa, että tämä tosiaan on viskiä. Suutuntuma on kermainen ja paksu. Silti kompleksisuus jää vähän ohueksi. Tammea ja suolaisuutta tulee taustalta esiin. Jälkimaku on edelleen todella makea ja viininen, kermainen ja kinuskinen. Hiukan tanniineja, inkivääriä, kanelia. Pientä suolaisuutta tulee taustalta, balsamicoa ja musteisuutta. Melko pitkä finaali tarjoilee lopuksi hyvän kimaran yrttisyyttä. Vesilisä availee maitosuklaata nätisti.

Arvio: Liikaa viiniä omaan makuuni. Ihan viihdyttävä viski toki sinänsä, mutta itse arvostan viskissä hiukan toisenlaisia piirteitä enemmän. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 88/100 (Mark Newton), 89/100 (Rob Allanson).

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch 52,5%

Tällä kertaa lasissa on hiukan harvinaisempaa Braevalia Cadenheadilta.

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch

(52,5%, Cadenhead Small Batch, 1997–2013, Bourbon Hogsheads, 606 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen ja raikas. Smurffilimua, mangoa, papaijaa. Hiukan minttua. Paljasta tammea, mutta kermaisuus pehmentää paljon. Mausteisuutta, vaniljaa, vihreää teetä. Kokonaisuus on kuitenkin varsin paljas, syvyyttä ei kovin paljon löydy. Vesilisä availee paahteisuutta ja hiukan hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Paljas ja tamminen. Mausteita ja vaniljaa, päärynämehua ja minttua. Suutuntuma on kermaisen pehmeä ja tasapainoinen, mausteet ja tammi pysyvät hyvin kasassa. Silti tietty paljaus tässä on edelleen, henkäyksen ohut paahteisuus ja vihreän teen kitkeryys leijuvat ilmassa. Hiukan sitruksisuutta, hapokkuutta, hedelmäkarkkeja. Jälkimaku jää varsin kevyeksi. Tammea, valkopippuria, minttua, hapokkuutta. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä tummentaa sävyjä yllättävän paljon, tiettyä lakritsisuutta tulee mukaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei jää käteen. Ei suuria vikoja, ei suurta luonnetta. 81/100

Laphroaig Cairdeas 2018, 51,8%

Laphroaigin Cairdeas-julkaisuista on tullut itselleni jonkinlainen juhannusperinne, kun en ole koskaan päässyt toukokuiseen Feis Ileen paikan päälle. Maistiaiset ovat aina matkanneet kuukauden päivät omaan lasiini, ja nyt on taas sen aika.

Vuoden 2018 Cairdeas-julkaisu on viimeistelty ex-finosherrytynnyreissä. Fino on omaan makuuni sherrytyyleistä melkeinpä parasta (hyvin viilennettynä oliivien kanssa kuumana kesäiltana se on suorastaan taivaallista) mutta viskin kanssa se on usein… haastava tynnyrivalinta.

Harvoin olen törmännyt erinomaisesti onnistuneeseen fino-tynnyröintiin viskeissä. Usein se tuppaa menemään liian suolaiseksi, liian puisevaksi tai liian erikoiseksi muuten. Mielenkiintoista maistaa, miten Laphroaig on onnistunut.

Laphroaig Cairdeas 2018

(51,8%, OB, Feis Ile 2018, Fino Cask Finish 70 cl)

Tuoksu: Hyvin tyypillinen nuorehkon Laphroaigin makea tuoksu. Voimakas turvesavu, tietty märkä villaisuus, tuhkaisuus ja imelä lääkemäisyys ovat heti läsnä. Suolaisuutta, merilevää, hapokkuutta. Tiettyä multaisuutta, maakellaria, sieniä, kovaa vuohenjuustoa. Viinikumikarkkeja. Vesilisä tuo ripauksen minttua.

Maku: Linjassa tuoksun kanssa. Turvesavu ja tuhkaisuus iskevät heti kiinni, makea tammisuus säestää. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hapokkuutta, heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Omenaa, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Imelyys ja suolaisuus eivät oikein löydä balanssia, tammi hiukan kaahailee. Jälkimaku lähtee lääkemäisenä, tuhkaisena ja edelleen todella turvesavuisena. Suolaisuus voimistuu, tammisuuteen tulee hiukan puiseva sävy. Pippurisuutta, jodia, tanniinisuutta, suolapähkinää, rasvaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa mentholia ja heinäisyyttä.

Arvio: Aivan pätevää nuorta Laphroaigia, mutta mitään erikoista tässä ei ole. Fino tuo ehkä hetkittäin tiettyä suolaisuutta, mutta muuten ollaan enemmän nuoren tammen vaniljassa ja karkkisuudessa kiinni. 85/100

Laphroaig 25 yo 2014 Edition 45,1%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarjasta vuoden 2014 julkaisu oli varsin pidetty. Oma suhtautumiseni on ollut näihin aavistuksen ristiriitainen, koska muutama vaatimattomampikin esitys on mahtunut mukaan.

Tosin esimerkiksi vuoden 2013 julkaisu oli suorastaan loistava. Toivotaan, että tämä on vähintään sillä tasolla.

Laphroaig 25 yo 2014 Edition

(45,1%, OB, 2014, Cask Strength Edition, Oloroso Sherry casks and American bourbon barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella lääkemäinen, yrttinen ja huikaisevan tyylikäs. Kuiva savu, koivuvihta, minttu ja kamferi leikittelevät ilmassa. Sitruunalakritsia, vihreää omenaa, kuivaa tammisuutta, jodia, mineraalisuutta, tuttua villaista karheutta. Raparperihilloa, vadelmaa, hiukan vaniljaa. Vesilisä availee mentholia ja suolavettä.

Maku: Lääkemäisyys ja yrttisyys ovat hienosti kärjessä. Sitruunalakritsia, minttua, omenaa, päärynää. Savu on edelleen kuivaa, tuhkaisuutta löytyy. Tammi on selvemmin esillä kuin tuoksussa, mutta balanssi on kaikin puolin loistava. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hilloisuutta on edelleen, mutta hedelmäisyys on tässä hyvin ambivalenttia ja kompleksista. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen, kuivan savuinen ja edelleen todella lääkemäinen. Jodia, suolaa, sitruksisuutta, kuivaa tammea. Minttua, laventelia, kamferia, vihreää teetä, pientä pähkinäisyyttä. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo päärynäistä makeutta ja toffeeta pintaan.

Arvio: Silkkaa loistavuutta joka tasolla. Paras maistamani Lapparin 25-vuotias tähän mennessä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 91/100.